Ilmavoimien tulevaisuus

Niiden lisäksi olisi voinut varmaankin hommata Panavia Tornadoja, jotta olisi saatu ylöspäin meidän konelukua. Jos lähdettäisiin liikkeelle 60 Migillä/Drakenilla plus siihen vaikka saman verran Panavia Tornadoa, niin koneluku oliis 120, ja olisimme voineet sitten hommata korvaajiksi 90-luvulla 120 Hornettia ja nyt vaikka jos koneluvusta karsittaisiin pahassa tapauksessa kolmasosa niin saisimme silti 80 konetta.

Talousmatematiikka on selvästi aika ihmeellinen laji :| Jos meillä oli haukkoja X kappaletta niin eikö niiden avulla olisi voitu ujuttaa hornet-määrä ylös :D
 
Niiden lisäksi olisi voinut varmaankin hommata Panavia Tornadoja, jotta olisi saatu ylöspäin meidän konelukua. Jos lähdettäisiin liikkeelle 60 Migillä/Drakenilla plus siihen vaikka saman verran Panavia Tornadoa, niin koneluku oliis 120, ja olisimme voineet sitten hommata korvaajiksi 90-luvulla 120 Hornettia ja nyt vaikka jos koneluvusta karsittaisiin pahassa tapauksessa kolmasosa niin saisimme silti 80 konetta.

Suomelta oli Pariisin rauhansopimuksen myötä kielletty saksalainen sotamateriaali. Ts. Tornado olisi ollut mahdoton vaihtoehto.
 
Tuli tässä mieleen toi ilmavoimille asetettu rajoite 60 koneeseen Pariisin Rauhassa 1947. Lukeutuiko tähän vain hävittäjälentokoneet, vai olisimmeko voineet porsaanreikänä hankkia lisää koneita kunhan ne olisivat olleet maataistelukoneita, jotta ei tarvitsisi käyttää hävittäjiä maamaalien tuhoamiseen?

Ei ollut ihan sattumaa että haukkoja ostettiin aika läjä.

Kyllä, koska Hawkit olivat harjoituskoneita ja sitä myöten rauhansopimusta väljästi tulkittaessa halal ja kosher. Täysiveriset rynnäkkökoneet sen sijaan olisi luultavammin luettu mukaan 60 koneen maksimiin.

Tosin 80-luvulle tultaessa Suomi olisi varmaankin voinut hankkia käytännössä niin paljon koneita kuin rahaa oli, kunhan materiaalia olisi ostettu joka suunnasta. Tulkinnathan olivat tuossa vaiheessa jo väljentyneet huomattavasti mm. IT-ohjusten osalta. Samaten Hornetin hankintaan johtaneessa prosessissa piti joskus 80-luvun lopulla tulla 40+5 yksimoottorista länsikonetta (yksipaikkaisista puolet optiolla) ja 20+2 MiG-29:ää - ketään ei kiinnostanut 60 koneen rajan ylittyminen seitsemällä koneella, vaikka etenkin länsikoneiden tapauksessa kaksipaikkaisetkin olisivat olleet täysiverisiä sotakoneita.
 
Kyllä, koska Hawkit olivat harjoituskoneita ja sitä myöten rauhansopimusta väljästi tulkittaessa halal ja kosher. Täysiveriset rynnäkkökoneet sen sijaan olisi luultavammin luettu mukaan 60 koneen maksimiin.

Tosin 80-luvulle tultaessa Suomi olisi varmaankin voinut hankkia käytännössä niin paljon koneita kuin rahaa oli, kunhan materiaalia olisi ostettu joka suunnasta. Tulkinnathan olivat tuossa vaiheessa jo väljentyneet huomattavasti mm. IT-ohjusten osalta. Samaten Hornetin hankintaan johtaneessa prosessissa piti joskus 80-luvun lopulla tulla 40+5 yksimoottorista länsikonetta (yksipaikkaisista puolet optiolla) ja 20+2 MiG-29:ää - ketään ei kiinnostanut 60 koneen rajan ylittyminen seitsemällä koneella, vaikka etenkin länsikoneiden tapauksessa kaksipaikkaisetkin olisivat olleet täysiverisiä sotakoneita.
1980-luvun hyvällä taloustilanteella olisi vielä voinutkin ostaa lisää kalustoa, ja nyt ei sitten tarvitsisi pelätä, että nykyisestä 64 hankittavasta viilattaisiin vaikka vasemmiston toimesta 20 vaarantaen koko valtakunnan kattavan ilmapuolustuksen. Jos olisi vaikka konemäärää 1980-luvun lopulla nostettu vaikka tuplamäärään tuosta 60:stä, niin 120 koneen HX-hankinnassa ei tuntuisi tuollainen muutaman kymmenen koneen viilaus loppupelissä yhtä pahalta kapasiteettiin kuin saman prosenttisuuruinen viilaus nykyisellä konemäärällä, jos putoaa esim. 40 koneeseen.
 
