Ilmavoimien tulevaisuus

Ja ihan varmasti ollaan jos puhutaan taistelukokemuksesta noissa kriisimaissa. Ei se ole sama kuin ajella Pasilla Afganistanissa tai hengailla harjoituksissa. Kaikki kunnia suomalaisille erkoisjoukoille, joilla on toki osaamista tietyissa asioissa varmasti. Sitten kun puhutaan vuosikymmenien perinteellä ja kokemuksilla sekä resursseilla toimivista ammattisotilasyksiköistä niin ollaan aika eri levelillä. Puhun nimenomaan toimimisesta kv-ympäristössä ja eri olosuhteissa, en laskuvarjohypyistä kotimaassa tai hiihtämisestä lapissa.

Ampuuko suomalainen erikoisjoukkosotilas (sopimus) 5000 kovaa laukausta viikossa tappotalossa harjoituskaudella? Tekee HALO-hypyn veteen ryhmänä ja kumiveneen kanssa tai ui 2-3 merimailia varusteissa merellä? Jossain asioissa toki ollaan varmasti ihan kv-tasolla, mutta noihin en usko. Esimerkiksi tanskalainen Jaegerkorpset- erikoisyksikkö on pieni, mutta aikuisten oikeasti saavuttanut kannuksensa tulitaisteluissa vuosikausien aikana.

Jos olen ihan väärässä niin sitten asia voidaan unohtaa.
Tässä on varmaan se ongelma ettei kellään täällä ole hajuakaan missä meillä mennään suhteessa johonkin toiseen. Suomalaisilla on ollut tiivistä kansainvälistä yhteistyötä pitkään joten voimme ihan perustellusti olettaa osaamisen olevan ainakin hyvällä tasolla. Valmista ei tietysti tule ikinä ja porukkaan tulee koko ajan uusia ukkoja.

Kaikenlaisia kuperkeikkoja ja lapajättiläisiäkin osataan mutta anoisin että kolme merimailin avomeriuinti kaikki romut matkassa on ainakin Suomen oloissa siirtymiskeinona sieltä huonoimmasta päästä ;) Sukeltajakoulutetuille tuo ei ole mikään temppu kunhan on oikeat varusteet.
 
ETO:lla ei ole mitään tekemistä A-maassa tai SKJI koulutusoperatioiden, suojaus yms kanssa ja enkä usko että ovat Malissakaan aurinkoa käyneet ottamassa. Kyllä niillä on ollut ihan omat tehtävänsä siellä.... Julkisuudessa oleva kuva ETO:n porukasta mönkkäreillä kertoo aika paljon mitä siellä on oltu tai ollaan tekemässä tai tullaan tekemään.
Kyllä ETO:n porukkaa kierrätetään jatkuvasti eripaikoissa, osa on kotimaassa, osa on ulkomailla tehtävällä, osa on NATO School yms koulutuksissa, osa voi olla USAssa hyppykursseilla kertaamassa pätevyyksiä, osa istuu MAASK kursseilla yms.
ETO:ssakin on eri-ikäistä porukkaa. Osa on jo kohta käynyt 3x5 läpi, osa on just tullut erikoisjoukkokurssilta.
Ja olen edelleen sitä mieltä, että aliupseerien 3x5vuotis hommasta pitäs luopua. Niin kauan kun mies kykenee suoriutumaan testeistä, toimintakyky pysyy yms, niin sen pitäs saada palvella ETO:ssa.
Tämä on ilo kuulla ja tämä keskustelu lähti vain oikeastaan siitä että haluaisin lisätä suomen erikoisjoukkojen ilmakuljetuskykyä vaativiissa tehtävissä ja pidemmille matkoille. Lisänä monet muut kv-tehtävät ja viranomaisten tukeminen. Mikään haukkumarinki tämä ei missään tapauksessa ole.
 
Uskon, mutta se ei ole nyt sama asia mistä puhuin. Osaatko vastata esittämiini kysymyksiin? Jos et niin sitten tätä ei kannata enää jatkaa.
En osaa varmasti vastata. Sehän se on , emme tiedä mitä harjoittelevat, eikä meidän tarvitsekkaan.
Se kuitenkin tiedetään että, Suomalaiset erikoisjoukot harjoittelevat HALO-hyppyjä ja käsittääkseni ampuvat paljon, kuinka paljon lienee meille molemmille epäselvää.
Aina voi tietysti parantaa ja siihen toki pitäisi pyrkiäkkin.

