Jatkosotaan liittyvää

Kyllä, välirauhasopimuksen mukaan antifasistit (tai mikä se termi sopimuksessa olikaan) tuli välittömästi vapauttaa. Ja ei, eipä yksikään tietääkseni osallistunut Lapin sotaan. Sellaisia vakaumuksellisia he.
Joo ei osallistunut. Lueskelin tuossa jokin aika Halstin Lapin sodassa-kirjan ja siinä hän ihmetteli tätä samaa asiaa. Tai ei ihmetellyt, totesi vain että ei se mikään yllätys ollut, koska kyseessä olivat pelkurit.

Kirja on muuten hyvä, ei nyt ihan Talvisodan päiväkirjojen veroinen, mutta suosittelen. Itselleni Lapin sota oli jäänyt vähän vieraaksi, tuosta sai jo jonkinlaista käsitystä ja kovia taisteluja oli käyty. Jotenkin mieleen jäi Halstille läheisen majuri Valkosen ja niiden muiden parin upseerin lähes samanaikainen kaatuminen. Mahtanut olla komentajalle kova pala. Tämä Valkonen oli siis ollut aikanaan Halstin alokas, sittemmin upseeritoveri ja ystävä. Ja Marskin ritari.
 
Joo ei osallistunut. Lueskelin tuossa jokin aika Halstin Lapin sodassa-kirjan ja siinä hän ihmetteli tätä samaa asiaa. Tai ei ihmetellyt, totesi vain että ei se mikään yllätys ollut, koska kyseessä olivat pelkurit.

Kirja on muuten hyvä, ei nyt ihan Talvisodan päiväkirjojen veroinen, mutta suosittelen. Itselleni Lapin sota oli jäänyt vähän vieraaksi, tuosta sai jo jonkinlaista käsitystä ja kovia taisteluja oli käyty. Jotenkin mieleen jäi Halstille läheisen majuri Valkosen ja niiden muiden parin upseerin lähes samanaikainen kaatuminen. Mahtanut olla komentajalle kova pala. Tämä Valkonen oli siis ollut aikanaan Halstin alokas, sittemmin upseeritoveri ja ystävä. Ja Marskin ritari.

En löytänyt lähdettä tähän hätään, oisko ollut U.A. Käkösen tai Jukka L. Mäkelän kirja. Joka tapauksessa siinä kerrottiin tapauksesta, jossa sodanaikainen tiedustelu-upseeri oli välirauhan solmimisen jälkeen (1944) huomannut suuren paikkakunnan lehdessä ilmoituksen, jossa kutsuttiin edistyksellisiä fasismin vastustajia (lue: käpykaartilaisia) joukkokokoontumiseen/mielenosoitukseen tms. Tiedustelumies oli sitten piruuttaan laittanut samaan lehteen tapahtumaan liittyvän jatkoilmoituksen, jossa toivottiin runsasta osanottoa, koska tapahtumassa tultaisiin keräämään vapaaehtoisjoukko lähetettäväksi johonkin yhä Saksaa vastaan jatkuvan sodan itärintaman polttopisteeseen taistelemaan fasismia vastaan.

Kokoontuminen oli kuihtunut osanottajien puutteeseen...
 
En löytänyt lähdettä tähän hätään, oisko ollut U.A. Käkösen tai Jukka L. Mäkelän kirja. Joka tapauksessa siinä kerrottiin tapauksesta, jossa sodanaikainen tiedustelu-upseeri oli välirauhan solmimisen jälkeen (1944) huomannut suuren paikkakunnan lehdessä ilmoituksen, jossa kutsuttiin edistyksellisiä fasismin vastustajia (lue: käpykaartilaisia) joukkokokoontumiseen/mielenosoitukseen tms. Tiedustelumies oli sitten piruuttaan laittanut samaan lehteen tapahtumaan liittyvän jatkoilmoituksen, jossa toivottiin runsasta osanottoa, koska tapahtumassa tultaisiin keräämään vapaaehtoisjoukko lähetettäväksi johonkin yhä Saksaa vastaan jatkuvan sodan itärintaman polttopisteeseen taistelemaan fasismia vastaan.

Kokoontuminen oli kuihtunut osanottajien puutteeseen...

Anekdootti löytyy Mäkelän kirjasta "Salaisen sodan saatosta".
 
