Ilmavoimien tulevaisuus

Niin...paitsi että Senaattikiinteistön vuokra onkin sitten eri asia....

Pitäisiköhän perustaa yksityinen luolanvuokrausyritys, jos se on niin rahakasta puuhaa (versus maanpäälliset tilat)? :whistle:
 
  • Tykkää
Reactions: PSS
Pitäisiköhän perustaa yksityinen luolanvuokrausyritys, jos se on niin rahakasta puuhaa (versus maanpäälliset tilat)? :whistle:

Kunhan saat myös sopparin joka velvoittaa Pv:n vuokraamaan juuri sinulta ja hinnalla jonka sinä päätät.
 
Luolastot ovat itse asiassa varsin edullisia, kun suhteuttaa tilan ikuisuuteen ja ilmavoimien muihin kustannuksiin. (Eikä mikään varmaankaan estä rauhan aikana ilmavoimille tarpeettomien luolien käyttöä esim. maavoimien ajoneuvojen varastointiin, ne on äkkiä ulkona, jos ilmavoimat tarvitsee tilaa.) 10 miljardin HX-budjetista ei luulisi olevan ylivoimaisen vaikeaa kohdentaa muutamaa prosenttia muualle. Vastaavasti yhden lentotunnin kustannuksilla kattaa melkoisen sähkölaskun luolan kuivana ja lämpimänä pitämisestä. Länsimetro on suurimpia kalliorakentamishankkeita vuosiin, ja sekin maksoi vain reilun miljardin. Kilpilahteen louhitaan sadan metrin syvyyteen puolentoista eduskuntatalon verran tilaa polttoainevarastoksi, ja rakentamiskustannus jää alle 30 miljoonaan euroon. Ei tässä ole kyse rahasta, vaan halusta. Nyt uskotaan pärjättävän ilmankin, toivottavasti ollaan oikeassa.

https://www.tekniikkatalous.fi/tekn...ioluolaan-mahtuisi-1-5-eduskuntataloa-6604183

On pikkuisen erilaiset vaatimukset noille rakenteille. PV:n vuosittaisessa noin 250 miljoonan kiinteistöbudjetissa on ihan vitullinen vääntö että saa edes yhden kasarmin remontoitua tai leirialueen parakin uusittua. Kun tuollaiset parin miljoonan rakennushankkeetkin venyy tarpeesta toteutukseen helposti 10 vuotta, on fantasiaa vertailla miljardiprojektiin.
 
Luolastot ovat itse asiassa varsin edullisia, kun suhteuttaa tilan ikuisuuteen ja ilmavoimien muihin kustannuksiin. (Eikä mikään varmaankaan estä rauhan aikana ilmavoimille tarpeettomien luolien käyttöä esim. maavoimien ajoneuvojen varastointiin, ne on äkkiä ulkona, jos ilmavoimat tarvitsee tilaa.) 10 miljardin HX-budjetista ei luulisi olevan ylivoimaisen vaikeaa kohdentaa muutamaa prosenttia muualle. Vastaavasti yhden lentotunnin kustannuksilla kattaa melkoisen sähkölaskun luolan kuivana ja lämpimänä pitämisestä. Länsimetro on suurimpia kalliorakentamishankkeita vuosiin, ja sekin maksoi vain reilun miljardin. Kilpilahteen louhitaan sadan metrin syvyyteen puolentoista eduskuntatalon verran tilaa polttoainevarastoksi, ja rakentamiskustannus jää alle 30 miljoonaan euroon. Ei tässä ole kyse rahasta, vaan halusta. Nyt uskotaan pärjättävän ilmankin, toivottavasti ollaan oikeassa.

https://www.tekniikkatalous.fi/tekn...ioluolaan-mahtuisi-1-5-eduskuntataloa-6604183
Vedellä on tapana löytää tiensä kallion raosta sisään. On melko monta suojatilaa joita on pitänyt remontoida kalliilla tai joista on pitänyt luopua erilaisten kosteus- ja sisäilmaongelmien vuoksi.

