Ilmavoimien tulevaisuus

Tarkoitan koko organisaation osaamista. Lentäjästä apumekaanikkoon ja se lentovarikonkomentajan mukaan lukien.

Mig-29 on lähes mekaaninen hävittäjä, kun F-16 FBW kone. Toki on versiolla on varmasti merkitystä. Sukupolvi hyppy on kuvattu vaikeaksi ja erityisen vaikeaksi jos kuilu on liian iso.
Jos ja kun on totuttu pitämään ilmassa vanhoja neukku hävittäjiä, ei hyppy ole helppo. Erityisen vaikeaksi se menisi jos hypättäisiin vielä F-16:sta uudempaan koneeseen, kuten F-35:seen.

Mitä tulee niihin nuorempiin, varmasti löytyy nuoria jotka osaavat englantia, mutta niitä nuoria johtavat vanhemmat ihmiset. Eikä englannin osaaminen ole mikää itsestään selvyys. Ainakin jenkit itse ovat kuvanneet juurikin näitä kieliongelmia.
Organisaatioiden kulttuuri muutoshan on tunnetusti helppo
Miten muistan, että jossain artikkelissa mainittiin mieluiten koulutettavan hävittäjälentäjät melkein alusta jos konetyypin vaihto itä -> länsikoneisiin kun esimerkiksi keinohorisontin toiminta on täysin toisinpäin kuin länsikoneissa ja tuon katseleminen
ja ymmärtäminen pitää tulla selkäytimestä, jottei tule tehtyä kriittisessä paikassa karmivaa virhettä.

Nyt en ole satavarma oliko tämä jossain Juicesta, joka lentäjä UA:lle vai tuleeko tämä mielikuva itselle jostain vanhemmasta lentoturmatutkinta-jaksosta.


Haluaisin kuulla täällä mielipiteitä onko asia näin?
 
Kiitos palautteesta ja opastuksesta.
Tässä on yksi aiempi osuma, joka pureutuu enemmän aiheeseen käyttämättömät lentotunnit.
Artikkelissa ihmetellään eroa valmistajan suunnitteleman 6000 FH ja Suomessa saavutettavan 4500 FH välillä sekä sitä miksi FLE maksimi on 0,75 eikä 1.00

Käytetty FLE arvo kuvaa siis nimen omaan siiven tyven väsymistä eli kyseessä on FLE(Wing Root), koneessa on myös useita kymmeniä muita väsymiselle alttiita kohteita, joilla osalla on oma FLE (tai muu) indeksiluku. On kuitenkin huomattu, että suurin osa rakenteiden väsymisestä tapahtuu samalla spektrillä kuin siiven tyven väsyminen. Isoimpana erona ovat sivuvakaajat, joiden rasituksen vähentämiseksi tietyissä lentotiloissa on Hornetiin lisätty ensimmäisten blockien jälkeen evät LEX:ien päälle. Siiven tyven väsymisen spektriä seuraavien kriittisten kohteiden väsymistä seurataan siis myös FLE(Wing Rootin) perusteella, mutta osaa kohteista on jouduttu korjaamaan tai vahvistamaan suunnitellun eliniän saavuttamiseksi.

Hornetin alkuperäinen tyyppihyväksyntä on ollut 6000 FH tai tietty FLE(Wing Root) -arvo (0,75 tai vähän yli, artikkelissa ei tarkkaan kerrota). Kumpaakaan ei lähtökohtaisesti saa ylittää. Lisätutkimuksilla, mallintamisella ja suunnittelulla Boeing ja USNAVY ovat määritelleet tarvittavat toimenpiteet (muutokset rakenteelle ja/tai määräajoin tehtävät tarkastukset) FLE:n ja FH-kertymän kasvattamiseksi ja tähän dataan myös suomalaisten koneiden kansallinen tyyppihyväksyntä perustuu, vaikka emme seuraa USNAVY:n/Boeingin huolto-ohjelmaa tai lentokelpoisuuden varmistamisen prosesseja. Suomessa HN-kaluston lentokelpoisuuden varmistamiseen on hyvät menetelmät ja osaaminen Patrialla, Logistiikkalaitoksella sekä Ilmavoimissa ja työtä tehdään hyvässä vuorovaikutuksessa amerikkalaisten kanssa. Hornetin rakenne on (osittain) suunniteltu sekä Safe Life, että Fail Safe -periaatteiden mukaisesti, mutta nykyään se on käytännössä Safe by Inspection eli on määritetty mitä rakenteesta pitää tarkastaa ja kuinka usein, että rakenne ei pääse hajoamaan tarkastusten välillä. Jos tarkastuksissa ei havaita muutoksia (käytännössä havaitaan), voidaan elinikää jatkaa periaatteessa loputtomiin. Käytännössä tämä kuitenkin johtaa lopulta siihen, että kone on purettava alkutekijöihin ja tarkastettava joka neliömilliltä jokaisen lennon jälkeen.