1980-luvun hyvällä taloustilanteella olisi vielä voinutkin ostaa lisää kalustoa, ja nyt ei sitten tarvitsisi pelätä, että nykyisestä 64 hankittavasta viilattaisiin vaikka vasemmiston toimesta 20 vaarantaen koko valtakunnan kattavan ilmapuolustuksen. Jos olisi vaikka konemäärää 1980-luvun lopulla nostettu vaikka tuplamäärään tuosta 60:stä, niin 120 koneen HX-hankinnassa ei tuntuisi tuollainen muutaman kymmenen koneen viilaus loppupelissä yhtä pahalta kapasiteettiin kuin saman prosenttisuuruinen viilaus nykyisellä konemäärällä, jos putoaa esim. 40 koneeseen.

Ongelmana vain on, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. 1980-luvun hankinnat eivät automaattisesti olisi olleet mitenkään positiivisia kokonaisuuden kannalta.

Esimerkiksi vaikean taloustilanteen alla tehty Hornet-hankinta olisi voinut kutistua tai jopa peruuntua, jos 80-luvulla olisi ostaa mäjäytetty puolensataa modernia torjuntahävittäjää (vaikkapa JA37 Viggen tai Mirage 2000C). Päättäjät olisivat saattaneet todeta keväällä 1992: "Kylmä sota on ohi, lama on ovella ja meillä on vain muutamia vuosia sitten käyttöön otettuja huippuluokan torjuntahävittäjiä - miksi me korvaamme MiGejä ja Drakeneita tässä tilanteessa, kun peruspalveluistakin leikataan?"

Lisäksi itäkalustolla oli lyhyehkö rakenteellinen elinikä, MiG-21bis:t näkivät käyttöä vain sen ~20 vuotta. 80-luvulla hankittu itäkalusto olisi siis hyvin luultavasti mennyt paaliin jo viime vuosikymmenellä. Länsikalusto olisi kestänyt vähän pidemmälle, mutta korvauspäätös olisi jo tehty ja uutta kalustoa ajettaisiin sisään järjestelmään. Jokainen voi miettiä, paljonko intoa sijoittaa puolustukseen oli esim. vuonna 2003, 2007 tai 2011. Sikäli kuin ilmavoimilla olisi ollut jotakin lennettävää, esim. 40 Hornetia, niin poistuva kalusto olisi luultavasti poistunut ilman korvaajaa. Tai jos korvaushanke olisi ollut pakko suorittaa, koska Hornetit jäivät hankkimatta, niin konemäärä olisi tippunut ja konemalli olisi saattanut muutenkin olla vähemmän mairitteleva (esim. JAS 39C/D tai F-16C/D).
 
Tuli tässä mieleen toi ilmavoimille asetettu rajoite 60 koneeseen Pariisin Rauhassa 1947. Lukeutuiko tähän vain hävittäjälentokoneet, vai olisimmeko voineet porsaanreikänä hankkia lisää koneita kunhan ne olisivat olleet maataistelukoneita, jotta ei tarvitsisi käyttää hävittäjiä maamaalien tuhoamiseen?

Siinä sanottiin vain 'lentokonetta', suomalaiset tulkitsivat sen tarkoittavan taistelukonetta joten kuljetus- harjoitus- yms koneet olisivat poissa laskuista. Tämä oli meidän oma tulkinta jolle ei ollut kummoista legaalia perustetta mutta ei sitä voittajavallat alkaneet kyseenalaistamaan (britit saattaneet vähän änkyttää? evm).
Toisaalta Suomihan olisi voinut perustaa 'lentokoulun' ja 'kuljetuslentoyhtiön' ja siirtää aseistamattomat sotilaskoneet niihin jos se nyt siitä olisi ollut kiinni.

