inhaa itäkalustoa

[otwa]

Enpä tiedä, onko noilla kevythävittäjillä sodittu oikeastaan oikeaa sotaa muualla kuin Afrikassa? Ainakaan ns kiistellyssä ilmatilassa. Koko ja hinta rajoittaa pakosti mukana kannettavaa sensorimäärää ja -laatua, joten minkäänlaista oikeaa hävittäjää vastaan nuo ovat alakynnessä.

 

[-TripleX-]

Kyllähän samoja virityksiä uuden sukupolven harjoituskoneiden kevythävittäjäversioista löytyy aikakin korealaisilta ja italialaisilta (sama pohjaratkaisu tämän Yakin kanssa), lisäksi onhan Suomellakin kokemusta Hawkien aseistamisesta. Turha tästä uutisesta on siis enempää alkaa tekemään tulkintoja. Kyseessä voi olla kohtuullinen apukone, muttei mikään ratkaiseva asejärjestelmät, josta olisi mitään vastusta oikeille hävittäjille.

Löytyy toki muiltakin, mutta ne ovatkin juuri siinä apuroolissa, mailla on tarvittava määrä oikeita hävittäjiä ja saavat niitä tarvittaessa tilattua lisää mikäli tarve tulee. Venäjällä valmistuu alle kymmenen kpl vuodessa SU-35 ja noin yhden käden sormilla laskettavissa oleva määrä SU-34:ia. Niitä tuhoutuu ja kuluu loppuun merkittävästi nopeammin kuin uusia tulee käyttöön. Vielä lentävien vanhempien konemallien elinkaarta on jo kokeiltu pidentää useimmilla hokkuspokkus tempuilla ja jossain vaiheessa on todettava tosiasiat. Tällöin lentotuntien määrä olemassa oleville Suhoille nousee väkisinkin pelkästään ison maan rajojen partioinnissa sekä uusien lentäjien koulutuksen johdosta.

Näille voisi olla tilausta jos Suhoita on satoja kappaleita rivissä, varaosia riittää ja uusien valmistaminen onnistuu heti kun tilaus lyödään sisään. Nyt noista mikään ei toteudu, joten uuden konemallin tuominen palettiin kehityskuluineen, huollon sekä henkilöstön järjestelyineen syö vain sitä rajallista budjettia johonkin sellaiseen, johon ei oikeasti olisi varaa. Siksi onkin hyvä, että menevät tuohon suuntaan.

Enpä tiedä, onko noilla kevythävittäjillä sodittu oikeastaan oikeaa sotaa muualla kuin Afrikassa? Ainakaan ns kiistellyssä ilmatilassa. Koko ja hinta rajoittaa pakosti mukana kannettavaa sensorimäärää ja -laatua, joten minkäänlaista oikeaa hävittäjää vastaan nuo ovat alakynnessä.

Näillä ne varmaan 5-10 vuoden päästä partioivat rajojaan kun Suhoi fleetin lentotunnit on kortilla. Olettaen siis, että koko projektista tulee yhtään mitään valmista. Lisäksi ehkä jonkinlainen rooli voisi olla droonien torjunnassa mikäli saisivat tutkan löytämään sellaiset maan lähellä lentävätkin. Muutaman vuoden päästä ollaan viisaampia miten tuon kanssa käy. En odota mitään suurta vientimenestystä.

 

[mechanicus]

Enpä tiedä, onko noilla kevythävittäjillä sodittu oikeastaan oikeaa sotaa muualla kuin Afrikassa?

Kauas pitää mennä historiassa, mutta sieltä löytyy ainakin F-5 (USAF), Folland Gnat (Intia), G-2/G-4/J-21 Galeb/Jastreb (Yugoslavian alue) ja Fouga Magister (Israel), jotka ovat päässeet tositoimiin. F-5, Gnat ja Magister taistelivat myös ihan tasokkaita vihollisia vastaan. Taistelivat toki myös G-4 ja J-21 esim. USAF F-16:ta vastaan tai paremminkin saivat kunnian tulla alasammutuiksi F-16:n toimesta. F-16:n alasampumiksi.

