Jatkosotaan liittyvää

Ottoville

Ylipäällikkö
Muistelen, että noita valmistettiin vuoteen -44 saakka.
Tuossa väitetään että ”Panzerkampfwagen I Ausf. B “Bison” vaunua valmistettiin vain 36 kpl 1940.
Ja että ne osallistuivat taisteluihin aina vuoteen 1943 asti, Ranskassa, Balkanilla ja itärintamalla.







Selitys on ettei Sturmi ollut esikuvana vaan tämä saksalainen jalkaväen tukivaunu 15 cm slG 33
Huom. 15 cm slg 33 on tykin tyyppi ,vaunu on ”Panzerkampfwagen I Ausf. B “Bison” tai sIG 33 Pz Ib.
Tykkiä 15 cm sIG 33 valmistettiin koko sodan ajan ~4600kpl



 

Pullosorsa

Luutnantti
Tuossa väitetään että ”Panzerkampfwagen I Ausf. B “Bison” vaunua valmistettiin vain 36 kpl 1940.
Ja että ne osallistuivat taisteluihin aina vuoteen 1943 asti, Ranskassa, Balkanilla ja itärintamalla.









Huom. 15 cm slg 33 on tykin tyyppi ,vaunu on ”Panzerkampfwagen I Ausf. B “Bison” tai sIG 33 Pz Ib.
Tykkiä 15 cm sIG 33 valmistettiin koko sodan ajan ~4600kpl




Itsekin silloin asiasta lukiessa ihmettelin mistä on saatu noita alustoja vuoteen -44 saakka. Ajattelin, että ovat niitä muuttaneet sitä mukaa, kun vaunuja tulee isompaan korjaukseen tms. muistelen kokonaismäärän olleen jotain lähemmäs 200.
 
Menee vähän topicin ohi mutta onko jollain lukuoikeutta artikkeliin. On maksumuurin takana.

 

Ottoville

Ylipäällikkö
Menee vähän topicin ohi mutta onko jollain lukuoikeutta artikkeliin. On maksumuurin takana.

 

Kiusankpl

Kapteeni
"Private V. Kurilov, one of the first soldiers to enter Vyborg, collapsed on the town's cobblestone pavement with exhaustion and fell asleep after a full day of fighting". 20 June 1944

Vladimir on just besorkannut uudet Nokian kontiot, väsyhän siinä tuli...


ijhr8zyo7ue31.jpg
 

Vonka

Supreme Leader
Onpahan shaibaa. Venäläisten voimat laitettu pienemmiksi kuin olivat, yhteen vanhaan neuvostolähteeseen (Shigin) tukeutuen. Helposti löytää 6-7 lähdettä nuo kumoamaan. Myös kansainvälisiä. Venäläisten mukaan pääasiallinen hyökkäysjoukko eli 21. Armeija oli 150 000 miestä 14 jalkaväkidivisioonassa, panssariprikaateissa, tykistössä ja tukitoimissa.
 

arix

Ylipäällikkö
Onpahan shaibaa. Venäläisten voimat laitettu pienemmiksi kuin olivat, yhteen vanhaan neuvostolähteeseen (Shigin) tukeutuen. Helposti löytää 6-7 lähdettä nuo kumoamaan. Myös kansainvälisiä. Venäläisten mukaan pääasiallinen hyökkäysjoukko eli 21. Armeija oli 150 000 miestä 14 jalkaväkidivisioonassa, panssariprikaateissa, tykistössä ja tukitoimissa.
Perinteisesti hyökkääjällä tulee olla vähintään kolminkertainen ylivoima joka yksinään tekee 90000 miestä. Neuvostodivisioonat olivat tuossa sodan vaiheessa yleensä 5000-6000 miehen vahvuisia. En kylläkään ihmettelisi mikäli nämä hyökkäävät joukot olisi saatettu määrävahvuuteen tai jopa vahvistettu ennen offensiivin aloitusta...

