Ilmavoimien tulevaisuus

Ihan yksiselitteistä tuo ei ole, koska suomen kielen ja englannin kielen aikamuodot eroavat toisistaan. Tuosta suomennoksesta ”te olette ostamassa” saa helposti kuvan ikään kuin siinä sanottaisiin ”te aiotte ostaa”. Näin Trump ei sanonut. Sen sijaan hän käytti ilmaisua, joka tarkoittaa jo menneisyydessä alkanutta ostotapahtumaa, joka on tällä hetkellä edelleen käynnissä ja jatkuu edelleen.

Ymmärrän kyllä, että kun suomen kielestä puuttuu tuo jatkuva preesens verrattuna tavalliseen preesensiin, niin se on vaikea kääntää tarkasti. Samoin on futuurin kanssa, koska se puuttuu suomen kielestä ja menee siksi helposti tämä hetki ja tuleva sekaisin. Jos Trump olisi sanonut: ”One thing that’s happening is that you WILL be buying the F-18...”, niin tuo olisi ollut selvää potaskaa, koska ei olla tuollaista kauppoja sovittu.

Toki voi olla ihan sekin, että kun Trumpilla on tunnetusti joku 4 minuutin keskittymiskyky, niin kun häntä on briiffattu Suomen ja USA:n puolustusyhteistyöstä ennen Niinistön tapaamista, niin hän ei ole jaksanut kuunnella tarkasti ja mieleen ovat jääneet vain sanat ”Suomen ilmavoimat”, ”F-18” ja ”ostaminen” ja vaikka briiffauksessa on puhuttu menneestä tapahtumasta, niin saman aikaan on voitu toisaalla briiffata vaikkapa US Navyn tulevista Super Hornet ostoista, niin nämä asiat ovat yhdistyneet kriittisellä tavalla hänen mielessään ja siitä on tullut vahingossa ”Suomi, F-18, tulevat hankinnat”.

Joka tapuksessa en usko, että kyseessä oli tahallinen valehtelu tai liioittelu, vaan korkeintaan väärinymmärrys ja vahinko.
Noinhan se on, "you are purchasing" on kieltämättä melkolailla epämääräinen, mutta asiayhteydestä tulee kyllä fiilis että Trump puhuu parhaillaan menossa olevasta prosessista. Joka voisi tietenkin liittyä F-18 ominaisuuksien lisäämiseen .. mutta se on aika epäuskottavaa, sillä se vaatisi melko ykstyiskohtaista ymmärrystä hankinnoista.
Eiköhän kyseessä ole vain sekoilu, pääsasia että juttua tulee, lausuntojahan on tullut vaikka lentotukialuksien katapulttiteknolgiasta - ja tuossakin lausunnossa mennään aika pahasti laukalle.
Niinistön ilme on kieltämättä herkullinen. Mulla on ollut varmaan tommonen ilme veteraanipäivänä Finlandia-talolla, kun muistiltaan jossain määrin jo ailahteleva faija 91v alkoi kertomaan ihan omiaan osallistumisestaan Ihantalan taisteluihin (oli sotilaspoikana helsingin IT:ssä 3. hyökkäyksen aikaan ja siitä inttiin .. eikä ehtinyt rintamalle). Liika sotahistoria voi olla liikaa :cool:.
 
Malesian pitkän aikavälin suunnitelmia:

http://www.malaysiandefence.com/future-plan-rmaf-cap-55/

Future Plan, RMAF Cap 55
Marhalim Abas August 7, 2018 Malaysia - RMAF



SHAH ALAM: Future Plan, RMAF Cap 55. RMAF has published a graphic of its Capability 55 program detailing its plans up to 2055. The existence of the plan was first made public during the media interview ahead of this year’s anniversary celebration.

1537101336200.png

Cap55.jpg
RMAF Cap 55 plan

Based on the graphics, RMAF future fast jet fleet will be two types, a multi role combat aircraft (MRCA) and the light combat aircraft (LCA) divided into five squadrons. Based on past and current squadron strength I am assuming that the MRCA will have 36 aircraft while the LCA 54.

1537101321600.png

Cap55F.jpg
Cap55 fighter program

From the 54 LCA, it is likely that around 12 will be used as the lead-fighter-trainer (LIFT). You can choose your own preferred aircraft in the comments section.