 

[Samovarius]

Enpä tiedä, onko noilla kevythävittäjillä sodittu oikeastaan oikeaa sotaa muualla kuin Afrikassa? Ainakaan ns kiistellyssä ilmatilassa. Koko ja hinta rajoittaa pakosti mukana kannettavaa sensorimäärää ja -laatua, joten minkäänlaista oikeaa hävittäjää vastaan nuo ovat alakynnessä.

Kauas pitää mennä historiassa, mutta sieltä löytyy ainakin F-5 (USAF), Folland Gnat (Intia), G-2/G-4/J-21 Galeb/Jastreb (Yugoslavian alue) ja Fouga Magister (Israel), jotka ovat päässeet tositoimiin. F-5, Gnat ja Magister taistelivat myös ihan tasokkaita vihollisia vastaan. Taistelivat toki myös G-4 ja J-21 esim. USAF F-16:ta vastaan tai paremminkin saivat kunnian tulla alasammutuiksi F-16:n toimesta.

Riippuu nyt kevythävittäjän määritelmästä, F-5 esmes on kuitenkin ylisooninen ja E/F-sukupolvi myös mm. tutkalla varustettu. Se ei 70-luvunkaan mittapuulla ollut harjoitushävittäjästä viritetty kevythävittäjä vaan ihan sotarauta (toisin kuin kevyeksi vientikoneeksi tehty Gnat, joka vanheni melkeinpä suoraan tuotantolinjoille yliääniajan koittaessa 60-luvun alussa), vaikka toki hävisikin suorituskyvyssä vaikkapa F-4:lle (joka on selvästi suurempi kone) tai F-16:lle (joka taas on sukupolvea uudempi kone). En pitäisi vaikkapa Miragea varsinaisesti kevythävittäjänä, vaikka se sellaisena elämänsä aloittikin. Saman voisi sanoa vaikkapa MiG-21:stä, kyse on torjuntahävittäjistä.

Mitä taas tulee näihin aidosti kevythävittäjiin (kuten vaikkapa BAC Strikemaster, A-37, Hawk 200, FA-50 tai mainittu Yak-130M) , niiden markkinathan ovat ensisijaisesti juurikin kehitysmaapuolella, maissa joilla ei varsinaisiin hävittäjiin tyypillisesti ole varoja eikä oikein niiden vihamiehilläkään. Siksi tehtäväprofiilissa varmaankin korostuvat rauhan aikana tunnistuslennot ja sodanajan tehtävänä ilmasta-maahan-toiminta ja monet näistä konetyypeistähän ovatkin lähinnä rynnäkkökoneita (kuriositeettina voisin huomauttaa Omanin ilmavoimien hävittäjätorjunnasta vastanneen Jaguarin, jossa ei ollut mm. tutkaa). Niiden vertaaminen varsinaisiin hävittäjiin ei ole oikein mielekästä, sillä niiden hankinnan vaihtoehtona on tyypillisesti luopua ilmavoimista melkeinpä tykkänään.

Sinänsä Yak-130M on aika järkeenkäypä tuote, Venäjä tarvitsee vientituloja muttei varmaankaan voi irrottaa tuotantokapasiteettia Su-30-perheestä. Ukrainassa konetyypille ei liene juurikaan käyttöä (IT-olosuhteet ovat molemmille osapuolille aika haastavia paljon suorituskykyisemmälläkin kalustolla) joten tuotannon tarjoaminen vientiin on ihan loogista, kyllä niitä kakkastaneja asiakkaiksi asti riittää.

Jonkun toimesta on muuten englannin ja ruotsin, ei suomen muoto (Kotus voi puolestani suksia suolle, näin opetettiin 90-luvulla, kun tulokset eivät vielä laskeneet).

