Immolan Sissit - kautta aikain

miheikki on sitten uutisoitujen tietojen mukaan yksi kahdesta tuhannesta valitusta tänä vuonna.

Esimerkiksi Suomen Mensa ry:n jäsenkriteerit täyttää laskennallisesti noin 108000 suomalaista. Kuulut siis kansakunnan ehdottomaan eliittiin.
 
Kyseessä on VEH. PV maksaa kyydin julkisella ja päivärahan (mikä se onkaan ?). Itse kuvittelisin nuo 2000 olevan oikeasti kertautettavia.
 
Minä taidan olla sitten tosi poikkeustapaus, kun on kolme valkista lappua jo tossa pöydällä ja syksyksi on luvassa lisää. Vaan ainahan mä olen sen tiennyt että olen jotenkin poikkeava.
 
noska kirjoitti:
Minä taidan olla sitten tosi poikkeustapaus, kun on kolme valkista lappua jo tossa pöydällä ja syksyksi on luvassa lisää. Vaan ainahan mä olen sen tiennyt että olen jotenkin poikkeava.

Mullon kans! Yksi sähkölasku, yksi kännykkälasku ja yksi taloyhtiön ilmoitus. Siiten on joku PV:n keltainen hässäkkä, jossa kauneimmin pyydetään paikalle.. menisköhän tuota.. :a-grin:
 
mienkoiv kirjoitti:
Pidetään tämä VAIN Immolan jossain vaiheessa käyneiden oikeutena kirjottaa.Näin saadaan hyviä tarinoita ja kommentteja.

Ja kun näitä oikeita Immolan veteraaneja ei ilmaannut paikalle rekisteröimään omaa nimimerkkiä, on ketju lyhyestä kaunis kuin virsi siksi, että ulkopuolisten sisältötuotanto on kielletty mm. relevanttien linkkien muodossa.
 
miheikki kirjoitti:
Sissinmerkki ja rajavartioston koulutus toki antaa vahvistuksen kuulumisesta kansakunnan eliittiin.

Muita eliitin jäseniä kuin majuri Timo T. A. Mikkosen tai majuri Arvi Lindin, en tiedä. No ehkä Klaus Martti Walleniuksen.
 
Päivää. Anteeksi vanhan asian nostosta mutta kun kerran Immolan olen käynyt niin katsoin asiakseni ilmoittaa siitä.

Eli, olen saapumiserää 3/93, marraskuun alussa sinne mentiin. Mennessä oli sissikomppania, vaihtui kesken talven rajajääkärikomppaniaksi. Olimme jonkinlainen "koe-erä', olimme paljon rajavartiolaitoksen harjoitusten ns vastaosastoina, eli luvattomina rajanylittäjinä. Niitä harjoituksia oli aika paljon kun jälkikäteen muistelee.

Jukajärven marssi käytiin poikkeuksellisesti talvella eikä perinteisesti lopousodan päättäjänä (koe-erä), pakkasta oli jotain -36. Voin sanoa että oli kylmä.

Vielä viimeisenä aamuna, juhannuksen jälkeisellä viikolla, kävimme ohjatulla aamu-uinnilla. Siviileissä muuten mutta firman uikkareissa.
 
”SissiKoo, kova Koo, kovempaa ei oo!” Onkohan täällä näin vanhoja kuin meikä? Olin 11 kk vuosina 1975-1976 Immolassa ja Rajakoulusta alikessuna takaisin jääkärikomppaniaan palasin ”komentelemaan” alokkaita. RESauk III 1975 kurssi 122 oli tarkkaan ottaen tuo ikimuistettava sissikoulu. Ei ollut siihen aikaan mitään älypuhelimia, millä kuvia metsäkeikoilta räpsiä! Muistot ei kylläkään häviä mielestä koskaan ja nyt 44 vuotta myöhemmin, olisi mukava jos täältä löytyisi ”kohtalokavereita” noilta ajoilta...
 

Liitteet

  • image.jpg
    image.jpg
    1,011.7 KB · Luettu: 93
Immola ja ympäröivä luonto tuli tutuksi kevättalvella -86, jolloin rajakoulussa tuli vietettyä 4kk palvelusajasta sen keskivaiheilla. Tuohon aikaan liittyy paljon hyviä muistoja; omien rajojen venyttämistä ja itsetuntemuksen ja itsetunnon kasvattamista monenlaisessa rääkissä, koettelemusten yhdessä kokemista ja suuri pettymys aivan loppumetreillä (jonka aiheuttajana oli ydinvoimalaonnettomuus Tshernobylissä - luonnonmuonaleiri peruuntui). Nälkääni ja ”kostoksi” söin kotiyksikössä eräällä toukokuun lopun reissulla Lapissa laskeuma-alueen ulkopuolella kyykäärmeen aamupalaksi.