Toisaalta hyvin suunnitellussa ja rakennetussa luolassa nämä vesiongelmat saadaan jo rakennusvaiheessa estettyä. Esimerkiksi Helsingissä reilusti merenpinnan alla olevassa metrossa ei ole läheskään kaikkialla pumppuja ym. keinoja veden poistamiseen, koska niitä ei yksinkertaisesti tarvita. Vertailun vuoksi monen muun kaupungin metrossa täytyy olla vahvat pumppujärjestelmät, esimerkiksi Moskovan ja New Yorkin metrot olisivat parissa päivässä täysin veden täyttämät ilman pumppuja.

Esimerkiksi se Kampin alla oleva, käyttämätön toisen metrolinjan asemaluola on itsestään täysin kuivana pysyvä ja lämpötila on ympärivuotisesti selvästi plussalla koko ajan.
 
Vesisuonia menee kalliossa toisaalla enemmän ja toisaalla vähemmän. Niiden kalliosuonien veden virtaaminen sisälle luoliin on semmonen jokavuosinen projekti. Se vesi etsii omaa rakoaan ja jos paljas seinä luolaan on helpoin tie, sinne se myös menee.
Edit: Niin ja monet pv:n käyttämistä luolista on jo melko iäkkäitä, joten ihan moderneinta kalliorakennustekniikkaa ei ole käytetty.
 
Luolien haaste on tiiveys.
Kun teetän luolan, louhinnan jälkeen ensin vesieriste sitten pulttautan koko luolarakenteen samalla ja hitsataan sideverkot, jonka jälkeen painetaan kuraa muutama metri jokapuolelle... Terästä menee muutaman tuhannen tonnin verran ja kuraa myös... Kustannuksia suomalaiset luolaporukat kokoaa sillä, kun aletaan hifistilemään jotain pikkujuttua kerralla kun me taas laitetaan automaatilla rauta muotoon ja roboteilla kiinni pultteihin... 3 hehtaarin luolan pulttausraudoitus kestää vain 3 päivää.
Munanvatkaaminen vähemmälle ja tehdään tuottavaa työtä.

Luolien ylläpito on myös halvempaa, kuin pintarakennusten....
 
http://nationalpost.com/news/canada...-fighter-jets-expected-to-be-slowly-phased-in

"In November 2016, Defence Minister Harjit Sajjan acknowledged that the CF-18s might have to keep flying longer than planned, suggesting they could even continue until 2030 or perhaps beyond. The briefing to industry representatives was the first official government confirmation that the RCAF would stretch out the life of the aircraft until 2032."

"Troy Crosby, director general of defence major projects at Public Services and Procurement Canada, said in an interview with Postmedia that a request for proposals from companies for the new fighter jets is expected to be issued in spring 2019. A contract would be signed in late 2021 or early 2022."
 
Tuohon lisämausteena uutinen, jonka mukaan merijalkaväellä on liikaa Hornetteja. Eivät ehdi korjaamaan kaikkia, joten haluaisivat luopua osasta.
http://www.defenseone.com/business/2018/01/marines-have-too-many-hornets/145482/

RAAF:n romuille on siis vaihtoehto.

Eivät luovu, elleivät saa F-35:ttä suunniteltua nopeammin käyttöön. Katsotaan nyt ensin, nopeutetaanko hankintoja ja jos, niin kuinka paljon.

Hauska kyllä ajatella, että Kanada käyttäisi Hornetia jopa vuoteen 2032 ja me korvaisimme viimeiset jo 2030. Pieni ja köyhä Suomi kehityksen etulinjassa. :p

Tai sitten käy niin, että ilmavoimat pakotetaan menemään Horneteilla vielä Kanadaakin pidempään... kannibalisoidaan oikein kunnolla ja näytetään lopuksi Argentiinan ilmavoimilta. :sick: No, onneksi PAK FA viivästyy.
 
