Jalkaväkikomppania puolustuksessa

Toimiakseen kunnolla pelit tarvitsevat kaksi osapuolta ja tuomarin. Muutoin kyseessä ei ole peli vaan ennemminkin vaihtoehtojen miettimistä.
 
Tarkoitukseni ei ollut väittää, etteivätkö tietokonepelit ja -simulaattorit olisi ihan kelvollisia välineitä erilaisten asioiden harjoitteluun. Jos tietokone- tai lautapeli on edes suurin piirtein oikealla tavalla ja realistisesti mallinnettu, niin siitä saa oikein hyödynnettynä sen lisäarvon, mitä peleistä nyt ylipäätään voi saada. Se lisäarvo kannattaa siitä myös ottaa.

Erittäin rajallisella tietokonepelien kokemuksella näkisin sotapelien ja -simulaattorien suurimpana hyötynä sen, että niiden avulla "harjoitustilanteeseen" saa runsaasti dynaamisuutta, sillä pelien tilanteet elävät koko ajan. Pelaajan on sitten pystyttävä luomaan itselleen oikea tilannekuva sekä tilanteenmukaisesti tekemään oikeat ratkaisut ja päätökset, jonka jälkeen tietokone kertoo välittömänä palautteena lopputuloksen. Samalla ennenkaikkea ajattelukyky ja näkemys kehittyvät, minkä lisäksi tietokoneen avulla pystyy vaivattomasti tuottamaan suuren määrän erilaisia skenarioita sekä toistoja.

Eräs sotapelien suurimmista ongelmista on kuitenkin usein niiden tekijöiden sotilasalan substanssikompetenssin vajaavaisuus. Useimmilla pelintekijöillä kun ei yleensä ole minkäänlaista sotilastaustaa ja pelien mallinnuskin saattaa perustua ties mihin. Oikeasti hyvät on varmasti yhden käden sormilla laskettavissa, mutta ei niitä tusinoittain tarvitakaan.



Niin. Mikä sitten on se oikea vastaus ja mikä on väärä vastaus? Onko olemassa vain yksi oikea vastaus ja kuka sen oikeellisuuden päättää? Jos jossain vaiheessa henkilö päätyy soveltamalla johonkin malliratkaisuun, jonka lopputulemana on halutun tavoitteen saavuttaminen, niin silloin se on oikeansuuntainen ja toimiva ratkaisu. Siitäkin huolimatta, että se ei ole täsmällisesti jonkin normin (ohjesäännöt ja oppaat) tai varomääräyksen liitteen malliesimerkin mukainen ratkaisu. Käsittääkseni tietokone pystyy suoritustehonsa avulla antamaan välittömän palautteen eri ratkaisujen toimivuudesta. Se on vähän niin kuin kaiken tietokoneavusteisen ja simulaattoriharjoituksen keskeisin idea. Edellyttäen tietysti, että mallinnus on tehty oikein.

Joskus taistelussa menestyminen vaatii luovuutta ja kykyä tilanteenmukaiseen toimintaan, eikä luovaa ajattelua kannata tukahduttaa perinteiseen ohjesääntö- ja normihelvettiin, mitä sotaväessä toisinaan tahattomastikin tapahtuu. Luovuus, joustavuus ja soveltamiskyky ovat aina olleet suomalaisen sotataidon vahvuus, ja niihin kannattaa ihmisiä rohkaista jatkossakin.

Hienoa että jaksat mennä noin syvälle ajattelussa.


Itse kyllä rehellisesti ajattelin puhdasta viihdearvoa peleille. Kun on lukenet esim.Clausen tekstejä, niin kokeilee ratkoa Euroopan herruutta uudelle tavalla jne.

Samoin tällaiselle karttaharjoitukselle näen itselleni viihdearvon. Koska kuten CV sanoikin että en pääse sodan aikana edes komppanian komentopaikan eteiseen.