Rajakoulussa(kin) meillä oli pätevät ja hyvät kouluttajat. Ja mukana oli myös persoonallisuuksia. Eräs heistä oli herra W, joka oli olevinaan tuiman näköinen ja tokaisi usein ja kaikkeen tiukasti: ”No helevetti!” Ja asiat tehtiin aina ”reippaasti”. Mutta W oli ohuenohuen kuorikerroksen alla kerrassaan mahdoton veijari ja huumorimies ja se huomattiin varsin nopeasti.

Kerran W oli opettamassa meille etikettikoulutukseen kuuluvia (ravintola)pöytätapoja ja hänen edessään oli ns. kuiva kattaus eli tyhjät kipot ja kapot. Kun aterimet oli käyty läpi ja kahvikuppikin oli juotu tyhjäksi pikkusormi elegantisti koukussa, tuli janojuoman vuoro. Kun drinkkilasi osui kouraan, äänenväriin tuli suorastaan harras sävy. Hän kertoi, että sotilaan ei ole soveliasta tulla humalaan, jos hän juo. Sitten ilme kirkastui kuin salaman iskusta ja hän sanoi hymyssä suin: ”Mutta kun sotilas ottaa viinaa, hän ottaa sitä reippaasti!” :cool:
 
Kaleniuskin on jo eläköitynyt, kuulin parilta uudemmalta kouluttajalta, kun olimme samalla MPK:n kurssilla.

Taisi jäädä pari, kolme vuotta takaperin reserviin.

Sori, en varmaan ketjun sääntöjen mukaan saisi tänne kirjoitella kun en ole Immolassa palvellut. Nyttemmin tosin työkuvioiden takia läheisesti tekemisissä. 70- ja 80-luvuilla palvelleet varmaan muistanevat kouluttajista kapteeni Leo Skogströmin ja vääpeli (myöh. rajavartiomestari) Erkki Linnanmäen. Olen käsittänyt että kyseessä oli melkoinen parivaljakko, paikallisia legendoja.
 
Taisi jäädä pari, kolme vuotta takaperin reserviin.

Sori, en varmaan ketjun sääntöjen mukaan saisi tänne kirjoitella kun en ole Immolassa palvellut. Nyttemmin tosin työkuvioiden takia läheisesti tekemisissä. 70- ja 80-luvuilla palvelleet varmaan muistanevat kouluttajista kapteeni Leo Skogströmin ja vääpeli (myöh. rajavartiomestari) Erkki Linnanmäen. Olen käsittänyt että kyseessä oli melkoinen parivaljakko, paikallisia legendoja.

Mun puolesta saat :)

Ilmeisesti jokin erähenkinen yrittäjä? Näin muistelisin, mikä sopisi kyllä miehelle.
 
Immolan rajakoulu jätti jälkeensä paljon muistoja, pääasiassa hyviä kuitenkin.

Ensimmäisen päivän järkytys oli se, miltä tuvassa tuoksuu ja sen jälkeinen helpotus, että vika ei ollutkaan K-SR:n miehissä vaan ulkoilmassa. Kaukopään tehtaat nääs.

Oma joukkueenjohtaja 2xMM/RVM kaiversi mieleen mm. hokeman "Jos tehtävä on vaikea, suoritamme sen heti. Jos tehtävä on mahdoton, se vaatii hieman aikaa".

K-SR:n omien miesten väitteistä huolimatta ruokalan pahamaineinen mandariinisilakkalaatikko(?) oli syötävää. Ei ollut tarvetta eikä mahdollisuuttakaan pitsatilaukseen. K-SR:n kaupunkisissit.

Loma-anomukset pyörivät Rajakoulussa normaalin tapaan, kuten kurssijohtaja kapteeni Bumerangin lempinimestä voi arvata. Kurssinjohtaja opetti myös joukkueeni pois hidastelun synnistä erään supan pohjalla avorivissä pyöriessämme. Antoi terävyyttä suorituksiin hetkeksi aikaa ainakin.

Varustukseen kuului tuolloin pakastavedetty grafiitinmusta lämpöpuku. Saimme käyttää takkia lomapukuna, mikä johti sitten väittelyyn VR:n lipunmyyjien kanssa siitä, olemmeko me vai emme niitä varusmiehiä. Omasta mielestämme, me olimme hieman enemmän.

Oi niitä Rajakoulun aikoja.
 
Kuvauksia kouluttajista AUK kurssilta 175.
 

Liitteet

  • Kouluttajat1.jpg
    Kouluttajat1.jpg
    1.6 MB · Luettu: 91
Back
Top