Sotilaat! Minä olen kutsunut armeijan kokoon ilmottaakseni, että syyskuun 17 p:nä on tehty Ruotsin ja Venäjän valtakuntien välillä valmisteleva rauhansopimus. Tämä rauhansanoma lopettaa hävittävän sodan kaikki onnettomuudet. Tuleehan sen olla iloinen viesti, varsinkin kun Ruotsin tyhjentyneet apulähteet eivät salli jatkaa taistelua, jonka alottamiseen on ollut syynä valtiollinen erehdys ja joka kaksi vuotta on sen voimia riuduttanut.
Mutta Suomi viedään Ruotsilta; valtakunnan rajaksi tulee Tornionjoki.
Suomalaiset! Tässä rauhassa menetetään kolmas osa Ruotsin kruunun aluetta; - Ruotsi kadottaa ainiaaksi Suomen ylevän kansakunnan, voimakkaimman tukensa. Eikä siinä kyllin: Ruotsin armeija kadottaa sotavoimansa ytimen ja merkitsevimmän osan. Emämaa on muserrettu, vaipunut suruun ja kaipaukseen korvaamattomista uhrauksista. Mutta viisas Kaikkivalta on säätänyt kohtalomme; ne on siis otettava vastaan kärsivällisesti - nöyrästi.
Sotilaat! Toverit! Veljet! Te, jotka äsken päättyneen sodan aikana niin uskollisesti ja miehekkäästi, huolimatta vihollisjoukkojen lukuisuudesta ja odottamattomasta hyökkäyksestä, aseiden aineellisella voimalla olette vihollisen voittaneet Siikajoella, Revonlahdella, Pulkkilassa, Lapualla, Kauhajoella, Alavudella, Ätsärissä, Lapväärtissä, Nummijärvellä, Juuttaalla ja Iisalmella y.m.; - te, jotka omin neuvoin otitte takaisin puolet Suomea - te, jotka monikertainen ylivoima vihdoin pakotti jättämään Suomen rajan, - te olette sittemmin sitkeästi taistelleet emämaan ruotsalaisen turpeen puolesta - te täällä olijat, kalliit jäännökset ylevästä Suomen kansakunnasta ja sen urhoollisesta sotaväestä - teille minun tulee, ja sen minä teenkin, liikutetuin sydämin julistaa kuninkaan, valtiosäätyjen, Ruotsin kansan, Ruotsin armeijan, esimiesteni, tovereitteni, omani -- kaikkien vilpitön kiitollisuus.
Kuninkaan armollinen suosio - valtiosäätyjen hellä hyväntahtoisuus - Ruotsin kansan ihailu - Ruotsin armeijan kunnioitus - esimiesteni ystävyys - tovereitteni tunnustus - oma harras ystävyyteni - teitä kohtaan on se uhri, joka teille pyhitetään ja minun kauttani tarjotaan.
Suomalaiset! Veljet! Suuria ovat urotyönne, ja se kiitollisuus, jota teille kaikkien puolesta lausun, on yhtä suuri. Sen tulkitsemiseen tarvittaisiin kaunopuhujan kaikki kyky; - mutta minä olen sotilas. - Sotilas! Mikä ylevä nimitys, kun se on minulla teiltä - teidän puolestanne - ja teidän kanssanne. Ottakaa siis vastaan liikutetun sydämen kaunistelemattomat ajatukset; ja te ruotsalaiset joukot, jotka tällä surullisella hetkellä olette läsnä, olkaa elävinä todisteina ruotsalaisen emämaan rajattomasta kiitollisuudesta.
Ruotsalaiset! Olkaa ylpeitä siitä, että olette nähneet nämä suomalaiset rippeet! Muistakaa heitä! Kunnioittakaa heitä! - Katsokaa heidän kuihtuneita ruumiitaan, heidän kalpeita kasvojaan, - niissä on merkkejä heidän uskollisista, vaikkapa hyödyttömistä ponnistuksistaan synnyinmaansa vapauttamiseksi kuluneina vuosina!
Ja te suomalaiset! Tullessanne takaisin synnyinseuduillenne, ilmaiskaa siellä Ruotsin kansan kiitollisuus kansakunnallenne. Tietäkää, että vaikka palaatte kulunein vaattein, läpiammutuin tai katkotuin jäsenin, kuitenkin viette mukananne rehellisen soturisielun kallisarvoisen kaunistuksen. Ruotsalaisen emämaan vihollisia ei teistä voi koskaan tulla, siitä olen varma; mutta pysykää kaikkina aikoina sen ystävinä! Jos uuden ylivallan voima estäisi toiveitanne ja tahtonne täyttämistä, niin antakaa siunauksenne tulla emämaalle sydämen ja ajatuksen hiljaisella kielellä! Muistuttakaa tätä lapsillenne! Suvusta sukuun me siunaamme teitä - kunnioitamme teitä!
Yhtä pyydän teiltä: Kun lähestytte niitä paikkoja, missä olemme voittaneet vihollisemme, ja kun siellä näette viheliäisen sorakummun, joka peittää kaatuneet toverimme, suokaa silloin heidän tomulleen siunauksen huokaus; - he ovat kuolleet sankareina - ja heidän tuhkaansa vartioitsevat kunnian haamut. Te tunnette ihmissydämen moninaiset oikut, sen taipumuksen äkisti valita tunteilleen esineitä, joita se ei luule koskaan unhottavansa; mutta tuskin on kulunut muutama viikko, kun huikentelevaisuus on tehnyt toisen vaalin. Sillä aika muuttaa kaikki - sen mukana unohtuu kaikki. Mutta sen minä vakuutan teille ja sen te itsekin tulette huomaamaan, että soturiliitto, joka on solmittu taisteluissa - vaaroissa - veressä ja kuolemassa, ei koskaan hajoa. Niinpä siis te ja me olemme varmoja toistemme rakkaudesta; soturiveljeys kestää elonajan loppuun, ja se kiitollisuus, jota teille olen julistanut ja nyt julistan, on tähän yhteiseen liittoomme erottamattomasti yhdistetty.
Suomalaiset! Veljet! Jos näitä sanojani voisi vahvistaa verikyynelillä silmistäni, virtaisivat ne nyt - ja jokainen pisara vakuuttaisi teille kunnioitustani - ja ystävyyttäni!!
