vlad
Respected Leader
Kuten aamulla kirjoitin:
Ajan puutteen vuoksi en nyt voi tarpeeksi syvällistä viestiä kirjoittaa, mutta poimin esille muutamia keskustelua herättäviä asioita joihin tulisi kiinnittää huomiota ja joista tulisi puhua kun keskustellaan maahanmuuttokriittisyydestä.
Esimerkiksi kyseisistä esille nostamistani asioista olisi ollut syytä keskustella jo aiemmin ja pohtia mahdollisia ratkaisuehdotuksia - suurin virhe tehtiin jo siinä, että kieltäydyttiin keskustelemasta ongelmasta nimeltä humanitaarinen maahanmuutto, tämän lähes kategorisen kieltäytymisen seurauksena ongelmat ovat lisääntyneet ja äärioikeistolaisten toiminta retoriikan tasolla on muuttunut rajummaksi ja vaaditaan entistäkin ehdottomampia toimia maahanmuuton suitsimiseksi. Mutta näen alkuperäisenä syynä sen, että ryhdyttiin suitsimaan keskustelua ja jaottelemaan keskustelu "hyväksyttyyn debattiin" ja "kiellettyyn debattiin" ja suurelta osin se kritiikki joutui sinne "kielletyn debatin" puolelle.
Jotenkin olen jo vajonnut siihen tilaan etten enää usko, että on mahdollista aloittaa avoin kansalaiskeskustelu maahanmuutosta puhtaalta pöydältä. Leimakirves on vuosien ajan heilunut molemmin puolin niin ahkerasti - ja itsekin olen tässä leikissä ollut mukana. Joten en oikein tiedä kuinka syvällisesti jaksan ruotia kysymystä nimeltä "maahanmuutto ja sen ongelmat" ja ruotia kritisoimiani asioita.
Voidaan sanoa, että avoin valehteleminen ja totuuden kieltäminen on saanut aikaan sen, että vallitsee luottamuspula ja kysymys onkin sitten siinä, että kuinka tämä luottamuspula voidaan enää korjata? Esim. miksi alun alkaen Helsingin kaupunki kielsi kaksoisstandardin olemassa olon työhönotossa, sen että he pyrkivät suosimaan samantasoisten hakijoiden kohdalla vähemmistössä olevaa (tietyissä tapauksissa määritellysti maahanmuuttajaa)? Miksi valehdella ja kiistää asia useamman vuoden ajan kun aiheesta rummutettiin eri foorumeilla (ja esim. sisäpiirin kautta välitettiin tietoja olemassa olevasta kaksoisstandardista mutta silti kaupunki kiisti sen kategorisesti)? Kerran menetettyä luottamusta on äärimmäisen vaikea palauttaa ja tämä on vain yksi esimerkki siitä millä tavalla se luottamus on mennyt. Ja jokainen tajuaa kuinka asia olisi pitänyt hoitaa jos olisi haluttu toimia avoimesti - mutta näin ei toimittu, ja jokainen voi miettiä, että miksi ei.
Yhtälailla suurena ongelmana näen "ongelman vähättelyn" eli kritiikin esittäjien esille nostamia ongelmia vähäteltiin, niitä ei pidetty merkittävinä tai ne pyrittiin jollain muulla tavalla työntämään takaisin sinne seinän vierustalle pois parrasvaloista. Jos esille nosti ongelmasta kertovia tilastoja (esim. rikollisuus ja optulan tilastot) tulos oli edelleen se, että kyse oli mitättömästä ongelmasta tai jos ei haluttu keskustella aiheesta vastaus oli halveksuva vale, emävale, tilasto. Tässäkin tehtiin se virhe, että kieltäydyttiin keskustelemasta ja päälle vielä ongelman vähättely - joka voi tuntua uhreista äärimmäisen epämukavalta. Jälleen miksi? Ja ei, en aio vääntää rautalangasta sitä kuinka olisi pitänyt toimia - mitä olisi pitänyt tehdä toisin.
