Ilmavoimien tulevaisuus

Lentokoneella laskeutuminen tehdään mielellään samalla tavalla (tarkkuudella, kulmalla jne) eri paikoissa ja olosuhteissa, vähän niinkuin lihasmuistilla, jotta se kovassa stressissä tai muutoin pahoissa/yllättävissä olosuhteissa onnistuu sitten yhtä hyvin joka kerran (ja jotta kaiken kapasiteetin voi sitten kohdistaa siihen yhteen eri tavalla olevaan asiaan, eikä kaikkeen).
 
Huoh...edelleen, lift-fan -rakenne pakotti koneen yksimoottoriseksi (huono konfiguraatio tuon kokoluokan koneelle)
Miten se käy yksiin sen kanssa, että ajatuksena oli tehdä ikään kuin uusi F-16?
Yhteisen maatukikohta- & tukialusversion suunnittelu ilman VSTOL-kuvioita taas olisi ollut aivan triviaali juttu: versiot olisivat voineet ihan hyvin olla viimeistä pulttia myöten identtisiä. Suorituskykypenaltti olisi ollut paljon pienempi ilmavoimienkin kannalta.
Ei mene yksiin mm. sen kanssa, että USAF ja USN olisivat puuhassa keskenään. Vai tuntuuko miten realistiselta poliittisesti ajatus Super Hornetista USAF:lla? Kone, joka ei kuormattuna kulje yli machin imemättä tankkeja kuiviin hetkessä. Kertoo miten on erilaiset suorituskykyvaatimukset. USN haluaa hidaslentoa ja tuoda paljon kuormaa takaisin -> iso kuilu, isot siivet.

Voidaan tutkia tätä toki enemmän, mutta eihän "edullisempaa F-22:sta" olisi syntynyt helpolla siten, että pakotetaan edelleen kaksi moottoria jne.
 
Siinä vaikuttaa olleen keskeisenä ongelmana Northropin ja McD:n välinen kissatappelu. Jos sitä olisi USA tms. hankkinut edes F-15EX tapaisesti niin se olisi voinut olla ostokelpoinen. Nyt sen kehitys lakkasi jo 1985 sovinnon myötä, eli mitään ostettavaa ei DX:n kannalta ollut. Saattaa olla, että jotkin F-18L aikaiset motiivit painoi edelleen pohdinnoissa keventämistarpeesta. Viime kädessä lockstep ja suuret erät eli tuotantoekonomian logiikka antaa turvaa pidemmällä tähtäimellä ja oli konservatiivisen viisasta pitää kone hyvin samanlaisena kuin muilla. Esim. Sveitsi pimppasi omansa tilaamalla muista poiketen titaanisen keskirungon. https://en.wikipedia.org/wiki/McDonnell_Douglas_F/A-18_Hornet#Northrop's_F-18L

Tuotantoekonomiasta herää nimenomaan kysymys, paljonko USAF olisi hävinnyt (ja USN säästänyt), jos myös USAF olisi ottanut käyttöönsä C-mallin? A-malli on vähän kevyempi ja vähän pienempi, mutta toisaalta nyt jouduttiin suunnittelemaan kahteen kertaan ja tuotantosarjat jäävät pienemmiksi. Kovin merkittäviä suorituskykyerojahan noissa ei ole.
 
Miten se käy yksiin sen kanssa, että ajatuksena oli tehdä ikään kuin uusi F-16?

Ei mene yksiin mm. sen kanssa, että USAF ja USN olisivat puuhassa keskenään. Vai tuntuuko miten realistiselta poliittisesti ajatus Super Hornetista USAF:lla? Kone, joka ei kuormattuna kulje yli machin imemättä tankkeja kuiviin hetkessä. Kertoo miten on erilaiset suorituskykyvaatimukset. USN haluaa hidaslentoa ja tuoda paljon kuormaa takaisin -> iso kuilu, isot siivet.

Voidaan tutkia tätä toki enemmän, mutta eihän "edullisempaa F-22:sta" olisi syntynyt helpolla siten, että pakotetaan edelleen kaksi moottoria jne.