Räyhäkän harjoituskoneen hankinta riittävän isoissa määrissä oli sopimuksen kiertämistä. Hawk-hankinnan aikainen Ilmavoimien komentaja sanoi (ei tietenkään julkisesti) että Hawk täytyy ehdottomasti hankkia, Alpha Jettikin vielä pitkin hampain menee mutta jos joku muu ostetaan niin hän ottaa loparit.

Kaksipaikkaisia 'harjoitushävittäjiä' ehkä olisi voinut ujuttaa hankintoihin ekstroina. Suomessa B-mallin Drakenit laskettiin harjoituskoneiksi koska niissä ei ollut tutkaa, vaikka torjuntaan nekin olisi sodassa lähetetty.

Ongelmana vain on, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. 1980-luvun hankinnat eivät automaattisesti olisi olleet mitenkään positiivisia kokonaisuuden kannalta.

Esimerkiksi vaikean taloustilanteen alla tehty Hornet-hankinta olisi voinut kutistua tai jopa peruuntua, jos 80-luvulla olisi ostaa mäjäytetty puolensataa modernia torjuntahävittäjää (vaikkapa JA37 Viggen tai Mirage 2000C). Päättäjät olisivat saattaneet todeta keväällä 1992: "Kylmä sota on ohi, lama on ovella ja meillä on vain muutamia vuosia sitten käyttöön otettuja huippuluokan torjuntahävittäjiä - miksi me korvaamme MiGejä ja Drakeneita tässä tilanteessa, kun peruspalveluistakin leikataan?"

Lisäksi itäkalustolla oli lyhyehkö rakenteellinen elinikä, MiG-21bis:t näkivät käyttöä vain sen ~20 vuotta. 80-luvulla hankittu itäkalusto olisi siis hyvin luultavasti mennyt paaliin jo viime vuosikymmenellä. Länsikalusto olisi kestänyt vähän pidemmälle, mutta korvauspäätös olisi jo tehty ja uutta kalustoa ajettaisiin sisään järjestelmään. Jokainen voi miettiä, paljonko intoa sijoittaa puolustukseen oli esim. vuonna 2003, 2007 tai 2011. Sikäli kuin ilmavoimilla olisi ollut jotakin lennettävää, esim. 40 Hornetia, niin poistuva kalusto olisi luultavasti poistunut ilman korvaajaa.

Tietysti jos vaikka Satakunnan lennostolle olisi hankittu uusia koneita 80-luvulla käytettyjen Drakenien sijaan niin DX-hankinta olisi ollut varmasti vastaavasti pienempi. Tuolloin hankittujen koneiden käyttöikähän olisi loppunut luultavasti vasta 2015. Toisaalta silloin olisi ollut moderni kone käytössä vuosikymmenen ennen Hornettia, ei näitä kannata pelkällä jälkiviisaudella tutkiskella.
 
Tietysti jos vaikka Satakunnan lennostolle olisi hankittu uusia koneita 80-luvulla käytettyjen Drakenien sijaan niin DX-hankinta olisi ollut varmasti vastaavasti pienempi. Tuolloin hankittujen koneiden käyttöikähän olisi loppunut luultavasti vasta 2015. Toisaalta silloin olisi ollut moderni kone käytössä vuosikymmenen ennen Hornettia, ei näitä kannata pelkällä jälkiviisaudella tutkiskella.

Ei toki! Tässä tapauksessa kuitenkin harmiteltiin nimenomaan menneisyydessä tapahtumatta jääneitä asioita, joten otin kantaa jälkiviisaasta perspektiivistä.

Esimerkiksi JaktViggen olisi kuitenkin voinut joutua etupainotteisen stenaamisen uhriksi Suomen jäädessä konetyypin ainoaksi käyttäjäksi. Pääasiallisina syinä ylläpidon kallistuminen ja ennen kaikkea päivitysten loppuminen. F-16 tai jokin muu paremmin tuettu konetyyppi olisi voinut olla hyvin houkutteleva vaihtoehto vanhenevan Viggen-kaluston kanssa pärjäämisen (saati päivittämisen) sijaan.
 
https://www.iltalehti.fi/politiikka/201809122201194953_pi.shtml

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö katsoo, että Hornet-koneet korvaavien uusien hävittäjien hankinnassa ei tarvita poliittista harkintaa. Niinistön mielestä suurin viisaus hävittäjien valinnassa on armeijan ihmisillä, jotka osaavat selvittää parhaimman Suomen tarpeita vastaavan koneen.

