Ilmavoimien tulevaisuus

Yhdysvaltojen satelliittien välinen laserkommunikaatioverkko on tietysti yksi vaihtoehto mutta saako sillä ohjattua aseita on kanssa yksi asia koko projektissa minkä vain Darpa tietää eikä varmasti kerro.

Salaiset projektit muutenkin on vain arvailun varassa olevia juttuja joita ei tiedä ennenkuin suursota syttyy
 
Lukeekaapa tästä inspiroiva tarina kun 20-kesäinen Kodin Terran myyjä osti 250k dollarin koneen Kanadasta ja kävi vuokrausbisnekseen.
https://www.aamulehti.fi/hyvaelama/...yhjasta-poikkeuksellisen-yrityksen-201030389/

Ihmeellistä, etteivät muut alan toimijat hiffanneet: "Hei, kalusto on liki 100% käytöllä, pitäisiköhän laajentaa fleettiä?" Uusi yrittäjä iski sitten siihen markkinarakoon ilman mitään edeltävää alan kokemusta?!

Ei tässä voi toivottaa nuorelle miehelle muuta kuin onnea ja menestystä. Liikeidean toimivuus on ainakin paremmin todistettu kuin aloittelevilla yrittäjillä yleensä, kerran Finnvera lähti mukaan projektiin.
 
On June 22, an A-29 Super Tucano participating in the US Air Force's Light Attack Experiment (OA-X) program crashed while flying over the Red Rio Bombing Range—part of the White Sands Missile Range in New Mexico. US Navy Lt. Christopher Carey Short, from Canandaigua, New York, died in the crash. Another pilot ejected and suffered only minor injuries.

The Super Tucano, a joint entry into the OA-X program by Brazil's Embraer and Sierra Nevada Corporation, is one of two aircraft designs being tested as part of the second phase of OA-X by pilots attached to the Air Force's 49th Wing at Holloman Air Force Base. The goal of the testing is to determine whether the aircraft matches the Air Force's needs for flying close air support and reconnaissance missions for combat and counterinsurgency in "uncontested environments" (that is, operational areas where the enemy lacks air defenses). Such a niche is currently occupied by the A-10 and other more advanced aircraft.

Test flights

The flight over the Red Rio range was one of multiple scenario test missions, including close air support, combat search and rescue, and "armed overwatch" (combat reconnaissance). Both the A-29 and the other aircraft being flown in the OA-X tests—the Textron Beechcraft AT-6 Wolverine—are turboprop aircraft based on similar versions of Pratt & Whitney's PT6A-68 engine.

In a statement in May about the tests, Lt. General Amie Bunch of the Office of the Assistant Secretary of the Air Force for Acquisition said, "This second phase of experimentation is about informing the rapid procurement process as we move closer to investing in light attack. If we can get light attack aircraft operating in permissive combat environments, we can alleviate the demand on our 4th and 5th generation aircraft, so they can be training for the high-end fight they were made for.”

The air crews assigned to test the planes are a combination of fighter, attack, and special operations pilots, as well as test pilots and flight engineers from the Air Force, Air National Guard, and Air Force Reserve. All of the pilots, including Short, have previously served as instructor pilots on at least one aircraft. They average more than 1,000 hours of flight time and have all flown more than 100 combat missions.

"There's no way to to describe the shock of this loss and the sadness we feel for his family," said Col. Houston Cantwell, commander of Holloman's 49th Wing, eulogizing Short in an official statement. "He did pioneering work in aviation that will help shape American air power for years to come. We're thankful to have known him and grateful for his devotion to duty."

Too early for answers

The cause of the crash is still under investigation, and no preliminary findings have been released. In a statement, an Embraer spokesperson said, "The SNC/Embraer team is fully cooperating with the USAF in its investigation. Additional information will be released as it becomes available."

The Super Tucano has a safety record previously blemished by only two crashes since entering operation in 2003. A Colombian Air Force Super Tucano crashed during combat operations against FARC rebels in 2012; while FARC claimed the aircraft was shot down with a .50 caliber machine gun, the Colombian Air Force found no evidence that the aircraft had been downed by gunfire in an inspection of the wreckage. And in February of 2016, an Indonesian Air Force Super Tucano crashed into a house in Malang, East Java during a test flight after repairs, killing two people in the home; the pilot and a mechanic in the aircraft's second seat also died.

