OFF TOPIC
Meikäläisen näkökulmasta kiinnostavin kohta on tämä:
Suomen kansallinen koulujärjestelmä ei riittävällä tavalla seulo esiin älykkäitä nuoria...
Osin totta, osin ei.
Siinä kohtaa kun älykkyys liikkuu 2-4 keskihajontaa Gaussin käyrän oikealla reunalla - ellei jo aiemmin - alkaa se aiheuttamaan vakavaa syrjäytymisriskiä.
Syrjäytymisriskiä lisää se, että matalan älyykkyden omaavat ovat keskimääräistä useammin varhaiskypsiä ja korkeammalle älykkyystasolle kehittyvät keskimäärin myöhäiskypsiä. Ja - niin kuin täällä on tuotu esille - matala älykkyys liittyy usein aggressiivisuuteen.
Noh... Pistetään samalle luokalle nippu varhaiskypsiä, fyysisyyttä ihannoivia öykkäröiviä ja kiusaavia äo 75-90 -tapauksia ja vaikkapa yksi myöhäiskypsä vähemmän fyysinen äo 145 -tapaus. Ja laitetaan naapurustoon vielä yksi herttainen labradorinnoutaja äo:lla 51.
Kommunikaatiokuilu on älykkyyserosta johtuvaa tilanteista kommunikointiongelmaa kuvaava termi. Jos kaksi ihmistä käsittelee samaa aihepiiriä ja heidän välisensä älykkyysero on sen kykyalueen suhteen yli 20 pojoa, niin he elävät niin erilaisessa käsite- ja logiikkajärjestelmien maailmassa, ettei vuorovaikutus enää onnistu kovin hedelmällisesti.
Tässä esimerkissä luokan öykkärikaarti on 24-39 pojon etäisyydellä fiksusta hauvasta ja 51-76 pojon etäisyydellä siitä älykkäästä kaverista. Öykkäreistä on ajattelukyvyn suhteen siis kaksi kertaa pidempi matka fiksuun ihmiseen kuin nelijalkaiseen luontokappaleeseen.
Jokainen voi kuvitella minkä verran tuon asian osittainenkin tajuaminen korpeaa sitä aggressiivista öykkärilaumaa. Ja miten he sen vuoksi toimivat.
Hyvin todennäköinen seuraus on se, että luokan tollot onnistuvat vuosia jatkuvalla kiusaamisella vahingoittamaan sitä fiksumpaa tyyppiä aika pahasti. Seuraus voi hyvinkin olla se, että jos kiusattu yleensäkään selviää hengissä, niin ehkä sitten työ- ja opiskelukyvyttömänä.
Poikkeuksellisen lahjakkaisiin ihmisiin liittyvä tutkimus kertoo lähes yksimielisesti samaa. Hyvät keskinkertaisuudet ja erityislahjakkaat panostavat yleensä arvosanoihin ja koulumenestykseen. Huippulahjakkuudet ja siitä ylöspäin panostavat siihen mikä heitä kiinnostaa. Muut arvosanat ja tulokset voivatkin sitten olla mitä sattuu.
Yliopistojen ja korkeakoulujen pääsykokeissa ja etenkin pääsykoevastausten tulkitsemisessa on erittäin voimakas sen suuntainen trendi, että hyviä pisteitä saa muista-toista -osaamisella eikä ymmärtämällä jotain. Kaikkein lahjakkaimmilla voi siis olla jopa vaikeuksia päästä korkeimpiin oppilaitoksiin pääsykokeiden kautta sisään.
Joissain tietyissä syrjäytyneiden ryhmissä tämä ilmiö näkyy hyvin selvästi. Osa ihmisistä syrjäytyy älykkyyden vähyyden vuoksi. Heille on miljoona toimivaa tuki-, kuntoutus-, apu- jne. järjestelmää. Osa syrjäytyy - ainakin osittain - älykkyytensä vuoksi. Heille ei ole mitään muuta kuin jatkuvaa kateellisten paskojen harjoittaman kiusaamisen kohteena olemista ja vielä jatkuvampi vaatimus että heidän pitäisi olla toisenlaisia tullakseen hyväksytyksi.
Moni koittaa sopeutua jälkimmäiseen vaatimukseen dokaamalla, narkkaamalla tai ampumalla aivot päästään.
Eli hyvin kaunistellen sanottuna: Jos halutaan jonnekin älykkyyttä (tai luovuutta tai...) niin pitäisi ensin antaa älykkyyspotentiaalia omaaville olemassa- ja elossa olemisen oikeus kaikissa tuon oikeuden keskeisissä ulottuvuuksissa ja länkyttää vasta sitten että jossain tarvittaisiin lisää älykkäitä ihmisiä.
Kai niitä olisi enemmän jos niitä ei tuhottaisi jo lapsena.
Koulutusjärjestelmä seuloo kyllä lahjakkuuksia esiin - syrjäyttääkseen tai tuhotakseen ne. Keskinkertaisuuksia ja etenkin hyviä keskinkertaisuuksia kohtaan koulutusjärjestelmä kyllä on erittäin suopea.
...tu!