1537101291300.png

Cap55T.jpg
cap 55 transport program

The transport squadron will be reduced to three squadrons from the current four while the type will be reduced from four to two. The first transport squadron will be for the strategic/MRTT roles while the two others will be tactical airlifters.

1537101278400.png

Cap55H.jpg
Cap 55 helicopter plan

Under the plan, there will be only two helicopter squadrons with the type reduce to one. There will also be one squadron of MPA, long endurance UAS and AEW. The RMAF of the future will operate nine ground based air defence radars as well as one regiment of ground based air defence (GBAD) system. As the air force did not identify the types of the aircraft and ground based systems, you can choose you preferred equipment also in the comments section.

1537101267800.png

Cap55GB.jpg
Cap 55 GBAD

RMAF says the plan’s main impact will be the optimisation of the budget for most maximum impact. This is the first long term plan from the service which had been made public in recent memory. It goes to show that the RMAF and its sister services always had their plans despite claims otherwise.


1537101252700.png

Cap55Air.jpg
Cap 55 air surveillance capability.

The biggest question, will the plan survives the first contact with the politicians, remained unanswered. Hopefully by October, we will have some hints, at least.

— Malaysian Defence
 
Huomio, käynnistän aikakoneen!

Suomi tilasi seitsemän Hawk 51A:ta ilmeisesti vuonna 1990. Toimitukset sattuivat vuoteen 1993(-94?) ja nämä koneet ilmeisesti koottiin Britanniassa. Onko tilauksen syitä koskaan ruodittu kunnolla julkisuudessa?

Muistelen lukeneeni kyseessä olleen "tappioiden korvaaminen", mutta ainakin ilmavoimat listaa tilausajankohtaan mennessä vain viisi onnettomuutta, joten seitsemässä koneessa olisi "tulevan ajan osuuttakin". Sitä paitsi esim. Fougia ei kai koskaan tilattu lisää kotimaisen lisenssituotannon päätyttyä, vaikka koneita menetettiinkin onnettomuuksissa.

Pidettiinkö Hawkia vielä 1990 niin hyvänä sotakoneena, että niitä kannatti ostaa lisää kriisiajan käyttöä varten? Vai oliko jo 80-luvun lopulla kenties havaittu Hawkien runkojen väsymistä ja päätetty hankkia lisää runkoja, jottei vahvuus pääsisi laskemaan liiaksi esim. tulevien rakennekorjausten vuoksi?
 
Huomio, käynnistän aikakoneen!

Suomi tilasi seitsemän Hawk 51A:ta ilmeisesti vuonna 1990. Toimitukset sattuivat vuoteen 1993(-94?) ja nämä koneet ilmeisesti koottiin Britanniassa. Onko tilauksen syitä koskaan ruodittu kunnolla julkisuudessa?

Muistelen lukeneeni kyseessä olleen "tappioiden korvaaminen", mutta ainakin ilmavoimat listaa tilausajankohtaan mennessä vain viisi onnettomuutta, joten seitsemässä koneessa olisi "tulevan ajan osuuttakin". Sitä paitsi esim. Fougia ei kai koskaan tilattu lisää kotimaisen lisenssituotannon päätyttyä, vaikka koneita menetettiinkin onnettomuuksissa.

Pidettiinkö Hawkia vielä 1990 niin hyvänä sotakoneena, että niitä kannatti ostaa lisää kriisiajan käyttöä varten? Vai oliko jo 80-luvun lopulla kenties havaittu Hawkien runkojen väsymistä ja päätetty hankkia lisää runkoja, jottei vahvuus pääsisi laskemaan liiaksi esim. tulevien rakennekorjausten vuoksi?

Lisäkoneita tuli niin vähän että käytettävissä olevien lentotuntien määrään liittyvät selitykset tuntuvat oikeilta. Ei ole tullut tutkittua paljonko pudonneissa Hawkeissa oli tunteja jäljellä tuhon tullessa mutta seitsemän uutta korvasi ainakin kaksinkertaisesti viisi vanhaa konetta. Sotakoneena kourallisella Hawkeja ei kummoista merkitystä 90-luvulla ollut vaikka palvelivathan nuo tietysti silläkin osastolla.

