Ilmavoimien tulevaisuus

Aika pöljä vertailu ainakin noista kuvista tehtynä? Su-57 -tuotantolinja viime vuonna:
Totta että toisesta näytetään vain yhtä kasattavana olevaa konetta. Mutta toisaalta missä ne valmiiksi saadut Su-57:t on?
F-35:ia otetaan käyttöön suuri määrä vuosittain eli ilmeisesti sen tuotanto toimii selvästi paremmin.
 
Totta että toisesta näytetään vain yhtä kasattavana olevaa konetta. Mutta toisaalta missä ne valmiiksi saadut Su-57:t on?
F-35:ia otetaan käyttöön suuri määrä vuosittain eli ilmeisesti sen tuotanto toimii selvästi paremmin.
Selvähän se että Su-57 on aika kehityksessä myöhäisempi F-35:een nähden. Ehkä parempi vertailukohta noin aikataulullisesti olisi J-20 (samaan aikaan alettu, nyt jo noin 100 valmistunut).
Su-57:ja (sarjatuotantomallia) on valmistunut tähän mennessä puolisen tusinaa. Yksi tosin on jo särjetty. Loppuvuoden tavoite on 6 konetta lisää, epäselvää että päästäänkö siihen. Su-57 on nykyisellään jokseenkin samassa vaiheessa kuin F-35 oli LRIP 3 kieppeillä.
 
Selvähän se että Su-57 on aika kehityksessä myöhäisempi F-35:een nähden. Ehkä parempi vertailukohta noin aikataulullisesti olisi J-20 (samaan aikaan alettu, nyt jo noin 100 valmistunut).
Su-57:ja (sarjatuotantomallia) on valmistunut tähän mennessä puolisen tusinaa. Yksi tosin on jo särjetty. Loppuvuoden tavoite on 6 konetta lisää, epäselvää että päästäänkö siihen. Su-57 on nykyisellään jokseenkin samassa vaiheessa kuin F-35 oli LRIP 3 kieppeillä.
Monimutkaisia ovat nämä uusimmat koneet tietysti. Varmaan melkoisesti aikaa menee seuraavien 5-6 sukupolven länsikoneidenkin valmiiksi saamiseen. Toisaalta kaikki tekniset haasteet mutta myös kaikki se poliittinen vääntö projektien sisällä mitä Kiinan tai Venäjän hankkeissa luulisi olevan vähemmän.
 
Su-57 on nykyisellään jokseenkin samassa vaiheessa kuin F-35 oli LRIP 3 kieppeillä.

Muisti ei enää pelaa että mitä kaikkea F-35 vielä puuttui tuossa LRIP 3 vaiheessa, mutta Su-57 taitaa odotella edelleen mm. oikeita moottoreita, keulaan kaavailtuja sivuille osoittavia tutkapaneeleja ja herraties mitä muuta relevanttia tavaraa, eli niitä kaavaillun suorituskykynsä perus kulmakiviä. Piti olla IR laaseria lämpöhakuisten harhautukseen, ties minkälaista elsoa, tutkia joka hiton suuntaan ja eri taajuuksille, hienot ja modernit avioniikat, tehtävätietokoneet, uuden sukupolven aseet ja voimaa ja tehoa suuren ruhon lennätykseen. Mitä muuta siellä nyt oikeasti sitten on kasassa kuin uusi kuori jossa on sitä samaa paskaa mukana mitä on jo vanhemmissä suhoissa?

F-35 kanssa tehtiin se virhe että koneita valmistettiin concurrency periaatteella liian aikaisessa vaiheessa ja ongelmien fiksaaminen ja alkupään koneiden päivittäminen viimeisimpään linjaan on kallista tai jopa täysin epärealistista. Vahvasti näyttää siltä, että venäjä tekee saman fuckupin omien koneidensa kanssa ja resursseihinsa nähden ihan samassa mittakaavassa jos ei sitten vielä päättömämmin.

Väitän että noista alkusarjojen viisseiskoista (joihin lasken jo valmistuneet ja kaikki mitä saavat ulos seuraavan 3 vuoden aikana) ei ole mihinkään muuhun kuin mannekiineiksi lentonäytöksiin jossa esitetään valheellisesti että russia stronk ja että aivan varmasti ollaan teknologisesti vähintäänkin lännen tasolla jos ei mukamaste edellä.
 