Period Total strength In combat units In rifle units Average strength of the rifle division
5.12.1941-30.04.1942.....312,2....244,2.....165,5....5,7
19.11-1942-31.03.1943...345,8.....271,1.....199,1...6,0
1.7-31.12.1943...............494,7....324,6.....184,3....5,5
1.01.-31.05.1944............472,2....347,5.....186,1....5,0
1.06-31.12.1944..............541,5...383,6......262,0...6,6
1.01-9.05.1945...............739,0....492,7.....282,5....5,1
Far East 08.1945...........525,9....357,2.....256,3....9,8
All numbers are in thousands.
Based on a 1982 doctoral dissertation by Col. V. G. Klevtsov at the Voroshilov Academy and available through Eastview , the average size of rifle divisions was about 5,100 in the first six months of 1944 and about 5,500 in the second six months.
 

tulikomento

Greatest Leader
Onpahan shaibaa. Venäläisten voimat laitettu pienemmiksi kuin olivat, yhteen vanhaan neuvostolähteeseen (Shigin) tukeutuen. Helposti löytää 6-7 lähdettä nuo kumoamaan. Myös kansainvälisiä. Venäläisten mukaan pääasiallinen hyökkäysjoukko eli 21. Armeija oli 150 000 miestä 14 jalkaväkidivisioonassa, panssariprikaateissa, tykistössä ja tukitoimissa.
Vähän epätarkkaa. Huomasin että juutuuppimies TIK oli merkannut Kempin 20. prikaatin ylijohdon reserviksi niin, että se ei ollut 20.6.44 lähelläkään Viipuria. Mutta joo, itse kyllä tykkään kaverin sotahistoriakanavasta. Näissä "marginaaliaiheissa" hänelle toki ongelma on se, että valtaosa lähteistä on vain suomeksi ja venäjäksi. Ja kun et kieltä osaa, niin lähteiden käyttö on mitä on.
 

tulikomento

Greatest Leader
Perinteisesti hyökkääjällä tulee olla vähintään kolminkertainen ylivoima joka yksinään tekee 90000 miestä. Neuvostodivisioonat olivat tuossa sodan vaiheessa yleensä 5000-6000 miehen vahvuisia. En kylläkään ihmettelisi mikäli nämä hyökkäävät joukot olisi saatettu määrävahvuuteen tai jopa vahvistettu ennen offensiivin aloitusta...


Based on a 1982 doctoral dissertation by Col. V. G. Klevtsov at the Voroshilov Academy and available through Eastview , the average size of rifle divisions was about 5,100 in the first six months of 1944 and about 5,500 in the second six months.
Toisaalta, neukku oli Ihantalaan saapuessaan jo taisteluissa kulunut. Tapio Tiihosen kirjoissa muistaakseni todetaan että neukku kärsi kyllä suomalaisten vastatoimista jyrätessään Valkeasaaresta Ihantalaan.
 

Vonka

Supreme Leader
Toisaalta, neukku oli Ihantalaan saapuessaan jo taisteluissa kulunut. Tapio Tiihosen kirjoissa muistaakseni todetaan että neukku kärsi kyllä suomalaisten vastatoimista jyrätessään Valkeasaaresta Ihantalaan.
Näin olikin, mutta painopistesuunnassa Karjalankannaksella oli alkuun 260 000 miestä.

Heinäkuun toiseen viikkoon mennessä ei tosiaan kaartin valiojoukkojen osalta enää juuri ollut mitä Berlliniä kohden siirtää. Jos Tiihoseen on luottaminen, kahdeksan neuvostodivisioonan vahvuudet olivat laskeneet alle 2 000 mieheen (neuvostodivisioonien määrävahvuudet vaihtelivat 5 500 ja 10 000 miehen välillä).

Neuvostolähteistä tulee ihan erilainen kuva 9.6. - 14.6. välisestä ajasta, jota täällä Suomessa "Kannaksen halkijuoksuksi" sanotaan.

Suurhyökkäyksen ensimmäisinä päivinä 9.–10. kesäkuuta taistelun aloittaneiden joukkojen tappiot olivat 21. ja 23. Armeijan päiväilmoitusten mukaan Valkeasaaren ja Vaskisavotan suunnissa lähes 3 000 miestä, joista 700 kaatuneina. Ennen Viipurin valtausta 11.–16. kesäkuuta tappiot olivat neuvostoarmeijoiden ilmoitusten mukaan päivittäin keskimäärin 2 600 miestä, joka vastasi noin kolmen jalkaväkipataljoonan (kussakin 800) miestä. Tiihosen mukaan tappioluvut ovat siloteltuja. Hän päätyi tutkimuksissaan 5 000–6 000 miehen päivätappioihin, eli lähes kahden jalkaväkirykmentin vahvuisiin menetyksiin päivässä.