Eli veikkaan hankinnan yhteydessä ynnäillyn käytettävissä olevia lentotunteja koneiden elinkaaren aikana. Ihan niin kuin Sveitsin Hawkeja hankittaessa ja sittemmin pudonneita Sveitsin Hawkeja vanhoilla korvattaessa.
 
Onkohan Mk 66:ien kanssa tulossa eteen samat rakennekorjaukset kuin vanhempien kohdalla? :unsure:
 
Noissa mk66:ssa on ainakin joitain vanhempien versioiden vikoja jo korjattu tai huomioitu suunnittelussa.
Joo, vähän tyhjänpäiväinen vastaus.
 
Joka tapuksessa en usko, että kyseessä oli tahallinen valehtelu tai liioittelu, vaan korkeintaan väärinymmärrys ja vahinko.
Varmasti yksittäisvahinko Trumpilta joka on tunnettu siitä ettei valehtele
 
Tuli tässä mieleen toi ilmavoimille asetettu rajoite 60 koneeseen Pariisin Rauhassa 1947. Lukeutuiko tähän vain hävittäjälentokoneet, vai olisimmeko voineet porsaanreikänä hankkia lisää koneita kunhan ne olisivat olleet maataistelukoneita, jotta ei tarvitsisi käyttää hävittäjiä maamaalien tuhoamiseen?

Tähän aasinsiltana anekdootti, että kun Suomi kartoitti NH-koneiden korvaavia tyyppejä hinauskoneiksi, niin NL tarjosi siihen Su-22UBK:ta.
Siitähän olisi kälmimpi kaveri tilannut 20 'aseistamatonta hinauskonetta'. "Joo me treenataan tosi paljon."
 
Modernization or death: Heed history’s lessons on the F-35
By: Pete Gavares   1 day ago
9035
3V27YOFCFFE5FAE3XYRDMG3JIE.jpg
Capt. Andrew “Dojo” Olson, F-35 Heritage Flight Team commander and pilot, performs aerial maneuvers in an F-35A Lightning II during the Chicago Air and Water Show in Chicago, Ill., on Aug. 18, 2018. (Airman 1st Class Alexander Cook/U.S. Air Force)

If you go to war, you must be equipped to win.

That was the message veteran pilots from the Vietnam War delivered to me when I entered the U.S. Air Force in 1974. The same holds true today. That is why I am concerned when doubts are raised about the future of the F-35 fighter program.

Modernizing America’s aerial arsenal with advanced capabilities is not an optional activity. Failing to do so will undermine the U.S. military’s effectiveness around the globe and put aircrews at undue risk.

Some historical context here is important: The air war over Vietnam was an incredibly formative experience for the Air Force. The jets airmen took into combat, like the F-4 Phantom and the F-105 Thunderchief, were designed in the 1950s to fight a nuclear conflict. This proved far different than what they encountered in Southeast Asia. Too many men were killed or captured trying to make due with equipment that was not up to the job. Airmen were determined to address these shortfalls in the post-war years by fielding a new “fourth generation” of fighter aircraft designed to incorporate the lessons from Vietnam.

In 1981, I was an Air Force captain stationed at Nellis Air Force Base — home to one of those fighters, the then-brand-new F-16 Fighting Falcon. It was an incredible aircraft, featuring leading-edge technologies such as fly-by-wire flight controls and redundant flight-control computers, unheard of maneuverability, along with unprecedented levels thrust and fuel efficiency.

However, there was one problem: Our early F-16s kept crashing. We lost four aircraft in my first 44 days at Nellis. Wing commanders were lucky to last a month. In fact, there was a macabre joke circulating that if you wanted one of the new jets, just buy an acre of land off the end of the runway and wait.


Similar teething problems afflicted other fourth-generation aircraft. Yet all these aircraft evolved into incredibly capable fighters and have stood as the backbone of U.S. combat aviation for the past 40 years.

