Ilmavoimien tulevaisuus

Tetra

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
ELSO 2.0
Tampereella on menossa Eurofighter-info. Joku striimaa tapahtuman Youtubeen.

 

Soldierblue

Kenraali
Lahjoittaja
Toimittaja Pentti Perttulan uusi teos ”Paras hävittäjä Suomelle” (Docendo) on oloissamme harvinainen kirja.
Siinä pitkän linjan ilmailutoimittaja käsittelee perusteellisesti kutakin tarjolla olevista hävittäjistä. Perttula on vuosikausia lukenut kaiken hävittäjistä julkisesti saatavissa olevan materiaalin - noin 400 artikkelia vuodessa -, haastatellut valmistajien edustajia Suomessa ja ulkomailla sekä analysoinut keräämäänsä informaatiota.
Perttula painottaa, että nyt ei kyse ole pelkästä hävittäjästä, vaan hävittäjäjärjestelmästä, johon kuuluu sensoreita ja aseita, joita lentäjä käyttää. Lisäksi mukaan tulevat vielä koulutus- ja huoltojärjestelmät, erikoisvarustus, varaosia ja varalaitteita.

Kova urakka
Ilmavoimien urakka hävittäjävertailussa on kova ja vaativa. Kun ilmavoimat arvioi hävittäjät, se varmistaa, toimivatko kaikki niiden järjestelmät, kuten valmistajat ilmoittavat. Monet koneen järjestelmistä, kuten tutkat ja moottorit, arvioidaan laitekohtaisesti.
Vaikeinta on arvioida hävittäjien kehityspotentiaali niiden käyttöiän loppuun, vuoteen 2060, saakka.
Konetoimittajien Suomelle tarjoamat ratkaisut testataan Suomessa täysimittaisissa sotapelisimulaatioissa. Niissä ehdokkaat pisteytetään sen mukaan, miten ne soveltuvat Suomen puolustusjärjestelmään.
Simulaatioita tarvitaan, koska muuten olisi mahdotonta arvioida 64 hävittäjän kokonaisuuden vaikutusta Suomen puolustukseen sota-ajan olosuhteissa.

Hävittäjän hinta
Kirjassa kiinnitetään myös huomiota julkisuudessa jatkuvasti meneillään olevaan hävittäjien hintavertailuun.
Kyse ei ole lainkaan yksinkertaisesta asiasta: pitää ottaa huomioon pelkän hävittäjän hinnan lisäksi myös se, mitä esimerkiksi siihen tulevat aseet, huolto ja henkilökunnan koulutus maksavat. Esimerkiksi amerikkalaishävittäjien hinnan päättää lopullisesti Yhdysvaltain hallitus.
Valmistajien kertomat hinta-arviot on suuntaa-antavia, mutta kukin käyttäjämaa rakentaa juuri sen tarvitseman kokonaispaketin.
Esimerkiksi Brasilian hävittäjälleen asettamat vaatimuskriteerit ovat hyvin todennäköisesti aivan erilaiset kuin Suomen ilmavoimien kriteerit. Näin Brasilian tilaamistaan hävittäjistä maksama hinta ei ole lainkaan verrannollinen Suomeen tulevien hävittäjien hintaan, vaikka kyseessä olisi sama hävittäjä.

Ehdokkaiden vertailu
Seuraavassa Perttula tekemiä muutamia havaintoja Suomen hävittäjähankinnan ehdokkaista.

F- 35 (Yhdysvallat)
Amerikkalainen Lockheed -Martinin F-35 on ainoa kilpailussa oleva viidennen sukupolven häivehävittäjä. Sen arvioitu hinta painui juuri viimeisessä kaupassa alle 90 miljoonaan dollariin kappale.
Vahvuuksia: Aseiden hankintamahdollisuus tinkimättä häiveominaisuuksista, tehokkain sensorikokonaisuus ja informaation jakaminen, pitkä lentoaika ilman lisäpolttoainesäiliöitä.
Heikkouksia: Pitkän kantaman ilmataisteluohjus puuttuu, yksimoottorinen.

Riskejä: Huolto- ja varaosaongelmat ratkaisematta.

