http://magneettimedia.com/monikulttuurisuuden-monet-kasvot/
Monikulttuurisuuden monet kasvot?
4.38
Markku Juutinen in
Yhteiskunta 3.8.2015
11 Kommenttia 818 Näyttökerrat
Kansanedustaja Olli Immosen (ps) Twitter-kirjoitus monikulttuurisuudesta sai osakseen kohtuuttoman
negatiivisen mediamyrskyn. Kuinka on mahdollista, että tällaisen yhteiskunnallisen ongelman esille tuominen synnyttää moisen yleisen ”raivonpurkauksen”.
Kansanedustajan kannanotto monikulttuurisuuteen
Immonen viittasi monikulttuurisuuden ongelmallisuuteen, joka on kiistaton tosiasia, niin Suomessa, kuin myös muissa pohjoismaissa sekä yleensä länsimaissa. Hän toi esille tahtonsa Suomen kehittämiseksi avoimeksi, kansainväliseksi, kieleltään ja kulttuuriltaan hedelmälliseksi maaksi. Tähän haluun sisältyi myös esitys voimakkaasta ja urheasta kansakunnasta, joka vapautuisi monikulttuurisuuden tuomasta yhteiskunnallisesta riesasta.
Immonen nosti Twitter-esityksessään ”kissan pöydälle”. Tämä esilletulo paljasti suomalaisen yhteiskunnan yhden kipupisteen. Suomen poliittinen eliitti ja siihen kytkeytyvät tietyt yhteiskunnalliset sektorit ynnä valtamedia, eivät siedä mainitun eliitin poliittisen instrumentin – monikulttuurisuuden – kritisointia.
Tätä Immosen esiintymistä Twitterissä ei voida pitää rasistisena eikä kriminaalina toimintana. Luonnollisesti tällainen kaapista ulos harppaaminen synnyttää provokaatisen piirteen siksi, että nykyinen poliittinen maailma on kyllästetty tasa-arvon, monikulttuurisuuden ja poliittisen korrektiuden kaksinaamaisella kerroksella. On täysin hyväksyttyä moraalisesti esittää tahtonsa riisua monikulttuurisuuden ikeet yhteiskunnan harteilta.
Vai oliko Immosen Twitter-esiintyminen vain suosion keräämistä omien puolelta? Oli niin tai näin, kirjoituksessa kiinnitettiin huomiota ajankohtaiseen ja tärkeään asiaan.
Mitä on monikulttuurisuus ja mitä se ei ole?
Monikulttuurisuutta luonnehditaan asianyhteydestä riippuen, joko kulttuurisena monimuotoisuutena yhteiskunnan tilana; normatiivisena ajattelutapana tai ideologiana, jossa monikulttuurisuuden tilaa arvostetaan, vaalitaan tai lisätään, jolloin puhutaan multikulturismista ja monikulturismista. Monikulttuuripolitiikaksi tietyissä yhteyksissä kutsutaan politiikkaa, jonka välityksellä yritetään ylläpitää ja löytää yhteisiä normeja kulttuuriselle monimuotoisuudelle sekä kulttuurien väliselle vuorovaikutukselle (Soukola 1999; Vitikainen 2014). Täytyy huomata, että nykyisin monikulttuurisuuden käsite ulottuu etnisten ryhmien lisäksi koskemaan alakulttuureita, kuten vammaiset ja sukupuolivähemmistöt.
Antoisinta kulttuuria olisi oman kulttuuriperinteen vaaliminen ja samalla tutustuminen ulkomaisiin kulttuureihin, ilman että näitä sekoitetaan mielettömästi aina yhden valtion sisällä. Tällainen kulttuurien välinen kanssakäyminen eri maiden välillä olisi todellista monikulttuurisuutta sekä kansainvälisyyttä.
Monikulttuurisuus ei nimestään huolimatta rikasta yhteiskuntaa, vaan tekee sen lopulta harmaaksi massaksi johtaen monokulttuuriin. Tämä johtuu geneettisten ja kulttuuristen tekijöiden sekoittumisesta. Rikkaat ja värikkäät kansojen alkuperäiset kulttuurimuodot häviävät etniseen ”pirtelöautomaattiin”. Tämä johtuu osittain jo siitä, että kantaväestön omaa kulttuuria ja uskontoa ei saa enää harjoittaa julkisesti. Tämä on toteutunut jo esi-, peruskouluissa, oppilaitoksissa ja muissa julkisissa tilaisuuksissa. Nyt ollaan siinä tilanteessa, jossa pian suvivirren laulaminen kriminalisoidaan.