Puolustat mielipidettäsi argumentilla jossa kun muut eivät tiedä, epäilyksesi täytyy olla oikeassa.
 
En osaa varmasti vastata. Sehän se on , emme tiedä mitä harjoittelevat, eikä meidän tarvitsekkaan.
Se kuitenkin tiedetään että, Suomalaiset erikoisjoukot harjoittelevat HALO-hyppyjä ja käsittääkseni ampuvat paljon, kuinka paljon lienee meille molemmille epäselvää.
Aina voi tietysti parantaa ja siihen toki pitäisi pyrkiäkkin.

Puolustat mielipidettäsi argumentilla jossa kun muut eivät tiedä, epäilyksesi täytyy olla oikeassa.
Vertailu ei ole täysin sieltä repäisty. Esimerkiksi ammuttujen kovien laukausten määrä on SAS CRW-wingin tyyppillisellä harjoitusviikolla tuon verran tappotalossa. Se on suoraan peräisin yksiköstä kertovasta kirjasta, joka löytyy hyllystä.

Muut harjoitukset ja tehtävät peilaavat Thomas Rathsackin kirjaan "Jääkäri" , jota suosittelen. Kirjassaan Rathsack kertoo osasta tehtävistään, koulutuksesta ja harjoittelusta vuosien aikana Jaegerkorpset- yksikössä. Tapoistaan hän ei ymmärrettävästi kerro juridisista syistä.

Myönnän että olen kirjallisuuden ja OSINT varasssa täysin, enkä väitä vastaan jos joku oikeasti sanoo tietävänsä miten juttu on. Hieman skeptinen kuitenkin olen siitä että suomen erikoisjoukkojen kv-historia ei ulotu kuin ymmärtääkseni 20 vuoden ajalle ja sitä on kehitetty rajallisin varoin, vaikkakin viime vuosina ilahduttavasti yhä enemmän muiden länsimaiden toimintaan ja kokemuksiin perustuen. Tilanne on varmasti jo aivan toinen kuin 2000-luvun alussa.

Se on sitten toinen asia että ovatko joukot oikeasti kykeneviä samankaltaisiin tehtäviin ryhmä- ja joukkuetasolla ja kaikissa ympäristöissä myös kansainvälisesti, kuin esimerkiksi Tanskalaiset. Tässä keskustelussa halusin tuoda esiin sen, että kun olemme menossa NATO-koalitioon niin panostaisin enemmän meidän erikoisjoukkoihin, koska niillä on myös kotimaassa erittäin merkittävä rooli hybridisodankäynnissä. NATOssa suomalaiset joukot voisivat osallistua täysipainotteisesti operaatioihin ja kehittää kalustonsa sen mukaisesti iskuun.

Yksi merkittävimmistä operatiivisista rajoitteista sotilaille ja siviilikriisinhallinnalle on taktisen ilmakuljetuskyvyn rajallisuus. Sen kehittäminen ihan rohkeasti ja kunnolla edes edellämainitulle ja keskustelua herättäneelle tasolle olisi tärkeää.

Vielä kerran siis: en ole täällä haukkumassa suomalaisia sopimus-, ammatti- tai reservisotilaita millään lailla. Kehittäminen on silti tarpeellista.
 
Vertailu ei ole täysin sieltä repäisty. Esimerkiksi ammuttujen kovien laukausten määrä on SAS CRW-wingin tyyppillisellä harjoitusviikolla tuon verran tappotalossa. Se on suoraan peräisin yksiköstä kertovasta kirjasta, joka löytyy hyllystä.

Muut harjoitukset ja tehtävät peilaavat Thomas Rathsackin kirjaan "Jääkäri" , jota suosittelen. Kirjassaan Rathsack kertoo osasta tehtävistään, koulutuksesta ja harjoittelusta vuosien aikana Jaegerkorpset- yksikössä. Tapoistaan hän ei ymmärrettävästi kerro juridisista syistä.

Myönnän että olen kirjallisuuden ja OSINT varasssa täysin, enkä väitä vastaan jos joku oikeasti sanoo tietävänsä miten juttu on. Hieman skeptinen kuitenkin olen siitä että suomen erikoisjoukkojen kv-historia ei ulotu kuin ymmärtääkseni 20 vuoden ajalle ja sitä on kehitetty rajallisin varoin, vaikkakin viime vuosina ilahduttavasti yhä enemmän muiden länsimaiden toimintaan ja kokemuksiin perustuen. Tilanne on varmasti jo aivan toinen kuin 2000-luvun alussa.