Toki sivussa voi vähän oppiakkin jotain. Oikeaa tai väärää
 
Kun tämä tehtävä nyt pomppasi pinnalle, niin laadin sitten jonkinmoisen itsemurhasuunnitelman minäkin. Oma sijoitus tositilanteessa kyllä olisi tuolla patteriston puolella ilmapallojen kanssa leikkimässä, jos enää edes mukaan kelpaan, joten viihdearvo edellä mennään.

Suunnitelman ideana on perääntyä asema kerrallaan järjestyksessä Etuvartio-Ontela-Pieksemäki-Viimeinen taisto, joka asemassa vihollinen pysäyttäen ja mahdollisimman kovia tappioita aiheuttaen. Vihollisen tiedustelujoukkue pyritään niittaamaan perusteellisesti vihollisen parhaan pimeätoimintakyvyn poistamiseksi. Toivotaan tuota varten että vihollinen ei tiedä siirtyvänsä hajautetun taistelun joukkojen alueelta jäykemmin taistelevan yksikön alueelle, eli ensimmäisen puolustusaseman vahvuus tulee yllätyksenä. Tiedusteluryhmä pyörii asemien koillispuolella tehtävinään 1) varoittaa komppaniaa sieltä kautta tapahtuvista koukkausyrityksistä 2) löytää mehukkaita maaleja epäsuoralle 3) varoittaa taisteluosastoa mikäli vihollinen kääntyykin pohjoiseen kohti Koirivuorta ja tst-osaston kylkeä. Viimeiseen taistoon piirsin reservijoukkueen suorittaman iskun vihollisen selustaan/kylkeen, jolla maksimoidaan komppanian suunnitelman kattamana aikana aiheuttamat tappiot viholliselle.

Etuvartio.png Ontela.png Pieksemäki.png Viimeinen.png
 
On hienoa, että näitä karttaharjoituksia tehdään. Yksittäisen jalkaväkitaistelijan on hyvä tuntea komppanian puolustusryhmitysajattelua, siirtymiä ja ottaa huomioon henkilökohtaisessa suojautumisessaan ja ampuma-alan hakemisessa. Samoin hyökkäävän pataljoonan käyttäytymisen tuntemuksesta on hyötyä, pitää varautua siihen, mitä sieltä on tulossa. Ryhmänjohtajan on jonkin verran ja joukkueenjohtajan on todella tunnettava komppanian toiminta puolustuksessa.

On hienoa pohtia asioita edes teoriatasolla, kun kerran näitä ei massoin maastossa kouluteta. Hienoa @Wnaheck ! Kiitos monesta hienosta viestistä.

On käsittämätöntä ja epäilyttävää hyökätä aina ja joka hetki kaikkea reservin kiinnostusta sotilasasioita kohtaan - jopa kartan tutkimista. Tai sitten en ymmärrä CV:tä lainkaan oikein. Oletan, että hän tarkoittaa sitä, että yksilön perustaistelu kuntoon ennen kuin Normandioita vallataan. Näin on, mutta sen voi hoita vain rivissä ja hiellä. Kertaamalla.

Joukkueenjohtaja voi jo käyttää älynystyröitä karttapöydälläkin.

Ei tästä ainakaan haittaa ole.
 
Hienoa että jaksat mennä noin syvälle ajattelussa.


Itse kyllä rehellisesti ajattelin puhdasta viihdearvoa peleille. Kun on lukenet esim.Clausen tekstejä, niin kokeilee ratkoa Euroopan herruutta uudelle tavalla jne.

Peliteollisuus on lähtökohtaiselta bisnesidealtaan suurten massojen kysyntään suunnattua viihdeteollisuutta.

Jo pelkästään tämän perusteella voidaan todeta, että jos kelvolliseen karttaharjoitukseen edes suurin piirtein soveltuvia sotapelejä tai simulaattoreita on olemassa, niin niiden lukumäärä on varmasti yhden käden sormilla laskettavissa.

