Ilmavoimien tulevaisuus

Usealla suulla on sanottu, että lopullinen valinta kohdistunee PV:n suosittelemaan koneeseen. Mistä voimme tietää valittiinko lopulta oikeasti se PV:n suosittelema kone, jos meille kerrotaan vain poliittisesti päätetty lopputulos? Asiakirjat on salattu vuosiksi eteenpäin.
Toivoisin kuulevani ensi kuussa sananparren: ”valtioneuvosto on valinnut puolustusvoimien esityksen ja poliittisen harkinnan mukaisesti konetyypin X”. Jos tätä ei kuulla, on mahdollista että valinta oli jotain muuta kuin PV:n esittämä kone.
Voimme vain toivoa, että joku eläkkeelle päässyt vuotaa faktat poliitikkojen petoksesta ja ryssän perseen nuolennasta, jos parasta (oli se sitten mikä tahansa) ei valita.
Vihervasemmisto varmaan odottaa kieli pitkällä pääsevänsä ruunaamaan tämän hankinnan, pelkoni on, että Kepu pettää taas. Luotto muiden hallituspuoluiden isänmaan rakkauteen on hyvin heikko.
Toivotaan parasta ja pelätään pahinta.
 
Voimme vain toivoa, että joku eläkkeelle päässyt vuotaa faktat poliitikkojen petoksesta ja ryssän perseen nuolennasta, jos parasta (oli se sitten mikä tahansa) ei valita.
Vihervasemmisto varmaan odottaa kieli pitkällä pääsevänsä ruunaamaan tämän hankinnan, pelkoni on, että Kepu pettää taas. Luotto muiden hallituspuoluiden isänmaan rakkauteen on hyvin heikko.
Toivotaan parasta ja pelätään pahinta.
"Petturille koiran kohtalo". Mikä ettei.

Kunhan muistaa, että "paras" on suhteellinen käsite ja riippuu monesti täysin tulkitsijastaan:).
 
"Petturille koiran kohtalo". Mikä ettei.

Kunhan muistaa, että "paras" on suhteellinen käsite ja riippuu monesti täysin tulkitsijastaan:).
Paras on arvioinnin voittaja.
Jos joku toinen kiilaa edelle poliittisin perustein, silloin kysy on tahallisesta haittaamisesta.
Poliittiset päätökset tehdään ennen kilpailutuksen aloittamista, jolloin esim. vihollisen koneet eivät saa edes kyselyä, tarjoiuspyynnöstä puhumattakaan.
 
Paras on arvioinnin voittaja.
Jos joku toinen kiilaa edelle poliittisin perustein, silloin kysy on tahallisesta haittaamisesta.
Poliittiset päätökset tehdään ennen kilpailutuksen aloittamista, jolloin esim. vihollisen koneet eivät saa edes kyselyä, tarjoiuspyynnöstä puhumattakaan.
Paras on arvioinnin voittaja päätetyillä parametreilla. Politiikka on yksi niistä parametreista. Todennäköisesti merkittävin.

HX on pohjimmiltaan poliittinen päätös koska tekniikan osalta kyseessä on arvaus siitä, miten homma toimii. F-35 valitaan varmasti a) koska se on nykyisen "saksamme" valinta. b) koko puolustuksemme on rakennettu jo pitkään ja rakennetaan yhä voimakkaammin sen ominaisuuksien varaan ja c) se mahdollistaa integroitumisen USA:n systeemeihin mahdollisimman syvällisesti (kohta a).

F-35 on ironista kyllä kaikista koneista poliittisin valinta. Se sitoo suomen teknisesti ja sotilaallisesti toimittajaansa tavalla, mitä mikään asejärjestelmä tätä ennen ei ole tehnyt. Kun F-35 valitaan, käytännössä koko meidän ilmapuolustuksemme on USA:n kanssa naimisissa seuraavat vuosikymmenet. Tämä on myös tahtotila. Ja siksi olen alusta lähtien uskonut vakaasti siihen, että F-35 valitaan. Miettikääpä tätä: Miten itsenäisen maan ilmapuolustuksen rungoksi sopii kone, jonka vahvuus on sen verkottuneisuus muihin vastaaviin alustoihin ja kyky vastaanottaa dataa tietyistä verkoista ja joka ei edes toimi, ellei se ole yhteydessä emoonsa? No ei tietenkään sovi. Mutta poliittinen tahtotila suomessa on nyt ja ollut pitkään sitoutua USA:an. Tämä on vain yksi askel sillä tiellä.

Eli älkää pelätkö politiikkaa. Se nimittäin varmisti F-35:n voiton jo kauan ennen kisan alkua.
 
Paras on arvioinnin voittaja päätetyillä parametreilla. Politiikka on yksi niistä parametreista. Todennäköisesti merkittävin.

HX on pohjimmiltaan poliittinen päätös koska tekniikan osalta kyseessä on arvaus siitä, miten homma toimii. F-35 valitaan varmasti a) koska se on nykyisen "saksamme" valinta. b) koko puolustuksemme on rakennettu jo pitkään ja rakennetaan yhä voimakkaammin sen ominaisuuksien varaan ja c) se mahdollistaa integroitumisen USA:n systeemeihin mahdollisimman syvällisesti (kohta a).