Suomessa Horneteille on tehty merkittäviä rakenteellista elinikää kasvattavia muutoksia. Osa muutoksista on toteutettu Boeingin/USNAVY:n laatimien ohjeiden mukaisesti, mutta suuri osa muutoksista perustuu kotimaiseen tutkimukseen ja mallinnuksiin rakenteiden väsymisestä sekä kotimaassa kehitettyihin ratkaisuihin rakenteen eliniän jatkamiseksi. Karkeasti yksinkertaistettuna alumiinirakenteiden väsyminen tapahtuu seuraavasti kuvattuna: Alumiinirakenteessa siihen kohdistuvat jatkuvat tai toistuvat voimat aiheuttaa kasvavan särön, joka lopulta johtaa rakenteen murtumiseen. Säröt alkavat mikroskooppisista valmistusvaiheessa rakenteeseen jääneistä tai käytön aikana syntyneistä vaurioista ja alkavat kasvaa rakennetta rasitettaessa eli venytettäessä sykeleittäin tai rakenteen ollessa jatkuvasti jännittyneenä. Särö alkaa kasvaa tyypillisesti hitaasti satojen lentotuntien kuluessa ja rakenteesta riippuen voi olla jopa useita senttejä pitkä ilman, että se vaikuttaa rakenteen kykyyn kantaa suunnitellut kuormat. Toisaalla rakenteessa säröjä ei sallita käytännössä ollenkaan. Särön synty voidaan estää poistamalla rakenteesta mikroskooppiset vauriot ja jo syntynyt särö voidaan korjata hiomalla se pois (tai pääteporaamalla). Pitkälle edenneiden säröjen korjaaminen ei yleensä ole mahdollista kantavissa rakenteissa, tällöin rakenne joudutaan vaihtamaan.

Kotimaisten ratkaisujen keskeinen ero ja etu amerikkalaisiin ratkaisuihin nähden on se, että usein ne on pystytty tekemään verraten varhaisessa rakenteiden väsymisen vaiheessa, jolloin alkuperäisen rakenteen luujuus on voitu palauttaa tai sitä on voitu kasvattaa siten, että alkuperäinen rakenne kestää koko suunnitellun eliniän eikä sitä jouduta uusimaan. Tehdyt työt ovat esimerkiksi alumiinisten rakenteiden hiomista, poraamista, kuulapuhaltamisesta, pinnoittamista, kiinnikkeiden ("niittien") vaihtoa isompiin sekä vahvikkeiden tekemistä alumiini- tai komposiittirakentein. Työt eivät kuulosta ehkä kovin ihmeellisiltä, mutta useat työt vaativat tarkkaa suunnittelua ja vielä tarkempaa toteutusta (vs. iso maa, isot toleranssit) tarvittavan lujuuden aikaansaamiseksi.

Palatakseni vielä viestini ensimmäiseen lauseeseen: Lupasi Boeing koneille tehtaalta lähtiessä kuinka paljon tunteja tahansa, totuus on, että tehtaalta lähtiessään koneet eivät olleet siinä kunnossa, että niillä olisi voinut turvallisesti lentää FLE arvoon 0,75, ei edes Amerikassa.
 
 
80, $235M eli 2.94 per.

Eivät vissiin ainakaan varaudu Kiinan uhkaan tuolla määrällä? Olihan Suomen 200 kpl ihan omaa luokkaansa tällaiselle pikkumaalle... plus JSOW:t ja muut herkut (NSM?).
 
Eivät vissiin ainakaan varaudu Kiinan uhkaan tuolla määrällä? Olihan Suomen 200 kpl ihan omaa luokkaansa tällaiselle pikkumaalle... plus JSOW:t ja muut herkut (NSM?).
Taisi olla jotain haaveita valmistaa JASSM-ERia Australiassa. Vai oliko se vain LRASM? Poikkeukselliset huoltovarmuusvirittelyt joka tapauksessa LM:n kanssa.
 
Viimeksi muokattu:
Taisi olla jotain haaveita valmistaa JASSM-ERia Australiassa. Vai oliko se vain LRASM? Poikkeukselliset huoltovarmuusvirittelyt joka tapauksessa LM:n kanssa.

Eikös se ollut NSM? Tekevät ainakin radiotaajuussensorin siihen.
 
Eikös se ollut NSM? Tekevät ainakin radiotaajuussensorin siihen.
On sekin Australialla kuvioissa, mutta tunnetusti ei Lämärin tuote.
While most of the attention following the recent Australia-UK- US (AUKUS) trilateral strategic partnership has focused on the Navy’s acquisition of nuclear-powered attack submarines, the announcement also provided some details of Australia’s long-range precision strike ambitions.

PM Scott Morrison’s statement referred in part to weapons programs and industrial capabilities previously announced, but his reference to the acquisition of US BGM-109 Tomahawk Land Attack Missiles (TLAM) for the Navy’s three Hobart-class air warfare destroyers was new.