Teknologia kehittyy, innovaatiot lisääntyvät ja samalla mahdollisuudet laajenevat. En näe lainkaan mahdottomana tai huonona kehityssuuntana erilaisen tietokone-/simulaattoripohjaisen koulutuksen ja harjoittelun lisääntymistä tulevaisuudessa jopa exponentiaalisella kulmakertoimella. Se on halpaa, tehokasta ja mahdollistaa harjoitusten suuren määrän.
 
Peliteollisuus on lähtökohtaiselta bisnesidealtaan suurten massojen kysyntään suunnattua viihdeteollisuutta.

Jo pelkästään tämän perusteella voidaan todeta, että jos kelvolliseen karttaharjoitukseen edes suurin piirtein soveltuvia sotapelejä tai simulaattoreita on olemassa, niin niiden lukumäärä on varmasti yhden käden sormilla laskettavissa.

Teknologia kehittyy, innovaatiot lisääntyvät ja samalla mahdollisuudet laajenevat. En näe lainkaan mahdottomana tai huonona kehityssuuntana erilaisen tietokone-/simulaattoripohjaisen koulutuksen ja harjoittelun lisääntymistä tulevaisuudessa jopa exponentiaalisella kulmakertoimella. Se on halpaa, tehokasta ja mahdollistaa harjoitusten suuren määrän.


Totta kai peliteollisuus on suurten massojen viihdettä.

Nykyaikana ei sinäänsä varmaankaan olisi kauheaa työtä luoda SA-int käyttöön pelejä joissa voisi harjoitella joukkueen ja komppanian toimintaa. Luulisi että Mat1 pohjalta saisi jo "simuloituja" harjoitus tapauksia.
 
Steel Beasts on kova sana. Joskus vuosina E.L. (ennen lapsia) tuli pelattua sitä mm. oikean panssariupseerin vetämänä, joka oli peliä ja siihen liittyvää järjestelmää Parolannummellakin rakennellut SA-koulutuskäyttöön. Oli kovaa menoa ja oppi jalkamies paljon panssariaselajin lainalaisuuksista (toisissa tilanteissa taistelukentän kuningas, toisissa panssarointi on yhtä turha kuin munankuori).
 
Steel Beasts on kova sana. Joskus vuosina E.L. (ennen lapsia) tuli pelattua sitä mm. oikean panssariupseerin vetämänä, joka oli peliä ja siihen liittyvää järjestelmää Parolannummellakin rakennellut SA-koulutuskäyttöön. Oli kovaa menoa ja oppi jalkamies paljon panssariaselajin lainalaisuuksista (toisissa tilanteissa taistelukentän kuningas, toisissa panssarointi on yhtä turha kuin munankuori).

Ymmärtääkseni Steel Beasts Prota, joka ei eroa siviili-Steel Beastsistä kovin radikaalisti, pelataan Parolassa ja Vekaralla tänäkin päivänä osana vaunumiehistöjen koulutusta. Siitä on videokin Youtubessa, nimellä "Steel Beasts Pro at Karelia Brigade" tms. vastaavaa

EDIT mutta meillä taitaa mennä nyt OoTeeksi, simulaattorisodalle on oma ketjunsa.
 
RU-kursseilta tulee n. 800-900 joukkueenjohtajaa vuodessa ja kadiksesta 80-100 luutnanttia, joiden eka SA-tehtävä on joukkueenjohtaja. Maavoimien vahvuus 160000 ja joukkueessa keskimäärin 35 henkeä niin niitä on n. 4600. Viidessä vuodessa pystytään tuottamaan maavoimien tarvitsemat joukkueenjohtajat. Jos komppanian koko keskimäärin 150, on niitä 1066 kappaletta. Kandiluutnantit saattavat harvoissa tapauksissa olla KPÄÄL, ja KHENK ja ressuKPÄÄL suhde on varmaan täysin arvailun varassa oleva 50/50, joten kaikkien KPÄÄL kouluttamiseen menee 5-6 vuotta.
 