Tietyissä tapauksissa vika on myös suomalaisen oikeuskäytännön, se mahdollisti rikollisen toiminnan jatkumisen ja oikeudessa ikävimmillään ehdonalainen seurasi toistaan - peli olisi pitänyt viheltää poikki ja tarkastella yleisesti oikeuskäytäntöjä ja sitä, että onko ehdonalainen enää mikään vakavasti otettava tuomio. Kun jo huomattava osa suomalaisista ei pidä ehdonalaista tuomiona niin kuinka oletettavaa on, että henkilö, joka tulee toisesta kulttuurista, sellaisesta jossa rangaistukset ovat kertaluokkaa kovempia, mieltää saamansa "nuhtelun" tuomiona? Ei, he nauroivat näille tuomioille samalla tavalla mitä suomalaiset taparikolliset tekevät. Oppivatpa ainakin nopeasti maan tavalle!
Kuten edellisessä viestissä taisin viitata, näkisin, että Suomessa olisi syytä koventaa rangaistuksia siten, että ryhdytään soveltamaan rangaistusasteikon yläpäätä sen alapään sijaan - tämä muuttaisi asetelmaa jo olennaisesti ja sen antaisi rikolliselle selkeämmän signaalin siitä kuinka tuomittavana yhteiskunta tekoa pitää. Nuorten kohdalla miettisin sitä, että onko mahdollista aiempaa varhaisemmassa vaiheessa ottaa käyttöön ns. arestirangaistuksia eli ehdollisen sijaan langetettaisi lyhyitä muutaman kuukauden mittaisia arestirangaistuksia ensimmäisestä vakavampiluonteisesta rikoksesta. Edelliset toimet tietty kohdistuvat kaikkiin, eivät pelkästään maahanmuuttajiin.
Ikävä kyllä kaikkia humamuja ei voi palauttaa kotimaihinsa heidän syyllistyttyä riittävän vakaviin rikoksiin Suomessa, mutta niissä tapauksissa joissa voidaan, mielestäni ensisijainen tehtävä on palauttaminen (joko tuomion kärsittyään tai jo enne tuomion kärsimistä, jolloin tosin on vaara ettei tuomittu lopulta istu tuomiotaan missään). Tietyissä tapauksissa on minusta jo syytä miettiä, että onko kotimaa enää edes vaarallinen jos samalla alueelle samaan kansallisuuteen kuuluvat henkilöt tekevät lomamatkoja tai muita vierailuita, kuten Somaliaan tietyille alueille tehdään.
Oma kantani on edelleen se, että humanitaarista maahanmuuttoa tulee suitsia ja valvoa, jos suinkin mahdollista niin tulisi ryhtyä valikoimaan pakolaisia ennalta ja näin toimien täyttää kiintiöt ja muiden kohdalla laatia tiukat pisteytysjärjestelmät joiden mukaan toimia ja henkilöt jotka eivät täytä kriteereitä tulee poistaa Suomesta. Missään nimessä Suomen kiintiötä ei pitäisi kasvattaa vaan ennemminkin pienentää juuri humamujen kohdalla, sen sijaan muulle - työperäiseen maahanmuuttoon suhtaudun olennaisesti suvaitsevaisemmin. Samoin tiettyyn opiskelijavaihtoon, etenkin jos voidaan sopimusteknisesti varmistua siitä, että valmistunut opislekija palaa kotimaahansa jakamaan tietotaitoa, tällöin toiminta voitaisi sitoa esim. kehitysapuun ja kustannukset ohjata sille sektorille. Tämän enempää en kehitysapuun tässäkään kohdin puutu, sille on oma keskustelunsa.
EU:n tasolla tarkastelisin toimintaa esim. Välimerellä, ehdottelin jo keväällä sitä, että EU:n taholta pakolaisten kuljetukseen käytettäviä aluksia pitäisi ruveta upottamaan ts. jokainen epäilyttävä alus Libyan rannikkolla ja satamissa olisi olemassa oleva kohde, joka pitäisi tuhota. Vielä parempaa olisi jos näitä alusten kapteeneina toimivia henkilöitä saataisi kiinni ja heidät olisi mahdollista poistaa pelistä - vaikka tämä toimi ei poistakaan niitä suuria kaloja (joita löytyy myös eurooppalaisista rikollisjärjestöistä ja välillisesti puoluepolitiikasta) - se vaikeuttaisi olennaisella tapaa pakolaisten laivaamista meren yli. Näkisin, että tässä yhtälössä veneet on helpommin korvattavissa mitä merenkulkutaitoiset kapteenit.
