Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature may not be available in some browsers.
Lockheed Martin Receives JASSM® Contract For Additional Finnish Air Force F-18 IntegrationEikai niitä potentiaalisia osatekijöitä kai kovin monia ole, Lockheed Martin ja testi-ympäristöön liittyvä organisaatio ja ketäs muita?
Käytät taas silmämunia ohjuslukitukseen? Hienoa nähdä että ei argumentit muutu
Käytät taas silmämunia ohjuslukitukseen? Hienoa nähdä että ei argumentit muutu
Ei ole käytössä ilmataistelu, eikä ilmatorjuntaohjuksissa. Niissä on joko tutka tai infrapunahakupää. Tutka on yleisin nyt ja tulevaisuudessa.Joo, silmämunalukitteiset ohjukset ovat mieleisiä minulle.
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Laser_guidance
Jep, mutta niillä ei ole mitään tekemistä yllin mainitseman "laser guidancen" kanssa.Lyhyemmille matkoille ja omasuojaksi odottelemme lasereita. @BarrelNut linkkasikin tuossa jo juttua tehonlähteen kehittelystä. Muutakin kehityshommaa laseraseen rakentamsessa riittää vielä, mutta tuikuttimia kehitellään vakavilla mieln.
Ei ole käytössä ilmataistelu, eikä ilmatorjuntaohjuksissa. Niissä on joko tutka tai infrapunahakupää.
No niin, häive on kuollut.
No niin, häive on kuollut.
Laita sauna lämpiämään, minä tuon kaljat. Eiköhän tuollainen ole aamuun mennessä valmis sarjatuotantoon.Mitenkään aiempaan keskusteluun osaa ottamatta ja ihan erillisenä pohdintana:
Säteenseuraajaa ei kannata tyrmätä ilmataisteluohjuksen ohjausmenetelmänä. Erinomainen häirinnänsieto olisi yksi keskeinen etu, toinen "hakupään" edullisuus.
Kaikesta huolimatta harkinnanarvoinen juttu mielestäni, varsinkin jos ohjuksessa olisi sekä perinteinen tutka/ir-hakupää että säteenseurantaan käytettävä sensori.
Minusta on jotenkin hellyyttävää miten täällä foorumilla aika-ajoin kuvitellaan keksityn jokin sotateknologinen neronleimaus jota kukaan asetehtaan dippainssi, tiedeyliopiston tutkija tai aseita käyttävä sotilas ei olisi koskaan miettinyt.
Tarkoitatko tosiaan sitä mitä kirjoitit, vai oliko sittenkin tarkoitus kirjoittaa ilmataisteluohjuksen hakeutumisesta maalista heijastuvaan laseriin?Säteenseuraajaa ei kannata tyrmätä ilmataisteluohjuksen ohjausmenetelmänä.
Minusta on jotenkin hellyyttävää miten täällä foorumilla aika-ajoin kuvitellaan keksityn jokin sotateknologinen neronleimaus jota kukaan asetehtaan dippainssi, tiedeyliopiston tutkija tai aseita käyttävä sotilas ei olisi koskaan miettinyt.
Tarkoitatko tosiaan sitä mitä kirjoitit, vai oliko sittenkin tarkoitus kirjoittaa ilmataisteluohjuksen hakeutumisesta maalista heijastuvaan laseriin?
Säteen seuraaminen viittaa siihen, että ohjus pysyy laserin lähettimen ja maalin välissä, kun lähettimen suunta muuttuu koko ajan ampujan pitäessä säteen suunnattuna maaliin. Ero näillä menetelmillä on ohjuksen kannalta valtavan suuri vaativuusasteessa. Esim siksi, ettei mikään estä säteen siirtyvän sivuttaissuunassa ohjuksen kannalta yli valonnopeudella, vaikka laseri eteneekin ampujalta maaliin vain sillä valonnopeudella ilmakehässä ja aina täsmälleen säteen kulloisessakin suunnassa. Tuollanen toki onnistuu maasta ammuttavan ohjuksen tapauksessa, kunhan säteen suunan muuttumisnopeutta rajoitetaan. Ampujan ollessa hävittäjässä on tilanne paljon ongelmallisempi, sädehän karkaa ohjukselta vaikka säteensuunta pidettäisiin samana, ellei ohjus liiku aina samalla nopeudella samaan suuntaan kuin hävittäjässä oleva laserin lähetinkin, siis laserlähteestä etääntymisen lisäksi. Ja kun sen lisäksi ssäteen suuntakin muuttuu alkaa vaatimustaso olemaan täysin mahdoton toteuttaa. Kun säde siirtyy hakupään ulkopuolelle ei ohjus enää tiedä minne pitäisi kääntyä että löytäisi sen uudelleen. Hävittäjän pitäisi silloin suunnata säde maalin sijasta ensin ohjukseen, mikä tietysti edellyttäisi kaksisuuntaista datalinkkiä tiedon saamiseksi siitä että menettelylle on tarvetta. Hakupään fyysisen mitan rajallisuus tekee täysin mahdottomaksi pitää säteen suunnattuna maaliin, kun se onkn pakko pitää jatkuvasti suunnattuna siihen ohjukseen.