Other capabilities mentioned in the announcement include extended range AGM-158B Joint Air to Surface Standoff Missile (JASSM-ER) and AGM-158C Long Range Anti-Ship Missile (LRASM) for the RAAF, continued collaboration with the US in hypersonic and precision strike weapons development and the acceleration of a $1bn sovereign guided-weapons manufacturing enterprise.

Motiivina kerrotaan olevan pelko, että USA varaisi ohjukset itselleen kriisin kohdatessa. Eli isoilla ostoilla/kotimaisella kasaustyöllä huoltovarmuutta.
PrSM on rakh puolella vastaava kuvio, jossa Aussit maksaa jo kehitysvaiheessa.
 
 
Tuollakin ilmansuunnalla muistellaan vanhoja, luulisi että esimerkiksi Japani olisi ollut erinomainen yhteistyökumppani..
 
Miten muistan, että jossain artikkelissa mainittiin mieluiten koulutettavan hävittäjälentäjät melkein alusta jos konetyypin vaihto itä -> länsikoneisiin kun esimerkiksi keinohorisontin toiminta on täysin toisinpäin kuin länsikoneissa ja tuon katseleminen
ja ymmärtäminen pitää tulla selkäytimestä, jottei tule tehtyä kriittisessä paikassa karmivaa virhettä.

Nyt en ole satavarma oliko tämä jossain Juicesta, joka lentäjä UA:lle vai tuleeko tämä mielikuva itselle jostain vanhemmasta lentoturmatutkinta-jaksosta.


Haluaisin kuulla täällä mielipiteitä onko asia näin?

Suomessa ainakin on koulutettu erimaalaisella kalustolla ilmeisen menestyksellisesti. Siis siihen aikaan, kun harjoitushävittäjät olivat Hawkeja (länsikoneita) ja pääkalusto Drakeneita (länsikoneita) ja MiG-21:iä (itäkoneita).

Tyyppikoulutuksen tietysti tarvitsee sille koneelle, jota aikoo lentää, jos siihen viittaat. Toisaalta, foorumilla käytiin läpi sen Saksaan vaihtoon MiG-29 -laivueeseen tulleen pilotin koulutusohjelma, eikä se ainakaan ollut kovin pitkä.

Jos Yhdysvallat ei halunnut pikatoimittaa F-16:tta edes Puolalle, niin ei tunnu luultavalta että niitä annettaisiin Ukrainallekaan.

Voisivatko ukrainalaiset ottaa uusia koneita käyttöön nopeasti: hyvä vertailukohta voisi olla 'Spanky' Cliftonin kuvailu siitä kun hän lähti Saksaan vaihto-oppilaaksi MiG-29 -laivueeseen. Clifton oli ennestään kokenut F-15 ja F-16-lentäjä (2500 lentotuntia).
"I got a few afternoons of systems academics, normal operations and emergency procedures. I went through about five simulator sorties emphasizing normal ops, emergency procedures and instrument flying. This culminated in an emergency procedures simulator evaluation.

Flight training was just like we do in the USAF when we transition someone to a new fighter. The first few flights were mainly aircraft handling, instrument flying and pattern work in a two-seater. The fourth or fifth flight was an instrument check which allowed to me solo the single-seater. I didn't give much special credence to my initial solo. I had soloed other jets before, so this was nothing new.

Next, it was on to tactical training in the Fulcrum. When I showed up in Germany I had over 2500 fighter hours. It was decided that I would complete an abbreviated syllabus. I did the BFM phase (offensive, defensive, neutral) in one day. I did one intercept sortie and was done with my check-out.

Since I had already been a fighter IP in multiple jets, the chief of wing standardization and evaluation (and F-4F Fighter Weapons School graduate) decided that my IP upgrade would also be abbreviated. He explained that they weren't going to teach me how to be an instructor pilot so all I needed to do was take an instrument check ride in the backseat of the two-holer and safely land the jet from the backseat. I was a MiG-29 IP with less than 30 hours in the jet."


Eli alle 30 lentotunnilla hänet katsottiin päteväksi paitsi MiG-29 -taistelulentäjäksi, niin myös kouluttajaksi.

Näin Rahi-Stetson -analyysillä veikkaisin että ennestään kokenut pilotti oppisi lentämään koneella viikossa, ja yksinkertaiset torjuntatilanteet hoituisivat parin viikon treenillä? Ilmailuvoimista enemmän ymmärtävät korjatkoon.

Kuitenkin tuollaisella kokemuksella pysyttäisiin vain tekemään muutamia torjuntalentoja silloin tällöin kun kone olisi saatu lentokelpoiseksi. Maaoperointihan olisi kokonaan oma lukunsa.

Meanwhile, Sean Pennin mielestä tämä olisi helppo homma...
 
Kiehtovaa... Rotation Detonation Engine eli kai pyörivä räjähdysmoottori.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top