Yhtenäiskulttuuri vallanvälineenä?
Ensinnäkin ulottuuko monikulttuurisuuden funktionaalisuus ominaisuutena kansallisen itsemääräämisen heikentymiseen entisestään? Mikäli asia on näin, silloin sillä on poliittinen funktio, joka on eliitin kannalta positiivinen asia.
Vaikka monikulttuurisuus aiheuttaa monia haitallisia vaikutuksia valtion eri sektoreilla, silti sen kritisointi saa vastenmielisen ja tympeän rasisti-kortin heiluttelun osakseen.
Se, että monikulttuurisuus on tabu, johtuu muun muassa siitä, että:
- Monikulttuurisuus on yksi sionistisen eliitin vallanvälineistä.
- Valtamedia ja pakolaispolitiikka kietoutuvat palvelemaan monikulttuurisuutta.
- Edellä mainitut kohdat 1 ja 2 ovat tosiasioita, joista valtamedia ja virallinen Suomi vaikenevat. Ne mykistyvät sionistisen eliitin vallan kourissa.
Päämääränä monikulttuurisuudessa on yhteiskuntarauhan rikkominen eli hajota ja hallitse ohjelma. Tällä ohjelmalla lujitetaan sionistien ja sitä palvelevan poliittisen eliitin valta-asemaa.
Yllä olevien kohtien (1-4) perusteluja:
Kohtaan 1 viitaten on mielenkiintoista havaita kuinka esimerkiksi Ruotsissa vaikuttava juutalaisuuden tutkimusjärjestelmä Paideai kannattaa juutalaista nationalismia Israelissa, jonka miehityspolitiikka täyttää kansanmurhan tunnusmerkit. Vaikka Israelin väestöpolitiikka on räikeän rasistista, silti Paideia-järjestö vaatii monikulttuurisuutta Ruotsiin ja Eurooppaan yleensä (Duke 2013).
The Occidental Observer selvityksen mukaan sionistien rooli monikulttuurisuuden kasvattamisessa esimerkiksi Iso-Britanniassa on huolestuttavan voimakasta (OO 2014).
Kohta 2. Suomessa, kuten yleensä länsimaissa sionistien kontrolloima valtamedia rummuttaa kiihkeästi monikulttuurisuuden puolesta.
Sionistisen eliitin kulttuurimarxilainen ja monikulttuurellinen soluttautuminen poliittisiin laitoksiin, koulutusjärjestelmään ja nykyisin myös kirkkoihin sekä yleensä julkisille sektoreille on tuottanut tulosta. Niinpä kaikki vähänkin terveeltä vivahtavat yhteiskunnan peruspilarit ovat tuhottu, kuten esimerkiksi isänmaallisuus, itsenäiset valtiot, avioliitot, kirkot, opetus- ja koulutussektori jne.. Monikulttuurisuus ja muu tasa-arvo hömppä on vain yksi mainitun mafian instrumenteista (Hultberg 2010; Gramcsi, Antonio. 1975, 2009; Salminen 2004).
Tukholman Rinkebyn lähiössä roihusivat maahanmuuttajien sytyttämät lieskat, vuonna 2013. Onko tämäkin monikulttuurisuuden rikkauksia?
Sionismia edistävät lobbausjärjestöt ja AJC:n (Amerikanjuutalainen komitea) ovat myös tietoisesti ujuttaneet monikulttuurisuutta yhdysvaltoihin ja Eurooppaan. Tämä on tehty juuri siksi, että syntyisi vastakkainasettelua siirtolaisten, pakolaisten ja kantaväestön kesken. Tietysti kulttuurin ja uskonnon ideologiat arvomaailmoineen virittävät osaltaan konflikteja kantaväestön ja pakolaisten kesken.
Euroopan unionin perustaminen on sionistien hallitseman vapaamuurareiden saavutus, kuten edesmennyt tohtori
Karl Steinhauser kirjassaan
EU huomispäivän super-Neuvostoliitto selvästi osoittaa.
