
South Korea bets big with KF-21 - Royal Aeronautical Society
The KF-21 fighter will grow into the backbone of the Republic of Korea Air Force and a pragmatic development approach could secure its export future. ATUL CHANDRA reports.
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature may not be available in some browsers.
Esim. Amraam on ripustettu asetilan luukkuun josta se "työnnetään vapaapudotukseen" ja vasta tämän jälkeen syttyy ohjuksen rakettimoottori. Googlen kuvahaku ja tietysti YouTuben ihmeellinen maailma osaa kertoa hieman paremmiin. Mutta ei, ei niitä ripustimia lasketa ulkopuolelle.Kyllähän ne on pakko laskea ne ohjukset ripustimilla koneen ulkopuolelle, että matka ei tyssää ohjuksella heti koneen sisustoihin.
F-35:n molemmissa kuiluissa on kaksi ripustuspistettä: toinen AMRAAM:in ulosheittokynsillä ja toinen standardilla pommiripustimella. Pommiripustimeen saa sitten kiinni MER;in samalla tavalla kuin siipiripustimeen esim SDB-sarjan pommien moniripustukseen.Pystyisiköhän F-35:n sisäisen kuilun noita ripustimia muokata niin, että siellä olisi Peregrinejä varten kaksinkertainen määrä niin, että kun kiinni on Peregrine, F-35 laskee vain yhden ripustimen alas laukaisua varten, ja AMRAAM/JATM taas sitten kiinnitettäisiin kahteen ripustimeen ja F-35 osaisi sitten automaattisesti laskea sitten kaksi ripustinta isomman ohjuksen laukaisemiseksi?
Juttu on toisaalta Sep 16, 2019 ja Roper ei ole enää ruorissa. Joten katsotaan olivatko pelkkiä hypemiehen puheita. Hommahan tapaa hidastua siinä vaiheessa kun se avataan noiden kaiken maailman testaus- ja seurantaviranomaisten syyniin. Samoin paikallispolitikot vetää köyttä eri suuntiin.NGAD valmis 5 vuodessa? Aika kunnianhimoinen tavoite jenkeillä.
![]()
The US Air Force’s radical plan for a future fighter could field a jet in 5 years
The U.S. Air Force is seeking rapid-fire plane production as it tries to surpass the capabilities of near-peer competitors like Russia and China.www.defensenews.com
CAPE kun arvioi Roperin hellimän Digital Century -ajatuksen olevan mahdollisesti harhaanjohtava ja sai eri lukemat:The Air Force’s secretive Next-Generation Air Dominance program is progressing according to plan, a top acquisition official said Sept. 21. However, the service has yet to decide whether to apply the highly touted Digital Century Series platform development concept to the initiative.
However, the Pentagon’s Cost Assessment and Program Evaluation office reached a different conclusion than the Air Force in its business case analysis for the Digital Century Series, Richardson said.
“The CAPE estimate said it would be more costly to do [aircraft acquisition] using a Digital Century Series approach,” Richardson said. However, “it’s not an order of magnitude more expensive,” he added.
The difference in the conclusions reached by the Air Force and the Cost Assessment and Program Evaluation office stem from assumptions about operation-and-sustainment cost avoidance and cost growth, and time period analysis, he said.
The U.S. Air Force’s top civilian is unsatisfied with existing hypersonic weapons programs and isn’t sure whether the weapons under development will meet the service’s needs, he said on Monday.
“It’s pretty clear to me what the Chinese want to do with the hypersonics they’re developing. It’s even pretty clear to me what the Russians might want to do with hypersonics,” Kendall said.
“The target set that we would want to address, and why hypersonics are the most cost effective weapons for the U.S., I think it’s still to me somewhat of a question mark,” he added. “I haven’t seen all the analysis that’s been done to justify the current program.”
Tulee mieleen kaksi tilannetta jossa hypersooninen ohjus on hyödyllinen. Ensimmäinen on aikakriittisten maalien tuhoaminen, esimerkiksi liikkuvat ohjusalustat. Toinen on vahvasti ilmatorjunnalla puolustettujen kohteiden tuhoaminen. Hypersoonisella ohjuksella on nopeutensa takia parempi mahdollisuus läpäistä puolustus. Lisäksi voisi ajatella niitä käytettäväksi suuren liike-energiansa takia tärkeitten vahvistettujen kohteiden tuhoamiseen, kuten komentokeskukset tai ydinlaitokset.Yllättävää järkeilyä. Joten tuskin pysyy näkemykset tällaisena. Eli ratkaisu, joka etsii ongelmaa. Kiinan ja Venäjän wunderwaffen inspiroimaa törsäystä.
![]()
Air Force’s top civilian hints at changes to hypersonic weapons programs
Air Force Secretary Frank Kendall isn't sure the Air Force is developing the right hypersonic missiles.www.defensenews.com
On muuten Hauska huomata kuinka todelliset fanit vieläkin luulee kuinka helppoa se aseistuksen kasvattaminen on . @eikösepitänytollajoaikaatehtynäkoskamahdotonbudjettiF-35:n molemmissa kuiluissa on kaksi ripustuspistettä: toinen AMRAAM:in ulosheittokynsillä ja toinen standardilla pommiripustimella. Pommiripustimeen saa sitten kiinni MER;in samalla tavalla kuin siipiripustimeen esim SDB-sarjan pommien moniripustukseen.
Todennäköisesti ohjukset laukaistaan jatkossakin kuilusta heittämällä eikä laskemalla ohjusta kiskolla ilmavirtaan. Ohjusten kiinnityspisteet ovat lähellä painopistettä (AMRAAM:in ulosheittolaukaisun etu- ja takakorvakkeen väli lienee luokkaa puoli metriä) joten AMRAAM:ia ei ole mahdollista ripustaa kahteen peräkkäiseen ripustimeen.