Seuraava kysymys niin Suomessa kuin koko EU:ssa on tämä kokonaisvaltainen pakolaisbisnes, jossa on ns. laillista rahaa mutta siinä pyörii myös ihmiskaupan myötä miljardeja rikollista rahaa. Suomessa toiminta on pääsääntöisesti ns. laillista mutta poliitikkojen ja bisneksessä mukana olevien kytköksiä tulisi tarkastella olennaisesti tarkemmin ja ruotia sitä, että missä määrin toiminta on edes järkevää tai moraalisesti toivottavaa. Tuottaako tämä bisnes valtiolle kuluja ja jos/kun tuottaa niin kuinka paljon? Vai syntyvätkö suurimmat tappiot sitten kunnallissektorin puolella? Kyllähän tietyt kytkökset esim. bisneksessä mukana olevien tahojen ja vaikkapa demareiden välillä herättävät ajatuksia siitä, että kuinka vilpittömiä todellisuudessa ollaankaan vai onko mukana raadollinen taloudellinen aspekti - tai tämä nyt on kaikille itsestään selvää, että mukana on taloudellisia kytköksiä, joita ei vaan kovinkaan mielellään ryhdytä julkisesti ruotimaan, koska se ei välttämättä ole sitä mieluisinta julkisuutta tässä tapauksessa.
Sosiaalitoimen kohdalla luontevinta olisi ensinnä yhtenäistää käytännöt ja määritellä tarkoin se mitä "harkinnanvarainen toimeentulotuki" todellisuudessa pitää sisällään ja mitä siihen on mahdollista sovittaa. Tietyt julkiset lausunnot eivät herätä luottamusta sen suhteen, että ollaan aivan vilpittömiä ja kerrotaan totuus, eikä sekään herätä luottamusta, että toimintoja piilotetaan "yksittäistapaus" termin taakse. Ikävä kyllä näitä yksittäistapauksia on sos. ja th. sektorilla todella paljon. Ymmärrettävää on se ettei henkilöistä voida puhua tunnistettavasti ja ettei tapauksia voida ruotia julkisuudessa, mutta kääntöpuolena on sitten se, että ne termit kätkevät taakseen kohtuudella järjestelmällistä toimintaa, joka esiintyy "yksittäistapauksena".
Inkerinsuomalaiset eivät suoranaisesti kuulu tämän keskustelun alle mutta ainakin eräissä kunnissa rahankäyttö heidän kohdalla on todella holtitonta. Myös heidän eriarvoinen kohtelu on kuitenkin herättänyt paljon närää keskustelussa, vaikka suurin huomio kohdistuu näihin humamuihin.
Sosiaali- ja th-sektorilla todella paljon saataisi jo aikaa sillä, että asiakkaita aivan aidosti pyrittäisi kohtelemaan yhdenveroisesti ja tässä tapauksessa ennemminkin kiristää toimintaa ja ehtoja kuin höllentää niitä siten, että entistä suurempi joukko pääsee nauttimaan huomattavista tulonsiirroista. Ja tässäkin tapauksessa kansalaiskeskustelun torppaaminen on ollut ehdottomasti virheellinen teko, ihmisillä on ollut aidosti huoli vallitsevasta tilanteesta mutta tätä huolta ei ole huomioitu, siihen ei ole kiinnitetty huomiota ja siltä on jopa silmät pyritty sulkemaan. Tavallaan toiminta on tyypillistä Suomessa, virkamiehet korottavat itsensä kansan yläpuolelle ja sulkevat oven keskustelulta. Surullista!
Ja jos luet yllä olevan viestin ajatuksella niin huomaat sen pitävän sisällään useita konkreettisia ratkaisuehdotuksia, joiden myötä tilanne humanitaarisen maahanmuuton osalta Suomessa muuttuisi nähdäkseni astetta parempaan suuntaan. Osaan aihetta sivuavia ongelmia en ryhdy tässä ketjussa ruotimaan tämän syvällisemmin, Välimeren tilanteesta sekä kehitysavusta on omat keskustelunsa. Jälkimmäisen soisin perattavat perinpohjin läpi ja muutettava toimintakulttuuria entisestään ja samalla soisin pienennettävän kehitysapuun annettavia määrärahoja.
vlad.