Irincheev väittää neuvostolähteisiin perustuen, että tuntemattomaksi jäänyt JR58:n ryhmä piteli 10.6.1944 Rajajoen rautatiesillan luona asemiaan puoli päivää. JR58 on aiheuttanut raskaita tappioita.

Neuvostoliittolaisten tappioilmoitusten perusteella ankarin taistelupäivä ennen Tali–Ihantalaa ja Vuosalmea oli 14. kesäkuuta, jolloin Puna-armeijan joukkojen menetykset kohosivat lähes 4 000:een, heistä kaatuneina 800 sotilasta. Kuuterselän suunnassa Sahakylän vallannut kaksipataljoonainen 456. Jalkaväkirykmentti menetti 14. päivän taistelussa vahvuudestaan lähes puolet, 500 miestä. Sahakylää puolustanut I / JR53 ei kylläkään siitä vastuualueestaan huolehtinut, vaan natisi liitoksistaan ja alkoi vetäytyä Sykiälän kautta. 2. / JP6 otti Sahakylän asemat joidenkin toimintakuntoisten jalkaväkimiesten kanssa takaisin, vyörytti ja piti sitten iltakahdeksaan. Sykiälästä taas venäläisten 1. Punalippuinen Panssariprikaati ja automaattiasein varustettu jalkaväkipataljoona antoi Mustamäen tien varressa olleelle konekiväärikomppanialle nopeasti selkään ja jatkoi RvPr:n esikuntaan aiheuttaen sen, että Vammelsuun asemat, jotka sinällään pitivät, jätettiin. Tietysti vaunujen kansilta ja juoksemasta linnustettiin jalkaväkeä. Kyllähän konekivääri on tavallaan hirveä ase silloin, kun kyläaukealla ammutaan.

Muistaakseni Sahakylän Sykiälässä on muistokyltti, jossa on 300 vai onko se nyt 250 kaatuneen puna-armeijalaisen nimet. Vaikka se on ollut sodan mittakaavassa yksi pölähdys vain, kun sieltä panssarit ovat ajaneet suomalaiset jääkärit takaisin Vammeljoen taakse.

Kokonaiskuvassa se on ollut sellainen höykytys etulinjassa, että tulihan se eteenpäin. Pitkän päälle, viikkojen mittaan, alkoivat tappiot tuntua isollekin armeijalle, etenkin sille jalkamiehelle.

Siiranmäessä suomalaista JR 7:ää vastaan taistellut 98. Jalkaväkiarmeijakunta ilmoitti 13.–16. kesäkuuta taistelukertomuksessaan tappioikseen 3 784 miestä, joista 887 kaatuneina.

Venäläisten mukaan jo Kuuterselän taistelu 14.6.-15.6. oli heille huomattavasti raskaampi kuin suomalaiset omassa historiantutkimuksessaan käsittävät. He olivat vaikeuksissa yöllä, omasta mielestään ihan veitsen terällä, mutta suomalaiset eivät tuoneet hupeneville jääkäripataljoonilleen mitään apuja. Sen sijaan neuvostoliittolaiset kykenivät lisäämään painetta. Henkisesti kärsinyt Pajarin divisioona ei osallistunut vastahyökkäykseen, ja Laatikainen keksi hajottaa Panssaridivisioonan, jota olisi pitänyt käyttää keskitetysti. Myös 15.6. tapppiot olivat raskaat mutta nyt myös suomalaisille jääkäreille.

Läpimurtojoukot ehtivät kulua vielä kymmenen päivää ennen kuin Talin-Ihantalan suurtaistelu katsotaan alkaneeksi, mutta ei niiltä ukot ihan kesken sentään loppuneet.

Miesmäärä ei kuitenkaan ole ollut ratkaiseva, vaan ilmavoimat, panssarit ja tykistö. Meillä oli vähemmän. Sellainen materiaalisota ei ole enää kiväärimiehen käsissä. Talin-Ihantalan taistelua pidetään ansaitusti tykistön taisteluna. Neuvostojoukoille annettiin välillä lamauttavia iskuja. Mutta eivät vastapuoleltakaan putket loppuneet.
 
Viimeksi muokattu:

Vonka

Supreme Leader
Varmaksi voi sanoa vain, että kuva esimerkiksi VT-linjan taisteluista 14.6. on muuttunut 1990-luvulla. Taisi olla Niilo Lappalainen, joka ensimmäisenä syventyi JR53:n ja RvPr:n toimiin huolellisesti ja tutki tapahtumat tarkemmin ruohonjuuritasolla ja samalla iso kuva täydentyi.