 

[fulcrum]

Riippuu nyt kevythävittäjän määritelmästä, F-5 esmes on kuitenkin ylisooninen ja E/F-sukupolvi myös mm. tutkalla varustettu. Se ei 70-luvunkaan mittapuulla ollut harjoitushävittäjästä viritetty kevythävittäjä vaan ihan sotarauta (toisin kuin kevyeksi vientikoneeksi tehty Gnat, joka vanheni melkeinpä suoraan tuotantolinjoille yliääniajan koittaessa 60-luvun alussa), vaikka toki hävisikin suorituskyvyssä vaikkapa F-4:lle (joka on selvästi suurempi kone) tai F-16:lle (joka taas on sukupolvea uudempi kone). En pitäisi vaikkapa Miragea varsinaisesti kevythävittäjänä, vaikka se sellaisena elämänsä aloittikin. Saman voisi sanoa vaikkapa MiG-21:stä, kyse on torjuntahävittäjistä.

Justiinsa näin, eli puhutaanko 'kevythävittäjästä' vai 'kevyestä hävittäjästä'? Menee semanttiseksi hiusten silppuamiseksi, mutta 'kevyt hävittäjä' on nähdäkseni hävittäjä jolla on kaikki ensilinjan taistelukoneen ominaisuudet, vain hiukan heikommassa muodossa. Kylmän sodan aikana, ja osittain vieläkin, suurvallatkin jakoivat koneet kevyisiin ja raskaisiin tst-koneisiin, eli kuuluisa 'hi-lo mix'.

'Kevythävittäjä' taas on laite, josta selkeästi puuttuu kokonaan sellaisia ominaisuuksia jotka taistelukoneessa normaalisti on. Eli joku Hawk 200, Cessna A-37 jne. Tällaisissa koneissa ei ole mitään vikaa, jos niitä käyttää siihen mihin ne on tarkoitettu: matalamman tason uhka-alueille, joissa El Presidente voi pommittaa niillä separatisteja tai ampua alas salakuljettajia. Miksi ostaa bemaria, jos kauppareissut ja lapsen viemisen kouluun saa tehtyä pikku-Fiatillakin.

Harjoituskoneisiin perustuvia kevythävittäjiä tarjoaa nykyään moni taho, ja Jak-130:n aseistamista esitettiin jo 90-luvulla. En osaa pitää sitä kummoisena kommentaarina Venäjän ilmailuteollisuuden tilasta.

Mutta 'kevythävittäjissä' on nykyään semmoinen twisti, että aseet itsessään ovat nykyään entistä suorituskykyisempiä ja älykkäämpiä. Entisaikoina pommit ja raketit oli 'tyhmiä' ja niitä kantava lentokone määritti kuinka tehokkaita niistä sai. JDAMille taas on aika sama mistä koneesta sen pudottaa. Tämä avaa vähemmän suorituskykyisille koneille uusia mahdollisuuksia. Jak-130 on ehkä liian lyhytkantamainen ollakseen suurvallan ilma-aseessa merkittävä pelaaja. Mutta mielestäni vaikka AirLand Scorpion on konseptina hyvin kiinnostava, vaikkakin enemmänkin kevyt pommikone kuin 'kevythävittäjä'.

Ja niinkuin äskettäin saimme lukea, myös USAF on taas pähkäillyt jotain tämäntyyppistä konseptia.

 

[Samovarius]

Täsmäaseiden kehitys kieltämättä tasoittaa kenttää yhdestä päästä, mutta häiveominaisuudet ja ELSO kaivavat sitä toisesta. Jotain tutkaheijasteen rajoitusratkaisuja on mahdollista ja käytännöllistä tehdä harjoituskoneissakin, mutta ei markalla mahdottomia. Toinen merkittävä tekijä on sitten se ELSO, häirintä ja heitteet - tosin edes kevytrynnäriä lähetettäisiin edes Mujahiddenia tai Hamasin kaltaista poppoota vastaan ilman edes jonkin sortin häirintälaitetta ja heitteitä, sillä täsmäpommien lisäksi myös kevyet IT-ohjukset ovat vastaavasti kehittyneet ja niiden saatavuus parantunut. Vähintään soihdut ja jonkinlainen ohjusvaroitin lienee pakko olla, ellei suorituskyky (ja maalinosoitus) riitä pommitukseeen Manpadien ulottumattomista. Ja sekin sitten taas kasvattaa koneen vaatimuslistaa.

