Ilmavoimien tulevaisuus

Kyllä Rapier on ainakin ollut listoilla kun kohdetorjuntaohjushankinnan ehdokkaista on aikanaan kirjoiteltu.

Jos Hawkiin olisi haluttu MTO niin kai siihen olisi RBS-15:n saanut ripustettua? Tutkaton konehan olisi joka tapauksessa ollut pelkkä muuli ja täysin ulkoisen maalinosoituksen varassa.

Edit

Rapierin listaaminen ehdokkaaksi suomalaisten toimesta ei tietysti kerro myyjäpuolen haluista yhtään mitään...

Ilmeisesti Ahti Lapin kirjallisuuden perusteella tehty yhteenveto:

--

Crotale NG (ItOhj-90): First missile acquisitions left air defence lacking any short range missile systems to protect important targets and key forces. This role was covered by radar-guided artillery systems like 35mm Oerlikon KD or 57mm S-60, however, they were few in number and their range insufficient against some threats. S-60, particularly, was rejected already in 1960 as an "obsolete weapon" - and then bought anyway 15 years later. SHORAD acquisition was long and drawn-out process. Since first missiles were bought from USSR, it was decided that SHORAD system would be bought from the West. Despite this, several Soviet systems were also evaluated. Of various requirements, mobility, all-weather operation and good performance envelope (range & ceiling) were thought paramount. One problem was that when the project got underway (mid-80s), first generation systems were getting obsolescent and newer systems might be politically difficult to acquire. US & UK were traditionally sensitive about selling modern military equipment to Finland, and Roland had to be dropped out as Paris Peace Treaty made acquiring German made systems impossible. Anyway, one by one, candidates were narrowed down:

-SA-13 and RBS-70 were too short-ranged and lacked all-weather capability
-SA-8 was viewed being obsolescent tube technology (note the problems maintaining same generation technology in SA-3), and also overpriced.
-Rapier Blindfire was obsolescent, lacking in range and overpriced. Finns requested information about Rapier 2000, but British refused, undoubtely believing that Finns would immediately sell it to nearest GRU agent.
-Skyguard was lacking in mobility, also the missile (Sparrow) was American and export license might not be granted.
-ADATS seemed for long a front-runner, but it was lacking in all-weather capability, and eventually, US would not grant export license. This was probably a blessing in disguise, as ADATS ended up having a rocky development path.

--

https://maanpuolustus.net/threads/kylmän-sodan-salaisuudet.987/post-617978
 
Ei varmaan; Hawkin keski- ja siipiripustimet on max 680kg, RBS-15 on 800kg. Ja Hawk on alataso matalin laskutelinein, RBS on melko iso siipineen.

Tässä kohdin tunnustan auliisti maalaisuuteni. En ole mittoja vertaillut mutta ei Sea Eagle sekään mikään pieni murikka ole ja sitä on Hawkilla lennätetty. Ehkä se sitten on juuri ratkaisevasti kevyempi?
 
Jos Hawkiin olisi haluttu MTO niin kai siihen olisi RBS-15:n saanut ripustettua? Tutkaton konehan olisi joka tapauksessa ollut pelkkä muuli ja täysin ulkoisen maalinosoituksen varassa.

Tässä kohdin tunnustan auliisti maalaisuuteni. En ole mittoja vertaillut mutta ei Sea Eagle sekään mikään pieni murikka ole ja sitä on Hawkilla lennätetty. Ehkä se sitten on juuri ratkaisevasti kevyempi?

Sinällään en tiedä, mikä Sea Eaglen arvo olisi ollut - ei ehkä kovin korkea, kerran kukaan ei ottanut ohjusta käyttöön Hawkeissa? Lähinnä ajattelin, että ohjukset olisi voitu laukaista hyvällä säällä ihan lentäjän näön varassakin ainakin huomattavasti raketteja kauempaa. Yksi ainoa ohjus per kone ei ole paljon, mutta eihän moni oikeakaan taistelukone kanna/kantanut kuin kaksi. Ehkä Hawkia tässä tarkoituksessa aseistettaessa Maverick tai norskien Penguin olisi kuitenkin toiminut paremmin... millaisen virityksen lie olisivat sitten vaatineet laukaisuun (näyttölaitteen tai HUD:n?).
 
Olisihan L-39C ottanut kaksi infrapunaohjusta, ja L-39ZO (tai -ZA) olisi sitten kantanut vieläkin enemmän aseistusta. Toki enemmän ehkä kolmannen linjan hävittäjäkone, mutta rynnäkkökoneita vastaan noillakin olisi tehnyt jotakin.

Sekin olisi ollut työlästä, L-39:n suorituskyky vastaa 2MS loppupuolen potkurihävittäjiä. Su-25:kin on nopeampi. Kevyenä rynnäkkökoneena toimiva rassi.
 