All levels of the military and government committed to overcoming the technical obstacles and seeing these fighter programs through to completion. It was literally a choice of modernization or death. If Vietnam-era Air Force fighters could hardly hold their own in the 1960s, there was no way we could execute missions successfully against the Soviet Union’s latest aircraft and air defenses in the 1980s and beyond.
America finds itself at this same juncture today. Fourth-generation fighters like the F-15, F-16 and F/A-18 have served their country well, but they are no longer survivable against modern enemy defenses, and they lack many capabilities necessary for operations in the modern information age.

Successful air combat today and tomorrow demands a fifth-generation solution: the F-35, and lots of them. This new aircraft dominates in the areas that define modern air combat: stealth technology, advanced sensors, computing power and the ability to collaborate in real time with other combat assets.

While last-generation fighters have been modernized to field limited elements of these new capabilities, attributes like stealth cannot be bolted onto a legacy airplane. The idea that we should keep flying fourth-generation capabilities because they are “good enough” and less expensive — though not by much, or for much longer — simply does not reflect reality. Try to sell that to your son or daughter in the cockpit as they take off into airspace controlled by the latest Russian and Chinese weapons systems.

Concerns regarding the F-35’s budget and schedule growth based on early development challenges are valid to a certain extent. But every new military aircraft program — none as complex and ambitious as the F-35 — has hit some turbulence in the early phases. Furthermore, while developing cutting-edge military capabilities is not a risk-free proposition, failing to modernize will always yield a far greater expense — one measured in lives lost and strategic objectives surrendered.

Fighter pilots of my generation were able to execute our missions successfully and make it back to base throughout the Cold War, Desert Storm, Bosnia, Kosovo and beyond because airmen before us stood up and built the fighter inventory they knew reality demanded. The F-35 represents the next step in this journey for the Air Force, Navy, Marine Corps and our allies. Yesterday’s technology will not bring victory in potential conflicts against China, Russia and hostile nations (like Iran) that buy or host their equipment. This nation and our allies need the F-35 now, in quantities that allow our forces to prevail so we don’t have to say “never again” — again.


Pete Gavares served 28 years as a fighter pilot in the U.S. Air Force, retiring as a colonel in 2002. He flew combat missions in Operation Northern Watch.

https://www.defensenews.com/digital...n-or-death-heed-historys-lessons-on-the-f-35/
 
Noissa mk66:ssa on ainakin joitain vanhempien versioiden vikoja jo korjattu tai huomioitu suunnittelussa.
Joo, vähän tyhjänpäiväinen vastaus.

Itse itselleni vastaten:

* Switzerland bought 20 "Hawk 66s" in 1987.

https://www.airvectors.net/avhawk.html

Ei liene tuolloin vielä ollut briteillä niin paljoa tietoa väsymisongelmasta, että rakenteita olisi ehditty muokata hirveästi uusiksi? (Nettikään ei tosin ole kaikkitietävä....)

British Hawks have now been in service for over two decades, and unsurprisingly upgrades have been performed. In the mid-1980s, the Hawks were suffering from levels of mechanical strain and fatigue far greater than expected, leading to a re-winging program that began in 1988 and ended in 1995. The shortened fatigue life was apparently not due to any flaw in design, but changes in training practice that increased stress on the aircraft. Another problem arose when a Hawk had a unfortunate dispute over right-of-way with a duck that demonstrated the windscreen wasn't hard enough. In 1986, an upgrade program was begun to install thicker windscreens. The RAF has now obtained new-build Hawk trainers with modern "glass cockpits" and more powerful engines, see below.

Aika oudon kuuloista tosin, kirjoittaja ei tietäne samaa kuin suomalainen media:

Vinkoissa hankittuja instrumentointioppeja hyödynnettiin Hawkeissa, jotka otettiin käyttöön 1980-luvun alussa. Niille 1990-luvun puolivälissä tehdyissä rakennetarkastuksissa selvisi, että pyrstön ja perärungon rakenteista löytyi laajoja rakennevaurioita. Koneilla oli kuitenkin tarkoitus operoida vuoteen 2035 saakka.
Ongelmat olivat valmistajan tiedossa, ja Britannian kuninkaalliset ilmavoimat RAF oli uusinut 80 Hawkin päärakenteet samasta syystä.

--

Selvisi, että vauriot alkoivat korkeusperäsimestä ja etenivät kohti keskirunkoa. Ensimmäiset peräsimet peruskorjattiin jo vuonna 1997.