Se on sitten toinen asia että ovatko joukot oikeasti kykeneviä samankaltaisiin tehtäviin ryhmä- ja joukkuetasolla ja kaikissa ympäristöissä myös kansainvälisesti, kuin esimerkiksi Tanskalaiset. Tässä keskustelussa halusin tuoda esiin sen, että kun olemme menossa NATO-koalitioon niin panostaisin enemmän meidän erikoisjoukkoihin, koska niillä on myös kotimaassa erittäin merkittävä rooli hybridisodankäynnissä. NATOssa suomalaiset joukot voisivat osallistua täysipainotteisesti operaatioihin ja kehittää kalustonsa sen mukaisesti iskuun.

Yksi merkittävimmistä operatiivisista rajoitteista sotilaille ja siviilikriisinhallinnalle on taktisen ilmakuljetuskyvyn rajallisuus. Sen kehittäminen ihan rohkeasti ja kunnolla edes edellämainitulle ja keskustelua herättäneelle tasolle olisi tärkeää.

Vielä kerran siis: en ole täällä haukkumassa suomalaisia sopimus-, ammatti- tai reservisotilaita millään lailla. Kehittäminen on silti tarpeellista.
Se on varmasti totta että erikoisjoukkoihin on tärkeää laittaa panoksia. Tärkeää porukkaa ihan minkä tahansa tason konfliktissa.

Ilman lähtötietoja ( ja perehtyneisyyttä ) en ainakaan minä pysty muodostamaan mielipidettä siitä onko juuri niihin panostettava nykyistä enemmän vai saadaanko joltain toiselta momentilta parempaa vastetta käytetylle rahalle.
 
Epäilen hiukan tuota '5000 kutia viikossa' väitettä. Se on likipitäen samaa tahtia kuin ammattimaiset urheiluampujat ampuvat. Siis tyypit joiden ei tarvitse harjoitella mitään muuta asejärjestelmää, tetsausta, sotilastaitoja tai muuta larppausta.
Voi olla että jossain harjoitusleirillä on ammuttu vaikka jakson aikana keskimäärin tuon verran kun on keskitytty juuri ampumataitoihin, mutta että pitemmän päälle yli 20 täyttä lipasta päivässä - juu ei. Erikoisjoukkomuistelmat ovat tunnettuja liioittelusta, jos kirjoittaja on sattunut olemaan poikkeuksellisen rehellinen yksilö.
 
Vertailu ei ole täysin sieltä repäisty. Esimerkiksi ammuttujen kovien laukausten määrä on SAS CRW-wingin tyyppillisellä harjoitusviikolla tuon verran tappotalossa. Se on suoraan peräisin yksiköstä kertovasta kirjasta, joka löytyy hyllystä.

5000 lks per mies per viikko? Sanoisin, että määränä ei täysin mahdoton yksittäisenä surgena, sillä jo intensiivisimmillä amerikkalaissiviilien "taktinen pistooli/kivääri" kursseilla ammutaan 500+ lks päivässä. Toisaalta jos tuo koulutus uudistetaan Wikipedian tietojen mukaisesti keskimäärin 16 kuukauden välein, niin se ei enää olekaan niin hirveän suuri laukausmäärä. Toki miehet varmasti harjoittelevat ampumista muulloinkin ja useammin kuin viikon ajan kerran 16 kuukauden välein, sitä en yhtään epäile.

Silti ampumisessakin lisäkoulutuksen tuottama hyöty jää vähäiseksi jonkin rajan jälkeen. Esim. 100 000 lks vuodessa ampuva ei ole 10 kertaa parempi ampuja kuin 10 000 lks vuodessa ampuva. Ero on todennäköisesti hyvin marginaalinen ja mitattavissa lähinnä ampumakilpailun sijoituksissa, jos edes niissä. Todellisessa taistelutilanteessa sitä erikoisjoukkoukkelia vastassa vieläpä on todennäköisimmin se terroristi tai vartiojoukkojen rivimies, joka ampuu ehkä XXX laukausta vuodessa.

Kuriositeettina, muistelen PV:n mainosmateriaalissa kehutun, että laskuvarjojääkärikoulutuksen aselinjalaiset ampuvat 5000 lks palvelusaikanaan. Se ei ole hirveän paljoa, keskimäärin n. 100 lks per viikko koko palvelusajalle jaettuna, mutta toisaalta, ampuminen on lopulta vain yksi tärkeä taito muiden joukossa.
 