F/A-18 Super Hornet (Yhdysvallat)
Vahvuuksia: Pitkä operaatiohistoria, lyhyt kiitotievaatimus, USA:n asearsenaali lähes valmiiksi integroitu.
Heikkouksia: Vanhin ehdokas, iso ja raskas.
Riskejä: tuleeko enää merkittäviä päivityksiä?, vähän koneita muilla käyttäjillä 2050-luvulla.

Eurofighter Typhoon (yhteiseurooppalainen)
Vahvuuksia: Meteor-ilmataisteluohjus, ehdokkaiden paras kypäränäyttö, nopea kääntöaika.
Heikkouksia: pieni sisäinen polttoainekuorma.
Riskejä: vähän käyttäjiä 2050-luvulla.

Dassault Rafale (Ranska)
Vahvuuksia: paljon operaatio-käyttökokemusta, suuri kuormauskyky ja paljon ripustimia, ehdokkaista nopein.
Heikkouksia: sopivien aseiden korkea hinta.
Riskejä: suorituskyvyn ylläpito harvojen käyttäjien varassa.

Saab Gripen E (Ruotsi)
Vahvuuksia: Meteor -ilmataisteluohjus, lyhin kiitotievaatimus, pienin polttoaineenkulutus.
Heikkouksia: pienin asekuorma, heikoin tehopainosuhde, yksimoottorinen.
Riskejä: Suomi voisi olla ainoa käyttäjä 2050 lähtien, ylläpito harvojen käyttäjien käsissä.

Ei yksiselitteistä
Paras hävittäjä Suomelle -teos ei anna, eikä pyrikään antamaan yksiselitteistä vastausta siihen, mikä kirjoittajan mielestä olisi paras hävittäjä Suomelle.
Kuka tahansa HX - hankkeesta kiinnostunut löytää siitä kuitenkin helposti kaiken tarvitsemansa tiedon, joka on ollut saatavilla kesään 2018 mennessä.
Kirjan tarkka lukeminen kuitenkin painaa vaakaa ehkä eniten F-35 hyväksi. Kirjassa myös entinen ilmavoimien komentaja pitää F-35 -hävittäjää parhaana ehdokkaana, koska se on tulevaisuuden kone.

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/b15a0599-8348-4bec-8974-71097e5c243a_u0.shtml
 
Tampereella on menossa Eurofighter-info. Joku striimaa tapahtuman Youtubeen.

Tuo oli ihan mielenkiintoinen vaikka tuttu naama ja pitkälti tuttuja juttuja olikin. Toivottavasti laittaa toisenkin osion nettiin.

Huomenna näkyy olevan Oulussa sama tapahtuma, jos jotakuta kiinnostaa:
https://www.ilmailumuseoyhdistys.fi/kalenteri.html
 
Yllä olevan innoittamana liitän alueellisen lehden julkaiseman uutisen. Ylivoimaisen esteen vuoksi en kyennyt osallistumaan tiedotustilaisuuteen. Harmin paikka. Tiedä, vaikka olisi lippiksen saanut... ;)
Eli meanwhile in ”paska kaupunni”:

Parasta on kuulemma pakko kehua – Eurofighter-hankkeen edustajat käväisivät Oulussa markkinoimassa monitoimihävittäjäänsä
https://www.kaleva.fi/uutiset/oulu/...markkinoimassa-monitoimihavittajaansa/809975/

Suomen seuraava suuri hävittäjähankinta eli nykyisten Hornetien korvaaminen uusilla koneilla vuoteen 2025 mennessä on saanut alan kauppiaat jalkautumaan myös Suomen maakuntiin.
Torstaina Oulun kaupunginkirjastolle Ilmailumuseoyhdistyksen Oulun alueen jäsenten vieraiksi pölähtivät yhteiseurooppalaisen Eurofighter-hankkeen edustajat
Mutta miksi ihmeessä isoa, kansainvälistä hävittäjävalmistajaa sitten kiinnostaa, mitä tavalliset pulliaiset asiasta ajattelevat?

– Haluamme tehdä toimintaamme ja Eurofighter Typhoonia tunnetuksi. Haluamme ihmisten ymmärtävän, keitä olemme ja mitä teemme, Matthew Squires brittikonserni BAE Systemsin viestinnästä kertoi.
Eurofighter Typhoonia kehumaan on värvätty myös hävittäjän kehitystyössä tiiviisti mukana oleva Britannian ilmavoimien entinen hävittäjälentäjä Paul Smith, joka tuntee koneen kuin omat taskunsa. Smithin mukaan Typhoon on ilman muuta paras vaihtoehto Suomelle, joten sitä on myös helppo kehua
– Se on nopeampi, ketterämpi, tehokkaampi ja monikäyttöisempi kuin kilpailijansa. Typhoon pärjää hyvin myös Suomen talvisissa olosuhteissa, Smith hehkutti.
Panokset kovenee.
 
