Useita vuosia Ruotsin puolustuspolitiikkaa seuranneena: Ei ole.
Kun hallitustasolla päätetään kompanialuokan asioista (Gotlantiin sijoitus) hommat on pahasti hukassa. Toisen maailmansodan aikana pärjäsivät ekan osan Hitleriä myötäillen ja lopun liittoutuneita myötäillen. Saivat varustautumisen kuntoon 1947. Huhtikuussa 1940 sotaväkeä ei juuri ollut ja varustustakaan ei ollut.
Nyt ovat hävittäneet 94% miesmäärästään ja samaa luokkaa varustuksestaan. Bonsaipuolustus on hyvä sana tälle. Pientä ja kaunista. Maavoimissa tarkoitus olla 2 prikaatia, mutta sopimusreserviläisiäkin saadan tarpeeksi vasta joskus 2023 nykyisellä tahdilla. Ekat 24 Archerista lienevät 2016 palveluksessa. Nyt on 3-4 protoa koulutuskäytössä.
Ruotsin laivastoa ja ilmavoimia kutsutaan käsitteellä skalförsvar, eli kuoripuolustus. Vanha ajatus oli että tällä tuhotaan hyökkääjä merelle. Vanhassa järjestelmässä oli myös rannikkopuolustus, mutta sekä kiinteät että liikkuvat tykit + ohjukset on poistettu ja romutettu kun "ikuinen rauha" tuli. Ruotsissa otettiin strateginen time-out, kun NL kaatui, mutta nyt on rippeet + massiivinen byrokratia jäljellä. Laivasto on ajettu alas ja näkymättömillä Visby-luokan aluksilla ei säästösyistä ole edes ilmatorjuntaohjuksia.
Ilmavoimien toiminta on hiukan niin ja näin. Pilotteja on sodan ajan toimintaan liaan vähän, koneisiin ei ole paljonkaan ohjuksia, koska on säästetty ja odotettu Meteoria. Suurin ongelma on kuitenkin ettei kykyjä hajautettuun toimintaan enää ole, koska ei ole tarpeeksi koulutettua miehistöä hajautettuun toimintaan eikä näiden tukikohtien suojaamiseen.
Miehistöpula koko organisaatiossa johtuu siitä, että puolustusvoimien varsinainen organisaatio rakennettiin kriisinhallintaan, ei kotimaan puolustukseen. Maavoimista (pl. Kodinturva) piti olla 1/3 ulkomaan operaatioissa, 1/3 koulutuksessa ja 1/3 palautumassa. Nyt näillä kynsisaksilla pitäisi kaataa puita.
Ei ole mitään kadehdittavaa.