Suurvallatkin ovat toki sotineet vallan menestyksellä sangen vaatimattomilla sotaraudoilla. Vaikkapa A-4 Skyhawk oli mm. sen verran piskuinen, ettei tarvinnut edes taittuvia siipia tukialuskäytössä ja hintalappukin alitti merivoimien vaatimuksen melko reilusti 15 %:lla. Eipä koneessa mitään turhuuksia sitten ollutkaan, kuten vaikkapa tutkaa tai edes tykkien ilmataistelutähtäimiä (jonka oletan tarkoittaneen ennakonlaskinta), mutta kevyttä ja edullista konetta oli myös edullista käyttää. Iipat, jenkit tai argiet eivät konetta juuri moittineet, se täytti sen tehtävän mihin se oli laadittu.

Itäkalustosta en suorilta keksi suoraa analogiaa A-4:lle, neukkujen rynnäkkökoneet tuppasivat olemaan yllättävän vaativia, joko jyrkkää nuolikulmaa ja siten suurta laskeutumisnopeutta ja täten kiitoratavaatimusta, tai sitten kääntyvägeometrisia siipiä joissa on omat luotettavuus- ja huoltopulmansa. Ehkä kuitenkin Su-17/20/22-perhe? Se oli kuitenkin jonkinsorttinen vientimenestys ja korvasi sen aikaisemman pirkkaratkaisun, eli kierrättää vanhentuneet MiG-15:t ja 17:t hävittäjäpommittajiksi. Toki varsinaisista hävittäjistä jos puhutaan niin tietty MiG-21 -perhe, jolla sai ihan hyvää bängiä ruplalle.

 

[mechanicus]

Itäkalustosta en suorilta keksi suoraa analogiaa A-4:lle,

Il-28?

 

[fulcrum]

Täsmäaseiden kehitys kieltämättä tasoittaa kenttää yhdestä päästä, mutta häiveominaisuudet ja ELSO kaivavat sitä toisesta. Jotain tutkaheijasteen rajoitusratkaisuja on mahdollista ja käytännöllistä tehdä harjoituskoneissakin, mutta ei markalla mahdottomia. Toinen merkittävä tekijä on sitten se ELSO, häirintä ja heitteet - tosin edes kevytrynnäriä lähetettäisiin edes Mujahiddenia tai Hamasin kaltaista poppoota vastaan ilman edes jonkin sortin häirintälaitetta ja heitteitä, sillä täsmäpommien lisäksi myös kevyet IT-ohjukset ovat vastaavasti kehittyneet ja niiden saatavuus parantunut. Vähintään soihdut ja jonkinlainen ohjusvaroitin lienee pakko olla, ellei suorituskyky (ja maalinosoitus) riitä pommitukseeen Manpadien ulottumattomista. Ja sekin sitten taas kasvattaa koneen vaatimuslistaa.

Luonnollisesti tällaisella(kaan) koneella ei mielellään mentäisi alakorkeuksiin kevyen it:n ja olkapääohjusten ammuttavaksi. Lennokit ja kopterit joutaa hoitaa ne hommat.

Tosin nykyään saattaa resupekkapoppoillakin olla korkeammalle kantavaa aseistusta...

Itäkalustosta en suorilta keksi suoraa analogiaa A-4:lle, neukkujen rynnäkkökoneet tuppasivat olemaan yllättävän vaativia, joko jyrkkää nuolikulmaa ja siten suurta laskeutumisnopeutta ja täten kiitoratavaatimusta, tai sitten kääntyvägeometrisia siipiä joissa on omat luotettavuus- ja huoltopulmansa. Ehkä kuitenkin Su-17/20/22-perhe? Se oli kuitenkin jonkinsorttinen vientimenestys ja korvasi sen aikaisemman pirkkaratkaisun, eli kierrättää vanhentuneet MiG-15:t ja 17:t hävittäjäpommittajiksi. Toki varsinaisista hävittäjistä jos puhutaan niin tietty MiG-21 -perhe, jolla sai ihan hyvää bängiä ruplalle.