Kyllä kyllä, mahtaakohan tuohon löytyä vastausta?

Aikamoinen neronleimaus järjestää info-tilaisuus Oulun kirjastolla, ei voisi BAE-markkinointirahojaan paljon paremmin käyttää. Mahtoiko kisa jo ratketa?
Heh, älä nyt @Gyllis1 ole kateellinen! Ei kaikki tule sinne sinun kotiovelle soittelemaan...

Kuule hyvä veli, paskakaupunni ei ole maailman napa eikä sitä kyllä ole tsadi, turkkunen, tamperse eikä mikään muukaan takahikiä. Mutta maakunnissa on Typhoonia alettu joka tapauksesssa markkinoida kuten artikkelissa todetaan. Olisiko kepulla osuutta asiaan (maakuntamalli)? ;)
 

adam7

Ylipäällikkö
Ja voitte olla varma, että Ruotsin lentotukikohdat EIVÄT ole Suomen ilmavoimille avoimia laskupaikkoja, jos Suomi ja Venäjä ovat sodassa, mutta Ruotsi ei. Ruotsi ei omia kenttiään ala maalittamaan tällaisissa olosuhteissa.

Suomen ja Ruotsin sotilaallinen yhteistyö päättyy ensimmäiseen laukaukseen. Kyseessä ei ole mikään muu kuin yritys myydä meille Gripeneitä. Eivät ruotsalaiset mistään oikeasta sotilaallisesta yhteistyöstä ole kiinnostuneita (siis sodanajan yhteistyöhön tähtäävästä - mielellään toki ilmavaivojaan meidän kanssa harjoituttavat näin syvässä rauhantilassa)
Salaliittoa pukkaa!

Ei se nyt noinkaan ole. Kyllä se yhteistyö lähtee ihan ajatuksesta että voi olla edullista molemmille, jos yhteistoimintamahdollisuus on jo rauhan aikana pohjustettu ja harjoiteltu. Edelleen Ruotsi saa jo etuja rauhan aikana, kuten Suomen ilmatilankuvan, kun taas Suomi saanee tietoa Köningsbergin touhuista + saanee FRA:lta apuja. Arvaan että kun sotilastiedustelulaki saadaan voimaan, toimintaa on jo suunniteltu käyttäen mm. FRA:ta konsultoimassa toimintoja.

Jos mämmi sitten iskee tuulettimeen, ei tilanne ole Ruotsille yksioikoisesti ole sellainen että pidetään näpit irti. En nyt mene tähän syvemmin tässä ketjussa.

Toisaalta sitten ihan sotilaallisesti saattaisi olla järkevämpää että Ruotsilla ja Suomella ei olisi samaa häövittäjäkalustoa, jos molemmat osallistuvat pippaloihin. Tästä tietenkin Saab esittää eri näkemystä, mutta Saabin tehtävähän on yrittää myydä kalustoaan.
 

adam7

Ylipäällikkö
Edit: Ukrainasta on vielä hyvä muistaa, että sillä oli (on!) valtiosopimus muiden ydinasevaltioiden kanssa siitä, että sen alueellinen koskemattomuus taataan (vastineena ydinaseiden luovuttamisesta Venäjän federaation haltuun). Paljonpa se auttoi. Ei tarvinnut kuin alkeellisesti naamioida invaasio näyttämään sisällissodalta, niin muut saivat tekosyyn pysyä kaukana ja olla noudattamatta valtiosopimusta. Eli ei ne valtiosopimuksetkaan auta, jos muiden intressit sattuvat olemaan toisenlaiset tai ystävän vihollinen onkin toisaalla ystävä, taikka tarpeellinen paha. Ei pidä luottaa yhdenkään toisen valtion apuun.
Ei se nyt ihan noin ole. Ukrainalla oli poliittinen paperi, joka ei ollut valtiosopimus. Valtiosopimukset vahvistetaan maan parlamentissa sitomaan valtiota. Tämä oli poliittinen muistio, jonka tiettyjen valtioiden edustajat olivat allekirjoittanet. Muistio ei myöskään sisältänyt minkäänlaisia sanktioita sen rikkomisesta. Ja Kreml tiesi että paperissa ei varsinaisesti ollut minkäänlaista velvoitetta tehdä mitään.

