inhaa itäkalustoa

Koneet lensi harkoissa, joten kyse tuskin oli siitä etteikö niitä olisi ollut saatavilla. Paraatipaikalla paistoi aurinko, mutta kuulemma kaupungin ulkopuolella oli saderintama, joten emt.
Muutama viikko sitten liikkui juttua että paraati vedettäisiin sodan vuoksi tynkäversiona.
 
Mikfin70 kirjoitti:
Ettei vain olisi niitä uusia BMP-2 tykinputkia mitä ostettiin muutama vuosi sitten Slovakiasta vai Tsekeistä NSPA:n kautta?!
Niissä on ollut hieman laatuongelmia.
Klikkaa laajentaaksesi...
Tuo voi olla mistä vaan, kun postaaja ei kerro lähdettä asiantuntijuutta henkivää kommenttia "Mä luulin että nämä sorvataan ja nyt mietin miten tämä on edes mahdollista." lukuunottamatta.

Putki näyttää olevan katkaistu ja katkaisupinta on vielä hiottu. Lienee pompannut jonkun tahon laaduntarkkailussa. Kuvassa näyttäisi olevan myös kuvanottajan sandaalit.
 
magitsu kirjoitti:
Tässä alempi on ilmeisesti lähde.
https://twitter.com/x/status/1551194303665512448

t.me

💥BEREZOVIEW (Taras Berezovets) WAR IN UKRAINE

🔫 Российское высокоточное оружие «аналоговнет». Ствол российской БМП в разрезе.
t.me t.me
"Russian high-precision weapons are "analogue". The barrel of a Russian infantry fighting vehicle in the context."
Klikkaa laajentaaksesi...
Seinämänpaksuuden vaihtelu 3 mm ja siitä aiheutuva epäkeskisyys e=1,5 mm ovat aika suuria ja ainakin suurikaliiperisten tykistöaseiden valmistus- ja hyväksymisrajojen ulkopuolella sekä lännessä että idässä (entisessä NL:ssa) alla olevien lähteiden mukaan.
~30 mm kal aseille ei itseltäni löytynyt tietoja toleransseista tai mitoitusperiaatteista muuta kuin oma arvio, että lujuuden suhteen niissä lienee suuremmat varmuuskertoimet myötölujuuteen nähden kuin >90 mm tykinputkilla. Tässä on kuitenkin huomioitava, että yleensä ~30 mm tykit ovat jonkinmoisia sarjatuliaseita, joten putken lämpeneminen on niillä ongelma ja mahdollinen myötölujuuden lasku edellyttää suurempien varmuuskertoimien käyttöä mitoituksessa. Sarjatulen myötä putken taivutusvärähtelyt eivät välttämättä vaimene laukausten välillä, joten putkista tehdään "ylijäykkiä" värähtelyhaittojen pienentämiseksi ja siten painevarmuudeltaan lujempia kuin laukauksittain kertatulta ampuvien tykistöaseiden tuliputkista (krh/ tykit).

Ohessa kuvana yksinkertaisen laskelman tulokset epäkeskisyyden vaikutuksesta putken kehäjännitykseen lähteen A. Ylinen Kimmo- ja lujuusopppi, Osa 2, II tark. p, WSOY, 1970 /s. 882 mukaan.
Aseen kal 30 mm ja rihlan korkeuden arvaukset 1,0 mm sekä 0,5 mm on tarkasteltu.
Epakesk_jann_2A42-putki-2.png

Laskelma näyttää ~12 % kehäjännityksen (tangenttiaalijännityksen) maksimin kasvua (sisäreunassa) epäkeskisyydestä johtuen, jos olen laskenut oikein :whistle:. Muita vaikutuksia ampumiseen / tarkkuuteen en osaa arvioida. Ehkä laukaisukoneiston iskurin osuma nalliin voi olla murheena, jos sama suurehko epäkeskisyys on myös lukon alueella keskiöinnissä? Jännityksen kasvu ei liene kriittinen 30 mm:n aseella, mutta > 90 mm tykeissä ja erityisesti panssarivaunukanuunoissa, joissa tuliputkien vamuuskertoimet ovat pieniä, ei tuollaisia epäkeskisyyksiä ja niiden seurauksia sallita jännityksienkään puolesta.