- Poliittista harkintaa ei tehty viime kerrallakaan, eikä tehdä nytkään, presidentti Niinistö sanoi vastatessaan kysymyksiin päätoimittajien yhdistyksen tilaisuudessa Helsingissä.
 
https://www.iltalehti.fi/politiikka/201809122201194953_pi.shtml

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö katsoo, että Hornet-koneet korvaavien uusien hävittäjien hankinnassa ei tarvita poliittista harkintaa. Niinistön mielestä suurin viisaus hävittäjien valinnassa on armeijan ihmisillä, jotka osaavat selvittää parhaimman Suomen tarpeita vastaavan koneen.

- Poliittista harkintaa ei tehty viime kerrallakaan, eikä tehdä nytkään, presidentti Niinistö sanoi vastatessaan kysymyksiin päätoimittajien yhdistyksen tilaisuudessa Helsingissä.

Harmi vain, että Niinistö ei taida olla pääministeri...
 
Parempi vain, ulkopolitiikan johtajalla on melkoinen painoarvo siinä minkälaista (jos minkäänlaista) ulko- ja turvallisuuspolitikointia asialla tehdään.

Presidentti johtaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa yhdessä valtioneuvoston kanssa.

Joka tapauksessa kyse lienee korupuheesta. Hankkeen viralliselta sivustolta:

Hävittäjien vertailu ja valinta – millä perusteilla hävittäjä valitaan?
Hävittäjien valinta on merkittävä päätös turvallisuuspoliittisesti, puolustuspoliittisesti ja taloudellisesti. Monet asiat vaikuttavat päätökseen. Hävittäjävalinnan päätöksentekoalueiksi on määritetty seuraavat asiat:

  • Suorituskyky. Järjestelmän kyky voittaa taistelut elinkaarensa aikana.
  • Kustannukset. Onko varaa ostaa sekä käyttää ja kehittää järjestelmää koko sen elinkaaren ajan?
  • Huoltovarmuus ja kotimaisen teollisuuden osallistuminen. Järjestelmän käytettävyys rauhan ja sodan aikana.
  • Turvallisuus- ja puolustuspoliittiset vaikutukset. Valinnan mahdolliset vaikutukset Suomen turvallisuus- ja puolustusyhteistyöhön.

https://www.defmin.fi/puolustushall...et/havittajahanke_hx/hx-hanke/valintaprosessi
 
- Poliittista harkintaa ei tehty viime kerrallakaan, eikä tehdä nytkään, presidentti Niinistö sanoi vastatessaan kysymyksiin päätoimittajien yhdistyksen tilaisuudessa Helsingissä.

Niinistö puhuu kauniisti sanottuna muunneltua totuutta. Poliittinen harkinta on tehty jo siinä vaiheessa, kun on valittu kilpailevat toimittajat. Poliittiset olot olivat myös ensisijaisia viime kerralla kun mentiin kahden koneen ratkaisusta yhteen ja lopulta yksimoottorisesta kaksimoottoriseen ratkaisuun.

Toki ei presidentti voi muutakaan julkisesti sanoa, mutta totuus on syytä pitää mielessä.
 
Air Force not considering new F-15 or hybrid F-22/F-35, top civilian says

https://www.defensenews.com/digital...ew-f-15-or-hybrid-f-22f-35-top-civilian-says/

The two biggest manufacturers of military aircraft have been busy marketing new versions of their fighter jets to the U.S. Air Force, but the service’s top official told Defense News in an exclusive interview that it’s not actually interested in purchasing either of them at the current moment.
This summer, Defense One broke two major stories about sales pitches from Boeing, which is proposing an advanced version of the F-15 to the Air Force, and Lockheed Martin, which has been pushing a hybrid version of the F-22 Raptor and F-35 joint strike fighter similar to what it is reportedly offering Japan.
But just because those companies are offering new jets, doesn’t mean that the Air Force wants them.
In an exclusive Sept. 5 interview, Air Force Secretary Heather Wilson said she believes the service needs to expend its precious financial resources on stealthy, fifth-generation platforms — specifically the F-35 — and thus buying even an advanced fourth generation fighter like the so-called F-15X is not in the cards.
 