Esimerkiksi sionistien Kalergi-suunnitelmalla on pyrkimyksenä tuhota eurooppalainen geeniperimä koko maailmassa, sekä rotujensulatusuunin välityksellä synnyttää uusi sekarotu, jota olisi helppo ohjata. EU:n luomisessa Karergilla on ollut sormensa pelissä, sen alkurahoittajina ovat olleet Warburg, Baruch ja Rothchild (Kalergi 1925).
EU on verraton esimerkki monikulttuurisuuden riemujuhlasta.
Koska yllä mainittiin sionistit, niin on syytä argumentoida heidän motivaatioitaan esimerkiksi monikulttuurisuuden tausta vaikuttajina.
Miksi sionistinen länsimainen viihdeteollisuus (esim. Hollywood) lakkaamatta tuottaa elokuvia, joissa pilkataan ei-juutalaista maailmaa, alistetaan kristittyjen edustajia roistoiksi ynnä muuksi sen kaltaisiksi heittiöiksi? Mutta vastaavasti ”juutalaisten” edustajat, joko selvästi nimettynä tai mielikuvien kautta tähän edustukseen viittaavana ovat poikkeuksetta sankarin tai kekseliään uhrin roolissa. Myös afroamerikkalaisten edustajat ja muut kuin valkoisten eurooppalaisten näköiset näyttelijät ovat sympatioita keräävissä rooleissa.
Vastaus on edelliseen selvä: Viihdeteollisuuden avulla manipuloidaan ihmisten piilotajuntaa hyväksymään esimerkiksi monikulttuurisuuden aiheuttaman sekasortoisuuden tilan yhteiskunnassa. Sionistinen viihdekulttuuri syyllistää kristittyä maailmaa ja etniseltä taustaltaan valkoisia ihmisiä (ei tietenkään juutalaisia) itseruoskintaan rasismin edustajina. Viihdemaailman törky kiroaa sellaiset terveet arvot kuten esimerkiksi miehen ja naisen muodostama perhe, isänmaallisuus, uskonto ja kulttuuriperinne. Toki viihde maailmalla on muitakin pyrkimyksiä kuin yhtenäistämisagenda, mutta emme puutu tässä yhteydessä muihin asiantiloihin.
Se, että länsimainen viihdemaailma ja massamedia sekä ylikansallinen talous- ja pankkiirieliitti muodostuu sionistisista vaikuttajista ovat esitettyinä lähteineen kirjoituksissani
Massamedian vaikutus ja sen omistussuhteet ja
Sionistisen eliitin maailman valloitus.
Jo tästä viihdemaailman järkkymättömästä juutalaistaustaisuuden, monikulttuurisuuden ja sukupuolineutraaliuden agendasta voidaan päätellä, että sionistinen eliitti todellakin on sellaisen ilmiön taustalla kuin monikulttuurisuus. Se, joka hallitsee ja kontrolloi valtamediaa, vaikuttaa voimakkaasti yhteiskunnan hallintaan.
Kohdan 3 esimerkki löytyy Immosen pakolaiskritiikin synnyttämästä kuohusta. Sionistinen massamedia suorastaan jyräsi Immosen miedon monikulttuurisuuden avauksen yli, jonka tarkoituksena on täydellinen sanan vapauden ja keskustelun tyrehdyttäminen pakolais- ja monikulttuurisuuden kysymyksestä. Poliitikot ja johtavat viranhaltijat eivät uskalla tehdä päätöksiä, jotka olisivat hyödyksi Suomelle ja sen kansalle. Todellakin he mieluummin valitsevat monikulttuurisuuden painajaisen, kuin kantaväestön hyvinvoinnin. Juuri tätä sionistinen eliitti ja heidän kätyrinsä haluavat.
Alexander Stubbin mielestä monikulttuurisuus on rikkaus, vaikka kantaväestön ja sen kulttuurin kustannuksella
Yhteinäistämispolitiikka ja yhteiskuntarauha
(Perustelut jatkuvat)
Kohtaan 4 on syytä esittää niitä negatiivisia ilmiöitä, mitä holtiton pakolaispolitiikka on aiheuttanut esimerkiksi Suomelle ja muissa pohjoismaissa.