Neukuilla ei ollut pieniä lentotukialuksia niin ei ollut niin tarvetta pienille rynnäkkökoneillekaan. Su-7 on kyllä anti-Skyhawk, iso rohjake joka kuljetti pienen määrän polttoainetta ja aseistusta kääntyväsiipiset versiot oli vähän järkevämpiä sotalaitteita. Vieläkin harmittaa ettei niitä meille hankittu kun tilaisuus oli!

 

[Jukkis]

täkalustosta en suorilta keksi suoraa analogiaa A-4:lle, neukkujen rynnäkkökoneet tuppasivat olemaan yllättävän vaativia, joko jyrkkää nuolikulmaa ja siten suurta laskeutumisnopeutta ja täten kiitoratavaatimusta, tai sitten kääntyvägeometrisia siipiä joissa on omat luotettavuus- ja huoltopulmansa. Ehkä kuitenkin Su-17/20/22-perhe? Se oli kuitenkin jonkinsorttinen vientimenestys ja korvasi sen aikaisemman pirkkaratkaisun, eli kierrättää vanhentuneet MiG-15:t ja 17:t hävittäjäpommittajiksi. Toki varsinaisista hävittäjistä jos puhutaan niin tietty MiG-21 -perhe, jolla sai ihan hyvää bängiä ruplalle.

Su-25 lienee lähin vastine. A-4:stä vietiin paljon USN:n (uudempien varianttien alta) poistamia yksilöitä. Su-25:ttä jäi paljon NL:n seuraajavaltioiden haltuun, mistä niitä myös myytiin eteenpäin. Molemmat koneet ovat suorituskykyisiä, suhteellisen helppohoitoisia aliäänikoneita. (Helppohoitoinen tarkoittaa tässä maltillista osaamisvaatimusta, työmäärä ylläpidossa voi olla isokin.) Molemmat koneet päätyivät useiden pienempien, köyhempien valtioiden asevoimien ainoaksi sotaisaksi kiinteäsiipiseksi konemalliksi. Aikakaudellisesti toki näillä on useamman vuosikymmenen ero, A-4 alkaa olla lähestulkoon sukupuutossa kun Su-25 on tämän elämänvaiheensa keskivaiheilla, noin hiha-stetson-arviona.

 

[Samovarius]

Su-25 lienee lähin vastine. A-4:stä vietiin paljon USN:n (uudempien varianttien alta) poistamia yksilöitä. Su-25:ttä jäi paljon NL:n seuraajavaltioiden haltuun, mistä niitä myös myytiin eteenpäin. Molemmat koneet ovat suorituskykyisiä, suhteellisen helppohoitoisia aliäänikoneita. (Helppohoitoinen tarkoittaa tässä maltillista osaamisvaatimusta, työmäärä ylläpidossa voi olla isokin.) Molemmat koneet päätyivät useiden pienempien, köyhempien valtioiden asevoimien ainoaksi sotaisaksi kiinteäsiipiseksi konemalliksi. Aikakaudellisesti toki näillä on useamman vuosikymmenen ero, A-4 alkaa olla lähestulkoon sukupuutossa kun Su-25 on tämän elämänvaiheensa keskivaiheilla, noin hiha-stetson-arviona.

Su-25 kävi itelläkin mielessä, mutta se on erilainen kone tehtynä erilaiseen tehtävään, nykyajan Shturmovik, jonka läntinen vastine on A-10. Su-25:n levinneisyyteen vaikuttaakin ensisijaisesti sen saatavuus eli NL:n hajoamistuotteet, kun taas A-4 oli houkutteleva edullisuutensa ansiosta. Iipat tosin käyttivät A-4:ää käytännössä samassa CAS-roolissa mihin Su-25 myöhemmin suunniteltiin, kiivit ja kengurut taas laivaston ilmapuolustukseen (!). Toki se, että USN poisti koneita vähän käytettynä (tässä varmaan merkittävimmät tekijätovat moottorityypin vaihto sekä lisäripustimet A-4E:n kohdalla) nosti niiden houkuttelevaa huokeutta entisestään. Konetta myytiin toki myös uutena vientiin ja asiakasräätälöitiin, kuten iippojen A-4H mm. 30 mm DEFA-tykeillä ja jatketulla suihkuputkella.

