Ilmavoimien tulevaisuus

Häiveen lisäksi ja siitä huolimatta soppaa hämmentää mm. ELSO ja ROE. 80- ja 90-luvuilla suurvaltojen välistä ilmasotaa tutkittiin NATO:n sotapeleissä, joista vedettiin johtopäätöksenä että osin em. seikkojen vuoksi suuri osa ohjuslaukaisuista tapahtuisi lähes WVR-etäisyyksillä, mikä vaikutti esim. IRIS-T:n ja AIM-9X:n kehitykseen. Etenkin ELSO:n suhteen on paha sanoa mitä kykyjä kullakin osapuolella on ja miten ne käytännössä vaikuttavat, mikä tekee IP-ohjuksista yhä vieläkin hyödyllisiä.
 
Miten todennäköistä on että hävittäjällä ammuttaisiin alas helikoptereita? Eikö tällaiseen nuo lyhyen matkan ohjukset ole parempia?
Sanoisin, että enemmän ilmatorjunnan tehtäviä. Ja rynnäkkökoneet taas sitten vähän tilanteesta riippuen ilmatorjunnalle tai hävittäjille hoidettavaksi.
 
Miten todennäköistä on että hävittäjällä ammuttaisiin alas helikoptereita? Eikö tällaiseen nuo lyhyen matkan ohjukset ole parempia?
Kyllähän hävitäjällä voi ampua helikopteria, ei pidä vaan tehdä sitä helikopterille suotuisilla ehdoilla, eli ei pidä mennä matalalle jossa heko on ketterämpi ja voi piiloitua maastoon ja jos erehtyy menemään niin parempi pitää hanat auki ja vauhti korkeana. Hekot käyttävät melkolailla samantyylisiä IR ohjuksia omasuojana kuin mitä hävittäjät. Laukaisualustana näillä on erona se, että hävittäjä saa ohjukseen suuremman kineettisen energian nopeuden ja korkeuden suoman edun takia että voi ampua kauempaa. Heko taas puolestaan on erittäin nopeasti 360 astetta kääntyvä aselavetti joka voi heittää sen ohjuksen oikeastaan melkein mihin tahansa suuntaan ja päräyttää vielä perään murhaavan tarkkaa tykkitulta.

Jos hävittäjälentäjä typeryyttään menee matalalle ja vääntää vielä jotain manoveeria että pääsee ampumaan tst hekoa ir ohjuksella, niin voi yllätyksekseen kohdata kohtalonsa. Tässäkin kohtaa parempi vaan sutasta sitä amraamilla tai vastaavalla jostain kauempaa ja senverran korkealta että maastonpeite ei suojaa hekoa ja antaa hekon ihmetellä että mikä osui.

Pikaedittinä vielä, että IR ohjukset ovat tst hekojen pääasiallinen uhka koska lentävät matalalla ja abaut kaikki manpadit ovat ir hakupäillä varustetuja. Harhaheitteitä on tuon takia hekoissa mukana ns pirusti ja hekossa itsessään voi olla yllättävänkin matala ir heräte.
 
Sidewinderien puutteeseen puolustuksemme ei tosiaan kaadu. Olisi myös erikoista jos Hornet-kaupassa ei olisi painotettu Amraameja vaan lähdetty hankkimaan tutka- ja ip-ohjuksia suhteessa 1:1. Tai jopa painotettu jälkimmäisiä. Tai miksi X-versiotakaan olisi hankittu vain se nyt toteutunut 140kpl jos kyseessä olisi jonkinlainen hävittäjäkaluston syömähammas.

Ysärillä meillä tosin oli rivissä vielä muitakin koneita kuin Hornet... Montakos Hawkia noilla Sidewindereilla aseistaa?
 
Ysärillä meillä tosin oli rivissä vielä muitakin koneita kuin Hornet... Montakos Hawkia noilla Sidewindereilla aseistaa?
Ei niillä tarvitse aseistaa yhtään Hawkia jos oli muita ohjuksia varikot väärällään. Saattoi olla tai sitten ei?
 
Ei niillä tarvitse aseistaa yhtään Hawkia jos oli muita ohjuksia varikot väärällään. Saattoi olla tai sitten ei?

Siprin mielestä Suomeen tuli hävittäjän IR-ohjuksia edellisen kerran vuonna 1981 Neuvostoliitosta, ilmeisesti ihan hyvä määrä. Tiettävästi niitä oli käytössä ainakin vielä jouluna 2001.

Kuitenkin AIM-9M on paljon suorituskykyisempi kuin MiGien ja Drakenien perintöohjukset. Ennen kaikkea sen voi ampua myös päin näköä ja muutoinkin ominaisuudet olivat parasta mitä ko. supervallalla oli tarjota 90-luvulla. Ehkä joku on hoitanut kerralla Hawkienkin aseistuksen kuntoon? Mene ja tiedä.
 
Tuon(kin) jutun mukaan lämpöhakuisia ohjuksia ammutaan harjoituskäytössä. Jos lasketaan HN elinkaarelle (35v) keskimäärin 10 ohjusta harjoituskäytössä per vuosi päästään jo 350 ohjukseen.. Ammuttavien ohjusten määrää voisi yrittää haarukoida vaikka koulutettavien ohjaajien määrällä, josta taitaa joitain lukuja löytyä julkisuudestakin.
 
