Vaikka koneiden roolin vaihtamista lennosta mainostetaankin usein, niin pidän sitä silti enemmän mainospuheena Suomen tapauksessa. Maamaaleja vastaan hyökkäävä kone kantaa lähinnä itsepuolustukseen soveltuvaa määrää ilmasta-ilmaan ohjuksia, ja ilmasta-maahan asekuorma saattaa heikentää oleellisesti koneen suorituskykyä ilmataistelussa. Täsmäaseaikakaudella pommien dumppaaminen taas käy kalliiksi, kun lastilla voi olla arvoa useampi miljoona.
Ei sillä,
yksi gradukin on tässä maassa aiheesta muistaakseni tehty, eli risteilyohjuksien laukaisemisesta osana torjuntatehtävää. Tämä on kuitenkin vähän eri tilanne kuin päivystäminen ilmassa monipuolisessa aselastissa.
Käsittääkseni Yhdysvallat on käyttänyt noita omituisia asekuormia pääasiassa lentokieltoalueita ym. valvottaessa. Jos on pottuiltu, niin on pudotettu kostoksi täsmäaseita ilmatorjunnan tuliasemiin tai vastaavaa. Aika eri asia kuin jos meikäläinen konepari on CAP-tehtävällä ja saa tiedon, että oma jääkärikomppania lähettyvillä on joutunut vihollisen pataljoonan hyökkäyksen kohteena - pari pommia ei riitä alkuunkaan, tarvitaan enemmän.
Kyllä se on ollut jenkeillä osana operatiivista toimintaa jo Balkanista asti. DCA-partiota lentävillä koneilla oli GBU-12 siivellä mukana, ja tehtävät muuttuivat kirjaimellisesti lennossa. Taustalla tässä oli Irakin kokemukset, siellä liitoutuneet eivät juurikaan pystyneet tuhoamaan Scud-lavetteja ennen laukaisua kapean aikaikkunan vuoksi.
Samalla tavalla toimittiin toisessa Persianlahden rähinässä. Varsinkin Irakin pohjoisosassa, jossa ei alussa pystytty pitämään suuria määriä koneita ilmassa johtuen mm. Turkin ilmatilan käyttökiellosta Navyn F/A-18 ja F-14-koneet toimivat samalla mallilla, tehden lopulta melko suuren osan alueen ilmaiskuista.
Jenkkejä enemmän tähän on keskitytty Euroopassa, jossa toimitaan pienemmillä konemäärillä ja vähäisemmillä konetyypeillä, joten yhden alustan kykenee pystyä tekemään enemmän ja suorittavan useita rooleja samanaikaisesti. Tämä on ihan doktriineihin kirjattu asia, jota myös toteutetaan käytännössä, ja joka näkyy koneiden suunnittelussa. Tästä on voinut lukea niin Ranskalaisten kuin Brittienkin kokemuksia harjoituksista, esim. Red Flagista jossa tällaista toimintaa on harjoiteltu.
Typhoonissa ja Rafalessa on osin omat ripustimet ilmasta-ilmaan ja ilmasta-maahan aseille, ja Rafalessa vielä omansa lisätankeille. Tämä on vaikuttanut myös suorituskykyvaatimuksiin, ja esim. Typhoonin lentäjä on sanonut ettei täydessä asekuormaa lentämistä edes juuri huomaa, sillä työntövoimaa löytyy niin paljon. Gripen on pienempi, mutta samanlaiset suunnitteluvaatimukset silläkin on ollut, se on oikeastaan ollut ensimmäinen swing-role hävittäjäksi suunniteltu kone. Pienemmillä aseilla, kuten vähän aikaa sitten integroidulla SDB:llä, sekin pystyy samanlaisiin tehtäviin.
Minä voisin veikata että Suomen tapauksessa täytyy toimia hyvinkin samalla tavalla. Meillä ei ole koneita liiaksi asti, ja ensisijainen tehtävä on puolustuksellinen ilmatoiminta. Mahdolliset ilmasta-maahan iskut tulee pystyä tekemään ensisijaisen toiminnan ohessa, ja keskittyä näihin time sensitive-kohteisiin, eli pistemaaleihin jotka uhkaavat omia joukkoja tai ovat taktisesti arvokkaita, joihin ei voida vaikuttaa muulla tavalla ja joihin vaikutus täytyy tapahtua nopeasti. Hyökkäävän pataljoonan torjuminen vaatii massamaista tulta joka on epäsuoran hommia, sitä meillä onneksi löytyy jo orgaanisena.
Kyllä mutta 64:llä koneella ei paljoa ilmassa odotella tulitehtäviä. Kiivaassa vaiheessa sitä tavaraa täytyy myös toimittaa jatkuvassa tahdissa. Samalla kun huomioidaan omat kone tappiot niin tulivoima mitä tulee maavoimien tukemiseen voi vähetä aika vauhdilla. Tykkipatteri on taistelunkestävämpi ja todennäköisemmin tukemassa sitä taistelua 24/7 kuin kone joka voi tukea taistelua silloin kun se on ilmassa ja sillä on siihen sopiva varustus.
Paperilla tuo näyttää todella hienolta ja jenkeillä joilla koneita riittää sekä niistä ammuttavaa tuo toimii todella hyvin. Meillä en näe AtG toimintaa mahdollisena muuta kuin satunnaisesti ja ehkä oman hyökkäyksen tukena koneiden iskeässä syvyyteen. Eli mukava kyky jolle varmasti löytyy käyttöä kunhan maalinosoitus toimii ja pommeja löytyy. Se, että kyvyllä korvattaisiin maavoimien varsinaista suorituskykyä en näe mahdollisena rahoituksen enkä konemäärän puolesta
Niin, siksi sanoinkin ettei tykistöä voida mitenkään korvata ilmasta-maahan aseistuksella. Kyllä se silti on nähty, ja nähdään meillä sen verran tärkeäksi, että HX-hankkeen tehtävätyypeistä neljä viidestä kohdistuu juuri ilmasta-maahan vaikuttamiseen.
Veikkaan, että QRA-toiminnan sijaan meilläkin pyritään ensisijaisesti pitämään koneita ilmassa CAP-partiossa, tähän viitaa myös lausumat siitä, että neljän parven ilmassa pitäminen vaatii sen 60+ konetta. Tämä on linjassa Yhdysvaltojen raportoitujen kokemusten kanssa, joiden mukaan yksi laivue pystyy pitämään 4. koneen parvea ilmassa ympäri vuorokauden, tämä tosin tankkauskoneiden kanssa.
Syinä tähän näkisin sen, että meillä ei ole ennakkovaroituskykyä ilmavalvontakoneiden tai OTH-tutkien muodossa, jolloin vasteaika jää muuten ahtaaksi. Koneet eivät myöskään voi tuottaa tilannekuvaa maasta käsin.
Meillä ilmasta-maahan toiminta on nimenomaan satunnaista ja mahdollisuuksien mukaista, enkä usko että sen on mitenkään tarkoituskaan korvata tykistöä tai muuta epäsuoraa, vaan toimia niiden täydentäjänä ja osaltaan mahdollistajana tilannekuvan jakamisen ja maalinosoituksen kautta.
Ilmasta maahan - aseilla on paikkansa mutta tykistön kanssa ne eivät kilpaile.