Koskimaan Veitsen terällä -kirjassa I / JR53 taistelee miehekkäästi ja irtautuu mukamas Sahakylästä klo 21. Ihan pelkkää roskaa. Niinhän laittoivat sotapäiväkirjaansa. Silminnäkijät ja Sahakylästä viimeisenä lähteneet (2. / JP6) vain eivät vahvista tuota.

Tiihosella on kyllä epätarkkuuksia. Tästä voisin tehdä ihan oman esityksen... koskien panssarien käyttöä.
 
Viimeksi muokattu:

Vonka

Supreme Leader
Ketjun alkupuolella otin tähän jo kantaa, mutta vielä kerran Tiihosen väikkäristä yksi outo juttu, jota ihmettelen:

Tiihosen väite siitä, että neuvostopanssarit taistelivat keskenään

Tiihonen puhuu yöllä 15.6. 1944 Vammeljoen itäpuolella käydystä panssaritaistelusta.

Tiihosen tutkima tilanne perustuu 109.Divisioonan sotapäiväkirjaan. Referoin: Jalkaväkirykmentti 456 tiedusteli Mustamäen suuntaan ja keksi, että sitä puolustivat suomalaiset 15. jalkaväkiprikaati ja 10.D:n jäännökset. (Prikaati ei edes ollut Kannaksella eikä Mustamäessä ollut puolustusta)

2. Liikkuva ryhmä asetti varmistuksen radan suuntaan, odotti suomalaisten vastahyökkäyksiä eikä lähtenyt pitemmälle avautuneeseen suomalaisrintamaan. Nyt oli alueella paljon joukkoja ja aika monta väliporrasta neuvostojohdon tilanteenlukemiseen.

Tuli informaatiokatkos, jolloin 109.D ja 72.D alkoivat toimia välissään olevaa 286.D:tä vastaan. 286.D siirtyi ympyräpuolustukseen Mustamäen pohjoispuolelle luullessaan, että 72.D vetäytyi Kuuterselässä. 109.D kiersi Mustamäen koillispuolitse ja sitä tukevat panssarirykmentit luoteesta (185.PsR) ja kaakosta 31.KaPsR). 286.D:n vetäytymistiet katkaistiin myös lounaasta (185.PsR).

1. PsPr:n ja 27. PsR:n vaunut ottivat yhteen 31. KaPsR:n kanssa. Kuusi vaunua tuhoutui. Tappioista tiedetään myös vastarintansa keskeyttäneen 286.D:n osalta (viisi vaunua ja pataljoonan verran jalkaväkeä).

Näin siis 109.D:n sotapäiväkirja. Tiihosen mukaan meikäläisen Ps.D:n vastahyökkäys ei saanut juuri tästä syystä aluksi vastaansa panssarivoimia.

Liikkuvan ryhmän komentaja erotettiin.

En nyt ole peruuttamassa väitöskirjaa, mutta kuka jumaliste siellä on ollut opponenttina ja tarkastamassa sitä?


Pientä kritiikkiä


On toki mahdollista, että tiedustelun tehnyt 456. rykmentti "löysi" Mustamäestä 14.6/15.6 suomalaisia. 1./JP6 lähetettiin erillistehtävään Kanneljärvelle, ja sieltä kävi partioita Mustamäessä, ja he ottivat kosketusta viholliseen Mustamäen asemalla.

Liikkuvan ryhmän liike oli Vammeljärvellä pysähtynyt, kun JP1 tuhosi kaksi joen yli päässyttä vaunua ja Vammeljärven eteläpäässä RvPr:n pioneerit räjäyttivät joen yli kulkevan sillan.

JR58 otti nyt Vammeljärven pohjoispuolella asemat 4./JP6:lta ja eteläpuolella JP1:lta. Sykiälässä kävi yöllä 14.6.-15.6. 4./JP6:n partio ja alueelta tuli vielä kolme 4./JP6:n haavoittunutta. Ainakaan siellä ei kukaan havainnut suurta panssaritaistelua. Se on siis käyty, jos on käyty, Mustamäen pohjoispuolella, etäämpänä.

Tutkitaanpa hiukan tätä asiaa, onko tällaista paikallisottelua käyty.