Muisti ei enää pelaa että mitä kaikkea F-35 vielä puuttui tuossa LRIP 3 vaiheessa, mutta Su-57 taitaa odotella edelleen mm. oikeita moottoreita, keulaan kaavailtuja sivuille osoittavia tutkapaneeleja ja herraties mitä muuta relevanttia tavaraa, eli niitä kaavaillun suorituskykynsä perus kulmakiviä. Piti olla IR laaseria lämpöhakuisten harhautukseen, ties minkälaista elsoa, tutkia joka hiton suuntaan ja eri taajuuksille, hienot ja modernit avioniikat, tehtävätietokoneet, uuden sukupolven aseet ja voimaa ja tehoa suuren ruhon lennätykseen. Mitä muuta siellä nyt oikeasti sitten on kasassa kuin uusi kuori jossa on sitä samaa paskaa mukana mitä on jo vanhemmissä suhoissa?

F-35 kanssa tehtiin se virhe että koneita valmistettiin concurrency periaatteella liian aikaisessa vaiheessa ja ongelmien fiksaaminen ja alkupään koneiden päivittäminen viimeisimpään linjaan on kallista tai jopa täysin epärealistista. Vahvasti näyttää siltä, että venäjä tekee saman fuckupin omien koneidensa kanssa ja resursseihinsa nähden ihan samassa mittakaavassa jos ei sitten vielä päättömämmin.

Väitän että noista alkusarjojen viisseiskoista (joihin lasken jo valmistuneet ja kaikki mitä saavat ulos seuraavan 3 vuoden aikana) ei ole mihinkään muuhun kuin mannekiineiksi lentonäytöksiin jossa esitetään valheellisesti että russia stronk ja että aivan varmasti ollaan teknologisesti vähintäänkin lännen tasolla jos ei mukamaste edellä.
Vahvasti samaa mieltä. SU-57 tuotanton aloittaminen ja konetyypin kehittäminen on kestänyt jo niin kauan että ensimmäiset koneet vaativat jo päivitystä jonkin verran. Venäjällä tuo tunnetusti kestää, kuten TU-22M3 projektista ja SU-27SM1 hankkeista voidaan päätellä. Eli ensimmäistä päivitystä ei saatu edes maaliin, kun piti aloittaa jo uusi kierros. Korruptio, tuotannon ja kokoonpanon tehottomuus & primitiivisyys, ulkomaisen kilpailun puuttuminen ja rahoituksen puute lienevät syinä.

Jopa USAF on jättänyt F-22A:n laivaston 139 etulinjan koneeseen ja 40 konetta ovat päivittämättä, koska ne päivitykset ovat niin kalliita ja konelaivasto pieni. Suhteutettuna tuohon voi kysyä että miten mahtaa parin kourallisen SU-57 kohdalla olla asiat?
 
Erittäin todennäköistä että tämä ensimmäinen tuotantoerä jää fliitissä 'orvoksi' samalla tavalla kuin vaikka Eurofighter Tranche 1. Moottorithan vähintään tulee suursarjaan vaihtumaan (olettaen että 30-sarjan moottorit toimivat luvatulla tavalla). Toisaalta suunniteltu 78 koneen tuotantoerä on sen kokoinen että sen pitäminen ajantasaisena päivityksillä voi olla kannattavaa vaikka ne olisivatkin eri standardia kuin myöhemmät. Jos alettaisiin odottelemaan sitä 'luvattua versioita' niin voi käydä niin ettei koneita saada ollenkaan pitkään pitkään aikaan...tällaisia valintoja sotilaskaluston kanssa joutuu tekemään. Juuri äskettäin uutisoitiin Puolan FA-50 -hankinnasta jossa ostetaan kahta eri versiota että saadaan koneita käyttöön mahdollisimman nopeasti.
 
Aika pöljä vertailu ainakin noista kuvista tehtynä? Su-57 -tuotantolinja viime vuonna:
jaubnc27doz71.jpg
Onkohan nuo vielä tuossa samassa paikassa ja samassa tilassa?
 
C-130:t toisi myös ilmatankkauskykyä. Tosin vähän huonoon saumaan, kun letkuhävittäjät vaihtumassa puomihävittäjiin.
Super Herculekset lienee järkevin vaihtoehto, jos tosiaan haetaan samaa konetyyppiä muiden Pohjoismaiden kanssa. C-390 puolestaan (ennen taisi kulkea nimellä KC-390) lienee hankintahinnaltaan ja operointikustannuksiltaan huomattavasti edullisempi. Plus koneen moottoritkin yhteneväisiä siviilikonetyyppeihin, joten huoltoja olisi mahdollista normaaleissa olosuhteissa hoitaa myös Finnairin toimesta.