Sekin olisi ollut työlästä, L-39:n suorituskyky vastaa 2MS loppupuolen potkurihävittäjiä. Su-25:kin on nopeampi. Kevyenä rynnäkkökoneena toimiva rassi.

No, jos nopeusvertailuun lähdetään, niin myös Hawk häviää Su-7, Su-17/22, Su-24 jne. konetyypeille. Harjoitushävittäjän paras mahdollisuus tehdä tuloksia lienee kuitenkin melko universaalisti maalin yllättäminen, koska takaa-ajossa se jää toiseksi, joten en osaa nähdä saavutusarvojen eroja niin olennaisina. Toki jos vastapuolen saattohävittäjät tulevat päälle, niin Hawkilla on epäilemättä paremmat mahdollisuudet puolustaa itseään.
 
Ei varmaan; Hawkin keski- ja siipiripustimet on max 680kg, RBS-15 on 800kg. Ja Hawk on alataso matalin laskutelinein, RBS on melko iso siipineen.
Lentokoneessa voi paperilla tai sääntöjen mukaan ripustimen kuorman massalla olla jotain merkitystä, mutta insinööritieteiden kannalta vain voima ratkaisee. Toisin sanoen 800kg massa tuottaa 15% alemmalla kuormitusmonikerralla ihan saman voiman ripustimeen kuin 680 kg massa alkuperäisellä suurimmalla sallitulla kuormitusmonikerralla.
Nykymaailmassa asia voitaisiin ohjelmoida tieotokoneeseen, mikä muuntaa ohjaajan toivomukset todellisiksi aerodynaamisten siivekkeiden, peräsimien, ym kääntökulmaksi.
Näin ei tietysti Hawkissa aikanaan asia ollut, enkä varmuudella tiedä onko vieläkään. Mutta kai ohjaaja voi rajoittaa kuormitusmonikertoja ihan manuaalisestikin?
Ei tietystikään alle ykkösen, mutta oletan että ripustimet kestää sen 680 kg jollain sitä suuremmallakin.
Toisaalta jos Hawkin perärunko voidaan suunnitella uudelleen ja vaihtaa kotimaassa, voidaan jotain varmasti tehdä ripustimien kestollekin. Kyse on vain siitä onko moisessa taloudellisesti ja sotilaallisesti jotain järkeä vai ei, ja kauanko projekti kestäisi toteuttaa. Eli kyllä ne saataisiin kestämään RBS-15 tavalla tai toisella jos niin välttämättä haluttaisiin. Ja jos alle ei mahdu, voidaan suunnitella ja valmistaa laskutelineet uudestaan siten että mahtuu.
Oikeasti vastaus lienee se ettei Hawkille meritorjuntaohjuksen kuljettajana olisi ollut / ole mitään todellista tarvetta nykyään eikä aikanaan. Ohjusten kantama riittää aivan hyvin jopa kuorma-autosta ammuttaessa. Maalitus on se akilleen kantapää, ja siinä Hawkin kontribuutio ei liene kovinkaan iso, riittänee havaitsemaan että maali on olemassa ja sijainti se havaitessa oli suunnilleen ...
 
Lentokoneessa voi paperilla tai sääntöjen mukaan ripustimen kuorman massalla olla jotain merkitystä, mutta insinööritieteiden kannalta vain voima ratkaisee. Toisin sanoen 800kg massa tuottaa 15% alemmalla kuormitusmonikerralla ihan saman voiman ripustimeen kuin 680 kg massa alkuperäisellä suurimmalla sallitulla kuormitusmonikerralla.
Nykymaailmassa asia voitaisiin ohjelmoida tieotokoneeseen, mikä muuntaa ohjaajan toivomukset todellisiksi aerodynaamisten siivekkeiden, peräsimien, ym kääntökulmaksi.
Näin ei tietysti Hawkissa aikanaan asia ollut, enkä varmuudella tiedä onko vieläkään. Mutta kai ohjaaja voi rajoittaa kuormitusmonikertoja ihan manuaalisestikin?
Ei tietystikään alle ykkösen, mutta oletan että ripustimet kestää sen 680 kg jollain sitä suuremmallakin.
Toisaalta jos Hawkin perärunko voidaan suunnitella uudelleen ja vaihtaa kotimaassa, voidaan jotain varmasti tehdä ripustimien kestollekin. Kyse on vain siitä onko moisessa taloudellisesti ja sotilaallisesti jotain järkeä vai ei, ja kauanko projekti kestäisi toteuttaa. Eli kyllä ne saataisiin kestämään RBS-15 tavalla tai toisella jos niin välttämättä haluttaisiin. Ja jos alle ei mahdu, voidaan suunnitella ja valmistaa laskutelineet uudestaan siten että mahtuu.
Oikeasti vastaus lienee se ettei Hawkille meritorjuntaohjuksen kuljettajana olisi ollut / ole mitään todellista tarvetta nykyään eikä aikanaan. Ohjusten kantama riittää aivan hyvin jopa kuorma-autosta ammuttaessa. Maalitus on se akilleen kantapää, ja siinä Hawkin kontribuutio ei liene kovinkaan iso, riittänee havaitsemaan että maali on olemassa ja sijainti se havaitessa oli suunnilleen ...