Muita tietoja tueksi, valitettavasti suurikal aseista:
A) Geometriamittaukset erään 125 mm panssarivaunukanuunan tuliputkelle ovat antaneet aikanaan tulokset:
Panoskammion alueella epäkeskisyys eräässä mittapisteessä e< 0,070 mm ja putken työlieriön alueella eräässä mittapisteessä e < 0,18 mm. (HUOM: Yksittäisiä mittapisteitä, ei mittausta koko putkimatkalta!)
Putken alueella kehäjännityksen suhteellinen kasvu oli arviotu 0,13 % ja vastaavaksi von Mises vertailujännityksen suhteelliseksi kasvuksi oli arvioitu 0,09 % epäkeskisyydellä e=0,18 mm mittauskohdassa.
Ainakin kyseinen mitattu panssarivaunukanuunan tuliputki oli "tarkasti" valmistettu "itäisestä valmistusmaasta" huolimatta. Valitetettavasti alkuperäistä datan tietolähdettä ei ole enää tiedossa.

B) Ohessa leike venäläisestä tykistöaseiden osien valmistusohjeesta, jonka mukaan 1 mm:n seinämän paksuuden vaihtelu ei vaikuta merkittävästi putken lujuuteen, mutta se lisää putken taipumaa / käyryyttä (bore curvature). Seinämänpaksuuden >1 mm:n vaihtelua on pidetty hylkäysrajana tykin tuliputkille.

1658682216505.png
Lähde: Taptun, A.S. Production of Artillery Systems. US Army Foreign Science and Tecnology Center. 1972. FSTC-HT-23-1501-71. AD0740789. Lainaus on sivulta: pdf sivu 53./ tekstisivu 48.
Aiheesta kiinnostuneille iltalukemiseksi ohessa latauslinkki (25 Mb / 350 sivua): https://apps.dtic.mil/sti/pdfs/AD0740789.pdf

C) Hieman Off-topic: USA:n rajat seinämäpaksuuden vaihtelulle 155 tuliputkelle ovat olleet:
- Lähellä lukkopintaa sallitun seinämänpaksuuden vaihtelun raja 0,01"=0,254 mm (6"=152 mm etäisyydellä lukosta saakka)
- Siitä eteenpäin putken suulle sallitun seinämänpaksuuden vaihtelun raja 0,06"=1,52 mm. (HUOM: edellä NL:n aikaisen ohjeen raja 1 mm on tiukempi "työlieriön" alueella, mutta löysempi lukossa?.)

Italialaisen Palmaria panssarihaupitsin tuliputki on täyttänyt em. USA:n vaatimukset ja muutkin 155 mm tuliputkivaatimukset oheisen "Reverse Engineering" raportin mukaan.
Suurin mitattu seinämänpaksuuden vaihtelu työlieriöllä oli 0,025'' < 0,06'' hylkäysraja, putki OK. Tutkituista toinen putki on parempi seinämänpaksuuden vaihtelun suhteen (pienempi vaihtelu).
Ohessa linkki (1,6 Mb / 46 s): https://apps.dtic.mil/sti/pdfs/ADA234040.pdf

