baikal kirjoitti:
Miten voisi verrata kehittyneimpiä SU-versioita ja F-35:ttä? Jos ajatellaan ihan raakaa matsia, jossa nämä laivueet ottavat yhteen eikä oteta huomioon mahdollisia tukijärjestelmiä tai ohjaajien tasoa jne. vaan ihan raakat teoreettiset ja miksei käytännöllisetkin speksit? Jos unohdetaan vielä dog-fightit ja muut vastaavat, minä en usko noihin koiratappeluihin aikana, jolloin hävittäjät voivat ampua toisensa alas jo hyvinkin 60 kilometrin päästä toisistaan.....
Jos verrataan vain raa'asti koneiden ilmoitettuja speksejä, niin jotain voidaan varmaan hahmotella.
Häivetekniikka sellaisenaan antaa F-35:lle hurjan edun. USAF on ilmoittanut, että sen tutkapoikkipinta-ala on samaa luokkaa kuin metallisella golf-pallolla eli olisi luokkaa 0,0015 m2. Su-35:n uusi Irbis-E tutka kykenee parhaassa tapauksessa havaitsemaan 3 m2 maalin 350-400 kilometrin päästä (erittäin pienestä sektorista suoraan koneen edestä kun osataan etsiä tietystä kohtaa taivasta eli täytyisi jo olla melko tarkka maalitieto valmiiksi), joten F-35:n se kykenisi havaitsemaan maksimissaan n. 55-60 km päästä. Normaalietsinnällä (iso ilmatila) havaitsemisetäisyys putoaa jonnekin 35-50 km tienoille. Tämä tarkoittaa siis havaitsemista, ei vielä seurantaa tai tulittamista. Se onnistuisi ehkä 30-40 km päästä (koska tuo havaitseminen noin kaukaa onnistuu vain erikoismoodissa, jota ei voi käyttää seurantaan). Tietysti myös tuo F-35:n tutkapoikkipinta-ala muuttuu radikaalisti riippuen missä kulmissa koneet ovat keskenään ja sivusta katsoen nuo etäisyydet voivat ollakin huomattavasti pidemmät (esim. kaksinkertaiset). Toisaalta taas F-35 pystyy seuraamaan Su-35:sta varmasti 200 km päästä ja havaitsemaan sen jo paljon kauempaa. F-35:lla on siis selkeä etu tilannetietoisuudessa, vaikka sen tutkapoikkipinta-ala olisi mainostettua heikompikin. Samaten omasuojalaitteiden toiminta on paljon helpompaa F-35:ssa kuin Su-35:ssä. Pieni tutkajälki kun on helpompi saada häirintälaitteilla vielä piilotettua lisää kuin suuri tutkajälki. Niinpä F-35 on tutkahakuisille ohjuksille paljon vaikeampi maali kuin Su-35.
Muukin sensorivarustus on F-35:n eduksi. Esim. Su-35:n OLS-35 IRST ei ole lämpökamera vaan vastaa perinteisen lämpöhakuisen ohjuksen hakupään toimintaa. Se kykenee siis aistimaan korkean lämpötilan kohteita, mutta ei kykene erottamaan niistä juuri mitään yksityiskohtia. F-35:n ympärinäkevät sensorit ovat jo sellaisenaan vähintään yhtä suorituskykyisiä ja eteen näyttävä EOTS on varmasti huomattavasti parempi. Se on kolmannen sukupolven lämpökamera eli monta sukupolvea kehittyneempi kuin Su-35L:n OLS. Käytännössä F-35 pystyy näkemään huomattavasti kauemmas ja erottelemaan huomattavasti pienemmät lämpötilat ja lämpötilaerot eli pystyy näkemään viileämmät kohteet paljon paremmin. Lisäksi kohteesta saatava kuva on moninverroin tarkempi. Jos Su-35:n pilotti näkee lämpöä tuottavan pisteen taivaalla, F-35:n pilotti näkee jo tarkasti minkä tyyppinen kohde on kyseessä.
Teho-painosuhde koneilla on hyvin samaa luokkaa. F-35A painaa tyhjänä 13300 kg, tankattuna 21700 kg ja täydessä lastissa noin 30 000 kg. Työntövoima jälkipoltolla 191 kN ja ilman sitä 125 kN. Teho-painosuhde on siis tyhjänä 0,94 ilman jälkipolttoa/1,43 jälkipoltolla. Täysillä tankeilla ilman aseita se on 0,57/0,87 ja täydessä lastissa 0,42/0,64. Su-35:lla samat luvut ovat tyhjänpaino 18400 kg, tankattu paino (täysi tankki) 29900 kg ja täydessä lastissa 34500 kg. Työntövoimaa on 173 kN ilman jälkipolttoa ja 284 kN jälkipoltolla. Teho-painosuhde on siis 0,94/1,54 tyhjänä, 0,58/0,95 tankattuna ja 0,50/0,82 täydessä lastissa. Tässä tosin pitää muistaa, että F-35 vie tyhjäpainoonsa nähden paljon ennemmän lastia (maksimissaan) kuin Su-35. Normaalissa ilmasta-ilmaan tilanteessa molempien teho-painosuhde on melkein tismalleen sama jos polttoainemäärät ovat samat. Samaten tuo jo mainittu siipikuormitus on hyvin samoissa, jotta siitäkään ei voida kauheasti päätellä mitään. F-35:n etu aerodynaamisesti on sisäisesti kulkevat aseet, jolloin se on huomattavasti liukkaampi (vähemmän vastusta) kuin Su-35. Todennäköisesti F-35 kykenee lentämään ja kaartamaan lujempaa normaalissa aselastissa kuin Su-35 tuon takia, vaikka Su-35 kykeneekin lentämään suuremmalla nopeudella ilman aseita. Su-35:n selkeänä etuna on lähinnä TVC, joka mahdollistaa lähinnä hitaissa (alle mach 0,5) vauhdeissa paremman liikehtimiskyvyn. Muuten liikehtimiskyvyn arviointi on hiukan haastavaa, mutta molemmat ovat ilmeisesti hyvin samaa tasoa normaaleissa ilmataistelunopeuksissa (Mach 0.5 - 1.2).
Aerodynaamisesti koneet ovat siis samalla tasolla suunnilleen. F-35:lla on selkeä etu häiveominaisuuksissa ja sensorivarustuksessa. Su-35 on erittäin suorituskykyinen kone, mutta perusrakenne on kuitenkin yhtä sukupolvea vanhempi. F-35 pärjäisi hyvin tasapäisesti Su-35:n kanssa ilman häiveominaisuuksia ja parempia sensoreitakin, mutta nuo antavat sille aivan ratkaisevan edun.