Rikollisuus:
Esimerkiksi Ruotsissa tilastoitujen raiskauksien määrä on kolminkertaistunut seitsemän vuoden kuluessa. Vuonna 2003 poliisille ilmoitettiin noin 2 200 raiskausta. Vuonna 2010 tapauksia oli jo 6 000 ja vuonna 2011 noin 6 638.1
Suomessa vuonna 2011 raiskauksia raportoitiin 100 000 asukasta kohden noin 20 tapausta. Vastaavasti Ruotsissa vuonna 2011 raiskauksia ilmeni 70 tapausta 100 000 asukasta kohden 2.
Korkeat maahanmuuttomäärät ovat luultavasti yksi syy raiskaustilastojen kasvulle.
Suomen ja Norjan raiskaustilastoissa on merkille pantavaa ulkomaalaisten ylivoimainen osuus verrattuna kantaväestöön, kun tapaukset suhteutetaan ulkomaalaisten määrään.4 Suomen ja Norjan tilastot antavat voimakkaan viitteen siitä, että myös Ruotsin vastaavissa tilastoissa voimakkaampina tekijöinä ovat ulkomaalaistaustaiset henkilöt.
Alla esitetään viitteitä Oikeustieteellisen tutkimuslaitoksen tutkimuksista nimellä
Maahanmuuttajat rikoksen uhreina ja tekijöinä. (Sivut 26-36.)
Henkirikoksissa vuosien 2003–2011 välillä Kaakkois-Aasiasta, Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta kotoisin olleilla rikollisuustaso oli selvästi kantaväestöä korkeampi.
Pahoinpitelyrikokset (2010-2011): Itä-Aasiasta ja Oseaniasta eli Tyynenmeren saaristoista saapuvilla oli suomenruotsalaisten ohella vähemmän tämän ryhmän rikollisuutta kuin suomenkielisillä suomalaisilla. Ruotsinsuomalaisilla pahoinpitelyrikoksia esiintyi kaksi kertaa enemmän, ja Lähi-idästä ja Afrikasta muuttaneilla ennätykselliset
kolme kertaa enemmän silloinkin, kun kaikki tekijät oli vakioitu (vakioiminen tarkoittaa alue-, tulotaso-, ikä- ja sukupuolivakioitua tasoa)
. Nuorten miesten mittava edustus tuplasi tämänlaisen rikollisuuden todellisen arvon kuusinkertaiseksi kantaväestöön nähden. Seuraavaksi korkeinta kyseisen rikollisuus oli Suomessa syntyneillä vieraskielisillä ja muualta Euroopasta kuin EU:n alueelta tulevilla.
Vielä raiskauksista (2010-2011): Suomessa syntynyt toisen polven maahanmuuttaja raiskaa neljä kertaa todennäköisemmin kuin kantaväestöön kuuluva silloinkin kun ikä ja muut tekijät on vakioitu.
Sosiodemografiset tekijät ovat esim. sukupuoli, ikä, koulutustaso ja ammatti tai kotitaloudessa asuvien lukumäärä.
Sosiodemografisten tekijöiden vakioinnin jälkeen Afrikasta ja Lähi-idästä kotoisin olleiden miesten raiskausrikollisuuden taso oli yhä kymmenkertainen syntyperäisiin suomalaisiin nähden, lisäksi myös seitsemän muun maahanmuuttajaryhmän rikollisuustaso kohosi tilastollisesti merkitsevästi syntyperäisiä suomalaisia korkeammaksi.
Samoin
varkaus- ja
ryöstörikoksissa maahanmuuttajataustaiset henkilöt ovat tilastollisesti kantaväestöä korkeammalla tasolla.
Yllä mainitut asiat ovat tilastollisia tosiasioita, eikä niitä voida sysätä maton alle, vaan niistä tulee keskustella ilman rasistikortin heiluttelua. Tosiasiassa olisi Suomen ja suomalaisten etu, jos maahan ei enää saapuisi yhtään pakolaista.
Sopeuttamisohjelma vaatisi suunnattomasti enemmän varoja onnistuakseen ja tasaantuisiko rikollisuustilastot edes sittenkään?
Kantaväestön kulttuuri alistetaan vieraan kulttuurin ehdoille:
Luultavasti kaikki ovat samaa mieltä siitä, että sopeutumisen päävastuu täytyy olla maahanmuuttajalla. Heidän tulee hyväksyä ja elää vastaanottomaan lakien, sääntöjen ja kulttuurin mukaisesti, mutta kuitenkaan heidän ei tarvitse unohtaa omaa kulttuuriaan ja uskontoaan.
