Ilmavoimien tulevaisuus

Huoltovarmuus tarkoittaa sitä, että koneita osataan itse huoltaa ja korjata, sitä että varaosia on itsellä varastossa, ja sitä että niitä saadaan tarvittaessa lisää. Ei sitä että Reiskan koneistamo osaa tarvittaessa valmistaa turbiinin siipiä Snecmaan tai sitä että Eeron elektroniikka tekee tarvittaessa RBE-tutkan.

Hornetteihin tehtiin myös osia Suomessa. Ilmavoimien vaatimus osavalmistus ei kuitenkaan silloin ollut vaan se tuli siinä sivussa (ja olisiko ollut osa vastakauppoja). Periaatteessa mahdoton ajatus se ei siis ole, vaikka ilmavoimien vertailussa siitä ei saakaan 'lisäpisteitä', ja todennäköisesti sitä ei muutenkaan tällä kertaa meille tule vaikka sitä ehkä jotkut voivat tarjota.
 
Tulee jännä kisa kun on niin omaperäinen kelpaa/ei kelpaa + pisteytysjärjestelmä. Ensimmäinen jännä paikka on kuulostella kuka jättää vastaamatta.
 
Viimeksi muokattu:
Tulee jännä kisa kun on niin omaperäinen kelpaa/ei kelpaa + pisteytysjärjestelmä. Ensimmäinen jännä paikka on kuulostella kuka jättää vastaamatta.

Käsitänkö oikein: Nyt ei roikotetakaan kaikkia mukana kalkkiviivoille, vaan ehdokasasettelu voi kaventua ja vähentää kilpailua (esim. F-35 putoaa ja Boeing nostaa hintaansa luottaen poliittisen ohjauksen johtavan joka tapauksessa amerikkalaisen konetyypin valintaan).
 
En usko että noiden kriteerien täyttäminen on ylitsepääsemätön ongelma yhdellekään valmistajalle. F-35:n tapauksessa elinkaarikustannukset ja huoltovarmuuteen liittyvät kohdat ovat ongelmallisimpia, ja voivat nostaa hintaa, mutta muuten tai muilla tuskin tulee vaikeuksia.

Hankintabudjetin puitteessa kaikkien luulisi pystyvän pysyä, ja meillä operoidaan jo nyt melko kallista konetta samansuuntaisilla määrillä.
 
Käsitänkö oikein: Nyt ei roikotetakaan kaikkia mukana kalkkiviivoille, vaan ehdokasasettelu voi kaventua ja vähentää kilpailua (esim. F-35 putoaa ja Boeing nostaa hintaansa luottaen poliittisen ohjauksen johtavan joka tapauksessa amerikkalaisen konetyypin valintaan).

Ei edellisessäkään kisassa ollut mitään päätöstä "roikottaa" kaikki mukana. Eikä roikotettukaan, mikä näkyi siinä, että MiG-29 jätettiin toiselta evaluointikierrokselta pois. Tämän tyyppiset päätökset ovat nytkin mahdollisia jos tarpeelliseksi nähdään.
 
Juu ei ole realistista mutta kertoo mahdollisuuksista. Huoltovarmuus on siis ainakin saavutettavissa. Hornettien kohdallakin Suomessa osattiin tehdä yhtä jos toista. Kahdesta rikkinäisestä tehtiin mm. yksi ehjä. Olisiko ollut vielä, että yksi paikkaisesta tehtiin kaksipaikkainen? Ei muista mutta osaamista oli ja on. Tavoite lienee edelleenkin, että sitä osaamista on ja kykyä tehdä yhtä sun toista tulevillekin koneille ilman, että tulee pakkoa turvautua ulkopuolelle.
Törmäyksessä vaurioituneeseen koneeseen liitettiin Kanadasta ostettu kaksipaikkaisen eturunko, jolla piti saada yksi kaksipaikkainen lisää, koska niiden määrä osoittautui turhan pieneksi. Tämä Frankenplaneksi kutsuttu kone syöksyi maahan yhden osan petettyä.
 
Törmäyksessä vaurioituneeseen koneeseen liitettiin Kanadasta ostettu kaksipaikkaisen eturunko, jolla piti saada yksi kaksipaikkainen lisää, koska niiden määrä osoittautui turhan pieneksi. Tämä Frankenplaneksi kutsuttu kone syöksyi maahan yhden osan petettyä.
Muistanko oikein, että tuo eturunko oli vielä vanhaa B-mallia?
 