RU-kursseilta tulee n. 800-900 joukkueenjohtajaa vuodessa
Ei taida kyllä vuodessa ihan noin montaa SA-Joukkueenjohtajaa tulla. On eri asia harjoitella joukkueenjohtajan tehtävää, kuin se että sijoitetaan kyseiseen SA-tehtävään. En esimerkiksi usko/toivo, että kauhean moni reserviläinen on sijoitettu tiedustelujoukkueenjohtajaksi on kyseessä sitten OPJO tai ALJO. Eiköhän aika suuri osa RU-kurssin suorittaneista sijoiteta RJn, tilanneupseerin, aselajiupseerin, JvJ:n ja muihin vastaaviin tehtäviin.
 
Kun tämä tehtävä nyt pomppasi pinnalle, niin laadin sitten jonkinmoisen itsemurhasuunnitelman minäkin. Oma sijoitus tositilanteessa kyllä olisi tuolla patteriston puolella ilmapallojen kanssa leikkimässä, jos enää edes mukaan kelpaan, joten viihdearvo edellä mennään.

Suunnitelman ideana on perääntyä asema kerrallaan järjestyksessä Etuvartio-Ontela-Pieksemäki-Viimeinen taisto, joka asemassa vihollinen pysäyttäen ja mahdollisimman kovia tappioita aiheuttaen. Vihollisen tiedustelujoukkue pyritään niittaamaan perusteellisesti vihollisen parhaan pimeätoimintakyvyn poistamiseksi. Toivotaan tuota varten että vihollinen ei tiedä siirtyvänsä hajautetun taistelun joukkojen alueelta jäykemmin taistelevan yksikön alueelle, eli ensimmäisen puolustusaseman vahvuus tulee yllätyksenä. Tiedusteluryhmä pyörii asemien koillispuolella tehtävinään 1) varoittaa komppaniaa sieltä kautta tapahtuvista koukkausyrityksistä 2) löytää mehukkaita maaleja epäsuoralle 3) varoittaa taisteluosastoa mikäli vihollinen kääntyykin pohjoiseen kohti Koirivuorta ja tst-osaston kylkeä. Viimeiseen taistoon piirsin reservijoukkueen suorittaman iskun vihollisen selustaan/kylkeen, jolla maksimoidaan komppanian suunnitelman kattamana aikana aiheuttamat tappiot viholliselle.

Katso liite: 3351 Katso liite: 3352 Katso liite: 3353 Katso liite: 3354

Kun nyt visioitte JVK:n ryhmittämistä puolustukseen ja piirtelette erilaisia hathat-koukeroita kartalle, niin muistakaa hyvät ihmiset tehdä aluksi ainakin vähintään edes arvio vihollisen toiminnasta ja maastoanalyysi, niin saatte perusteet ja pääsette hommassa liikkeelle. Lisäksi vihollisen toimintaa arvioidessa kannattaa hanskata vihollisen tunnetusta taktiikasta ja taistelutekniikasta edes perusasiat, koska se kertoo ne perustemput, mitä vihollisen joukko on omassa doktriinissaan ja koulutuksessaan tottunut tekemään.

Näitä em. toimenpiteitä tehdessä kannattaa erityisesti kiinnittää huomiota kaikkiin tieuriin ja peltoaukeisiin, jotka ovat mekanisoidun joukon liikkumista puoltavaa panssarimaastoa sekä näiden lisäksi mekanisoidun kaluston kannalta kulkukelvottomiin maastonkohtiin, kuten esimerkiksi tässä kartassa isoihin suoalueisiin, joita on keskellä vastuualuetta kokonaiset kaksi kappaletta. Kannattaa kuitenkin huomioida, että talvipakkasilla suoalueet voivat olla jäässä ja siten hyvinkin kulkukelpoista maastoa.