Kanadan käsittämätön hävittäjäsekoilu jatkaa antamistaan. Nyt näyttää siltä, että Hornetit aiotaan pitää rivissä 2030-luvulle.
However, Hood's wish for speed is unlikely to be granted. While the hope was to award a contract by 2021 with delivery scheduled by 2025, documents released at last week’s industry day suggest the new delivery target date is set for 2031.

To maintain capability in the interim, Canada has agreed to purchase an undisclosed number of Australian F/A-18s. These planes, however, are already 30 years old and will need to undergo a service life extension program to keep them in the air.
https://www.defensenews.com/air/2018/01/30/canada-auditor-general-prepares-new-fighter-jet-report/
 
Juu, 2032 viimeisin tieto ja kuka noista nyt tietää. Niillähän on itselläänkin varastossa nelisenkymmentä käytöstä poistettua Hornetia, joten sikäli kyseenalaista tarvitseeko mitään aussiromuja enää hankkia.
 
Tuossa voi olla sekaannus, koska aiemmin samat "teollisuuslähteet" kertoivat toimitusten alkavan 2025, jos ne alkaisivat vasta 30-luvun alussa, tarkoittaisi se käytännössä USA:n seuraavaa, laivaston tai ilmavoimien hävittäjää, joka on nyt vielä piirrustusvaiheessa.
///
Toisaalla:
http://aviationweek.com/defense/hypersonic-race-heats-boeing-reusable-demonstrator-concept
Boeing’s ambitious plan emerges amid continuing signs of a significant upswing in U.S. hypersonic research and development and builds on decades of design experience gained through a variety of high-speed rocket and air-breathing-powered programs. The sharply swept delta-wing vehicle concept notably leverages the X-43 and X-51A hypersonic demonstrator programs but also incorporates several design features from projects produced from companies Boeing later acquired, including the Mach 3 XB-70 Valkyrie experimental bomber project.

“We asked, ‘What is the most affordable way to do a reusable hypersonic demonstrator vehicle,’ and we did our own independent research looking at this question,” says Kevin Bowcutt, Boeing chief scientist for hypersonics. If selected for full-scale development, Boeing is considering a two-step process beginning with flight tests of an F-16-size single-engine proof-of-concept precursor vehicle leading to a twin-engine full-scale operational vehicle with approximately the same dimensions as the 107-ft.-long SR-71.

The concept model was unveiled at the American Institute of Aeronautics and Astronautics SciTech forum in Orlando, Florida. Bowcutt says the twin-tail, waverider configuration continues to evolve but is already representative of a feasible hypersonic design. “It’s a really hard problem to develop an aircraft that takes off and accelerates through Mach 1 all the way to Mach 5 and beyond. The specific impulse of an air-breathing engine goes down with increasing velocity, so you have to make the engine larger to get to Mach 5. But doing that means a bigger inlet and nozzle, and trying to get that through Mach 1 is harder.”
However, Bowcutt says careful integration of the airframe and propulsion system through multidisciplinary design optimization (MDO), a process in which designers incorporate all relevant disciplines simultaneously, has enabled Boeing to develop a working configuration. MDO was used to finalize the design of the X-51A waverider, which was the first vehicle to demonstrate sustained air-breathing hypersonic flight.

Although initially independently funded by Boeing, development of the hypersonic vehicle concept is continuing under DARPA’s Advanced Full-Range Engine (AFRE) initiative and a closely related turbine-based combined-cycle (TBCC) flight demonstration concept study run by the U.S. Air Force Research Laboratory. Boeing’s engine partner for the concept is Orbital ATK, which in September 2017 was awarded a $21.4 million contract for the AFRE program. Boeing began work on the AFRL TBCC flight demonstrator concept study, with Orbital ATK as subcontractor, in 2016.