The A-29 won a previous Air Force acquisition competition (one that was overturned on a protest by competition rival Textron), and is already utilized as a combat aircraft by numerous air forces around the world, including the Afghan Air Force. In March, an Afghan A-29 made a strike against Taliban forces with the first laser-guided bomb ever used by the Afghan military (the ordnance was a US-manufactured GBU-58 Paveway II).
https://arstechnica.com/tech-policy...aircraft-crashes-on-bomb-range-killing-pilot/

Sakkaako nykyiset potkurikoneet?
 
Kumpi on varmempi potkurimoottori vaiko suihkumoottori?

Sillä ei ole merkitystä. Sakkaaminen on siiven ja kohtauskulman asia.

Jos moottoritehoa on riittävästi, sitten ei siipeä enää tarvita välttämättä ollenkaan, vaan ollaan kuin helikopteri tai raketti. Mutta käytännössä se ei ole relevanttia.
 
Juhannuksesta lähtien on Hawkit pörränneet päivittäin tässä mökin ympäristössä Länsi-Keuruulla. Pari kertaa vetäisseet matalalta tossa järven yllä...
 
Kumpi on varmempi potkurimoottori vaiko suihkumoottori?

Potkurimoottoreita on kahta mallia, mäntämoottorit ja potkuriturbiinit. Jälkimmäinen on suihkumoottori, joka pyörittää siihen vaihteiston kautta kytkettyä potkuria. Suihkumoottorit sinänsä ovat nykyaikana äärimmäisen luotettavia laitteita. (Siksi yksimoottoriset suihkukoneet eivät ole olleet erityinen riski enää vuosikymmeniin.)

Luotettavuus on suihkuturbiineissa luotu käyttämällä mahdollisimman laadukkaita raaka-aineita ja tarkkaa suunnittelua/valmistusta. Tämä nostaa niiden kulut suuremmiksi kuin mäntämoottoreissa. Suihkuturbiineissa on lisäksi potkuriasetelman vaihteistot ja vakiokierrosjärjestelmät nostamassa huollettavien osien lukumäärää. Kaikissa kolmessa kuluvat osat vaihdetaan säntillisen ohjelman mukaisesti uusiin ennenkuin ne kuluvat epäluotettaviksi. Siksi myöskin se mäntämoottori on ihan eri luokassa toimintavarmuudeltaan kuin autoissa.

Merkittävin ero näiden välillä on tehoalue; kukin palvelee omassa teho- ja nopeusluokassaan paremmalla hintalaatusuhteella kuin toiset vaihtoehdot.
 
@StmSvejk

Kommentoin täällä oikeassa ketjussa.

Teesi on siis se, että tulevaisuudessa ei tarvita enää hävittäjiä (ilmassa lentäviä härveleitä, joissa on aseita)?

Tässä on kolme ongelmaa.
  1. Rauhan aika ja harmaa vaihe: jos ainoa vaihtoehtosi on ampua kone maasta käsin alas tai olla ampumatta, niin jokainen varmaan ymmärtää, miten ongelmallisiin tilanteisiin ajaudutaan
  2. Ilmapuolustus: ilmapuolustus pelkän ilmatorjunnan varassa ei ole vielä koskaan onnistunut
  3. Hyökkäyksellinen ilmatoiminta: on paljon varmempaa, tehokkaampaa ja halvempaa laittaa hävittäjän siiven alle tykki, pommi, raketti, ohjus, laser tai mikälie, kuin laittaa sinne pelkkä sensori ja laukaista risteilyohjus jostain satojen-tuhansien kilometrien päästä.
Veikkaan kaiken lisäksi että käykin täysin päinvastoin. Hävittäjien määrä räjähtää aseistettujen dronejen myötä. Ensimmäisiä viitteitä siitä on jo saatu. Ja todennäköisesti tulee myös ilmapuolustusdroneja, jotka ampuvat alas toisia droneja = hävittäjä.
 