A-4:n taru alkaa olla luonnollisesti ohi, ei tule mieleen muita nykyisiä käyttäjiä kuin Singapore ja Argentiina, joiden koneet ovat nykyään rankasti modattuja. Aika yksinkertaisesti ajoi koneen ohi, mutta siinä kestikin puolisen vuosisataa. Todella hyvä suoritus sellaiselta kevyeltä ja edulliselta hot rodilta, vähän sellainen sotilasilmailun Corolla johon amikset jälkikäteen asensivat turbon ja poppivehkeet.

 

[Kutale]

Neuvostoliitto yritti luoda lentävän panssarivaunun – Tulos oli yksi historian rumimmista lentokoneista

Puolueen oli lopulta tunnustettava virheensä.

www.tivi.fi

Rumimman lentokoneen kilpailussa tämä hökötys olisi kärkisijoilla.

 

[Samovarius]

Il-28?

Huomasin tämän vasta nyt. Il-28 on ehkä enemmän itäinen analogia BAC Canberralle, vähän sellainen suihkuvetoinen vedos Il-4:stä siinä missä Canberra oli Mosquiton korvaaja. Kaksimoottorinen keskiraskas pommikone, se ei oikein taivu piskuisen hot rodin analogiaksi. Jos ihan väkisin halutaan nimetä juuri A-4:n itävedos, varmaan joku MiG-15 olisi lähinnä, kevyt ja edullinen hävittäjä joka sittemmin siirtyi hävittäjäpommittajaksi kun alisoonisen ja tutkattoman koneen kyvyt eivät tahtoneet enää ilmataisteluun riittää.

 

[fulcrum]

Neuvostoliitto yritti luoda lentävän panssarivaunun – Tulos oli yksi historian rumimmista lentokoneista

Puolueen oli lopulta tunnustettava virheensä.

www.tivi.fi

Rumimman lentokoneen kilpailussa tämä hökötys olisi kärkisijoilla.

Tuon koneen seuraajatkin olisi siinä skabassa menestyneet. Neuvostoliitto osasi kyllä tehdä karun komeita lentokoneita, mutta myös melkoisia rupikonnia. Il-40:

Konetta pidettiin ilmeisesti suht onnistuneena, mutta Hrustsevin aikaan tällainen projekti ei saanut rahoitusta.

Su-25:n kanssa kilpaillut Il-102 oli jo selkeä anakronismi:

Kaksipaikkaiset versiot ovat usein melkoisia rumaahisia. Jak-38U "lentävä banaani":

 

[Samovarius]

Il-40 esiintyy tuosta kuvakulmasta ja kiiltävänä pienoismallina vieläpä edukseen, maassa se oli todella, todella ruma:




Il-102 sensijaan on nenänniiston kokenut versio, ruma kyllä, muttei läheskään yhtä ruma (tuo ryssien pakkomielle pyrstöampujaan muuten hämmästyttää, sellainen on jopa An-12:ssa):





Kyllä mä itäblokissa sen rumuuden hopeasijan antaisin Tu-22:lle:




Jos Mikki Hiiri olisi ollut sallittu Neuvostoliitossa, lentäjät olisivat kutsuneet konetta mikkihiireksi: sen sijaan he kutsuivat sitä naskaliksi ( шило ”shilo”).

 

[Samovarius]

Rehellisyyden nimissä on pakko mainita myös pari läntisen hapatuksen todella hyvää kunniasijaa:



BAe Nimrod on nimittäin vähän ku englannin kuninkaalliset, joilla on paiseita.