Siprin mielestä Suomeen tuli hävittäjän IR-ohjuksia edellisen kerran vuonna 1981 Neuvostoliitosta, ilmeisesti ihan hyvä määrä. Tiettävästi niitä oli käytössä ainakin vielä jouluna 2001.

Kuitenkin AIM-9M on paljon suorituskykyisempi kuin MiGien ja Drakenien perintöohjukset. Ennen kaikkea sen voi ampua myös päin näköä ja muutoinkin ominaisuudet olivat parasta mitä ko. supervallalla oli tarjota 90-luvulla. Ehkä joku on hoitanut kerralla Hawkienkin aseistuksen kuntoon? Mene ja tiedä.
Kyllä 480kpl voi olla oikea luku. Toisin kuin Amraamien alkuperäinen määrä sitä ei kuitenkaan pysty muualta vahvistamaan joten sille ei kannata antaa liian isoa painoa. Se oli tässä se olennainen juttu.
 
Siprin mielestä Suomeen tuli hävittäjän IR-ohjuksia edellisen kerran vuonna 1981 Neuvostoliitosta, ilmeisesti ihan hyvä määrä. Tiettävästi niitä oli käytössä ainakin vielä jouluna 2001.

Kuitenkin AIM-9M on paljon suorituskykyisempi kuin MiGien ja Drakenien perintöohjukset. Ennen kaikkea sen voi ampua myös päin näköä ja muutoinkin ominaisuudet olivat parasta mitä ko. supervallalla oli tarjota 90-luvulla. Ehkä joku on hoitanut kerralla Hawkienkin aseistuksen kuntoon? Mene ja tiedä.
En muista onko Ruotsista tehtyjä ilmataisteluohjushankintoja koskaan tarkemmin availtu. Milloin esimerkiksi 9J tuli meillä käyttöön? Tai milloin mikäkin neukkuohjus tuli Suomeen.
 
Eikös aseiden pitänyt mahtua tuohon 10 miljardiin? 900 amraamia maksaisi lähemmäs miljardin. Jää 9 miljardia. Vähennetäänkö koneiden määriä?

Kyllä varmaankin ns perusaseistuksen minimi sisällytetään HX-hankkeen budjettiin, mutta eihän aseiden hankinnalle ole olemassa mitään X vuoden karenssia, vaan ensisijaisesti ohjusten elinjakso määrittänee järkevän hankintajaksottelun.

Kuinka pitkään soditaan olemassaolevilla, ja paljonko luotetaan virtuaalivarastointiin, on sitten jo toinen juttu.
 
Mikähän rooli laserhakuisilla raketeilla tulee olemaan jossain vaiheessa HX:n elinkaarta? Drooneja, risteilyohjuksia ja muita manööveröimättömiä kohteita vastaan verraten halpa ase. Unit cost 22000 USD

 
Siinäkin tapauksessa että vastassa on kaksi häivekonetta niin sidewinder jää vähän turhaksi kamppeeksi. Jos sulla on niitä matkassa jossain muussa kuin F-22:ssa niin et oo enää niin stealthy kuin voisit olla ja jos ei olla tilanteen alussa aivan toistensa kurkussa kiinni, niin ollaan kuitenkin luultavasti erilaisten IRST/DAS järjestelmien kantamalla tai niin lähellä että tutkat saavuttavat lukot jokatapauksessa.
Taitaa olla pikemminkin niin että F-35 on häivehävittäjäprojektien keskuudessa se poikkeus johon ei ole varattu WVR-ohjusyhteensopivia asekuiluja. Siihenkin jossain välissä varmaan tulee joku lock-on-after-launch -tyylinen WVR-ohjusratkaisu.
 
No tämähän onkin sitten helppo ratkaista. Ei osteta häivekonetta niin ei tarvi murehtia WVR-etäisyyksistä lainkaan.
Ei-häivekoneilla voi tietenkin olla aivan sama tilanne, sillä maailman ilmavoimat ovat panostaneet tutkahäirintään ja välittömään omasuojaan lujasti. Ei ole mitenkään sanottua että tutkahakuiset BVR-ohjukset on enää nykypäivänä autowin. Sen sijaan ip-häirintä on samalla tasolla kuin 80-luvulla, eli soihduissa joiden teho on tiedetty huonoksi jo pitkään. Ei siis kannata WVR-ohjuksia unohtaa tälläkään saralla.

Jossain vaiheessa käyttöön tulee kaksoishakupäällä (tutka+IP/optinen) varustetut ilmatst-ohjukset ja ne taas sitten muuttanevat kuvaa.
 
Tuota versiota ei ole vielä edes olemassa. Lisäksi amerikkalaiskoneen tilaaminen voi Serbiassa olla poliittisesti kuuma peruna.
Kuulostaa siltä että jossain on ollut joku muistio tyyliin "katos muuten Pena tätä, vois olla kova laite" josta on tehty isompi uutinen.
 
Back
Top