Noin periaatteessa 80/90-lukujen Suomi olisi tarpeen tullen voinut lähteä jotain kohtuudessa pysyvää muutostyötä tekemään. Ei varmaan laskutelineen vaihtoa mutta rakenteiden vahvistuksia. Nykyään tuollaista ei edes harkittaisi.
 
No, jos nopeusvertailuun lähdetään, niin myös Hawk häviää Su-7, Su-17/22, Su-24 jne. konetyypeille. Harjoitushävittäjän paras mahdollisuus tehdä tuloksia lienee kuitenkin melko universaalisti maalin yllättäminen, koska takaa-ajossa se jää toiseksi, joten en osaa nähdä saavutusarvojen eroja niin olennaisina.

Hawk on vaakalennossa yli 200km/h nopeampi kuin L-39. Kyllä se aika merkittävä ero on. Suhteessa samaa luokkaa kuin vaikka talvisodassa Brewsterin ja Gladiatorin välillä. L-39 ei myöskään pysyisi sekamuodostelmissa matkalennossa 'oikeiden' hävittäjien mukana. Johdetussa torjunnassa pyrittäisiin tietysti koneet vektoroimaan kohtaamiseen niiden ominaisuuksien mukaan mutta hidas ja huonosti nouseva kone olisi siinäkin rasite.
Su-17 pääsee kyllä jälkipolttimella karkuun Hawkia, mutta L-39:n karistamiseen se ei tarvitse edes sitä.
 
Ja jos alle ei mahdu, voidaan suunnitella ja valmistaa laskutelineet uudestaan siten että mahtuu.

Kaikkihan on aina mahdollista. Fuusiovoimalakin :rolleyes:

Mutta aika fakiiri saa olla, että saa tuohon koloon mahtumaan pidemmän. Ja sitten ruvetaankin tekemään jo uutta konetta, jos ruvetaan tuotakin muuttamaan...

1537429982010.png

1537429996890.png

1537430086758.png
 
hawk1.jpg

Tuolle Hawk - Sea Eagle -yhdistelmä näyttää.

RBS-15:n kärkiväli näkyy Wikipedian mukaan olevan 1,4m ja Sea Eaglen 1,2m joten hirveän isosta erosta ei puhuta. Ratkaiseva se voi silti olla.
 
Vaikeaa on...

Malesia pettyi venäläishävittäjiin: Suurin osa hajosi, vain neljällä voi lentää

Matti Lepistö | 16.09.2018 | 08:00- päivitetty 15.09.2018 | 21:20

Koneiden huolto on jumittunut byrokratiaan ja tietojen pimittämiseen.

Tuttua juttua. Malesia osti näennäisen halpoja koneita lukematta pientä pränttiä, jonka mukaan niille pitäisi teettää sitten kalliita huoltoja Venäjällä.

Suomellekin on käynyt lähimenneisyydessä hiukan samalla tavalla...
 
Vaikeaa on...





Royal_Malaysian_Air_Force_Sukhoi_Su-30MKM_over_the_South_China_Sea_in_May_2015-1118x629.jpg


Suhoi-hävittäjä. KUVA: Wikipedia / U.S. Navy / Lieutenant Jonathan Pfaff

Malesia pettyi venäläishävittäjiin: Suurin osa hajosi, vain neljällä voi lentää

Matti Lepistö | 16.09.2018 | 08:00- päivitetty 15.09.2018 | 21:20

Koneiden huolto on jumittunut byrokratiaan ja tietojen pimittämiseen.

Venäjältä Suhoi Su-30MKM -hävittäjiä ostanut Malesia on kohdannut lukuisia vastoinkäymisiä koneiden kanssa, kertoo UAWire.
Monivikaisten venäläishävittäjien huollossa on esiintynyt ongelmia. Lisäksi yhteistyö valmistajan kanssa jumittunut byrokratiaan.
– Ongelma venäläiskoneissa on venäläisten tapa hoitaa liiketoimintaa, lähde Malesian ilmavoimista kertoo.

Venäläiset olivat luvanneet antaa Malesialle huoltotukea koneiden oston jälkeen, mutta Malesian mukaan Venäjä pimittää huoltotöihin liittyviä tietoja. Koneiden toimittaminen Venäjälle huoltoon on myös osoittautunut hankalaksi.
– Meille ei kerrottu ostohetkellä, että koneet tarvitsevat sellaista huolto kymmenen vuoden kuluttua, jonka vain venäläiset pystyvät tekemään, Malesian ilmavoimista kerrotaan.