Yhteenveto:
Alkuperäisen viestin mukainen 3 mm:n seinämävaihtelu ja vastaava epäkeskisyys e=1,5 mm vaikuttavat suurilta, mutta ne eivät ole välttämättä katastrofaalisia putken lujuuden kannalta suhteellisen pienen kaliiperin 30 mm vuoksi. Kehäjännitys kasvaa suhteellisesti ~12 %, joka voi olla sallittua tykistöaseiden mitoitusta suuremman varmuuskertoimen käytön myötä. Vaikutusta aseen muihin ampumaominaisuuksiin en kykene arvioimaan. Kal 30 mm aseen mitoitusperiaatteet eivät ole selvillä, joten "sallitun seinämävaihtelun" fiksu arviointi ei ole tämän viestin laatijan tiedoin mahdollista.
Jos tuliputki on autofretoitu, voimakkaasti epäkeskisen putken jäännösjännityskenttä ei vastanne tavoitteita. Ei ole tiedossa, onko Venäjällä autofretoitu 30 mm:n tuliputkia.

Havaittu vaihtelu ylittää tykistöaseiden tuliputkille asetetut sekä läntiset (USA 0,254/1,52 mm) että itäiset (NL 1 mm) hyväksymis-/hylkäysrajat seinämänpaksuuden vaihtelulle, mutta esitetyt rajat ovat tarkoitettu suuremmille kaliipereille lähdeviitteiden mukaisesti.

Epävirallisen mittatiedon mukaan erään mitatun 125 mm panssarivaunukanuunan tuliputken epäkeskisyys oli e<0,18 mm työlieriön yksittäisess mittapisteessä ja siten putki oli varsin tarkasti valmistettu verrattuna viestin 30 mm:n aseen tuliputken epäkeskisyyteen e=1,5 mm ja vastaavaan seinämän vaihteluun 3 mm nähden.

Venäläiset tai oikeastaan NL:set mittavaatimukset ovat sangen yhtenevät länsimaisiin nähden tykistöaseiden tuliputkien keskeisten ominaisuuksien osalta ja he lienevät kyenneet valmistamaan ainakin yhden vientikauppaan menneen 125 mm panssarivaunukanuunan tuliputken sangen mittatarkasti. Onko hyvä asevalmistusperinne säilynyt tai siirtynyt myös nykyisen Venäjän asevalmistukseen, on pohtimisen arvoinen aihe.
 
Minulla lienee syytä ripotella hieman tuhkaa päälleni edellisen viestini vuoksi, joten ohessa korjaus/ajatus autofretoinnin soveltuvuudesta 30 mm:n sarjatulta ampuvan aseen tuliputkelle ja hieman lisää tietoa tuliputken seinämän paksuuden valmistustoleransseista.

Autofretointi:
30 mm:n tuliputken autofretointi ei ole järkevää, jos putken lämpötila nousee yli 350 … 400 oC asteen, koska jäännösjännitykset laukeavat ja autofretoinnin edut menetetään.
Tuskin 30 mm tuliputkia on autofretoitu ellei niihin ole järjestetty jotain pakkojäähdytyssysteemiä, joka huolehtii siitä, että lämpötila ei kohoa liian korkeaksi sarjatulta taajaan ammuttaessa.

Valmistustoleranssit:
Suora lainaus venäläisen (NL:sen) tykistöaseiden suunnittelun oppikirjan:
Орлов Б.В., Ларман Э.К., Маликов В.Г. Устройство и проектирование стволов артиллерийских орудий. М.: Машиностроение, 1976. 432 с.
Orlov B.V., Larman E.K., Malikov V.G. (1976) Ustroystvo i proektirovanie stvolov artilleriyskikh orudiy [Arrangement and design of artillery barrels]. Moscow: Mashinostroenie.

suomenkielisestä ”Tykistöaseiden putkien rakenne ja suunnittelu” käännösmonisteesta. Se kertoo kappaleessa