@StmSvejk

Kommentoin täällä oikeassa ketjussa.

Teesi on siis se, että tulevaisuudessa ei tarvita enää hävittäjiä (ilmassa lentäviä härveleitä, joissa on aseita)?

En tarkoita, etteikö erilaisia lentäviä laitteita tulevaisuudessa olisi, vaan että oletus, jonka mukaan hävittäjälentokoneiden seuraava askel olisivat joko nykyhävittäjien miehittämättömät versiot tai nykyhävittäjien kaltaiset laitteet voi olla väärä. Nykyaikainen hävittäjä on muodostunut sen olettamuksen ympärille, että koneeseen pitää mahtua pilotti, sensorit ja aseet, vieläpä riittävän suorituskykyiseen pakettiin joka kaiken lisäksi sietäisi olevan häiveominaisuuksilla varustettu. Tulevaisuudessa nämä toiminnot voi hajauttaa optimoidummin. Esim. passivisensorit pieneen, erittäin häiveiseen laitteeseen joka voi olla hyvinkin hidas, aktiivisensorit kaukana ja korkealla olevaan pitkän toiminta-ajan laitteeseen, aseet vaikkapa hypersooniseen lennokkiin jolloin ei tarvitakaan kallista, isoa ilmataisteluohjusta vaan lennokissa voi olla muutama laserohjautuva nuoli tms.

Tässä on kolme ongelmaa.
  1. Rauhan aika ja harmaa vaihe: jos ainoa vaihtoehtosi on ampua kone maasta käsin alas tai olla ampumatta, niin jokainen varmaan ymmärtää, miten ongelmallisiin tilanteisiin ajaudutaan
  2. Ilmapuolustus: ilmapuolustus pelkän ilmatorjunnan varassa ei ole vielä koskaan onnistunut
Tunnistustehtävät voi hoitaa omanlaisellaan lennokkikalustolla jonka tarvemäärä olisi varmasti pieni. Ilmapuolustuksen suhteen ks. yllä.

Hyökkäyksellinen ilmatoiminta: on paljon varmempaa, tehokkaampaa ja halvempaa laittaa hävittäjän siiven alle tykki, pommi, raketti, ohjus, laser tai mikälie, kuin laittaa sinne pelkkä sensori ja laukaista risteilyohjus jostain satojen-tuhansien kilometrien päästä.

Jos kyseessä on savimaasota, tehtävä voidaan tehdä vaikkapa liikesuihkarista modifioidusta dronesta tai kuljetuskoneen perärampilta. Jos kyseessä on nk. vertaisten välinen taisto, ei hävittäjää välttämättä kannata laittaa matkaan sillä ohjusten edut verrattuna miehitettyyn koneeseen ovat suuret (massoittaminen, hinta, tappiot). Lisäksi kyse ei ole ainoastaan aerodynaamisista risteilyohjuksista vaan myös mitä erilaisimmista ballistisista ohjuksista, tulevaisuudessa myös raidetykeistä ja ramjet-ammuksista.

Kuten olen maininnut, NL päätyi jo (ihan syystä) 1950-luvulla siihen tulokseen että raskaasti puolustettuihin (meri)maaleihin kannattaa iskeä vain standoff-asein.

Veikkaan kaiken lisäksi että käykin täysin päinvastoin. Hävittäjien määrä räjähtää aseistettujen dronejen myötä. Ensimmäisiä viitteitä siitä on jo saatu. Ja todennäköisesti tulee myös ilmapuolustusdroneja, jotka ampuvat alas toisia droneja = hävittäjä.

Varmasti myös vedetään uudelleen rajaa sen välillä mikä on ohjus ja mikä drone. Toisaalta ohjukset alkavat olla niin kalliita, että varmasti jossain vaiheessa ryhdytään kehittelemään esim. ohjuksia joista ainakin hakupää voi palata takaisin tms.
 
Viimeksi muokattu:
Tulevaisuudessa nämä toiminnot voi hajauttaa optimoidummin. Esim. passivisensorit pieneen, erittäin häiveiseen laitteeseen joka voi olla hyvinkin hidas, aktiivisensorit kaukana ja korkealla olevaan pitkän toiminta-ajan laitteeseen, aseet vaikkapa hypersooniseen lennokkiin jolloin ei tarvitakaan kallista, isoa ilmataisteluohjusta vaan lennokissa voi olla muutama laserohjautuva nuoli tms.