Laivaston "F-16", kaksimoottorinen F/A-18 Hornet, syntyi toisesta LWF-kilpailun ehdokkaasta. Eli ei kaksimoottorisuus sinänsä poissulje "kevythävittäjän" roolitusta. Mitä taas tulee politiikkaan ja puolustushaara-honoriin, niin onhan noita monia usean puolustushaaran käytössä olevia vehkeitä. Osprey, helikoptereita, USN:n harjoitusvastustaja F-16:t...
 
Tuossa vähän wikistä alkuun, joka vihjaa kuinka kätevästi A ja B pelasi yhteen.
Lockheed Martin's commonality strategy was to replace the STOVL variant's SDLF with a fuel tank and the aft swivel nozzle with a two-dimensional thrust vectoring nozzle for the CTOL variant. This would enable identical aerodynamic configuration for the STOVL and CTOL variants, while the CV variant would have an enlarged wing in order to reduce landing speed for carrier recovery.

Due to aerodynamic characteristics and carrier recovery requirements from the JAST merger, the design configuration would settle on a conventional tail compared to the canard delta design from the ASTOVL/CALF; notably, the conventional tail configuration offers much lower risk for carrier recovery compared to the ASTOVL/CALF canard configuration, which was designed without carrier compatibility in mind. This enabled greater commonality between all three variants, as commonality goal was still important at this stage of the design. Lockheed Martin's prototypes would consist of the X-35A for demonstrating CTOL before converting it to the X-35B for STOVL demonstration and the larger-winged X-35C for CV compatibility demonstration.

Suuri ongelmahan on se, että USAF ja USN tekee väkisin eri koneita, ohjuksia jne. eikä tyydy yhteiseen. Halvattu jokaisella on omat ilmavoimat vielä USMC ja US Army mukaanlukien. Tosin niin on myös laivasto ja kopterin tapaisetkin jokaisella.
 
Huoh...edelleen, lift-fan -rakenne pakotti koneen yksimoottoriseksi

Mulla on muistikuva tuon shown alusta, että USAF silmissä kiilti haave halvasta ja helposti huollettavasta hävittäjästä tyyliin F-16, jossa on samaan tapaan yksi moottori. Tämä olisi sitten ollut projektissa se osa joka saneli että JSF on yksimoottorinen ja lift fan design sopi sen kanssa yksiin joten se valikoitui sitten tuohon settiin myöhemmin. Muistaako joku suoraan että kumpi oli ensin, muna vai kana? :p Vai olivatko molemmat speksit pöydällä niin aikaisessa vaiheessa että valinta oli sitämukaa selvä?
 
Tuossa vähän wikistä alkuun, joka vihjaa kuinka kätevästi A ja B pelasi yhteen.


Suuri ongelmahan on se, että USAF ja USN tekee väkisin eri koneita, ohjuksia jne. eikä tyydy yhteiseen. Halvattu jokaisella on omat ilmavoimat vielä USMC ja US Army mukaanlukien. Tosin niin on myös laivasto ja kopterin tapaisetkin jokaisella.

Tämä on kyllä tosiaan käsittämätöntä. Koneiden erot vielä jotenkin ymmärtää toimintaympäristön ja doktriinin eroista johtuen, eteenkin jos ajatellaan puhtaasti maatukikohdat/laivasto tasolla eroavaisuuksia ja vanhojen moottoreiden luotettavuudesta johtuvaa 1-2 mootoria valintoja.

Aseiden suhteen voisi kuvitella että on järkevämpi sijoittaa ropset yhteiseen hyvään eikä sooloilla mitä sattuu. Ehkäpä tuossakin tulee olemaan vielä joku tulevaisuuden NGAD standardi missä on laivaston ohjussiilohen tapaan vaikkapa 3 erityyppistä asetelakkaa joihin kaiken suunniteltavan A tarpeen on sitten perhana mentävä vaikka väkisellä ja tämä sanelisi sitten sen että millaisia aseita suunnitellaan.