Katsotaan Tiihosen esitys yöllisestä hyökkäyksestä Mustamäkeen ja otetaan huomioon, että Kuuterselästä Mustamöen kautta tulee vain yksi kapea tieura. Merkitkää vaikka vanhaan Karjalan karttaan, niin huomaatte, ettei mitenkään mahdu. Kerään Tiihosen ryhmitystä ja oma tarkennukseni on suluissa.

"351. RynTkiR Kuutterselänjärven tienoilla. (72.D)"

- Tiihosen mukaan toimi yhdessä 31.PsPr:n kanssa. (Kuuterselän suunnasta Mustamäkeen).

"31.PsR Sykiälässä.(109.D)"

- Ajoi Tiihosen mukaan Mustamäkeen Sykiälästä (Mustamäentie ainoa ura)

185.PsR merkitty hyökkäämään sekin luoteesta Kanneljärveltä. (Kanneljärvellä eivät olleet vielä 14.9, ja olisi muuten Mustamäentiellä jonoa, jos olisivat tulleet Sykiälästä päin. Yöllä 14.6-15.6, Kuuterselän alalohkon kartalle voi piirtää taisteluosasto Vetren lisäksi 1./JP6:n varmistuksen Uudenkirkon-Kanneljärven yhdystiellä Vammeljoella Kanneljärven kirkon eteläpuolella. Ryhmitys valmis klo 22 ja vetäytyminen 06.00 jälkeen. Ei havaintoa 185. PsR;n liikkeestä)

"1222.RynTkiR Sykiälä (lounas) (109.D)" (Lisää panssarijonoa Mustamäentielle suuntana Mustamäki koillisessa)

"1.PsPr:n pääosa Vammeljoen länsipuolella TstOs Vetren selustassa ilman saattojalkaväkeä.(21.A)"

- Tiihosen mukaan 1.PsPr:n ja 27.PsR:n 26 vaunua ottivat yhteen 31.KaPsR:n kanssa (Samalla urallako ja samaan suuntaan edeten?)

2. Liikkuvan ryhmän 27.PsR Tiihosen mukaan sekin tappelussa 31.PsPr:n kanssa.

Metsiä pitkin jalkaväki voi edetä, mutta Mustamäentie on ainoa hyökkäysura Sykiälästä. Muuten Mustamäkeen pääsi vain rataa pitkin luoteesta ja kaakosta. Jalkaväen toiminta ei Tiihosen selostuksesta ainakaan minulle auennut. Mietin sitä itse. 109.D oli hyökkäävä divisioona, joka loi paineen Sahakylään ja Metsänvartijaan. Käänsikö se todella liikkeen ylös Mustamäkeen?

Kuuterselkä- Mustamäki- Sykiälä- Lempiälä tiellä liikuskelevat Tiihosen kirjassa siis nyt 2.Liikkuva ryhmä (1.PsPr 27.PsR), 1.Liikkuva ryhmä (152.PsPr 26.PsR), 31.KaPsR, 185.PsR,351.RtkiR ja 1222.RtkiR. Määrävahvuisina se tarkoittaisi 256 vaunua.

Aivan absurdia.

Auttaisiko, jos siirrettäisiin 1.Liikkuva ryhmä (152.PsPr 26.PsR) 268.D:n toiseen portaaseen Lehtikuusimetsään? Sieltä vapautui rintamansuuntainen vapaa tie Vammelsuuhun 14.kesäkuuta noin 22.00 URR:n irtauduttua.

Ei auta.

Se tie on loppupäässä sama tie. Se päättyy Raivolasta luoteeseen tultaessa Sahakylään, josta pääsee Mustamäkeen vain Sykiälän kautta.

Tie Lehtikuusimetsästä kulkee (tai kulki) ensin vähän matkaa pohjoiseen Metsänvartijan alueelle, joka on illalla 14.9 109.D:n joukkojen hallussa. Ennen Lepikkölehtoa tie kääntyy mutkitellen koilliseen ja takaisin Vammelsuun suuntaan Raivolan asemalle. Sieltä se tekee lenkin taas koillisen kautta länteen ja päätyy edelleen punajoukkojen hallussa olevan Sahakylän kautta Sykiälään - jos siis Mustamäkeen haluaa tulla.