Suomalaisille selvisi, että keskirungon ongelman aiheutti kumisen polttoainesäiliön ympäröivät rakenteet ja paineenalennusventtiilin puuttuminen. Yhdessä liikehtimisvoimien kanssa ne aiheuttivat rakenteellisia väsymissäröjä, jotka olisivat voineet puhkaista säiliön.

Keskirungon pystyi myös väsyttämään tankkaamalla koneen liian suurella paineella.

Patria Aviation suunnitteli Hawkin keskirunkoon komposiittisen suojauksen, joka jakoi rasitukset pois herkältä alueelta. Polttoainesäiliö sai paineenalennusventtiilin. Kun keskirungon ongelmiin oli löytynyt ratkaisu, jäljelle jäivät vielä siiven väsymisongelmat.

--

Hawkien siipien elinikä saatiin hallintaan siten, että ilmavoimat hankki 20 uutta siipeä, joita kierrätettiin kalustossa. Ylläpitämällä koneet Suomessa säästettiin noin 300 miljoonaa vuoden 2002 euroa.

https://www.tekniikkatalous.fi/tekn...kki-ohjaamon-takaa-ja-perapaa-uusiksi-6599896
 
Vuonna 85/86 takarungon vaurioita oli jo Ilmavoimilla aktiivisessa seurannassa. (Ja viimeinen alkuperäinen Hawk luovutettiin Ilmavoimille syksyllä -85.) Tästä voisi päätellä brittitehtaan tienneen rakenteen heikoista kohdista. Ja mistä lähtien britit itse noteerasivat siiven heikot kohdat?
 
Vuonna 85/86 takarungon vaurioita oli jo Ilmavoimilla aktiivisessa seurannassa. (Ja viimeinen alkuperäinen Hawk luovutettiin Ilmavoimille syksyllä -85.) Tästä voisi päätellä brittitehtaan tienneen rakenteen heikoista kohdista. Ja mistä lähtien britit itse noteerasivat siiven heikot kohdat?

Sen siitä saa, kun NATO-koneita NATO-kiimassa piti hankkia. Rauhanhävittäjä L-39 Albatros ei olisi super-koneena tietenkään väsynyt ollenkaan. ;)
 
Sen siitä saa, kun NATO-koneita NATO-kiimassa piti hankkia. Rauhanhävittäjä L-39 Albatros ei olisi super-koneena tietenkään väsynyt ollenkaan. ;)

Todennäköisesti ei, melko raskaasti ohjautuva, Hawkiin verrattuna heikkotehoinen kone ei kannusta G-voimilla revittelyihin. Sinänsä lajissaan kyllä mainio rassi, mutta toisen linjan sotakoneeksi siitä ei ollut mikä raakkasi sen meillä pois ilman poliittisia kysymyksiäkin.
 
Vuonna 85/86 takarungon vaurioita oli jo Ilmavoimilla aktiivisessa seurannassa. (Ja viimeinen alkuperäinen Hawk luovutettiin Ilmavoimille syksyllä -85.) Tästä voisi päätellä brittitehtaan tienneen rakenteen heikoista kohdista. Ja mistä lähtien britit itse noteerasivat siiven heikot kohdat?

Tuo on kieltämättä loogista, että Suomi olisi vähintäänkin tiedottanut tehdasta heikkouksista ja sitä myöten asia olisi ollut brittien tietoudessa, vaikka britit olisivatkin itse lentäneet rauhallisemmin. :)

Aiemminkin linkkaamastani kattavasta Hawk-historiapläjäyksestä löytyi nyt toisella selauksella tämä otsikon "3.3 The Mk.60 series" alta:

The opportunity was taken to fit a more sophisticated weapons management system and to embody structural improvements designed to increase fatigue life and further simplify build and maintenance

P.S. Jossakin aiemmassa keskustelussa spekuloitiin Suomen matkineen Ruotsia maihinnousujen torjunnassa varustamalla Hawkit rynnäkköaseilla. Miksi lie ei sitten koskaan hankittu meritorjuntaohjuksia koneisiin, jos asia oli näin? Oliko spekulointi sitä itseään vai liekö britit olivat haluttomia myymään Sea Eagleja, eihän meille kai haluttu myydä Rapierejakaan vuosia myöhemmin...
 