https://en.wikipedia.org/wiki/Budapest_Memorandum_on_Security_Assurances

Mutta väärä säie tämän syvälliseksi vääntämiseksi.
 

adam7

Ylipäällikkö
Et kai tarkoita 14päivän Saksalaisten läpijuoksua keskinorjaan? Äkkiä olisi apustus pitänyt kasata kun pääkaupunki menetettiin heti kättelyssä.

Oheinen karttavideo esittelee operaation edistymisestä.

Vähän tunnettu fakta on että Suomessa harkittiin Ruijan miehitystä "väestön suojelemiseksi". Olisi samalla saatu isompi ikkuna Atlantille kuin Petsamo oli.
Sitä ei saatu aikaiseksi koska saksalaiset olivat liian nopeita Pohjois-Norjan miehityksessä.
 
Vähän tunnettu fakta on että Suomessa harkittiin Ruijan miehitystä "väestön suojelemiseksi". Olisi samalla saatu isompi ikkuna Atlantille kuin Petsamo oli.
Sitä ei saatu aikaiseksi koska saksalaiset olivat liian nopeita Pohjois-Norjan miehityksessä.
Aiheeseen tämä ei liity pätkääkään mutta koska asia kiinnostaa, pystyisitkö vaikka yv:llä ohjaamaan tiedon lähteille koskien Norjan valtaussuunnitelmia?
 

Huhta

Ylipäällikkö
ELSO 2.0
Eikö tämä ole vielä ollut täällä?!

https://www.patriamagazine.fi/en/on...hnology-aircraft-components-as-a-3d-printout/

On the threshold of new technology: Aircraft components as a 3D printout

5 January 2018 marked a small, but important, milestone in the history of aircraft maintenance. On that day, Finland’s first 3D-printed jet engine part made its maiden flight in a F/A-18 Hornet fighter. 3D printing will be an important part of Patria’s repair development in the future.




The part is made of a nickel-based, highly heat and corrosion-resistant Inconel 625 superalloy, and was designed by Patria in compliance with MDOA approval. MDOA approval refers to Military Design Organisation Approval in accordance with European Military Aviation Requirements (EMARs) and granted by the Finnish Military Aviation Authority (FMAA).
This was no one-off – the parts are still installed in the aircraft.

Detail.
Threefold benefit
Patria’s Aviation unit is exploring new methods of manufacturing and repairing aircraft parts. The part that made its maiden flight in January is just one stage in this work. Work on engines is being done at Linnavuori Engines Unit in Nokia, close to Tampere, in particular. There, the jet engines of Hornets, NH90 helicopters and Hawks are maintained in a cave.
– A great deal of repair development, for which 3D printing is highly suitable, has been done at Linnavuori. We start by considering how we can repair a part, rather than buying an expensive, entirely new component,” says Ville Salminen, Engineering Manager.

Ville Salminen
In addition to cost control, repair work is based on the need to shorten the so-called turnaround times of the engines. In other words, the goal is to shorten the time during which the engine is unused. The speed with which spare parts are available is an important factor in this.
– In the future, a large proportion of spare parts – or their components – may be replaced by 3D printouts. Development work on the part in question has been done over the last two years, with the broader goal of studying the manufacturing process of 3D-printed parts from drawing board to actual use.
Another background factor is raising usability, which in simple terms refers to the desire to make better and more durable parts. Around two-dozen Patria employees have been involved in the 3D project.
The next industrial revolution?
Patria has participated in two 3D projects: one being Patria’s own Tekes-funded project, and the other the Digital Spare Parts or DIVA project, led by Aalto and VTT, which ended in 2017. DIVA project involved a concept whereby spare parts and the associated information are stored and transferred digitally; where needed, part of the manufacturing is done by 3D printing.
It is thought that 3D printing has the potential to revolutionise entire industrial sectors. Creating parts with 3D accelerates the entire production process, from the customer’s need to the finished product. Maintaining large stocks could, in theory, become a thing of the past when spare parts can be printed as needed. Waste will also be reduced when production can be scaled according to need. In principle, entire production areas could move from China to Finland, for example, as 3D printing requires very little human input. Printing costs the same, regardless of the location.