F-35 on ironista kyllä kaikista koneista poliittisin valinta. Se sitoo suomen teknisesti ja sotilaallisesti toimittajaansa tavalla, mitä mikään asejärjestelmä tätä ennen ei ole tehnyt. Kun F-35 valitaan, käytännössä koko meidän ilmapuolustuksemme on USA:n kanssa naimisissa seuraavat vuosikymmenet. Tämä on myös tahtotila. Ja siksi olen alusta lähtien uskonut vakaasti siihen, että F-35 valitaan. Miettikääpä tätä: Miten itsenäisen maan ilmapuolustuksen rungoksi sopii kone, jonka vahvuus on sen verkottuneisuus muihin vastaaviin alustoihin ja kyky vastaanottaa dataa tietyistä verkoista ja joka ei edes toimi, ellei se ole yhteydessä emoonsa? No ei tietenkään sovi. Mutta poliittinen tahtotila suomessa on nyt ja ollut pitkään sitoutua USA:an. Tämä on vain yksi askel sillä tiellä.

Eli älkää pelätkö politiikkaa. Se nimittäin varmisti F-35:n voiton jo kauan ennen kisan alkua.

Jos asia on näin, niin miksi Boeing edes vaivautuu osallistumaan?
 
No jos asia olisi oikeasti poliittisesti arka, kyllä PV:n kaluunakauloille kerrottaisiin hyvissä ajoin vanhemman kansliapäällikön (tai nykytermein poliittisen erityisavustajan) kautta saunaillassa minkä koneen sopii saada parhaat pisteet arvioinneissa. Siitä tieto sitten menisi HX-insinööreille ja sillä selvä. Sopwith Camel on suomen valinta!

Nyt tilanne on helppo, koska poliittisesti valinta kohdistuu joka tapauksessa yhteen maahan jonka on päätetty olevan se "Suuri Tuki ja Turva". Heillä on tarjolla kaksi vaihtoehtoa joista toisella on eräitä teknisiä ja valtavasti poliittista arvoa. Toisella lähinnä kokemusta ja epävarma tulevaisuus.

Kyllä pieraisen hämmästyksestä jos mikään muu kuin F-35 valitaan.
Eipä tästä prosessista oikein muunlaista lopputulemaa ole voinut nähdä missään vaiheessa. Tai melkoinen kompastuskivi pitäisi ainakin löytää jotta muuhun päädyttäisiin.
 
Jos asia on näin, niin miksi Boeing edes vaivautuu osallistumaan?
Brändi ja uskottavuus. Ei maailma lopu F-35:teen. Se on jo menneen talven lumia. Muutama miljoona tai kymppimiljoona tarjouskilpailussa ei merkitse mitään noissa kuvioissa. Bojoing haluaa nimensä näkyviin. Sillä on arvoa tulevaisuudessa kun usastaniassa aletaan jakamaan velkarahaa NGAD/IUGU/YDYTFC projecteille. Olet varmaan huomannut: 6. sukupolvi hävittäjissä on nyt se puheenaihe. Kaikki asettautuvat kisaan seuraavasta F-35 diilistä usa:ssa. Peli jatkuu ja suomi on vain pieni sivujuonne noiden poikien bisneksissä.
 
Eipä tästä prosessista oikein muunlaista lopputulemaa ole voinut nähdä missään vaiheessa. Tai melkoinen kompastuskivi pitäisi ainakin löytää jotta muuhun päädyttäisiin.
EL-jB-UXUAAvrdO.jpg
 
Miten itsenäisen maan ilmapuolustuksen rungoksi sopii kone, jonka vahvuus on sen verkottuneisuus muihin vastaaviin alustoihin ja kyky vastaanottaa dataa tietyistä verkoista ja joka ei edes toimi, ellei se ole yhteydessä emoonsa? No ei tietenkään sovi.
Tuohan oli LM:n puolelta kumottu virheellisenä väitteenä: jos keskusjärjestelmään ei olla kuukausittain yhteydessä, ainoastaan kerätty uhkadata alkaa vanhemmasta päästä pyyhkiytyä pois, eli sitä ei saada hyödynnettyä. Tämäkin lienee lähinnä tallennustilakysymys.
Uhkakirjastojen päivittämisessä ollaan toki USA:sta riippuvaisia, jos/kun F-35 valitaan ja kun omaa ODIN:ia ei oletettavasti tilaukseen sisälly, toisin kuin Israelilla (vaikka LM:han lupasi, että rahalla saisi).
 
Mitä todennäköisimmin oikeuteen joudutaan joka tapauksessa. Uskon kyllä, että PV:n tekemä evaluointi pitää kutinsa, mutta poliitikkojen säätäminen huolestuttaa enemmänkin.

No joulukuu lähestyy, ja kohta availlaan eka HX-kalenterin luukku. Toiv kaikki viettävät mukavan uudenvuoden aaton hyvän päätöksen kunniaksi (y)
Tai jää putoavan diskopallon alle.