Venäläishävittäjiä toimitettiin Malesiaan vuosina 2007-2009. Tällä hetkellä Malesian 28 venäläishävittäjästä vain neljällä pystyy lentämään. Loput ovat korjauksessa.
Malesiassa pohditaan parhaillaan yhdysvaltalaisten F/A-18 Hornet -hävittäjien hankintaa.

https://www.verkkouutiset.fi/malesi...n-suurin-osa-hajosi-vain-neljalla-voi-lentaa/

Osoitus miksi on viisasta pysyä erossa Venäläisten lentokalustosta ja miksen kaikesta muustakin hiukan monimutkaisemmasta kalustosta. Ällin voi huoltaa, korjata ja modernisoida kotimaassakin.
 
Kaikkihan on aina mahdollista. Fuusiovoimalakin :rolleyes:

Mutta aika fakiiri saa olla, että saa tuohon koloon mahtumaan pidemmän. Ja sitten ruvetaankin tekemään jo uutta konetta, jos ruvetaan tuotakin muuttamaan...

Katso liite: 24137

Katso liite: 24138

Katso liite: 24139
Alimmassa kuvassasi näkyy teleskooppinen putki. Kun siihen lisätään osien lukumäärää saadaan koko sisäänvedettynä pysymään entisenä samalla kun ulosvedettynä pituus kasvaa. Ulommaisen putken poikkittaisdimensiot voi pitää täsmälleen entisin, jolloin mahtuu ihan samaan koloon kuin aiemminkin. Jos tulee nurjahduskuormat vastaan voi joko lisätä materiaalivahvuuksia ja siten painoa, tai siirtyä jäykempään ja samalla huomattavasti kalliimpaan materiaaliin, eli metallin voi korvata osin tai kokonaan korkeakimmomodulisella hiilikuitukomposiitilla. Eikä tässä edelleenkään ole yhtään mitään järkeä, mutta teknisesti mahdollista se kyllä olisi, eikä vaadi sitä fakiiriakaan.
 
Boeing reaches $13 billion in defense wins with T-X training jet deal


Boeing's victory in the competition for a training jet to replace the Air Force's aging T-38 fleet gives the contractor $13 billion in recent defense contract awards.

The Chicago-based company, which worked with Saab to all-new jets for the project, confirmed it had won the contract in a post on social media platform Twitter. The award was first reported by Reuters.

“Today’s announcement is the culmination of years of unwavering focus by the Boeing and Saab team,” said Leanne Caret, president of Boeing's defense business. “We expect T-X to be a franchise program for much of this century.”


Boeing and rival defense contractors including Lockheed Martin have benefited from a resurgence in military spending this year as President Trump and his Republican allies in Congress work to revitalize U.S. defensive capabilities. A two-year agreement ratified by lawmakers in March raised the cap for defense spending to $700 billion for fiscal 2018, which ends Sept. 30, and to $716 billion for 2019.

The T-X is a two-seat craft for Air Force pilots designed to replace the T-38 built by Northrop Grumman from 1961 through 1972, some 500 of which are still in service. The jets have been used to train more than 72,000 Air Force pilots, and Northrop designed a replacement wing to extend the plane's lifespan through at least 2020.


Boeing has invested heavily in "capturing future franchise programs," Chief Executive Officer Dennis Muilenburg told investors in July. In addition to the Stingray, "we're also leveraging capabilities from across the enterprise" for a new intercontinental ballistic missile system for the Air Force and the T-X trainer, he said.

Boeing won a $2.4 billion contract to replace the aging UH-1N "Huey" choppers used to protect America's missile bases earlier this week.

That agreement covers up to 84 of Boeing's MH-139 helicopters, which are flown by more than 270 governments, militaries, and companies worldwide, the Chicago-based company said in a statement. The aircraft, which can carry up to 15 passengers, has state-of-the-art features such as sliding side windows that accommodate on-board machine guns and an engine designed to better evade enemy forces' infrared detection systems.

Earlier this summer, Boeing won a $194 million contract to update software and equipment used by crews training to work on the U.S. Navy's P-8A Poseidon, a maritime patrol jet; a $2.9 billion orderfrom the Air Force for 18 KC-46 refueling tankers; and an $805 million contract to develop the first unmanned plane for Navy aircraft carriers.

The planemaker's stock has climbed 25 percent in New York trading this year to $367.99, more than twice the gains of the broader S&P 500.

https://www.google.fi/amp/s/www.washingtonexaminer.com/business/boeing-reaches-13-billion-in-defense-wins-with-t-x-training-jet-deal?_amp=true
 
Back
Top