Mikä ruokkii riehuntaa?
Julkaistu: 9.12.2013 13:24
Entä jos laittomuuksien ylistäminen houkuttelee uusia tekijöitä, kysyy Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin.
Poltettu Suomen lippu hangella. Hakattuja ja maalilla tahrittuja hevosia. Rikottuja ikkunoita. Tampereen mellakoiden jälkeen Suomi on joutunut katselemaan kuvia, jotka pakottavat pohtimaan, mitä oikein tapahtui ja miksi.
"Kiakkovieraiden" omasta sanomasta ei oikein ole saanut tolkkua, vaikka heidän nimissään esitetty viesti onkin levinnyt netissä. Sen mukaan mellakoijat ovat tyytyväisiä, koska he näyttivät nyt "pienelle sikailevalle porhokerholle".
Se on sangen mielenkiintoinen määritelmä itsenäisyysjuhlien vieraista, kun mukana oli pienituloisia vapaaehtoistyöntekijöitä, veteraaneja, sotaleskiä, lottia, tavallisia työläisiä.
Vieraiden joukossa oli esimerkiksi eläkeläispari, joka vapaaehtoisesti kerää Tampereen kaduilta roskia. Millä perusteilla he mahtavat olla"sikailijoita" - ottaen vielä huomioon, että eläkeläispari nimenomaan siivoaa kiltisti erilaisten sikailijoiden jälkiä?
***
Kun riehujien oma viesti ei ole oikein auennut, jotkut ovat rientäneet selittämään toimintaa heidän puolestaan. Esimerkiksi kansanedustaja
Anna Kontula ilmoitti, ettei pidä mellakoijien toimintaa järkevänä, mutta kylläkin "odotettuna ja ymmärrettävänä". Kontula vähätteli tuhoja ja arvioi mellakoijien protestoineen eriarvoisuutta vastaan.
HS:ssä ja Ylessä puolestaan esiintyi tutkija, joka muunsi riehunnan fiiniksi yhteiskunnalliseksi viestiksi. Sosiologi
Veikko Eranti muun muassa arvioi, että ärsykkeenä olisi toiminut
Sauli Niinistön vaalilause "vastakkainasettelun aika on ohi". Se oli tutkijatasolta sikäli mielenkiintoinen näkemys, että se oli vedetty hatusta. Mellakoijilta ei ole tällaista kommenttia tullut.
Se oli myös siltä osin mielenkiintoinen näkemys, että Eranti paljastui Helsingin yliopiston sitoutumattoman vasemmiston (Sitvas) jäseneksi. Sitvas - vaikka ei ilmeisesti Eranti itse - puolestaan on ollut järjestämässä kyytejä Tampereen mielenosoitukseen. Eranti julisti arvelevansa (toivovansa?), että vastaavia tapahtumia tulee vielä lisää. "Isompaa liikehdintää on syntymässä."
Niin. Se ei olisi kyllä ihme. Laiton aktivismi on ollut viime kuukausina hyvin pinnalla julkisessa keskustelussa. Useampikin yhteiskunnallinen vaikuttaja on yhtynyt viime aikoina kuoroon, jonka mukaan laittomuudet ovat ihan hyväksyttäviä, kunhan vain tavoite on hyvä. On hämmentävää, kuinka moni on kuvannut esimerkiksi Greenpeacen laitonta aktivistitoimintaa jopa "sankarilliseksi".
Tampereen jälkeen on pakko kysyä: entäpä jos ns. sankarillinen, laiton toiminta alkaakin nyt kiinnostaa yhä useampia? Entä jos laittomuuksien ylistäminen houkuttelee yhä uusia tekijöitä? Sankarinviitta on houkutteleva viitta, kun sitä nenän edessä jatkuvasti heilutetaan.
Laittomuuksia on puolustettu kahdella argumentilla: kun muuten ei saa muutoksia aikaan ja ääntä kuuluviin ja kun maailmallakin on ollut laittomuuksia. Molemmat argumentit ovat kestämättömiä. Lukemattomat suomalaisen yhteiskunnan isot muutokset - vuosilomat, lapsilisät, viikkotyöajat, pitkät äitiyslomat jne - ovat syntyneet neuvottelemalla. Eivät rikkomalla ikkunoita, kiipeilemällä torneihin tai hakkaamalla eläimiä ja poliiseja. Toki se neuvottelutyö on usein ollut pitkää, tylsää ja uuvuttavaa - ei tule adrenaliinipiikkejä kuten mailojen kanssa riehumisesta tai tunkeutumisesta jonkun yrityksen alueelle.
Laitonta toimintaa on perusteltu myös kansainvälisillä esimerkeillä. Totta onkin, että maailmalla on ollut ihmisoikeusaktivisteja, jotka ovat joutuneet elämänsä aikana rikkomaan lakia. Rinnastukset kuitenkin osoittavat, ettei historiaa joko tunneta tai ymmärretä.
Otetaan esimerkiksi vaikkapa
Rosa Parks, johon suomalaisia aktivisteja on verrattu. Parks on mustien kansalaisoikeusliikkeen ikoninen hahmo. Hän syyllistyi kyllä aikoinaan paikallisen oikeuden mielestä laittomuuksiin, mutta sillä ei ole minkään valtakunnan tekemistä suomalaisen nyky-yhteiskunnan kanssa.
Kun mustaihoinen Parks kieltäytyi bussissa luovuttamasta paikkaansa valkoiselle miehelle, hän protestoi omaa itseään koskevaa vääryyttä vastaan maassa, joka ei tuolloin ollut oikeusvaltio, ainakaan etelävaltioiden osalta. Parks ei tunkeutunut mihinkään väkisin, ei riehunut, ei varustanut iskujoukkoja, ei häirinnyt tarkoituksellisesti kenenkään työtä. Hän vain varasi itselleen oikeuden toimia samoin kuin muut kansalaiset, koska kansalaiset eivät olleet tasa-arvoisia.
Suomi ei ole 1950-luvun Alabama. Suomi on demokratia, jossa kansalaiset ovat lain edessä samanarvoisia ja jossa saa täysin vapaasti osoittaa mieltä.
Se on sitten kokonaan toinen juttu, jos oma viesti on niin päätön, ettei enemmistö siihen yhdy. Ei mielipiteenvapaus tarkoita sitä, että jokaisesta mielipiteestä pitäisi kaikkien innostua.
***
Tampereen jälkeen olisi syytä pysähtyä miettimään, millaisen yhteiskunnan me oikeasti haluamme. Tutkija Eranti julisti Twitterissä, että itsenäisyys on oikeutta rajojen kokeiluun. "Aina roiskuu kun rapataan."
Jos älymystö alkaa avoimesti ääneen väheksyä demokratian keinoja ja kannattaa laittomuuksia, saatetaan lähteä demokratian murentamisen tielle. Ja se taas sitten on aidosti vakava ja iso asia. Silloin on pelissä paljon enemmän kuin yhdet itsenäisyysjuhlat kerran vuodessa.