Mutta eikös PV.n puolesta hankkeesta vastaa logistiikkalaitos eikä ilmavoimat.

Tai jää putoavan diskopallon alle.


Mutta eikös PV.n puolesta hankkeesta vastaa logistiikkalaitos eikä ilmavoimat.
Toteutus- ja päätösketju: ILMATSTKESK - LOGL - PLM:n strategisten hankkeiden koordinaatioryhmä - puolustushallinnon kaupallinen johtoryhmä (PUKAJORY) - puolustusministeri - hallitus. Loppuvaiheessa vielä jossain välissä TPUTVA - käsittely.

Esim ILMAVK suorituskyvyn käyttäjänä on ulkona päätöksentekoketjusta
 
Tuohan oli LM:n puolelta kumottu virheellisenä väitteenä: jos keskusjärjestelmään ei olla kuukausittain yhteydessä, ainoastaan kerätty uhkadata alkaa vanhemmasta päästä pyyhkiytyä pois, eli sitä ei saada hyödynnettyä. Tämäkin lienee lähinnä tallennustilakysymys.
Uhkakirjastojen päivittämisessä ollaan toki USA:sta riippuvaisia, jos/kun F-35 valitaan ja kun omaa ODIN:ia ei oletettavasti tilaukseen sisälly, toisin kuin Israelilla (vaikka LM:han lupasi, että rahalla saisi).
Ei ole itse asiassa kumottu, vaan on puhuttu melkein samasta asiasta (ODIN) melkein samoin sanoin. ;) Mutta ei kumottu, tietenkään, koska se on sellaista tietoa, mitä ei turvaluokitellun maailman ulkopuolella puhuta eikä myöskään luultavasti ulkomaalaisille asiakkaille. Yritysten puheiden kanssa pitää olla tarkkana, mitä ne tarkalleen sanovat antaakseen myönteisiä mielikuvia julkisuudessa.
 
Paras on arvioinnin voittaja päätetyillä parametreilla. Politiikka on yksi niistä parametreista. Todennäköisesti merkittävin.
Tätä ei sovi sivuuttaa. Valinta ei todellakaan ole yksinomaan tekninen. Paras toki saadaan seulottua mutta hankintaan menee kokonaisuutena sopivin joka on teknisesti tarpeeksi hyvä. Ihan varmasti päättäjille avataan kysyttäessä evaluoinnin tuloksia voittajan nimeä laajemmin.

Asia kammataan jollain pienellä porukalla läpi ja Kaikkonen tietää sen jälkeen mitä esitetään.
 
Joo, muistelisin kellotaajuuden olevan noin 90 MHz.
Kuluttajille 90mhz +/- luokassa julkistettiin pentium-sirut 1994, mikä tietysti tarinana sopii koneen suunnitteluajankohtaan. 2003 oltiin jo lähes nykyisillä kellotaajuuksilla.

2002-2003 on kuluttajille ollut tarjolla jo Xeon-prossuja, moniytimisiä Hyper-Threadingillä, kellot aina 3ghz asti jne.

Toki mil-spec tuotetta tuskin haetaan Walmartin hyllystä. Tiedä sitten onko Lockheedille ollut rajattomalla budjetilla ollut saatavissa jotain ihan uutta vai sitten ollut tyydyttävä vanhaan romuun.

https://www.intel.com/pressroom/kits/quickrefyr.htm#2002
 
Kuluttajille 90mhz +/- luokassa julkistettiin pentium-sirut 1994, mikä tietysti tarinana sopii koneen suunnitteluajankohtaan. 2003 oltiin jo lähes nykyisillä kellotaajuuksilla.

2002-2003 on kuluttajille ollut tarjolla jo Xeon-prossuja, moniytimisiä Hyper-Threadingillä, kellot aina 3ghz asti jne.

Toki mil-spec tuotetta tuskin haetaan Walmartin hyllystä. Tiedä sitten onko Lockheedille ollut rajattomalla budjetilla ollut saatavissa jotain ihan uutta vai sitten ollut tyydyttävä vanhaan romuun.

https://www.intel.com/pressroom/kits/quickrefyr.htm#2002
F-22:n prosessoreista..

 
Tätä ei sovi sivuuttaa. Valinta ei todellakaan ole yksinomaan tekninen. Paras toki saadaan seulottua mutta hankintaan menee kokonaisuutena sopivin joka on teknisesti tarpeeksi hyvä. Ihan varmasti päättäjille avataan kysyttäessä evaluoinnin tuloksia voittajan nimeä laajemmin.

Asia kammataan jollain pienellä porukalla läpi ja Kaikkonen tietää sen jälkeen mitä esitetään.

Se pieni porukka lienee juuri TPUTVA? Ja peruskysymyksenä lienee valinta kerrannaisvaikutuksineen välillä Eurooppa vs euroatlanttinen polku... Siellä tuskin käsitellään esim hankinnan työllistämisvaikutuksia, tai IP-pakettia?
 
Back
Top