Niinistö puhuu kauniisti sanottuna muunneltua totuutta. Poliittinen harkinta on tehty jo siinä vaiheessa, kun on valittu kilpailevat toimittajat. Poliittiset olot olivat myös ensisijaisia viime kerralla kun mentiin kahden koneen ratkaisusta yhteen ja lopulta yksimoottorisesta kaksimoottoriseen ratkaisuun.

Siis mitenkä mentiin poliittisin perustein kahden koneen ratkaisusta yhteen. Tuohan oli nimenomaan järkiratkaisu kun kahden koneen ratkaisu oli selkeästi poliittinen?
Miten moottoreiden lukumäärä on poliittinen ratkaisu?

Toki ei presidentti voi muutakaan julkisesti sanoa, mutta totuus on syytä pitää mielessä.

Älä kuitenkaan pahoita mieltäsi jos moni uskoo presidenttiä mielummin.

Presidentti johtaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa yhdessä valtioneuvoston kanssa.

Joka tapauksessa kyse lienee korupuheesta. Hankkeen viralliselta sivustolta:

https://www.defmin.fi/puolustushall...et/havittajahanke_hx/hx-hanke/valintaprosessi

Ratkaisua ei tehdä poliittisin perustein, mutta tottakai turvallisuus- ja puolustuspolitiikka vaikuttaa. Esim. Venäjän koneet eivät ole ollenkaan mukana. USA ja EU (Ranska, Ruotsi jne), näihin meillä on syvät puolustuspoliittiset yhteydet ja yhteistyötä ollaan tehty.
 
Siis mitenkä mentiin poliittisin perustein kahden koneen ratkaisusta yhteen. Tuohan oli nimenomaan järkiratkaisu kun kahden koneen ratkaisu oli selkeästi poliittinen?
Miten moottoreiden lukumäärä on poliittinen ratkaisu?

Poliittisin perustein siirryttiin yksityyppiratkaisuun kun Venäjältä ei ollut pakko hankkia koneita. Vastaavasti kaksimoottorivaihtoehto tuli mukaan kun Hornet haluttiin kisaan mukaan. Selkeitä poliittisia päätöksiä. Sota on politiikan jatkamista toisin keinoin, samoin puolustuspolitiikka. Eivät hankintapäätökset ole mitään fysiikan kaavoja joita kehitellään arkielämän realiteeteista irrallaan. Toinen ääripää on jonkinlainen usko siihen, että "asiantuntijat" tekisivät oikeat päätökset kunhan "poliitikot" eivät sotkisi kuvioita.

Älä kuitenkaan pahoita mieltäsi jos moni uskoo presidenttiä mielummin.

Jep, typeryys on kansantauti, naiiviuus ja herrausko sen näkyviä oireita. Presidentin kannanotto tässä on ainoa mahdollinen mutta toki hyvin läpinäkyvä. Omasta mielestäni presidentti Niinistö on valehteleva kusipää, anteeksi, kommunikoinnin taitava voimakastahtoinen henkilö, mutta meidän valehteleva kusipäämme. Molemmat ovat taitoja, joista on reaalimaailmassa hyötyä toimittaessa Putinin ja Trumpin kaltaisten dillejen kanssa. :)
 
Viimeksi muokattu:
Ei Niinistö yhtään tuossa totuuden vierestä puhu saati valehtele. Konetyypin valinta ei hänen näkökannastaan ole mitenkään poliittinen päätös.

Poliittiset ja myös kalustohankintoihin vaikuttavat päätökset on jo tehty. Koneen tulee olla yhtäsopiva turvallisuuteen liittyvien partnereittemme kanssa aivan kuten on poliittisella päätöksellä Jas Gripen Natoyhteensopiva.

Tämän jälkeen ei ole syytä tehdä poliittista päätöstä esimerkiksi Ruotsin tai USAn välillä vaan tämä päätös tehdään puolustusvoimissa konetyypin, sen ominaisuuksien ja meidän tarpeiden välillä.
 