Tuskin kone olisi Suomeen tullut näytille, mikäli sitä ei edes harkittaisi vaihtoehdoksi tilaisuuden tullen.
 
Super Herculekset lienee järkevin vaihtoehto, jos tosiaan haetaan samaa konetyyppiä muiden Pohjoismaiden kanssa. C-390 puolestaan (ennen taisi kulkea nimellä KC-390) lienee hankintahinnaltaan ja operointikustannuksiltaan huomattavasti edullisempi. Plus koneen moottoritkin yhteneväisiä siviilikonetyyppeihin, joten huoltoja olisi mahdollista normaaleissa olosuhteissa hoitaa myös Finnairin toimesta.
Nato-maista Unkari, Alankomaat ja Portugali tilanneet tätä brassikonetta. Siinä ilmeisesti suorituskykyä jonkun verran enemmän kuin Herculeksessa, mutta varmaan saman kaluston käyttö muiden Pohjosmaiden kanssa painaa paljon valinnassa.
 
Sori, jos on väärä lanka tai käsitelty aihe. En ole ilmavoimaketjua/-ketjuja seurannut.

Tuli mieleen, että etenkin näinä aikoina voisi kuvitella, että ilmavoimien hävittäjälentäjät kulkevat aseistettuna, vapaa-ajallakin. Toki tämä on luonnollisesti salaista tietoa, mutta luulisi, että tämä kriittinen resurssi on pyritty suojaamaan yllätysiskuilta. Onkohan maailmalta huhuja tästä tai muista lentäjien suojaustavoista. Comments?
 
Ilmavoimat kaipaa suurempia kuljetuskoneita. Hesarissa puhutaan jopa Super Herculeksesta.

Varsinaista hanketta ei ole käynnissä. Ilmavoimathan aiemmin tänä vuonna tutustui Embraerin KC390:iin.

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000009124912.html
Viimeinkin järki puhuu! Tätä olen tolkuttanut vuosia kun strategisen kuljetuskyvyn tarve on universaali nykyään. NATOssa se vielä korostuu eikä SAC vuotuinen 100 tunnin vuokra-aika riitä akuuteissa tilanteissa. Lisäksi SAC koneilla ei saada ilmatankkausta tai muuta nopeasti tarvittavaa järjestelmää tai varaosia suomeen.

Kyllä C-130J Hercules olisi parannus, mutta vanhahtava ratkaisu. A400M Atlas toisi sitten kunnon ratkaisun ja 50 tonnin ilmatankkerin tarvittaessa. Atlas lentää muutenkin taloudellisemmin, nopeammin ja pidemmälle reittilentokorkeudessa ja kantaa maksimissaan 37 tonnin kuorman vs. 21 tonnin Hercules.
 
Viimeinkin järki puhuu! Tätä olen tolkuttanut vuosia kun strategisen kuljetuskyvyn tarve on universaali nykyään. NATOssa se vielä korostuu eikä SAC vuotuinen 100 tunnin vuokra-aika riitä akuuteissa tilanteissa. Lisäksi SAC koneilla ei saada ilmatankkausta tai muuta nopeasti tarvittavaa järjestelmää tai varaosia suomeen.

Kyllä C-130J Hercules olisi parannus, mutta vanhahtava ratkaisu. A400M Atlas toisi sitten kunnon ratkaisun ja 50 tonnin ilmatankkerin tarvittaessa. Atlas lentää muutenkin taloudellisemmin, nopeammin ja pidemmälle reittilentokorkeudessa ja kantaa maksimissaan 37 tonnin kuorman vs. 21 tonnin Hercules.

A400M:n suhteen on ollut poistopaineita monessa maassa, mm. Espanjassa. Konetyyppiä on tosin myös moitittu ongelmalliseksi ja kalliiksi.
 
Sori, jos on väärä lanka tai käsitelty aihe. En ole ilmavoimaketjua/-ketjuja seurannut.

Tuli mieleen, että etenkin näinä aikoina voisi kuvitella, että ilmavoimien hävittäjälentäjät kulkevat aseistettuna, vapaa-ajallakin. Toki tämä on luonnollisesti salaista tietoa, mutta luulisi, että tämä kriittinen resurssi on pyritty suojaamaan yllätysiskuilta. Onkohan maailmalta huhuja tästä tai muista lentäjien suojaustavoista. Comments?