Hankintahinnan vaikeus riippuu siitä, miten paljon aseita Suomi haluaa mukaan pakettiin, sekä määrällisesti että uusien integrointia. Tarpeeksi kun asepakettia nostaa niin lopulta yksikään valmistaja ei mahdu enää 10 miljardin viivan alle, tällä voidaan kikkailla monta valmistajaa ulos esikarsinnassa.

Vuosibudjettiin mahtuminen teettää varmasti harmaita hiuksia useille valmistajille, siihen kun kuuluu osana hävittäjän kehittämiskulut tulevina vuosikymmeninä. Haasteellista on erityisesti se, että kaikki sotateknologiaan liittyvä kallistuu koko ajan, jokainen uusi sensori ja asejärjestelmä on entistä mutkikkaampi mutta ilmavoimien budjetti ei kasva samaa vauhtia. Tämä elinkaarikustannus on todella merkittävä juttu. Pahimmillaan jos rahat ei riitä niin osa koneista pitää pitkäaikais-varastoida Etelä-Afrikan tyyliin ja lentotunnit tiputetaan lähinnä rauhanajan tunnistunlentojen vaatimustasolle. Käytännössä siis, jotta olisi puskuria tulevalle kustannusten nousulle, koneen pitää olla käyttökuluiltaan halvempi kuin nykyinen Hornet.

Sitova teollinen yhteistyövaatimus on niin vaikea, että LM ei kyennyt siihen ollenkaan Tanskassa, minkä takia se ainoana kilpailijana vapautettiin tästä ehdosta.
 
Hankintahinnan vaikeus riippuu siitä, miten paljon aseita Suomi haluaa mukaan pakettiin, sekä määrällisesti että uusien integrointia. Tarpeeksi kun asepakettia nostaa niin lopulta yksikään valmistaja ei mahdu enää 10 miljardin viivan alle, tällä voidaan kikkailla monta valmistajaa ulos esikarsinnassa.

Varmasti, mutta miksi haluttaisiin kikkailla ketään ulos? Aika selväksi tehtiin, että valmistajien halutaan rakentavan tarjouksen joka täyttää kriteerit, ja heitä myös autetaan tässä. Aiemmin on lausuttu ja myös julkisista lähteistä voi selvittää että hankintahinnoissa kaikki koneet ovat suunnilleen samassa luokassa. Aseistuksessakaan ei hirveästi eroja synny.

Vuosibudjettiin mahtuminen teettää varmasti harmaita hiuksia useille valmistajille, siihen kun kuuluu osana hävittäjän kehittämiskulut tulevina vuosikymmeninä. Haasteellista on erityisesti se, että kaikki sotateknologiaan liittyvä kallistuu koko ajan, jokainen uusi sensori ja asejärjestelmä on entistä mutkikkaampi mutta ilmavoimien budjetti ei kasva samaa vauhtia. Tämä elinkaarikustannus on todella merkittävä juttu. Pahimmillaan jos rahat ei riitä niin osa koneista pitää pitkäaikais-varastoida Etelä-Afrikan tyyliin ja lentotunnit tiputetaan lähinnä rauhanajan tunnistunlentojen vaatimustasolle. Käytännössä siis, jotta olisi puskuria tulevalle kustannusten nousulle, koneen pitää olla käyttökuluiltaan halvempi kuin nykyinen Hornet.

Kyllä ne nykyisetkin MLU:t on katettu vuosibudjetista. Ihan fiksusti kehityspotentiaalia tarkastellaan enemmän suorituskyvyn evaluointivaiheessa, jossa mm. kustannusten jakamisen mahdollisuudet ja koneen yleinen kehityspotentiaali pisteytetään. Aiemmin on myös sanottu, että uuden koneen operointikustannukset voivat olla hieman kalliimmat kuin nykyisen.

Sitova teollinen yhteistyövaatimus on niin vaikea, että LM ei kyennyt siihen ollenkaan Tanskassa, minkä takia se ainoana kilpailijana vapautettiin tästä ehdosta.

Hyvä lisäys, tämä poikkeaa myös F-35:n tavallisesta toimintamallista.
 
RFI:n perusteella koneiden hintahaarukka 7-10 miljardia, veikkaan että Rafale, Typhoon ja F-35 ovat sangen lähellä tuota 10 miljardin karsinta-rajaa. Nyt jos sitten lätkäistään vaikkapa 200 miljoonaa lisää aseita, niin osa voi tipahtaa ulos, sen sijaan jollain toisella kilpailijalla hinta voi nousta vaikkapa 7,4:sta 7,6:een miljardiin ja nousuvaraa on yhä edelleen.