Chilen 707 phalcon taas näyttää siltä kuin centeocihuatlin kiroama tappajahyönteinen olis aiheuttanu sille anaalifaktisen shokin

Jokerina todellinen ilmailumaailman Happy Meal-lelu, Britten Norman Trislander:

 

[rukkaskikka]

Tuon koneen seuraajatkin olisi siinä skabassa menestyneet. Neuvostoliitto osasi kyllä tehdä karun komeita lentokoneita, mutta myös melkoisia rupikonnia. Il-40:

Konetta pidettiin ilmeisesti suht onnistuneena, mutta Hrustsevin aikaan tällainen projekti ei saanut rahoitusta.

Il-40:n estetiikka saattaa juontua saiga-antiloopista. Toinen mahdollisuus, että 50-luvun alun tietämyksellä pitkä suora putki oli todettu toimivaksi suihkumoottorin ilmanotoksi.

Saiga (eläin) – Wikipedia

fi.wikipedia.org

 

[magitsu]

https://twitter.com/x/status/1842879132671074514

Thread by @Jonpy99 on Thread Reader App

@Jonpy99: 1/ Final thread on stored Russian engineering vehicles. This times we'll take a look at a miscellaneous mix of engineering vehicles, such as minelayers, mine clearing vehicles, trench diggers... and see whe...…

threadreaderapp.com

 

[magitsu]

https://twitter.com/x/status/1843380971141468166

80-lukulaiselta näyttää tekniikka...
mutta:

But what matters: see the date on the PCB: 2023. All ussr components there except modern ceramic capacitors are still being manufactured today. It means the factories making soviet components are still there, and they are irreplaceable. You can't buy soviet opamp chips in China

***
Uudempaa FAB-liitopommin sisältöä

****
Tässä on sentään jo FPGA, mutta muuten voi olla varsin "classic".

 

[Samovarius]

Il-40:n estetiikka saattaa juontua saiga-antiloopista. Toinen mahdollisuus, että 50-luvun alun tietämyksellä pitkä suora putki oli todettu toimivaksi suihkumoottorin ilmanotoksi.

Uskoisin että juurisyy on juuri (höhö) ilmanotossa, suihkumoottorien ensimmäinen sukupolvi oli kovin herkkä mm. kompressorisakkaukselle pienestäkin tuloilman turbulenssista. Voisin kuvitella, ettei koneen rungosta irtautuvaa turbulenttia rajakerrosta joko osattu vielä tunnistaa tai sen päätymistä moottoriin rajoittaa, 50-luvullahan nokkailmanotto oli oikeastaan valtavirtaa (MiGit, Sabret, Thunderjetit jne).

Vielä pitkälle 60-luvulle jouduttiin tekemään monenlaisia kokeellisia erityisratkaisuja ongelman ratkaisemiseksi (erotinlevyjä, säätyviä ramppeja, shokkiaaltokartioita jne. joista on osa on jossain muodossa edelleen käytössä) ja vastaavasti myös itse moottoreita piti kehittää, mm.siirryttiin kaksipaisuntaisiin turbiineihin tai säätyviin staattorilapoihin. Molemmilla ratkaisuilla mm. nostettiin kokonaispainesuhdetta ja parannettiin moottorin toimintaa myös matalakierrosalueella missä moottorin stökiömetria oli erityisen herkkää. Myös polttokammioissa alettiin siirtyä liekkikannuista erilaisiin liekkikehiin, missä yksi sammuva liekinpidin voi syttyä toisen liekistä jne.

Pikanttina lisämausteena voisin mainita Mirage III:n tykit, joiden ruutikaasut osin menivät ilmanottoon ja mm. laskivat ilman happipitoisuutta, moottorinohjaukseen lisättiin tykkitoiminto joka kuristi polttoaineensyöttöä kun liipasin oli pohjassa, jotta stökiömetria pysyi riittävän ylihapella. Paljon uutta ja erilaista piti silloin ilmailun sanoisinko kultakaudella kehittää.

 

[mechanicus]

Eivät ne rajakerroslevyt 60-luvulle jääneet. F-35 taitaa olla ensimmäinen ja ainoa, jossa niitä ei ole. Säätyvyyskin oli vielä pitkään mukana (F-14, F-15, F/A-18 & EF2000. Nokkailmanoton keskeinen etu oli nimenomaan pyörteisen rajakerrosilman eliminonti.