Ja sitten vielä toinen käytännön ongelma: ohjuksen takana on rakettimoottorin suutin, eikä laserin tunnistavaa anturia voi niin kuumaan paikkaan sijoittaa. Anturit siis tarvitaan suuttimen ympärille kehämuotoon, mikä vaatii ohjuksen halkaisijan huomattavaa kasvattamista ja samoin ilmanvastuksen, jos hakumenetelmän haluaa toimivan. Tämä on aika valtava haitta ilmataisteluohjuksen suorituskyvyn kannalta.
Ohjuksista sen verran, että erilaisten monitoimihakupäiden voisi olettaa olevan kehityksen kärkihankkeena nyt ja lähitulevaisuudessa. Sitä, ohjataanko niitä lukittumaan valittuun kohteeseen silmän muljautuksilla vai päätä kääntämällä en loihe tässä lausumaan.
Tarkoitatko tosiaan sitä mitä kirjoitit, vai oliko sittenkin tarkoitus kirjoittaa ilmataisteluohjuksen hakeutumisesta maalista heijastuvaan laseriin?
Säteen seuraaminen viittaa siihen, että ohjus pysyy laserin lähettimen ja maalin välissä, kun lähettimen suunta muuttuu koko ajan ampujan pitäessä säteen suunnattuna maaliin. Ero näillä menetelmillä on ohjuksen kannalta valtavan suuri vaativuusasteessa. Esim siksi, ettei mikään estä säteen siirtyvän sivuttaissuunassa ohjuksen kannalta yli valonnopeudella, vaikka laseri eteneekin ampujalta maaliin vain sillä valonnopeudella ilmakehässä ja aina täsmälleen säteen kulloisessakin suunnassa. Tuollanen toki onnistuu maasta ammuttavan ohjuksen tapauksessa, kunhan säteen suunan muuttumisnopeutta rajoitetaan. Ampujan ollessa hävittäjässä on tilanne paljon ongelmallisempi, sädehän karkaa ohjukselta vaikka säteensuunta pidettäisiin samana, ellei ohjus liiku aina samalla nopeudella samaan suuntaan kuin hävittäjässä oleva laserin lähetinkin, siis laserlähteestä etääntymisen lisäksi. Ja kun sen lisäksi ssäteen suuntakin muuttuu alkaa vaatimustaso olemaan täysin mahdoton toteuttaa. Kun säde siirtyy hakupään ulkopuolelle ei ohjus enää tiedä minne pitäisi kääntyä että löytäisi sen uudelleen. Hävittäjän pitäisi silloin suunnata säde maalin sijasta ensin ohjukseen, mikä tietysti edellyttäisi kaksisuuntaista datalinkkiä tiedon saamiseksi siitä että menettelylle on tarvetta. Hakupään fyysisen mitan rajallisuus tekee täysin mahdottomaksi pitää säteen suunnattuna maaliin, kun se onkn pakko pitää jatkuvasti suunnattuna siihen ohjukseen.
Ja sitten vielä toinen käytännön ongelma: ohjuksen takana on rakettimoottorin suutin, eikä laserin tunnistavaa anturia voi niin kuumaan paikkaan sijoittaa. Anturit siis tarvitaan suuttimen ympärille kehämuotoon, mikä vaatii ohjuksen halkaisijan huomattavaa kasvattamista ja samoin ilmanvastuksen, jos hakumenetelmän haluaa toimivan. Tämä on aika valtava haitta ilmataisteluohjuksen suorituskyvyn kannalta.
Juurikin näin. Arvelen, että tutkahäivettä "tapetaan" tulevaisuudessa monitoimihakupäillä. Esimerkkeinä optinen ja ip-hakeutuminen loppulähestymisessä. Alkumatkan ohjus voisi taivaltaa pitkäaaltoisen tutkasäteen ohjaamana. Sen on todettu lyhytaaltoisia tutkiaparemmin löytävän stealth-laitteet.
Periaatteessa kyllä. Käytännössä juuri tuo että maalinosoittaja (se hävittäjä) liikkuu 500-2000km/h (ja mahdollisesti liikehtii samalla eikä vain lennä suoraan) tekee sen eron. Kyllä RBS-70:kin menettää "lukituksen" jos ampuja kääntää sädettä liian nopeasti.Eivätkö nuo samat rajoitteet koske myös maasta ammuttavaa ohjusta? Tietysti sillä erotuksella, että maalinosoittaja liikkuu, mutta tämä ongelma tulee vasta lyhyillä ampumaetäisyyksillä.
Huomaa termi "guidance beam." Onnistuu siis säteenseuraajallakin. Mutta komento-ohjauksella on toki etunsa, kun se mahdollistaa ohjuksen ohjaamisen monipuolisemmin. Säteenseuraaja ei käytännössä voi kääntyä tiettyä rajaa tiukemmin poikkittain ohjaussäteeseen mikä rajoittaa torjunnan geometriaa muihin ohjausmenetelmiin verrattuna.Komento-ohjattu voidaan ampua suoraan osumapisteeseen