Kaiken touhuamisen yhteydessä ja sen lopputulemana oleellista on tunnistaa kartalta ne maaastonkohdat, mitkä ovat vihollisen mekanisoidun joukon maastoa ja mikä on oman JVK:n maastoa -> simsalabim, vihollisen toimintamahdollisuuksien arviointi ja sen vastakappaleena oman toiminnan suunnittelu muuttuvat mystisestä salatieteestä lähes normaalijärkisen ihmisen ymmärrettävälle tasolle. Nämä asiat on pyritty viimeisten vuosisatojen ja erinäisten aseellisten konfliktien aikana kehittämään mahdollisimman yksinkertaisiksi sekä idioottivarmoiksi omaksuttaviksi, että niitä pystyvät vähän simppelimmätkin jampat tekemään, jopa väsyneinä.

Siitä sitten vaan kovalla innolla KPÄÄLL päätöstä ja hurjaa sotasuunnitelmaa väsäämään. Käännetään puukonterän veriuralla uusi lehti Suomen sotahistoriassa ja nähdään uralilla tai vähintään Pietarissa!
 
Kun nyt visioitte JVK:n ryhmittämistä puolustukseen ja piirtelette erilaisia hathat-koukeroita kartalle, niin muistakaa hyvät ihmiset tehdä aluksi ainakin vähintään edes arvio vihollisen toiminnasta ja maastoanalyysi, niin saatte perusteet ja pääsette hommassa liikkeelle. Lisäksi vihollisen toimintaa arvioidessa kannattaa hanskata vihollisen tunnetusta taktiikasta ja taistelutekniikasta edes perusasiat, koska se kertoo ne perustemput, mitä vihollisen joukko on omassa doktriinissaan ja koulutuksessaan tottunut tekemään.
+1

Tilanteen arvointiprosessiin esim. KOTO 2008 antaa hyvät pohjat...suosittelen lukemaan vaikka sivulta 30 alkaen, jos (kun) Kotikommado ei koko 205 sivua kuitenkaan viitsi lukea ja omaksua...
 
RU-kursseilta tulee n. 800-900 joukkueenjohtajaa vuodessa ja kadiksesta 80-100 luutnanttia, joiden eka SA-tehtävä on joukkueenjohtaja. Maavoimien vahvuus 160000 ja joukkueessa keskimäärin 35 henkeä niin niitä on n. 4600. Viidessä vuodessa pystytään tuottamaan maavoimien tarvitsemat joukkueenjohtajat. Jos komppanian koko keskimäärin 150, on niitä 1066 kappaletta. Kandiluutnantit saattavat harvoissa tapauksissa olla KPÄÄL, ja KHENK ja ressuKPÄÄL suhde on varmaan täysin arvailun varassa oleva 50/50, joten kaikkien KPÄÄL kouluttamiseen menee 5-6 vuotta.

Fifty-sixty, kuten Matti Nykänen sanoo.
 
Ei liene sattumaa, että jopa komppanianpäälliköt koulutetaan varsin perusteellisesti.
 
Ymmärtääkseni Steel Beasts Prota, joka ei eroa siviili-Steel Beastsistä kovin radikaalisti, pelataan Parolassa ja Vekaralla tänäkin päivänä osana vaunumiehistöjen koulutusta. Siitä on videokin Youtubessa, nimellä "Steel Beasts Pro at Karelia Brigade" tms. vastaavaa
Jos SB:tä tai mm. Haminassa käytettävää VBS2:ta "pelataan" se on peli. Jos sitä käytetään simulaattorina se on koulutusväline.
 
Kandiluutnantit saattavat harvoissa tapauksissa olla KPÄÄL, ja KHENK ja ressuKPÄÄL suhde on varmaan täysin arvailun varassa oleva 50/50, joten kaikkien KPÄÄL kouluttamiseen menee 5-6 vuotta.
Kandiluutnantit ovat pääsääntöisesti sijoiettuna KPÄÄL/TJPÄÄL tai ERILLJJOHT tehtäviin. Vanhemmat AU:t joilla on RUK takana samoin.

EDIT: Edellekään nykyisissä OP tai ALJO:ssa ei tulla näkemään RESUPS:ja yksiköiden päällikköinä.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top