Epäilen hiukan tuota '5000 kutia viikossa' väitettä. Se on likipitäen samaa tahtia kuin ammattimaiset urheiluampujat ampuvat. Siis tyypit joiden ei tarvitse harjoitella mitään muuta asejärjestelmää, tetsausta, sotilastaitoja tai muuta larppausta.
Voi olla että jossain harjoitusleirillä on ammuttu vaikka jakson aikana keskimäärin tuon verran kun on keskitytty juuri ampumataitoihin, mutta että pitemmän päälle yli 20 täyttä lipasta päivässä - juu ei. Erikoisjoukkomuistelmat ovat tunnettuja liioittelusta, jos kirjoittaja on sattunut olemaan poikkeuksellisen rehellinen yksilö.
Olen minäkin lasettanut näytöksessä kevyellä kk:lla liki kaksi täyttä tuliannosta puupäitä jokseenkin maksimitahtiin. Mitä nyt kämmäsin jokaisen vyönvaihdon siinä välissä kun hermotus ei vain toiminut.

Tuo tuli mieleen lähinnä siltä kantilta että yksittäisenä tapahtumana voi käydä mitä vaan mutta koko uran kattavana keskiarvona ei ehkä niinkään. Voi tietysti olla että pelkästään brittien erikoisjoukot laittavat menemään useita satoja miljoonia kovia patruunoita vuodessa mutta kuulostaa äkkiseltään paljolle.
 
Epäilen hiukan tuota '5000 kutia viikossa' väitettä. Se on likipitäen samaa tahtia kuin ammattimaiset urheiluampujat ampuvat. Siis tyypit joiden ei tarvitse harjoitella mitään muuta asejärjestelmää, tetsausta, sotilastaitoja tai muuta larppausta.
Voi olla että jossain harjoitusleirillä on ammuttu vaikka jakson aikana keskimäärin tuon verran kun on keskitytty juuri ampumataitoihin, mutta että pitemmän päälle yli 20 täyttä lipasta päivässä - juu ei. Erikoisjoukkomuistelmat ovat tunnettuja liioittelusta, jos kirjoittaja on sattunut olemaan poikkeuksellisen rehellinen yksilö.

Ja väite oli nimenomaan 5000 laukausta viikossa "...tappotalossa." Just saying...
 
Niin, siinä ei sanottu kuinka pitkä se 'harjoituskausi' on. Onko se niinkuin urheilijalla, eli puoli vuotta? Vai sitten joku leiri jossa ollaan kaksi viikkoa?
 
SAS CRW-wing eli Counter Revolutionary Warfare- yksikköön on rotaatiossa sijoitettu aina jokin Squadron. SAS rykmentti (21,22,23 SAS) koostuu 4 Sabre squadronista, joka taas koostuu noin 80 miehestä jaettuna neljään 16 henkilön ryhmään ja taas neljään 4 hengen partioon. Jokainen rykmentin squadronista on vuorollaan 6kk ajan CRW-wingissä jatkuvassa anti-terrorivalmiudessa ja harjoituksissa. SAS siis kierrättää 21, 22 ja 23 SAS Sabre squadroneja niin että noista yksi on aina valmiudessa anti-terroristitehtäviin.

Se koulutus ei tapahdu siis vain tuossa wingissä ja jatkuvasti tuolla määrällä, koska operaattorit ovat myös muissa koulutuksissa ympäri maailmaa. Vuoden alkukoulutuksen jälkeen operaattorit palvelevat vielä 2 vuotta eri koulutuksissa, joista 4-8 kk tapahtuu poissa Herefordista ja omasta tukikohdasta. Noin puolet overseas-ajasta on operatiivista.

SAS perusti CRW-yksikön 1960-luvulla ja samalla kuin SFOD 1-Deltaa alettiin kehittämään. SFOD 1 on alunperin erikoistunut CRW-toimintaan ja SAS laajensi siihen toimintaansa. Yksiköiden välillä ja toimintakulttuureissa on pieniä eroja aina.

Tämä menee nyt vahvasti off-topic puolelle ja tässä ei ole tarkoitus halkoa hiuksia, vaikka nähtävästi siihen mennään heti kun jotakin esimerkkiä laittaa. Kyseessä ei ole siis mikään laukausten vaihtokilpailu, vaan puhdas esimerkki siitä missä maailman kärki menee tässä tapauksessa. Jos sitä ei joku usko niin ihan sama.