Ja taas ollaan samalla kapealla tieuralla (Sykiälä-Mustamäki) tulossa sen maailman divisioonien ja panssarirykmenttien kanssa lounaasta kohti Mustamäkeä, tielle, jota pitkin juuri toiseen suuntaan lounaaseen ovat 14.9 kello 17.30:stä kello 20.00:een mennessä ajaneet 1. Punalippuinen Panssariprikaati vahvistettuna erillisellä panssarivaunurykmentillä ja automaattiasein varustetulla pataljoonalla. Lisäksi ryhmän tulitueksi annettu moottoroitu patteristo seuraa uralla kärkivaunuja, joita alkaa päästä joen toiselle puolelle uhkaamaan RvPr:n mahdollisia vetäytymisalueita.

Tässä on vasta hienosti improvisoidun keihään kärki tulossa Kuuterselästä suuntana lounas.

Nyt siis Tiihosen esittämän teorian mukaan, kilometrejä tämän kärjen takana, Vammeljoen itäpuolella, heidän käyttämällään uralla, pysäytetään Suomeen tuleva liikenne, ajatetaan ja käännellään panssareita tummassa illassa, kiroillaan, tuodaan Sahakylän kautta lisää vaunuja ja joukkoja (jotka tappelevat tai ainakin joiden pitäisi tapella RvPr:n kanssa) ja lähdetään TAKAISIN MUSTAMÄKEEN siinä rännissä tappelemaan alueella olevan vahvaksi suomalaisryhmityksen kanssa. "Suomalaiset" motitetaan Mustamäkeen, mutta kyseessähän onkin ympyräpuolustuksessa oleva 286.D, joka lopettaa sankarillisen vastarintansa menetettyään seitsemän panssaria.

Jos Mustamäessä olisi 150-250 panssarivaunua taistellut keskenään, se olisi kuulunut myös 1./JP6:n asemiin Kanneljärven eteläpuolella Vammeljoella. Siitä olisi havaintoja sotapäiväkirjassa. Toisekseen 1.Liikkuva ryhmä oli 15.kesäkuuta puoliltapäivin jo Inossa. ja ainoa reitti on Raivola- Lehtikuusimetsä- Vanhasaha- Vammelsuun pysäkki- Ino. Myös 3.Liikkuva ryhmä esiintyy 15.kesäkuuta Koiviston tien suunnassa. 2.Liikkuva ryhmä taas Vammeljärvi- Rieskjärvi kannaksella.
 
Viimeksi muokattu:

Vonka

Supreme Leader
Näin juuri. Materiaalitonnit, mekanisoitu liike ja tulivoima....kiväärimies on kuin lastu laineilla.
Amen.

Tali-Ihantalassa suomalaisia osallistui taistelun eri vaiheissa 50 000 miestä, mutta tällä kerralla he saivat sitä tukea, mitä koko sodan aikana olisivat kaivanneet: rautaa ja räjähdysainetta, jota kylvettiin vihollisen niskaan.

- 120 000 laukausta kranaatteja
- 1 020 omaa pommituslentoa, joiden yhteydessä pudotettiin 765 tonnia lentopommeja. Lento-osasto Kuhlmeyn osuus pudotetuista pommeista oli yli 63 prosenttia.
(tuleeko siitä 2,5 miljoonaa tonnia terästä ja räjähdysainetta)
- Ihantalan edellä (Tali) panssarijoukkojamme käytettiin kerrankin keskitetysti.

Jos käy tiivistetysti läpi sen historian, sen näyttää tältä:

Suomalaisten vastarinta Viipurin ja Vuoksen välissä yllätti neuvostoliittolaisten johdon. Tammisuolla (Viipurista noin kilometri koilliseen) alueen valtausta yrittänyt Liikkuva Ryhmä 2 kärsi ankarat tappiot menettäen muun muassa 11 raskasta Josif Stalin -panssarivaunua. Hyökkäystä oli yritetty ilman tiedustelua ja tulivalmistelua. Myös 109. Jalkaväkiarmeijakunnan hyökkäys pysähtyi Viipurin koillispuolella Mannikkalassa. Venäläiset olivat lähestyneet romahtaneiksi arvioimiaan suomalaisjoukkoja takaa-ajoryhmityksessä.