Todennäköisesti ei, melko raskaasti ohjautuva, Hawkiin verrattuna heikkotehoinen kone ei kannusta G-voimilla revittelyihin. Sinänsä lajissaan kyllä mainio rassi, mutta toisen linjan sotakoneeksi siitä ei ollut mikä raakkasi sen meillä pois ilman poliittisia kysymyksiäkin.

Olisihan L-39C ottanut kaksi infrapunaohjusta, ja L-39ZO (tai -ZA) olisi sitten kantanut vieläkin enemmän aseistusta. Toki enemmän ehkä kolmannen linjan hävittäjäkone, mutta rynnäkkökoneita vastaan noillakin olisi tehnyt jotakin.
 
Olisihan L-39C ottanut kaksi infrapunaohjusta, ja L-39ZO (tai -ZA) olisi sitten kantanut vieläkin enemmän aseistusta. Toki enemmän ehkä kolmannen linjan hävittäjäkone, mutta rynnäkkökoneita vastaan noillakin olisi tehnyt jotakin.

Mieluummin L-39 Hawkin tilalle kuin MiG-29 Hornetin tilalle, jos olisi pakko itäkone ostaa. Olisiko tuolla muuten selvitty siitä itäkonevaatimuksesta? Eli jos samaan aikaan olisi hankittu F-16 tai Gripen lännestä ja L-39 idästä, niin puolueettomuusvaatimus olisi täyttynyt? Nyt puhun siis vuodesta 1990 tms. ja jos NL ei olisi hajonnut
 
Mieluummin L-39 Hawkin tilalle kuin MiG-29 Hornetin tilalle, jos olisi pakko itäkone ostaa. Olisiko tuolla muuten selvitty siitä itäkonevaatimuksesta? Eli jos samaan aikaan olisi hankittu F-16 tai Gripen lännestä ja L-39 idästä, niin puolueettomuusvaatimus olisi täyttynyt? Nyt puhun siis vuodesta 1990 tms. ja jos NL ei olisi hajonnut

Hawkit vain tilattiin jo 1970-luvun lopulla... eli ei olisi ostettu samaan aikaan.
 
Tuo on kieltämättä loogista, että Suomi olisi vähintäänkin tiedottanut tehdasta heikkouksista ja sitä myöten asia olisi ollut brittien tietoudessa, vaikka britit olisivatkin itse lentäneet rauhallisemmin. :)

Aiemminkin linkkaamastani kattavasta Hawk-historiapläjäyksestä löytyi nyt toisella selauksella tämä otsikon "3.3 The Mk.60 series" alta:



P.S. Jossakin aiemmassa keskustelussa spekuloitiin Suomen matkineen Ruotsia maihinnousujen torjunnassa varustamalla Hawkit rynnäkköaseilla. Miksi lie ei sitten koskaan hankittu meritorjuntaohjuksia koneisiin, jos asia oli näin? Oliko spekulointi sitä itseään vai liekö britit olivat haluttomia myymään Sea Eagleja, eihän meille kai haluttu myydä Rapierejakaan vuosia myöhemmin...

Kyllä Rapier on ainakin ollut listoilla kun kohdetorjuntaohjushankinnan ehdokkaista on aikanaan kirjoiteltu.

Jos Hawkiin olisi haluttu MTO niin kai siihen olisi RBS-15:n saanut ripustettua? Tutkaton konehan olisi joka tapauksessa ollut pelkkä muuli ja täysin ulkoisen maalinosoituksen varassa.

Edit

Rapierin listaaminen ehdokkaaksi suomalaisten toimesta ei tietysti kerro myyjäpuolen haluista yhtään mitään...
 
Viimeksi muokattu:
Jos Hawkiin olisi haluttu MTO niin kai siihen olisi RBS-15:n saanut ripustettua? Tutkaton konehan olisi joka tapauksessa ollut pelkkä muuli ja täysin ulkoisen maalinosoituksen varassa.
Ei varmaan; Hawkin keski- ja siipiripustimet on max 680kg, RBS-15 on 800kg. Ja Hawk on alataso matalin laskutelinein, RBS on melko iso siipineen.
 
Back
Top