AMRAAM:in ulosheitin ei taivu kahden ohjuksen ripustamiseen, jos ei jo suunnitteluvaiheessa ole katsottu nykyisen paikan lisäksi kahta paikkaa, joihin laukaisulaitteet kiinnitetään.
Pommiripustimeen on kuilun syvyys huomioiden mahdollista laittaa kiinni useamman ohjuksen laukaisulaite, kuten sidekick osoittaa.
Jos oikein muistan se taisi olla kiinni luukussa.Kuvasta katsoen: Sidekick taitaa olla ennemmin uusi ripustuspiste pommikuilussa kuin joku adapteripalikka ainoaan pisteeseen. Siihen tuo nimikin ehkä enemmän viittaa.
Minua askarruttava kysymys hypersoonisissa on se että miten tarkasti ohjusjärjestelmä kykenee löytämään maalinsa kun siihenkin on vähän aikaa? Tarvitseeko ohjus enemmän tiedustelutietoa ja ulkoista tiedonvälitystä maaliinsaattamiseen vs. hitaampi ohjus?Tulee mieleen kaksi tilannetta jossa hypersooninen ohjus on hyödyllinen. Ensimmäinen on aikakriittisten maalien tuhoaminen, esimerkiksi liikkuvat ohjusalustat. Toinen on vahvasti ilmatorjunnalla puolustettujen kohteiden tuhoaminen. Hypersoonisella ohjuksella on nopeutensa takia parempi mahdollisuus läpäistä puolustus. Lisäksi voisi ajatella niitä käytettäväksi suuren liike-energiansa takia tärkeitten vahvistettujen kohteiden tuhoamiseen, kuten komentokeskukset tai ydinlaitokset.
Jenkeillähän oli Pershing 2 ohjus jonka nopeus oli yli M;ach 8 ja jolla oli aktiivinen tutkahakupää, joten pitäisi kyllä onnistua hypersooninen ohjuskin, jos se saadaan vain lentämään hallitusti. Haasteena voi kyllä olla esim. liikkuvan ohjuslaukaisualustan löytäminen ajoissa, mutta jenkit ovat testaamassa maalin etsintää avaruudesta käsin.Minua askarruttava kysymys hypersoonisissa on se että miten tarkasti ohjusjärjestelmä kykenee löytämään maalinsa kun siihenkin on vähän aikaa? Tarvitseeko ohjus enemmän tiedustelutietoa ja ulkoista tiedonvälitystä maaliinsaattamiseen vs. hitaampi ohjus?
Toinen seikka on ohjuksen valtava kuumentuminen alailmakehässä, kitkan takia. Nämä ohjukset eivät voine käyttää ir/imrec hakupäätä vaan ainoastaan tutkaa. Ohjuksen elektroniikan jäähdytys on myös varmaankin haaste.
Kuvasta katsoen: Sidekick taitaa olla ennemmin uusi ripustuspiste pommikuilussa kuin joku adapteripalikka ainoaan pisteeseen. Siihen tuo nimikin ehkä enemmän viittaa.
Eikun sidekick edellyttää muutoksia yhteen rungon bulkheadeista, eli rungossa nykyisellään oleva toinen asekuorman kiinnityspisteistä ei sovellu sidekickin tarpeisiin ja sitä on muokattava. (en löydä linkkiä tähän hätään) Siitä ei ole tullut uutista vastaan, onko tämä muutos jo tehty uusiin koneisiin tehtaalla; luulis.Jos oikein muistan se taisi olla kiinni luukussa.
The Rolls-Royce F130 engine will replace the TF33-PW-103, which has powered the B-52 since the 1960s, and is projected to no longer be supportable beyond 2030.
Eikun sidekick edellyttää muutoksia yhteen rungon bulkheadeista, eli rungossa nykyisellään oleva toinen asekuorman kiinnityspisteistä ei sovellu sidekickin tarpeisiin ja sitä on muokattava. (en löydä linkkiä tähän hätään) Siitä ei ole tullut uutista vastaan, onko tämä muutos jo tehty uusiin koneisiin tehtaalla; luulis.
Koneen rungossa on siis pari muotoiltua kohtaa reikineen asekuilun sisällä, johon aseripustimet kiinnitetään, itse ripustin vaihtelee sen mukaan mitä kuiluun on tulossa; yksittäisiä aseita Nato-ejektoriin taikka jotakin muuta. Kaikkien aseiden tulee mahtua suunnittelullisen 3D-objektin sisään, jossa on huomioitu turvavälit kuilussa oleviin muihin komponentteihin, ja kaikki on millimetripeliä. Tilaa voi saada lisää tekemällä ripustimesta mahdollisimman erikoisen, se kun on kentällä vaihdettava osa.
Se nykyinen yksi AIM-120-ejektori taasen on sisemmässä luukussa.
The reprofiled canard fins at the front of the Nine Lima meant it no longer fit on the missile launch rails beneath the Sea Harrier’s wings. That would normally need an expensive manufacturer’s redesign and recertification to sort out. He asked the Chief Petty Officer responsible for arming the aircraft if there was anything that could be done.
“Well, we could just file down rails we’ve already got to make them fit…”
Gedge told him to do it, amused at the ease with which the normal sequence of things had been sidestepped. “Must be one of the cheapest modifications ever,” he thought.
The trials were complete a day later. Six shots. Six direct hits. 100%. The Nine Lima was ready to go to war.