***********Lainaus alkaa*********
5.4. Putken lämpenemisen vaikutus hajontaan ja ammunnan tarkkuuteen.
” Putken lämpenemisellä on negatiivinen vaikutus ampumatuloksiin. Se pienentää kantamaa, huonontaa tarkkuutta ja lisää hajontaa, vaikeuttaa hylsyn ulosvetoa (erityisesti nopeasti ampuvilla aseilla), suurentaa putken taipumaa jne. Tästä johtuen putken käyryys ja lähtökulma muuttuvat laukauksesta toiseen.
….
Erityisen voimakkaasti putken taipuma muuttuu, jos putken seinämät ovat huomattavan eripaksuiset, vaikkakin valmistusvaatimusten rajoissa. Tällöin putki taipuu vahvemman seinämän suuntaan. Eräiden putkien valmistuksessa sallittu seinämän paksuuden ero 3 mm johtaa putken kuumetessa jopa 20 m:n poikkeamaan ammuttaessa 1 500 m:n etäisyydelle, mitä ei enää voi pitää hyväksyttävänä.”
**********Lainaus loppu.*********

Tuon mukaan 3 mm:n seinämän paksuusero olisi sallittua joillakin tuliputkilla, mutta aseen tarkkuus kärsii.
1500 m:n etäisyys lienee 30 mm 2A42 aseen suorituskykyalueella, joten ollaankohan tässä ihan asian juurilla eli seinämän paksuuden ero 3 mm on juuri hylkäysrajalla ko. aseella, mutta se aiheuttaa vaikeuksia aseen tarkkuuden suhteen. Ehkäpä ukrainalaiset ovat asian laidan tienneet ja ovat uutisoineet ”sykähdyttävän” laatu-uutisen valmistustarkkuudesta propagandamielessä.

Lähdekirjasta sen verran, että sen epävirallinen suomennos (Heino, L. 1995) on irtolehtikopiomoniste, joten se ei ole julkisesti saatavilla. Joillakin työpaikoilla, joissa tykistöaseiden tekniset asiat ovat ”puuhastelujen” kohteena, se voi paikallisen työpaikkakirjaston hyllystä löytyä luettavaksi. Vanhan itä-blokin maiden uusissakin aseteknisissä julkaisuissa alkuperäiseen kirjaan joskus viitataan, joten se lienee tunnettu alan teos Itä-Euroopassa. Tykistöaseen suunnittelunäkökohdat on siinä esitetty sangen monipuolisesti. Kääntäjä on aikanaan tehnyt kunnioitettavan ja hatun noston ansaitsevan työponnistelun teosta suomentaessaan. Alkuperäistä, venäjänkielistä teosta en ole nähnyt enkä siitä mitään olisi ymmärtänytkään.

Sorry, että en muistanut tuota yksityiskohtaa monisteesta edellistä viestiä kirjoittaessani, mutta mielenkiintoinen asetekninen detalji tullee aiheesta kiinnostuneille Foorumilaisille tiedoksi näin jälkikäteenkin kirjattuna.
 
Kraz 255b esittely, näyttäisi olevan silta-ajoneuvo TMM.


TMM weaponsystems.net -sivustolla:
ve_aev_tmm_o1.jpg


Linkki: https://weaponsystems.net/system/1276-TMM
 
Tällaisten lentotehtävien tarkoitus näyttää olevan vain antaa yksiköille jotain tekemistä, kun ne eivät pysty muuten operoimaan tehokkaasti nykytilanteessa. Ohjaamattomien rakettien tarkkuus on huono etenkin kun ne ammutaan ballistisella radalla matalalta. Su-25 -rykmentit ovat kärsineet isoja tappioita (tyyliin 20% fliitistä).
 
Vastaako S-24B käytännössä Uraganin 240mm rakettia? Luulisi olevan kustannustehokkaampaa käyttää tykistöä, ellei noita saa jotenkin todella tarkasti tähdättyä.
 
BM-27 Uragan ampuu 220 mm rakettia, jossa on hieman pienempi taistelukärki kuin S-24:ssä. Toisaalta Uraganiin on saatavissa erilaisia kuorma-ammuksia, joiden teho on useimpia kohteita vastaan parempi.

Venäjän toimissa Ukrainassa ei ole ollut havaittavissa kustannustehokkuuden tavoittelua.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top