SAS:n operatiivisissa tehtävissä on on tyypillistä odottaa jopa 25-50% tappioita tosipaikassa, jonka vuoksi rykmentti panostaa monitaitoisuuteen partioissa.
Se että suomella ei ole tiettävästi ensimmäistäkään tappiota ulkomaiden erikoisoperaatioissa kertoo kyllä sen, että ei siellä nyt ihan kovimmissa paikoissa olla.
Jokainen voi päätellä jotakin siitä minkälaisia tietoja on suhteessa esim. US-erikoisjoukkojen operaatioista ja tappioista Afganistanissa tai Irakissa. Nuo tehtävät eivät ole sieltä helpoimmasta päästä tai sitten ne muut on vitun paljon tyhmempiä ja huonompia kuin me kovat suomalaiset.

Ja nyt riittää tämä jauhaminen osaltani tästä aiheesta!
 
Joukon suorituskyky on harvoin suoraan verrannollinen sen kärsimiin tappioihin. Tyhmempi voisi luulla, että asiat olisivat pikemminkin kääntäen verrannollisia.

Vaikka operaattorien karaistumiselle taistelussa annettaisiin arvoa, niin ei ne "vieraiden maiden kovat pojat" nekään jatkuvasti riehu maailmalla. Eihän jenkeilläkään ollut isoa sotaa Vietnamista lähdön (1975) jälkeen ennen kuin Persianlahdella (1990). (No, siinä välissä tietysti vallattiin Grenada 1983 ja Panama 1989, mutta liekö ko. pikkusodat ehtivät opettaa ihan kaikkia vahvuudessa olleita operaattoreita.) Persianlahden jälkeen seuraavat isot sodat olivat Afganistan (2001) ja Irak (2003).

Siis joka tapauksessa huomattava osuus yksiköiden henkilöstöstä tulee aina rauhallisempina maailmanaikoina olemaan märkäkorvia, joilla ei ole takanaan kolmea komennusta Afganistaniin ja Irakiin. Sen kanssa luulisi voitavan elää...
 
Learjet poistuu vahvuudesta 2028 mennessä. Ilmavoimilla ei ole suunnitelmaa korvaavan kaluston hankkimiseksi.

 
Juuri näin. Olemme keppikerjäläisen asemassa nyt, jonka Afganistanin evakuointi osoitti. NATO SAC- europen kapasiteettia ei saada lisää edes rahalla ja se on tietääkseni meillä nyt 100 tuntia vuodessa, joka on surkean vähän. Nuo Unkarin C-17 koneet on olleet täystyöllistettyjä jo ennen Ukrainan konfliktin kiihtymistä ja nyt varmasti vielä enemmän pitkälle tulevaisuuteen. C-17 on kuitenkin jotakin, mihin meillä ei ole varaa eikä niitä kannata havitella. Ei siis mitään strategista kuljetuskykyä tarvita, mutta kyllä näen että meillä on puute taktisen ilmakuljetuskyvyn kapasiteetissa. C-295M on hankittu pääasiassa kotimaan puolustuksen tehtävien tukemista varten, ei mitään suurempaa.

Afganistan osoitti viimeistään sen miten arvaamattomassa maailmassa me elämme ja miten nopeasti tilanteet tulevat eteen. Näkisin että NATO-jäsenyys lisää meidän tarvetta osallistua kriha-operaatioihin täysjäsenenä ja myös kyetä reagoimaan nopeasti silloin kun omat kansalaiset tai sotilaat ulkomailla ovat tuen tarpeessa. Yhdysvaltain erikoisoperaatioita tukevat erilliset lennostot, joilla on huippukalusto ja osaaminen monenlaisiin tehtäväviin ympäri maailmaa. Sieltä hakisin oppeja ja kalustoa jos euroopasta sitä ei saa.