Koneet ostetaan ylimääräisellä lisäbudjetilla(velaksi) ja mediassa puhutaan yleensä konehankinnasta, vaikka HX tarkoittaa myös melkoista asehankintaa, mitä ymmärrettävästi ei haluta rummuttaa, jotta poliittinen vasemmisto ei ärsyynny. On imagollisesti eri asia ostaako koneita ilmapuolustukseen, vai risteilyohjuksia ja olen aika varma että puolustusvoimat haluaa tämän HX-hankkeen siivellä hankkia muhkean varaston erilaisia ohjuksia ja liitopommeja. Toista kertaa vastaavaa lisäbudjettia ei tule hyvän sään aikana, siis kyseessä on ainutlaatuinen mahdollisuus asehankinnoille.

Koska Suomi ei ole Naton jäsen, koneiden ja aseiden jakauma on kaikella järjellä erilainen kuin Nato maalla, jolla on automaattinen pääsy ja oletus kaikkien Nato-maiden asevarastoihin kriisitilanteessa.
 
Koneet ostetaan ylimääräisellä lisäbudjetilla(velaksi) ja mediassa puhutaan yleensä konehankinnasta, vaikka HX tarkoittaa myös melkoista asehankintaa, mitä ymmärrettävästi ei haluta rummuttaa, jotta poliittinen vasemmisto ei ärsyynny. On imagollisesti eri asia ostaako koneita ilmapuolustukseen, vai risteilyohjuksia ja olen aika varma että puolustusvoimat haluaa tämän HX-hankkeen siivellä hankkia muhkean varaston erilaisia ohjuksia ja liitopommeja. Toista kertaa vastaavaa lisäbudjettia ei tule hyvän sään aikana, siis kyseessä on ainutlaatuinen mahdollisuus asehankinnoille.

Viimeksi homma meni niin, että koneille ja aseistukselle ja muille järjestelmille hankittiin rahoitus erikseen. Pidän tätä huomattavasti todennäköisempänä vaihtoehtona kuin esittämääsi skenaariota. Sitä paitsi aseiden isot kertahankinnat ovat aina vähän kyseenalaisia tulevia täydennyksiä ajatellenkin.

Koska Suomi ei ole Naton jäsen, koneiden ja aseiden jakauma on kaikella järjellä erilainen kuin Nato maalla, jolla on automaattinen pääsy ja oletus kaikkien Nato-maiden asevarastoihin kriisitilanteessa.

Ei tuollaista pääsyä ole olemassa. Nato-mailla on velvollisuus auttaa hyökkäyksen kohteeksi joutunutta, mutta mitään automaattista siinä ei ole.
 
RFI:n perusteella koneiden hintahaarukka 7-10 miljardia, veikkaan että Rafale, Typhoon ja F-35 ovat sangen lähellä tuota 10 miljardin karsinta-rajaa. Nyt jos sitten lätkäistään vaikkapa 200 miljoonaa lisää aseita, niin osa voi tipahtaa ulos, sen sijaan jollain toisella kilpailijalla hinta voi nousta vaikkapa 7,4:sta 7,6:een miljardiin ja nousuvaraa on yhä edelleen.

Koneet ostetaan ylimääräisellä lisäbudjetilla(velaksi) ja mediassa puhutaan yleensä konehankinnasta, vaikka HX tarkoittaa myös melkoista asehankintaa, mitä ymmärrettävästi ei haluta rummuttaa, jotta poliittinen vasemmisto ei ärsyynny. On imagollisesti eri asia ostaako koneita ilmapuolustukseen, vai risteilyohjuksia ja olen aika varma että puolustusvoimat haluaa tämän HX-hankkeen siivellä hankkia muhkean varaston erilaisia ohjuksia ja liitopommeja. Toista kertaa vastaavaa lisäbudjettia ei tule hyvän sään aikana, siis kyseessä on ainutlaatuinen mahdollisuus asehankinnoille.

Koska Suomi ei ole Naton jäsen, koneiden ja aseiden jakauma on kaikella järjellä erilainen kuin Nato maalla, jolla on automaattinen pääsy ja oletus kaikkien Nato-maiden asevarastoihin kriisitilanteessa.