Pessimistinä kysyisin, paljonko siitä pistoolista on hyötyä? Joku ampuu kiväärillä ikkunasta sisään, kun pilotti köllöttelee sohvalla katsomassa Salkkareita. Tai käy yöllä suihkimassa Kölnin vettä (Novitsokia) ovenkahvaan (kuten Venäjä Salisburyssa). Tai pysäyttää liikennevaloissa moottoripyörän auton viereen ja lyö magneettikiinnitteisen aikapommin oveen (kuten iipot Iranissa). Tai ampuu kranaatinheittimellä parin kilometrin päästä.

Toki valtiollinen vihollinen voi myös ulkoistaa työtään esimerkiksi tavalliselle rikolliselle. Tai se tekijä voi olla joku peruskoulutettu sleeper-agentti eikä mikään todellinen CIA-SAD-operaattori. Jossakin tällaisessa tapauksessa pistoolista voi olla hyötyä taikka sitten ei. Onhan noita helvetillisellä munkilla pelastuneita kavereita, kuten Samuel Brush (IRA väijytti vapaalla olleen osa-aikasoltun rynnäkkökiväärein, tämä selvisi hengissä pistoolin kanssa ja onnistui tappamaan/haavoittamaan useaa hyökkääjää).

Noin yleisellä tasolla noita henkilösuojauksen keinoja toki riittää:

-Suojamiehet (onhan noita SPOL-varusmiehiä...)
-Kotien rakenteellinen suojaaminen (aidat, rakennuksen tai sen osan suojaaminen tunkeutumista/asevaikutusta vastaan)
-Kotien elektroninen valvominen (kamerat, sensorit, hälytysjärjestelmät)
-Suojattu ajoneuvo (panssariauto savuverhoineen ja piikkipalloineen takaa-ajajien karistamiseksi)
-Ajamiseen liittyvät taktiikat (ajokoulutus, auton säilyttäminen vain valvotulla alueella, tarkastus ennen ajoonlähtöä)
-Tilannetietoisuus (varjostajien ja väijytyksien paljastaminen)
-Reittisuunnittelu (jotkin paikat voivat olla vaarallisempia kuin toiset, ja toisaalta suojattavan kohteen liikkeiden ennakoimattomuus hankaloittaa iskemistä versus tiukan rutiinin noudattaminen)
-Suojavarusteet (suojaliivi)
-Viestivälineet (avun hälyttäminen, varoitus muille riskissä oleville)
-Ensiapuvälineet (IFAK, atropiini hermomyrkyn varalta)
-Suojelukoira (varoittaa vieraista ja puree ohjaajansa puolesta)
-Aseet (pistooli taskussa, rynkky sängyn alla)

Mitä tuosta listasta sitten on realistista toteuttaa resurssien puolesta, sitä voi jokainen pohtia itse.

Asiaan löyhästi liittyen alla pitkähkö ote kylmän sodan ajalta Ruotsista. Lyhyesti:

-Ruotsiin olisi voinut tulla 400 erikoisjoukkojen miestä siivilit päällä, mikä olisi mahdollistanut 50 partiotehtävää (8 miehen solut?)
-Nämä joukot tutustuivat rauhan aikana toiminta-alueeseensa viettämällä pari kuukautta turisteina 2-3 miehen ryhmissä
-Erikoistoimenpiteisiin ryhdyttiin lentäjien suojelemiseksi puolalaisilta taulukauppiailta
-Kuninkaallisen perheen ja poliittisen johdon tappaminen ja sieppaaminen myös mahdollisuuksien rajoissa (ruotsalaiset kutsuivat tätä suunnittelussaan "strategiseksi iskuksi")

In the Swedish armed forces, we were aware that university and college students were exempt from ordinary national conscription. What I, at least, had never heard was that they were forced to spend one day a week at a military faculty at their educational institution. There, they were trained in parallel to become reserve officers. In their final year they served in the military organisation, a final period of commanding troops. Those with great ability, particularly physically, were chosen for a separate Spetsnaz organisation. Sportsmen from the elite are individually named as being part of special units, reporting directly to the central command.[61] The command of troops by those chosen for the Spetsnaz partly consisted of a couple of months as tourists in groups of two to three men in a region in the country where they were to have their wartime missions. Once there, they carried out reconnaissance on the infrastructures that were of military interest within the area. Their service could also consist of them accompanying so-called TIR vehicles and merchant or fishing vessels which were to pass their region or visit some interesting object, such as an important port. This activity explains some of what we saw of the Soviet intelligence services in Sweden.


