Noniin, tulipahan luettua tuo Paras hävittäjä Suomelle. Opuksessa kerrotaan vaihtelevilla aihealueilla jokaisesta hävittäjästä ja varsinainen vertailu oli perinteisempää, näin paljon työntövoimaa ja näin paljon polttoainetta, sekä toimintamatkaa.
Kirjalla oli myös pieni identiteetti ongelma, oliko se suunnattu tavan kansalaiselle, joka ei tiedä ennen kirjan lukemista juurikaan koko HX-hankkeesta vai jo hyvillä lähtötiedoilla varustetulla aiheeseen perehtyneellä lukijalla. Vaikkakin kirja sisältää molempien aihealueiden haukotuttavaa kertausta ja pientä nippeli tietoutta, tuo kirja silti esille asioita, joita ei juurikaan olla käyty lävitse täälläkään keskusteluissa.
Näitä esimerkiksi on itseni keksimä nimitys Eurofighter Tymphoonin ”hunajakennomaisuudelle”, jossa tämä tarkoittaa koneen kehityspotenttiaalia. Hetken ajatus karkaili kirjan aikana vaihtoehtoiseen todellisuuteen, missä sirppi ja vasara ei olisikaan kaatunut maahan. Vaan sotilaskalustoon olisi panostettu aivan eritavalla 90-luvullakin. Tällöin euroopan taistelioita kaartaisi taivaalla huomattavasti enemmän ja kehittyneempänä.
Lisäksi kirjaa lukiessa yllätti kuinkan Ranskalainen onkaan Dassault Rafaele siinä mielessä, että moni tietää patongin, Eiffelin, viinit ja muukalaislegioonan, mutta harva kuitenkaan täysin ymmärtää Ranskalaista kulttuuria ja tapoja. Sen verran outo näkemys hävittäjän ominaisuuksista heillä on, että tokkopa Suomea kiinnostaa lähteä opiskelemaan Ranskaa, että ymmärrettäisiin heidän monet, mutta joksikin virkeästi tehdyt koneen päivitysversiot.
Vähintään toiseksi eniten tunteita herättävä Saab Gripen:iä hieman puolustellaan kirjassa ja yritetään menetettyä mainetta saada takaisin. Ja hyvin siinä onnistutaankin, enää en usko Suomen ilmavoimien täysin kariutumiseen Ruotsalaisen ystävämme kehitelmällä. Joksikin pidän edelleen sitä erittäin epätodennäköisenä valintana. Liian pieni käyttäjä joukko ja hyvin erilainen ”smart fighter” lähestymiskohta, sanotaanko nyt sitä generaatio 4+++ hävittäjäksi. Myönnettävää on kuitenkin, että varsin kilpailu kykyisin hävittäjän he ovat saaneet aikaan. Vielä kun saisivat vaikka Ikeamaisen brändin Gripen nimeen liitettyä. Nyt lähinnä koneesta jää mieleen, että valitessasi Gripenin saat samanlaiset kokoamisohjeet ja perhesuhteiden nostatus illat kuin huonekaluissakin.
Tuttu ja turvallinen, Boeing F/A-18e ja vähän Elso/kykyä muutaman todella kalliin koneen mukana? Kyllä kiitos, mutta varautukaa siihen, että maailma saattaa olla hyvin erinäköinen 30 vuoden päästä ja kehäraakkia ei välttämättä kannata hangaarista ottaa tiettyinä hetkinä edes ulos. Tai toisaalta mikään ei juurikaan tule muuttumasn, maailma ja ihmiset keskittyvät muihin asioihin kuin suuriin taisteluihin ja käyvät korkeintaan niitä savimajoja pommittamassa. Onhan meillä elävä esimerkki F-15:sta, hyvin on pärjännyt ja edelleenkin valtava potenttiaalin omaava, lähestulkoon virkeässä eläkeläisessä. Ei ollenkaan huono valinta se Hornetin superimpi versio, mutta toki suurinpana kysymysmerkkinä ja ratkaisevana muut käyttäjät. En ihmettelisi, etteikö näitä puheluita, jossa kyselty suunnitelmia olisi soitettu valtamerien ylitse hankintaprosessin aikana.
”Täydellinen valinta Suomelle” kenties tämä voisi olla komentajan lausuntona ja otsikkona lehdissä vuonna 2021, kun valinta lopullisesti ilmoitetaan Lockheed Martin F-35:sta. Ei todellakaan ongelmaton valinta, joksikin NH90 kind of- uhkakuvat kannattaa toki jättää tässä keskustelussa kuitenkin pois. Ehkäpä tällä hetkellä integroidut asejärjestelmät kertovat parhaiten kuinka keskeneräisestä projektista siltikin on edelleen kysymys. Mutta tarjoaa se vaan eniten kaikkea ja luo varmuutta, että pärjäämme, sekä omaamme sellaisin kynnysasejärjestelmän (lavetin) että pystymme uskottavaan ilmapuolustukseen myös 50-luvulla.
Eniten jäin kaipaamaan esimerkiksi ase- ja sensori järjestelmien ulottuvuuden vertailua kirjassa. Joksikin tämä olisi antanut hyvin erilaisen jälkimaun, koska siinä olisi myös selkeästi tuotu myös muut vaihtoehdot esille kuin lopun kenraalien mietteet.