Mutta nykyisin on vallalla sellainen nurinkurisuus, että valtaväestö on ohjattu vapaaehtoisesti sopeutumaan maahanmuuttajien kulttuuriin ja elämään heidän ehdoillaan. Tämä on täysin väärin, eikä sitä pidä hyväksyä. Nythän esimerkiksi peruskouluissa on luovuttu lähes täysin Suomalaista kulttuurista ja kristillisestä perinteestä, ettei se vain loukkaisi maahanmuuttajia. Tähän oman kulttuurin unohtamiseen on ainakin osittain syynä Suomalaisen mediakulttuurin, mainonnan kansainvälisyys, vapaamielisyys ja suoranainen vihamielisyys uskontoja kohtaan.
Vuoden 2010 tilastoja eri rikoksista:
Henkirikoksissa Kaakkois-Aasiasta, Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta kotoisin olleilla rikollisuustaso oli selvästi kantaväestöä korkeampi.
Hiljainen kansanmurha:
Lisäksi pitkälle viety pakolaispolitiikka hävittää kantaväestön omaa geneettistä perimää korvaten se vieraalla perimällä.
Sopeutumisen päävastuun tulee olla maahantulijalla, sillä hän vaihtaa kotimaansa uuteen maahan siksi, että hän uskoo kohdemaan olevan parempi paikka asua ja elää.
Jos näin ei tapahdu ja yhteisöllisyyttä, ts. yhteenkuuluvuutta ei pääse syntymään, katoaa myös myötätunto. Silloin leimahtavat rasismin ja väestöryhmien välisten vahvojen ennakkoluulojen kaltaiset ikävät ilmiöt. Kantaväestön (hyvin pienen vähemmistön) parissa ne voivat näkyä muukalaisvihamielisyytenä, maahanmuuttajien (hyvin pienen vähemmistön) parissa ne voivat näkyä piittaamattomuutena Suomen lakeja ja yhteiskuntajärjestystä kohtaan.
Kustannukset:
Luonnollisesti pakolaisten sopeuttaminen tai ”kotouttaminen”, kuten hölmösti nykyisin ilmaistaan, maksaa maltaita, jotka katetaan verorahoilla ja kantaväestön hyvinvoinnin kustannuksella.
Pakolaispolitiikasta vastuulliset henkilöt eivät ilmeisesti ole tajunneet sitä, että esim. Suomeen saapuvat kriisialueiden maahanmuuttajat tuskin ovat aina köyhää porukkaa. Nimittäin köyhät ihmiset eivät pääse muuttamaan yhtä hyvin kuin rikkaammat ja kenties muutenkin paremmassa yhteiskunnallisessa asemassa olevat ihmiset. Jos esimerkiksi Somaliasta lähtee kaikki etevimmät pois, niin silloin Afrikan sarven alueelle tilanne voi olla tuhoisa.
Monikulttuurisuuden kritisointi
Järkevä monikulttuurisuuden arvostelu kohdistuu siitä vastuussa oleviin virallisiin elimiin, kuten esimerkiksi heihin, jotka ovat vastuussa pakolaispolitiikasta, sekä eturyhmiin, jotka hyötyvät pakolaispolitiikasta. Maahanmuuttopolitiikan tai monikulttuurisuuden tuomien haittatekijöiden esittämisessä ei hyökätä pakolaisia vastaan, vaan käydään yhteiskunnallista debattia monikulttuurisuuden ongelmasta.
Yllä esitettyyn nojautuen sanomattakin selvää on, että tällainen kritiikki ei ole mitään rasismia, puhumattakaan kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.
Nykyisen kaltaisesta yhteiskunnallisesta mädännäisyydestä ja Suomen poliittisesta eliitistä, joka kansaa pilkaten julkeasti palvelee kasvotonta ylikansallista harvainvaltaa, joka koostuu jättiläiskorporaatioiden omistajista, pankkiirieliitistä sekä muista kansainvälisistä valtioidenvälisistä järjestöistä, tulee päästä eroon.
Tällaisesta epäsuotuisasta tilanteesta vapaudutaan vain täydellisellä vallankumouksella. Poliittisista Suomen sisäisistä vihollisista on vapauduttava. Tällaiseen kahlitsemattomaan yhteiskunnalliseen tilaan voidaan päästä esimerkiksi puhdistautumalla valtamedian myrkyllisyydestä. /MJ.