Millä perusteella tuo on optimoitu?

Siihen on syynsä, miksi asioita on optimoitu keskittämällä. Jos katsot erilaisten lentokonemallien ja lentokonetyyppien määrää, niin se on supistunut koko ajan.
  • US Navylla oli aikaisemmin muistaakseni luokkaa 7 erilaista konetta lentotukialuksilla, nyt on kahta, kolmea.
  • Rafale korvasi/korvaa 6 erilaista konetta
  • F-35 korvaa 5 erilaista konetta

Samoin vaikka panssarivaunuissa. Aikaisemmin oli
  • kevyitä panssareita,
  • keskipainoisia panssareita,
  • raskaita panssarivaunuja,
  • panssarintuhoajia
  • ja rynnäkkötykkejä.
Nykyään on vain näiden kompromissiyhdistelmä, universaali taistelupanssarivaunu, MBT.

Erilaisia härveleitä tulee olemaan, kuten on nytkin. Mutta, vaikea siis uskoa, että tulevaisuudessakaan luovuttaisiin tällaisista universaalikompromisseista. Syynä on yksinkertaisesti raha ja kokonaistehokkuus. Se on pysyvä logistinen luonnonlaki.
 
Erilaisia härveleitä tulee olemaan, kuten on nytkin. Mutta, vaikea siis uskoa, että tulevaisuudessakaan luovuttaisiin tällaisista universaalikompromisseista. Syynä on yksinkertaisesti raha ja kokonaistehokkuus. Se on pysyvä logistinen luonnonlaki.
Näin se on. Softamuutoksilla tehdään suuri osa tulevaisuuden eroista.
SDR hyvä lähtökohta. Ei lukuisia erillisiä radioita vaan vain yksi, joka puskee halutun kaltaisen aaltomuodon tarvittaessa.
Sitten eri tavalla ohjelmoitavat ammukset.

Se Skunkworksin vetäja sanoi videolla, että kehityssyklejä lyhyemmäksi ottamalla kaupallista tavaraa käyttöön ja niihin tarvittavat muutokset. Ei aina kehittämään tyhjästä uutta tarpeeseen.
 
Millä perusteella tuo on optimoitu?

Siihen on syynsä, miksi asioita on optimoitu keskittämällä. Jos katsot erilaisten lentokonemallien ja lentokonetyyppien määrää, niin se on supistunut koko ajan.
  • US Navylla oli aikaisemmin muistaakseni luokkaa 7 erilaista konetta lentotukialuksilla, nyt on kahta, kolmea.
  • Rafale korvasi/korvaa 6 erilaista konetta
  • F-35 korvaa 5 erilaista konetta.
Tilanne miehitettyjen koneiden ja miehittämättömien koneiden suhteen on erilainen. Pohjimmiltaan vaikkapa Etendard, Super Etendard, Crusader, Mirage 2000, Mirage F1 ja Mirage IV ovat miehitettyjä 1-2 paikkaisia lentokoneita joiden kantama ilmatankkauksellakin on erittäin karkeasti samaa luokkaa. Nopeudenkin suhteen liikutaan hyvin karkeasti samoissa kertaluokissa.

Miehittämättömillä koneilla taas voi alkaa hakemaan sellaisia ominaisuuksia joita ei miehitettyihin mitenkään saa, kuten esimerkiksi hyperliikkuvuus, erittäin pieni koko, äärimmäinen häive tai vaikkapa vuorokausien, kenties tulevaisuudessa pidempikin, toiminta-aika. (Lisäksi kiertoradalla toiminta-aikahan voi olla jopa vuosia) Lisäksi samaan ominaisuuslistaan voi laittaa hypersoonisen nopeuden minkä toki saa miehitetyllekin vehkeelle mutta kallillla. Näitä kaikki ominaisuuksia ei voi millään laittaa samaan pakettiin, itse asiassa ne ovat pitkälti toisensa pois sulkevia.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top