The vehicle configuration is dominated by the TBCC propulsion system, which combines conventional turbine engines with dual-mode ramjets/scramjets (DMRJ). The turbine engines operate up to a sufficiently high Mach number to enable transition to the DMRJ. The engines will share a common inlet and nozzle, with the turbine cocooned after transition and then restarted once the hypersonic vehicle slows down for return to a runway landing. The inlets are divided by a prominent septum derived from the XB-70, says Bowcutt, who adds that the TBCC is only one of a number of potential propulsion options. The nozzles are also separated by a prominent boat-tail divider.

“The propulsion system determines the length of the vehicle,” says Boeing Research and Technology chief hypersonic aircraft designer Tom Smith. Although Boeing declines to discuss specific aspects of the design, the broad inlets and wide lower fuselage-mounted nacelle suggest the turbine and DMRJ in each TBCC engine are housed side-by-side rather than arranged in an over-under configuration.

The inward-turning inlets are positioned to capture the initial shockwave from the nose of the vehicle, while the sharply swept forebody chines are contoured into the relatively large-span delta wing to provide waveriding capability at hypersonic speed and sufficient lift for landing and takeoff at subsonic speed. The term waverider refers to a design in which the vehicle rides the shockwave attached to the leading edge, thus benefiting from lower induced drag. “As the narrow chine transitions to the wing, that produces a good vortex which you care about at low speed,” notes Smith.

Outwardly resembling Lockheed Martin’s SR-72 concept, Boeing’s design differs in having twin tails and engines grouped in a single large nacelle rather than housed individually. The design, thought to be internally dubbed the Valkyrie II, continues to be refined and, according to sources, is unlikely to feature the distinctive humped forward fuselage shown in the model displayed at SciTech.
 
Feb. 12 (UPI) -- The "Dragon Shield" airborne surveillance system built for the Finnish Defense Forces has achieved its final operational capability.



https://www.upi.com/https:/www.upi.com/Defense-News/2018/02/12/Lockheeds-Dragon-Shield-for-Finland-achieves-operational-capability/2281518445772/
Suomeksi...
https://www.talouselama.fi/uutiset/...ium=email&utm_campaign=Talouselama_Uutiskirje
Suomen lentävä "Lohikäärmekilpi" valmistui neljä vuotta aikataulusta myöhässä
13.2.2018 11:18 | päivitetty 13.2.2018 11:48
PUOLUSTUSVOIMATPOLITIIKKATURVALLISUUSMAANPUOLUSTUSTURVALLISUUSPOLITIIKKA
a8d9b81e-a825-3fb1-87bb-4c2839d09b88
Suomen niin kutsuttu "lohikäärmekilpi"-järjestelmä on rakennettu CASA C295M -kuljetuskoneeseen, jota kuva esittää. KIMMO PENTTINEN
Puolustusvoimat ja Lockheed Martin sopivat vakoilujärjestelmän lykkäyksen aiheuttamasta kompensaatiosta - summia ei kerrota

Suomen puolustusvoimien uusi ilmavalvontajärjestelmä on saatu toimintavalmiuteen neljän vuoden lykkäyksen jälkeen. LentokoneyhtiöLockheed Martin ilmoitti perjantaina, että Airbus CASA C-295M -kuljetuskoneeseen perustuva tiedustelujärjestelmä on nyt toimintakunnossa.
Kone läpäisi yhtiön mukaan viimeisillä koelennoillaan sekä sotilas- että siviili-ilmailuviranomaisten lentokelpoisuusvaatimukset, ja "Lohikäärmekilveksi" kutsuttu järjestelmä toimii nyt tilaajan edellyttämällä tavalla.
"Yhteistyössä tilaajan kanssa olemme toimittaneet innovatiivisen järjestelmän, joka täyttää heidän dynaamiset vaatimuksensa. Työskentelimme suomalaisen teollisuuden kanssa saadaksemme aikaan mahdollisimman paljon teollista yhteistyötä, joka takaa sen, että järjestelmää voidaan ylläpitää tilaajamaan voimin", Lockheedin johtajaRob Smith sanoi yhtiön tiedotteessa.