Itse lähtisin esimerkiksi siitä että kalusto ja tehtävät mitä meidän tarvitsisi hankkia ja hallita olisivat:
- erikoisjoukkojen sekä kriha-joukkojen tukeminen ja siirto nopeasti kotimaassa, suomen lähialueilla sekä rajoitetusti NATO-operaatioissa
- kriha-operaatioiden humanitaariset tehtävät (tarvikkeiden pudotus katastrofialueille ja siviilihenkilöstön sekä materiaalin kuljetukset)
- toimintakyky arktisilla alueilla sotilaallisesti ja katastrofeissa
- ilmatankkaus rajoitetusti hekoille ja lentokalustolle
- operointi korotetun sotilaallisen uhkan alueilla
- kriittisen sotilasmateriaalin toimitus ulkomailta suomeen sotilaallisen uhkan vallitessa
- lääkinnällinen evakuointi etäältä ja hankalapääsyisiltä alueilta ( Medevac)
- muut puolustusvoimien kuljetustehtävät

Näihin tehtäviin riittäisi tuo 3 konetta jos valinta osuu C-130J konetyyppiin. Sopivaksi comboksi valitsin 2 kpl C-130J-30 Super Hercules kuljetuskoneita ja yhden erikoisoperaatioihin suunnitellun tyypin, kuten tuo MC-130J Commando II. Perusversiot hankkisin ilmatankkauskyvyllä ja integroidulla omasuojalla varustettuna. Pimeätoimintakyky NVG-ohjaamolla voisi olla riittävä perusversioissa ja tuo MC-130J sitten tietysti tulee FLIR-sensoreilla ym. herkuilla ihan totaaliseen pimeässä tapahtuvaan matalalentoon varustettuna.

Utin ja laivaston erikoisjoukoista koostaisin sitten 75-100 henkilön squadronin sopimussotilaita, jakautuen 3-4 wingiin. Joukot koulutettaisiin myös ulkomailla tapahtuviin, vaativiin erikoisoperaatioihin merellä ja maalla. Näin suomi pääsisi sellaiseen kerhoon, jossa saataisiin korvaamatonta oppia ja kokemuksia todellisista erikoisoperaatioista erilaisissa uympäristöissä kumppanimaiden kanssa (USA, Iso-Britannia ym.).
Myös Ilmavoimien operoiva henkilöstö kehittyisi taktisen ilmakuljetuskyvyn operoinnissa huomattavasti. Suomi tarvitsee huippuunsa koulutetun erikoisjoukon, jota voidaan käyttää kansallisten tarpeiden ja kv-tarpeiden mukaisesti ja nopeasti. Tällainen yksikkö voisi olla suoraan pääesikunnan alaisuudessa, omassa erikoisoperaatioista päättävässä segmentissä ja operointiin antaisi luvan TP-UTVA.

Emme voi olla ikuisesti partiolaisia omalla takapihalla tästä eteenpäin. NATOssa ei saa kunnioitusta kyyhöttämällä nurkassa, vaan olemalla aktiivinen ja tuomalla pöytään jotakin yhteiseen kapasiteettiin.

Ihan hienoa tämä kaikki, mutta mistä löytyy se rahasampo millä tämä kaikki kustannetaan?
 
Learjet poistuu vahvuudesta 2028 mennessä. Ilmavoimilla ei ole suunnitelmaa korvaavan kaluston hankkimiseksi.


Kummallista. No, laskeumat voi tiedustella Hawkeilla ja ehkäpä Rajan uudet koneet pystyvät ottamaan harteilleen merivalvonnan täysimääräisesti. ELSO ja valokuvaus (sikäli kuin Open Skies edes säilyy relevanttina) onnistunee C-295:n kyydissä...
 
Kummallista. No, laskeumat voi tiedustella Hawkeilla ja ehkäpä Rajan uudet koneet pystyvät ottamaan harteilleen merivalvonnan täysimääräisesti. ELSO ja valokuvaus (sikäli kuin Open Skies edes säilyy relevanttina) onnistunee C-295:n kyydissä...
Eikö Learjetien merivalvontatutkat ole jo heivattu? Henkilökuljetuksiin ei Ilmavoimat erityisesti panosta joten maalinhinaukseen ja kartoituskuvaukseen tarvitaan korvaavat ratkaisut. Vastauksena kaikkiin varmaankin kaupallinen toimija?

A400 tms voisi olla hyvä LJ:n korvaaja :D
 
Eikö Learjetien merivalvontatutkat ole jo heivattu? Henkilökuljetuksiin ei Ilmavoimat erityisesti panosta joten maalinhinaukseen ja kartoituskuvaukseen tarvitaan korvaavat ratkaisut. Vastauksena kaikkiin varmaankin kaupallinen toimija?

A400 tms voisi olla hyvä LJ:n korvaaja :D

Mieluummin niitä Super Herculeita, kun niitäkin olisi vissiin käytettynä tarjolla UK:ssa ja ehkä Italiassakin.
 
Back
Top