Toistetaan kaava. Läpimurtojoukot kehiin. Talissa suomalaisia vastaan hyökkäsi 30. Kaartinarmeijakunta. Se pääsi läpimurtoon Leitimojärven itä- ja länsipuolilla. Kesäkuun 25.:stä muodostui suomalaisille kriittinen päivä. Jalkaväkirykmentti 48:lle alistettu III/JR 13 murtui, ja viholliset pääsivät aukosta Konkkalanvuoren tasalle Jalkaväkirykmentti 48:n pääasemien eteen. 18. Divisioonan (Paalu) lohkolla vihollisen 20 panssarivaunun tukema jalkaväki onnistui yllättämään puolustajat ja etenemään Portinhoikkaan asti. Avuksi saadut Panssaridivisioonan rynnäkkötykit ja pikaisesti muodostetut panssarintorjuntapartiot tuhosivat läpimurtautuneet viholliset kello 18 mennessä.

Kenraalimajuri Paalu antoi Jalkaväkirykmentti 48:lle käskyn pitää asemansa samaan aikaan, kun selustaan päässeitä panssareita alettiin tuhota. Rykmentin I ja II pataljoona jättivät kuitenkin puolustuslinjansa. Samana päivänä Ventelässä vihollisen hyökkäys karkotti 3. Prikaatin asemistaan. Tuli taas isoja aukkoja.

25.6. viholliskärki oli jo Juustilankankaalla, tulossa Saimaan kanavalle. PsD:n raskaat vaunut ja raskaat sotasaalisvaunut olivat tietysti vastahyökkäyksen kärjessä mutta ylipäänsä taistelualueelle oli kerätty kaikki kelpoiset ja kunnostetut (T-50, T-34, T-31, T-28), Sturmit ja jopa panssariautot. Enempää ei yksinkertaisesti laareista löytynyt, mutta nyt ne eivät olleet Laatikaisen käskystä jossain Pamppalassa kaivamassa muniaan, kun jääkärit hyökkäävät ja jalkaväki yritti pitää asemiaan. Leitimojärvellä ja Ihantalassa Rynnäkkötykkipataljoona tuhosi taistelussa 40 neuvostovaunua menettäen itse kaksi.

Panssaridivisioonalla oli rajuja hyökkäyksiä sekä 26.6. että 27.6. Samalla taistelujen painopiste siirtyi VKT-linjalta Leitimojärven pohjoispuolelle. Hyökkäyksellä saatiin supistettua murtumaa asemissa, mutta sulkeminen oli mahdotonta. Suomalaisten kolmas vastahyökkäys jatkoi edellisen päivän etenemistä, mutta voimat alkoivat ehtyä. Panssaridivisioonaa oli käytetty jatkuvasti vastahyökkäyksien tekemiseen, ja se alkoi olla lopussa, etenkin Jääkäriprikaatin jääkäripataljoonat olivat jo loppu sellaisina, mitä ne olivat kerran olleet. Vielä kerran nuorukaiset ponnistivat voimansa näissä PsD:n vastahyökkäyksissä mutta voimat loppuivat Konkkalanvuorilla ja Aniskalassa ja missä kaikkialla heitä juoksutettiin päin rautaa.

Tuossa on kolmen minuutin esitys, jossa mainitaan 25.6.-27.6. tapahtuneista:


Sen jälkeen Ihantalassa oli Kannakselle siirrettyjen uusien divisioonien vuoro. Paalun divisioona oli myös jo aivan finis tässä vaiheessa.

Olihan siellä tarmokas kenraalikin. Kun Leevi Lakion (Eivät kaikki juosseet) mukaan ennen niin pystyvä Paalu oli jo burn out, ja hänellä oli oma potero, jossa hän käkki ja jonka ympärille hän oli keskittänyt komppanian suojakseen, Vihma hääri kuin heinämies. Kun etelään tuoduilta jänkäjääkäreiltä (JR12) alkoivat loppua Ihantalan tien suunnassa panssarinyrkit, vei kenraalimajuri Vihma itse niitä henkilöautollaan etulinjaan. Sytyttimet tosin reipasliikkeiseltä kenraalilta unohtuivat. mutta luutnantti Lauri Ehanto toi niitä pian toisella autolla perässä.

Tässä vaiheessa oman tykistön ja Stukien tuki oli ratkaiseva.

Lisäksi painopistesuunnan komentajaksi Mannerheim oli määrännyt pystyvän Karl Lennart Oeschin, joka sai jo toisen kerran vastata Suomesta, kun kaikki näytti menneen pieleen. Mannerheimilla oli petomaisen taitava tapa pitää aina joku pystyvä komentaja tai komentajia vielä hihassaan pahan päivän varalle.
 
Viimeksi muokattu:
Top