Voisi helposti kuvitella että small/med/large toimisi tuosakin niin, että small kokoiseen sopisi tyyliin SDB ja AIM-9X kokoluokan aseet, mediun nielaisisi amraamin mittaista ja vaikkapa tuhanen paunan kokoluokkaan pomminmurkulaa ja large sitten riittäisi helposti 2000+ paunan pommeille ja ehkä jopa JASSM kokoluokan risteilyohjuksille. Vielä jos säätää ne siilot sen mukaisesti, että tolkumman kokoiseen siiloon sopii aina pienempiin siiloihin tarkoitettua a-tavaraa ja mieluusti enempi niin parempi. Se minkä kokoiset siilot sitten kukin platformiinsa valitsee on eri puolustushaarojen oma valinta.
 
Miten se käy yksiin sen kanssa, että ajatuksena oli tehdä ikään kuin uusi F-16?

Lockheedin, kuten muidenkin lentokonevalmistajien, tarkoituksena on saada tuotteensa myytyä ja sitä varten ne kehittelevät erilaisia argumentteja ja koepalloja. Tämä ei aina ole huono asia koska valmistaja nuuhkii tilannetta tarkasti ja voi paremmin tietää mitä oikeasti voidaan tehdä järkevästi. Siitä ei kuitenkaan seuraa se että V/STOL- ja perinteisen taistelukoneen yhdistäminen olisi jotenkin perustavanlaatuisesti helppo ja itsestäänselvä juttu - muutenhan sellainen kone olisi tehty aikaa sitten.

Ei mene yksiin mm. sen kanssa, että USAF ja USN olisivat puuhassa keskenään. Vai tuntuuko miten realistiselta poliittisesti ajatus Super Hornetista USAF:lla? Kone, joka ei kuormattuna kulje yli machin imemättä tankkeja kuiviin hetkessä. Kertoo miten on erilaiset suorituskykyvaatimukset. USN haluaa hidaslentoa ja tuoda paljon kuormaa takaisin -> iso kuilu, isot siivet.

Mielestäni Super Hornet ilmavoimille olisi erinomainen idea ja paljon kustannustehokkaampi kuin F-15EX tai "clean-sheet F-16 replacement". Onhan USAF operoinut laivastokoneita ennenkin: Phantom, A-7, Skyraider...
Myös V/STOL edellyttää alhaisia sakkausnopeuksia. Se on kuitenkin usein hyvä juttu myös maakäytössä. Korkeat laskeutumisnopeudet tuottavat paljon onnettomuuksia ja vaativat pitempiä kiitoratoja. Ja vahvat laskutelineet kuuluvat myös V/STOL -vaatimuksiin.

Voidaan tutkia tätä toki enemmän, mutta eihän "edullisempaa F-22:sta" olisi syntynyt helpolla siten, että pakotetaan edelleen kaksi moottoria jne.

Ei se mikään pakotus ole. Vastoin yleistä luuloa, 2 moottoria ei välttämättä tee koneesta olennaisesti kalliimpaa. Edullisuudella ratsastavia 2-moottorisia koneita on ollut vaikka kuinka: Fouga Magister, F-5 yms.

Anyhow, puhuimme hiukan eri asiasta kuten @Armchair pilot totesi. Sinä sanoit että C-mallin vaikutus F-35:n painoon ja kustannuksiin on suurempi kuin B-version - voi pitää paikkansa juuri F-35:n suhteen, mutta geneerisesti on paljon helpompi muuttaa CTOL-tukialuskone maakäyttöön kuin tehdä vastaava loikka perinteisen taistelukoneen ja V/STOL-koneen välillä. Jos kone olisi tehty ilman mitään V/STOL-painotuksia, se olisi luultavasti näyttänyt enemmän samalta kuin KF-X tai TF-X.
 
Mulla on muistikuva tuon shown alusta, että USAF silmissä kiilti haave halvasta ja helposti huollettavasta hävittäjästä tyyliin F-16, jossa on samaan tapaan yksi moottori. Tämä olisi sitten ollut projektissa se osa joka saneli että JSF on yksimoottorinen ja lift fan design sopi sen kanssa yksiin joten se valikoitui sitten tuohon settiin myöhemmin. Muistaako joku suoraan että kumpi oli ensin, muna vai kana? :p Vai olivatko molemmat speksit pöydällä niin aikaisessa vaiheessa että valinta oli sitämukaa selvä?