Risto-Pekka Niemi
– Some refer to this as the fourth industrial revolution; on the other hand, expectations have become more realistic than, say, a couple of years ago. It was then generally believed that 3D printing would kill off the entire engineering industry. We and others now see 3D printing having a clear market share, but traditional methods will also be continued, says Risto-Pekka Niemi, a NDT Engineer who served as Project Manager on these projects.
A wide range of standards
3D printing still has many obstacles to negotiate before it can conquer the world. One obstacle is the number of printers. Finland has fewer than ten publicly announced printers.
Standardisation is ongoing and different manufacturing methods are being developed in parallel.
For example, so-called direct printing is close to traditional welding and suitable for making larger parts.
The powder bed method is more precise, but results in smaller pieces. It involves using thin layers of metal powder whose metal particles are meltedwith a laser one layer at a time. The layer thicknesses are in tenths of micrometers. At the end of the process, loose powder is vacuumed out and the surface is finished in line with the application.
Patria will continue exploring the potential of 3D printing and intends to seek suitable partners for this. Several projects are now beginning.
– 3D printing will continue to be one of the tools in our toolkit. Next will come the issue of how we want to define that tool,” says Ville Salminen.


Technology crying out for graduates
The new technology also poses challenges for educational institutions. In Finland, degrees in aviation technology were already badly on the wane – enthusiastic aeronautical engineering students could no longer be found for the course run by Tampere University of Applied Sciences, and few participants enrolled for M.Sc. courses in aeronautical engineering at Otaniemi.
Together with Finnair and the Finnish Defence Forces, Patria is now involved in building a degree programme to meet today’s needs. The programme supports the so-called Tampere 3 idea, based on cooperation between the University of Technology, the University of Applied Sciences and the University of Tampere.
However, as yet no teaching in 3D printing is available, even from Finnish eduction institutions outside Tampere. Some students have independently studied 3D printing, for example by combining different programmes into a suitable package.
– 3D printing involves a wide range of expertise in many fields of technology, starting with materials technology. Incorporating all of these areas into a curriculum can be challenging, says Risto-Pekka Niemi.
– As 3D printing becomes more common, it would be advisable for old designers to adopt a new mindset in their work. When designing something from the beginning, it should be borne in mind that a new tool has been added to the toolbox.
Parts were previously made by removing material to give a piece of metal a certain shape; each cubic centimetre of removed material costs money. Printing is based on doing the opposite: material is added, while paying for each extra gramme. You need to know how to design components that are optimal for printing.
 
Salaliittoa pukkaa!

Ei se nyt noinkaan ole. Kyllä se yhteistyö lähtee ihan ajatuksesta että voi olla edullista molemmille, jos yhteistoimintamahdollisuus on jo rauhan aikana pohjustettu ja harjoiteltu. Edelleen Ruotsi saa jo etuja rauhan aikana, kuten Suomen ilmatilankuvan, kun taas Suomi saanee tietoa Köningsbergin touhuista + saanee FRA:lta apuja. Arvaan että kun sotilastiedustelulaki saadaan voimaan, toimintaa on jo suunniteltu käyttäen mm. FRA:ta konsultoimassa toimintoja.

Jos mämmi sitten iskee tuulettimeen, ei tilanne ole Ruotsille yksioikoisesti ole sellainen että pidetään näpit irti. En nyt mene tähän syvemmin tässä ketjussa.

Toisaalta sitten ihan sotilaallisesti saattaisi olla järkevämpää että Ruotsilla ja Suomella ei olisi samaa häövittäjäkalustoa, jos molemmat osallistuvat pippaloihin. Tästä tietenkin Saab esittää eri näkemystä, mutta Saabin tehtävähän on yrittää myydä kalustoaan.
Tuon voisi tiivistää vaikka niin että rauhan aikana suunniteltujen ja koeteltujen toimintojen osalta voidaan kriisin tullen elää tilanteen mukaan ja joko aktivoida ne tai sitten ei. Jos valmistautumista ei ole tehty niin ei välttämättä auta vaikka ilmaantuisi halua yhteistoimintaan koska kyky puuttuu.
 
Top