Käypä katsomassa mikä on Gripenin URF-hinta Ruotsille, niin näyttää se todellisuus hieman toisenlaiselta kuin valmistajan markkinointimateriaaleista. Se ei juuri eroa Eurofighterista tai Rafalesta julkisten materiaalien valossa. Edellenkin, meillä on sanottu että eri kandidaatit eivät eroa merkittävästi hankintahinnaltaan. F-35 on mahdollisesti jo nyt halvempi, ja on todennäköisesti halvin hankintahinnaltaan kun meillä tehdään valintoja, elinkaarikustannukset ovatkin sitten toinen asia.

Sekin on jo sanottu Ilmavoimien toimesta, että ei ole mitään järkeä ostaa aseita varastoon elinkaaren ajaksi hankinnan yhteydessä, koska myös aseilla on tietty elinkaari ja tulevaisuudessa samalla rahalla saadaan enemmän suorituskykyä, eikä siihen ole rahaakaan.

Mitään automaattista pääsyä ei kenelläkään ole Naton asevarastoihin, eikä sellaisia juuri ole olemassakaan.
 
Viimeksi homma meni niin, että koneille ja aseistukselle ja muille järjestelmille hankittiin rahoitus erikseen. Pidän tätä huomattavasti todennäköisempänä vaihtoehtona kuin esittämääsi skenaariota. Sitä paitsi aseiden isot kertahankinnat ovat aina vähän kyseenalaisia tulevia täydennyksiä ajatellenkin.

Lienee luultavaa, että tälläkin kertaa hankinnat jakautuvat kahteen tilausvaltuuteen. Tähän viittaa mm. se, että aseista ja muista varusteista lähetettiin erillinen tietopyyntö viiveellä. Mutta eiköhän aseetkin pidä silti mahtua tuohon 7-10 miljardin sisään? Aika härskiä olisi, jos hankkeen kokonaiskustannus kasvaisi projektin edetessä: "Ai niin, tarvitaan vielä 3 miljardia lisää aseistukseen."


Ei tuollaista pääsyä ole olemassa. Nato-mailla on velvollisuus auttaa hyökkäyksen kohteeksi joutunutta, mutta mitään automaattista siinä ei ole.

Mitään automaattista pääsyä ei ole Naton asevarastoihin, eikä sellaisia juuri ole olemassakaan.

Jokuvaanin sanamuodot olivat huonoja, mutta lienee selvää, että Nato-maat ottavat liittoutumisen huomioon puolustussuunnittelussaan. Sitä, tätä ja tuota lasketaan saatavan kriisitilanteessa muilta liittokunnan jäseniltä - sen näkee selvästi, kun katsoo esim. Hollannin, Tanskan jne. ilmavoimien konemäärää ja koneille ostettuja aseita (huimat 26 kpl AIM-120C7 vrt. Suomen 300 kpl). Suomen kannalta tällainen odotus on selkeästi heikommalla pohjalla, kun virallisia liittosopimuksia ei ole - vaikka sotilastasolla olisikin käyty keskusteluja (esim. Ruotsin varastoimat Drakenit), niin poliitikot voivat torpata hankkeen käytännön toteutuksen.
 
  • Tykkää
Reactions: PSS
Harvinaisen selvästihän tuon projektin suuntamerkit kerrottiin. Suorituskyky pisteytetään ja hankinnan sekä käytön kustannusten on mahduttava lisäbudjetin sekä normaalin eli nykyisen budjetin raameihin. Käytännössä tarkoittaa, että lentäminen ei saisi maksaa juurikaan nykyistä enempää, huolto ei saisi maksaa nykyistä enempää, jne. Vain suorituskyvylle hankitaan kasvua tai sen nykyisellään pitämistä.
 
Melkoisella varmuudella budjetointi jakautuu kahteen osaan. Ensin konekauppa ja siihen välttämättämimmät romppeet. Myöhemmin aseistusta pienissä erissä. Tämä tapa saa poliitikot näyttämään, että onnistuivat hankkimaan parhaan koneen budjettiraamissa. Ja ilmavoimat taas saa sen myötä etua, että myös aseistusta saadaan vaikka budjettiraami niillä ylittyisi. Näin päästään tavoitteeseen olkoonkin, että kokonaiskustannus ylittää reilusti 10mrd mutta itse konekaupan julkistuksessa jäädään sopivasti tämän alle.
 
F-35 on mahdollisesti jo nyt halvempi, ja on todennäköisesti halvin hankintahinnaltaan kun meillä tehdään valintoja, elinkaarikustannukset ovatkin sitten toinen asia.
Käsittääkseni F-35 on ilmainen. Jossain vaiheessa valmistaja kuulemma tulee maksamaan käyttäjälle jopa lentorahaa!
 
Back
Top