Puolustusvoimat tilasi järjestelmän Lockheed Martin Overseas Corporation -yhtiöltä jo 2010, ja alkuperäisen suunnitelman mukaan sen piti olla toimitettu 2013. "Kokonaisjärjestelmä osoittautui teknisesti odotettua monimutkaisemmaksi. Valvontajärjestelmän saattaminen sopimusehtojen mukaisesti hyväksyttävälle tasolle ja kaikkien sopimukseen kuuluvien osien toimittaminen kesti suunniteltua pitempään", puolustusvoimat selittilykkäystä.
Helsingin Sanomien tietojen mukaan koneen ja laitteiston hankintahinta oli 112 miljoonaa euroa. Lykkäyksen vuoksi puolustusvoimien logistiikkalaitos ja Lockheed Martin ovat sopineet "kompensaatiosta" eli hinnanalennuksesta, jonka suuruusluokkaa kumpikaan osapuoli ei tosin ole paljastanut.
Roll-on, roll-off
Lockheed Martin rakensi Suomen tilauksesta CASA-kuljetuskoneeseen sovitetun tiedustelujärjestelmän, jossa signaalitiedustelun käyttämä laitteisto on sijoitettu kuormalavalla olevaan konttiin, joka voidaan tarvittaessa poistaa koneesta kokonaisena. Tämän "roll-on, roll-off" -ominaisuuden vuoksi konetta voidaan käyttää myös tavanomaisena kuljetuskoneena esimerkiksi kriisinhallintatehtävissä.
Toimitukseen kuului myös maa-asemia ja viestintäyksikköjä, jotka vastaanottavat ja tukevat ilmassa olevaa laitteistoa. "Lohikäärmekilven" tehtävä on kerätä mahdollisimman paljon tietoa naapurin tai vihollisen elektronisesta viestinnästä ilmavoimien tilannekuvan tueksi. Järjestelmään kuuluu myös tehokas kuvauslaitteisto maakohteiden kartoittamiseksi.

Puolustusvoimat kertoi marraskuussa ottaneensa vastaan järjestelmään kuuluvat laitteistot jo kesällä, mutta koelennot sekä laitteiston testaus jatkuivat sen jälkeen vielä puoli vuotta.
Suomessa järjestelmästä ei käytetä amerikkalaista Lohikäärmekilpi-koodisanaa, vaan puolustusvoimien tiedotteessa kerrottiin salaperäisesti vain "lentokoneeseen asennetun valvontajärjestelmän hankintasopimukseen kuuluvista toimituksista".
Tikkakoski analysoi
Helsingin Sanomat kertoi joulukuussa puolustusvoimien salaisiin asiakirjoihin viitaten, että Suomen puolustusvoimissa hankkeesta käytetään nimitystä Finstar-A. Lehti arvioi, että järjestelmä nostaa Suomen ilmatiedustelun, valvonnan ja maalinosoituskyvyn "uudenlaisen iskukyvyn tasolle".
Uuden tiedustelukoneen keräämiä tietoja on määrä analysoida Tikkakoskella sijaitsevassa puolustusvoimien viestikoekeskuksessa. Lehden mukaan yksi keskuksen uusista tehtävistä on "potentiaalisten kohteiden kartoitus operatiivisen vaikuttamisen kannalta", eli lyhyemmin sanottuna maalittaminen.
Sotilaskielen "operatiivinen vaikuttaminen" tarkoittaa suomeksi pommittamista tai muunlaista tuhoamista.
HS:n tietojen mukaan koko Finstar-A-hankkeen kokonaiskustannukset ovat yli kaksinkertaiset pelkän kuljetuskoneen ja siihen liittyvän tiedustelulaitteiston hintaan verrattuna. Lehti kertoi, että hanke vie vuosina 2008-2020 rahaa yhteensä 250-270 miljoonaa euroa. Lehden käytössä olleet asiakirjat olivat tosin noin kymmenen vuotta vanhoja, joten lopullinen summa voi olla suurempi tai pienempikin.
 
Back
Top