En ole syvällisesti lukenut kehityshistoriasta, mutta käsittääkseni USAFin F-16 -korvausprojektit meni puihin rahanpuutteessa ja sitten jossain vaiheessa päätettiin että tuosta merijalkaväen hävittäjästähän saadaan jonkunmoinen sotakone jos siitä jätetään lift fan pois ja tilalle kerosiinia. V/STOL -kone oli yksimoottorinen käytännön pakosta, samaten lift fan (tai Jakovlevin tyyppiset nostomoottorit) oli melkolailla välttämättömyys vaadittuun ylisooniseen suorituskykyyn. Alkuperäinen F-16 -korvaaja oli tietenkin sekin yksimoottorinen, mutta silloin suunnitelmissa oli vielä myöhempää F-35:ttä selkeästi kevyempi kone.

Laivasto sitten tuli mukaan 'väkisin' koska se oli mokannut joko yli- tai alispeksaamalla kaikki Intruderin ja Tomcatin korvaajat eikä kellään ollut enää luottoa että se osaisi kehittää uuden sukupolven koneen omillaan.

Tästähän aikanaan vitsailtiin (varsin todenmukaisesti) että 80-luvulla kaikkiin uusiin aseprojekteihin laitettiin nimeen 'Advanced' jotta tulisi vaikutelma järjestelmästä joka varmasti kyykyttää neukut, 90-luvulla sen tilalle vaihdettiin 'Joint' antamaan ymmärtää että yhteishankinnalla rahaa säästyy.
 
Aseiden suhteen voisi kuvitella että on järkevämpi sijoittaa ropset yhteiseen hyvään eikä sooloilla mitä sattuu. Ehkäpä tuossakin tulee olemaan vielä joku tulevaisuuden NGAD standardi missä on laivaston ohjussiilohen tapaan vaikkapa 3 erityyppistä asetelakkaa joihin kaiken suunniteltavan A tarpeen on sitten perhana mentävä vaikka väkisellä ja tämä sanelisi sitten sen että millaisia aseita suunnitellaan.

Niin muuten, onko nämä ilmavoimien ja laivaston NGAD muuten eri projekteja? Minä olen ainakin niin ymmärtänyt näin.
 
Laivaston "F-16", kaksimoottorinen F/A-18 Hornet, syntyi toisesta LWF-kilpailun ehdokkaasta.

Kaksimoottorisuuskin on laivaston kannalta vähän outo argumentti, kun menestyksekkäitä yksimoottorisia laivastokoneita on ollut vaikka kuinka. Enemmän tuossa ehkä painoi vaakakupissa YF-17:n paremmat hidaslento-ominaisuudet ja F-16:n kapea laskuteline. F-16:stahan kehitettiin laivastoversio, Vought V-1600, mutta olisihan siinä ollut isommat riskit.
LTV-V-1600-concept-art.jpg
 
Ei tosiaan Block 1:ssä, mutta Block 2:sta lähtien ne olisi tarkoitus olla.

Tarkoitus olisi olla joo, mutta tuskin sellaisia joihin mahtuu esim. 2 * 2000 lbs JDAM tai 2 * JSM + kaksi ilmataisteluohjusta. F-35 yksimoottorinen formaatti nimenomaan mahdollistaa kätevät asekuilut isojen aseden kuljettamiseen vs. F-22, SU-57 tai J-21.
 
Tarkoitus olisi olla joo, mutta tuskin sellaisia joihin mahtuu esim. 2 * 2000 lbs JDAM tai 2 * JSM + kaksi ilmataisteluohjusta. F-35 yksimoottorinen formaatti nimenomaan mahdollistaa kätevät asekuilut isojen aseden kuljettamiseen vs. F-22, SU-57 tai J-21.
Asia on kyllä nimenomaan päinvastoin, eli yksimoottoriseen koneeseen sellaiset on työläämpi ympätä. Kaksimoottorisessa koneessa asekuilut voi esimerkiksi laittaa luontevasti moottorikoteloiden väliin, kuten Su-47:ssä tai -57:ssa.
K-FX on jonkun verran F-35:tta pienempi kone joka tietenkin rajoittaa mahdollisuuksia sisäisen asekuorman kantamiseen. Voi olla että ilmatst-ohjuksia ja SDB:tä kuljettava asekuilu on maksimi mitä siihen menee.
 
Back
Top