According to Plavins, all Warsaw Pact countries had the same system, so it was not so strange that we now and then also encountered small groups of Poles whose business in Sweden could not be easily explained. In peacetime, the different Spetsnaz units thus prepared their wartime missions.[62] Part of this involved attempting to recruit support personnel for the logistics for the mission to be carried out. According to Suvorov, Stig Bergling was supposed to have been one of these support people.[63] Another of the preparations was to have involved hiding the necessary equipment for the wartime mission. This is supposed to be what happened in the Prague Spring in Czechoslovakia.[64] Some arms caches are said to have been found in several places in the Western world, but so far none in Scandinavia.


Did these new units then mean that any strike against Sweden could have taken a somewhat different form than we had previously expected? We did not, of course, have any nuclear weapons in the Nordic countries, which was the main target of these units. Despite this, some of the Spetsnaz units which were involved in the fronts and fleets that were given missions against the Nordic countries ought to have also been detached against Sweden. In the book Spetsnaz, it is calculated that a total of about 400 men could be deployed against Sweden, i.e., a force equivalent to about 50 patrol missions. So many sabotage missions, deployed using the element of surprise and with the right choice of targets, could have inflicted great damage on our invasion defences, but would hardly have been of crucial importance.


We also began to change sections of our units to become skilled in hunting down this type of special unit. The special units of professional officers, the so-called SSG, that have been in Afghanistan and the Congo over the last few years are reminiscent of these. The level of military preparedness also increased within the peace organisation’s framework for dealing with what was called by its proper name, i.e., coup de main, in the 1960s. Exercises were carried out in this every year in at least one military area. Special measures were taken to protect our pilots after visits from so-called Polish sellers of paintings in their homes.


For the Spetsnaz units to achieve anything decisive, targeting the political decision-making level was required (cf., the Prague Invasion above). Kidnapping or murdering a member of the royal family or the most senior political leaders, who were also put under pressure through sabotage against various social functions and terrorist attacks on population targets in the large cities, emerged as a possible way of achieving rapid results; what came to be called Strategic Attack in the planning in the end of the 1980´s. If nuclear weapons had already been used in the major conflict, it would obviously have been easier to convince the political leadership that there was no point resisting.

 
Norjassahan 80-luvulla perustettiin kodinturvajoukkojen erikoisyksikkö HV016, kun selvisi, että Neuvostoliitto laittaisi erikoisjoukot sabotoimaan henkilöstöä sodan alla.

Englanniksi: https://en.wikipedia.org/wiki/HV-016
Skandinaavisia taitavalle: https://no.wikipedia.org/wiki/HV-016

Tosin herää kysymys, kauanko sellaista joukkoa voidaan pitää operatiivisessa toiminnassa. Sotilaalliset järjestelyt mallia "12 tuntia tehtävässä, 12 vapaalla" toimivat lyhytaikaisesti, mutta jos hypoteettisesti olisi menty sellaiseen maaliskuun alusta, niin miehet saattaisivat olla kohtuullisen uupuneita nyt lokakuussa.

Erikoissotilaspoliisit / korppi-tiimi hoitaa suojaamisen:


Linkistä:

Uuden erikoisjoukon tehtävänä on suojella Ilmavoimien lentokoneita ja tärkeitä vip-matkustajia varmistamattomilla lentopaikoilla.
Keränen ei kerro joukon kokoa julkisuuteen, mutta sanoo, että se on komppaniaa pienempi joukko.

Nimenomaan tuossa suunnitellussa tehtävässään varmasti asiallinen ja tarpeellinenkin joukko. Miehet tuskin kuitenkaan riittävät siihen, että jokaisen lentäjän eteisessä seisoisi tälläkin hetkellä korvanappimies. Joskin se on ihan luonnollista, täällä Suomessahan voi kyydittää ex-presidentin (Ståhlberg), rikkoa valtiovarainministerin ikkunat (Stubb) ja vetää ex-pääministeriä (Sipilä) turpaan kenenkään estelemättä. Samaa tuskin kannattaa kokeilla Yhdysvalloissa, Saksassa tai Isossa-Britanniassa...

Mutta pienellä maalla on pienen maan resurssit ja sillä on mentävä. Pitää vain uskoa ja toivoa, että uhka havaitaan ajoissa ja valmiutta kohotetaan oikea-aikaisesti.
 
Back
Top