Ei Niinistö yhtään tuossa totuuden vierestä puhu saati valehtele. Konetyypin valinta ei hänen näkökannastaan ole mitenkään poliittinen päätös.

Poliittiset ja myös kalustohankintoihin vaikuttavat päätökset on jo tehty. Koneen tulee olla yhtäsopiva turvallisuuteen liittyvien partnereittemme kanssa aivan kuten on poliittisella päätöksellä Jas Gripen Natoyhteensopiva.

Tämän jälkeen ei ole syytä tehdä poliittista päätöstä esimerkiksi Ruotsin tai USAn välillä vaan tämä päätös tehdään puolustusvoimissa konetyypin, sen ominaisuuksien ja meidän tarpeiden välillä.

Niin se varmasti nytkin menee että Ilmavoimat valitsee tyypin huomioiden poliitikkojen myöntämän tilausvaltuuden. Määrään tehdään päätöksentekovaiheessa viilausta sen mukaan kuin tarvetta on. Ilmavoimat saa valita haluamansa koneen mutta talouden realiteetit ovat kuvassa mukana.
 
Yksi DX-hankintaa käynnistelemässä ollut ilmavoimien komentaja, luultavasti Meriö muisteli, että yksityyppi oli aluksi koska ei haluttu joutua ottamaan venäläisvaihtoehtoa mukaan (no olihan se MiG-29 kumminkin lopulta).
Toinen yleinen tarina on siitä, ettei uskottu olevan varaa Hornetiin. Tämä voi olla lähempänä totuutta.

Onhan siinä väistämättä ollut politiikkaa esim. täydellisen ajoittamisen osalta. Sekä sitten päätöksen teon jälkeen, jotta todella isoa maalia ei lähdetty härkkimään laman paineissa.
 
Poliittisin perustein siirryttiin yksityyppiratkaisuun kun Venäjältä ei ollut pakko hankkia koneita. Vastaavasti kaksimoottorivaihtoehto tuli mukaan kun Hornet haluttiin kisaan mukaan. Selkeitä poliittisia päätöksiä. Sota on politiikan jatkamista toisin keinoin, samoin puolustuspolitiikka. Eivät hankintapäätökset ole mitään fysiikan kaavoja joita kehitellään arkielämän realiteeteista irrallaan. Toinen ääripää on jonkinlainen usko siihen, että "asiantuntijat" tekisivät oikeat päätökset kunhan "poliitikot" eivät sotkisi kuvioita.



Jep, typeryys on kansantauti, naiiviuus ja herrausko sen näkyviä oireita. Presidentin kannanotto tässä on ainoa mahdollinen mutta toki hyvin läpinäkyvä. Omasta mielestäni presidentti Niinistö on valehteleva kusipää, anteeksi, kommunikoinnin taitava voimakastahtoinen henkilö, mutta meidän valehteleva kusipäämme. Molemmat ovat taitoja, joista on reaalimaailmassa hyötyä toimittaessa Putinin ja Trumpin kaltaisten dillejen kanssa. :)
Venäläisten koneista luovuttiin kun ei ollut poliittista pakkoa hankkia. Eivät kelvanneet enää ominaisuuksiensa takia. Ei siis poliittinen kysymys.
Kaksi moottorisuus taas oli vielä vähemman poliittinen kysymys. Se että voitiin hankkia amerikkalainen hävittäjä johtui myös poliittisen ohjauksen katoamisesta.
 
Venäläisten koneista luovuttiin kun ei ollut poliittista pakkoa hankkia. Eivät kelvanneet enää ominaisuuksiensa takia. Ei siis poliittinen kysymys.
Kaksi moottorisuus taas oli vielä vähemman poliittinen kysymys. Se että voitiin hankkia amerikkalainen hävittäjä johtui myös poliittisen ohjauksen katoamisesta.
Näin. Meriöhän oli "ruorissa" 87 asti. jolloin vielä NL oli ikuinen. Se selittäisi pohjustelut, millä olisi saatu tiputettua NL-hankinta jos poliitikot olisi innostuneet. 1991 ei enää tarvinnut mitään tallaista.
 
Back
Top