En löytänyt lähdettä tähän hätään, oisko ollut U.A. Käkösen tai Jukka L. Mäkelän kirja. Joka tapauksessa siinä kerrottiin tapauksesta, jossa sodanaikainen tiedustelu-upseeri oli välirauhan solmimisen jälkeen (1944) huomannut suuren paikkakunnan lehdessä ilmoituksen, jossa kutsuttiin edistyksellisiä fasismin vastustajia (lue: käpykaartilaisia) joukkokokoontumiseen/mielenosoitukseen tms. Tiedustelumies oli sitten piruuttaan laittanut samaan lehteen tapahtumaan liittyvän jatkoilmoituksen, jossa toivottiin runsasta osanottoa, koska tapahtumassa tultaisiin keräämään vapaaehtoisjoukko lähetettäväksi johonkin yhä Saksaa vastaan jatkuvan sodan itärintaman polttopisteeseen taistelemaan fasismia vastaan.

Kokoontuminen oli kuihtunut osanottajien puutteeseen...

J Mäkelä osaa kyllä kirjoissaan yhdistellä oikein hyvin tapahtuneita tosiasioita ja verbaalisesti kehittynyttä kerrontaa, mutta aika usein hän vetää reippaalla kädellä mutkia suoriksi. En tosin epäile, etteikö useimpien juttujen taustalla olisi jotain todellisuuspohjaa, mutta pieni varauma kannattaa kuitenkin säilyttää. Ja edellinen ei tietenkään laske kirjallisen tuotannon viihdearvoa.
 
J Mäkelä osaa kyllä kirjoissaan yhdistellä oikein hyvin tapahtuneita tosiasioita ja verbaalisesti kehittynyttä kerrontaa, mutta aika usein hän vetää reippaalla kädellä mutkia suoriksi. En tosin epäile, etteikö useimpien juttujen taustalla olisi jotain todellisuuspohjaa, mutta pieni varauma kannattaa kuitenkin säilyttää. Ja edellinen ei tietenkään laske kirjallisen tuotannon viihdearvoa.
Mäkelä toimi Merivoimien tiedustelu-upseerina sodissa tai ainakin Jatkosodassa. Kirjat perustuivat haastatteluihin, joista pystyi monesti päättelemään, kenen kanssa hän oli jutellu ja kenen ei. Minkäänlaisia lähdeviitteitä ei ollut mutta kun teokset oli sujuvasti kirjoitettu, niin niitähän myytiin lukuisin lisäpainoksin. Luin kaikki Mäkelän kirjat nuorena miehenä enkä muista ko. episodia niistä. Voin tietysti muistaa väärinkin mutta Käkösen teksti taas oli toisen luonteista, joten se on epätodennäköisempi vaihtoehto.
 
Miten muuten suhtaudutte entisten tiedustelumiesten kirjoittamiin kirjoihin? Kun luin tässä äskettäin Käköset läpi, niin mietin sitäkin, että onkohan tiedustelumies koskaan eläkkeellä? Käkönenkin -paljastaa- teksteissä jotain, mutta samalla myös näyttäisi piilottavan vielä enemmän tekstin sisään? Ja vielä -70-luvulle tultaessa onnistuu jollain tavalla sumentamaan mm. asekätkentään liittyviä seikkoja? Ja kun hän kertaa omaa osuuttaan ja -mielipiteitään-, asenteitaan ja näkemyksiään niin mitä jää rivien väliin?

Tiedustelu saattaa olla paljon universaalimpaa kuin osataan kuvitellakaan ja siinä pätevät jotkut ikiaikaiset lainalaisuudet, jotka elävät sukupolvesta ja aikakaudesta toiseen. Mikään temppu ei näyttäisi kuolevan, temput saavat vain uusia piirteitä.
 
Poimin Brandtbergin kirjasta ”Lagus ritari n:o 1” (2010) seuraavan kohdan:

Syvärillä 2. lokakuuta 1941. Venäläiset aloittivat panssarivaunujen tukemana hyökkäyksen kello puoli kolme iltapäivällä. Niityllä ajoi kaksi vaunuaan tuliasemiin.

Suomalaispanssarit täräyttivät noin neljäkymmentä laukausta kohti hyökkääviä vihollisvaunuja. Tuloksetta. Ammukset kimposivat tuhoa aiheuttamatta venäläisten vaunuista. Myöskään suomalaisten 37-millimetrin Bofors-tykit eivät mahtaneet mitään. Vihollispanssarit eivät ampuneet laukaustakaan. He käänsivät jykevät vaununsa takaisin. Suomalaiset olivat saaneet ensikosketuksen uuteen T-34 -vaunuun.

Parikymmentä T-34 Sotka-panssarivaunua vyöryi uudestaan suomalaisten asemien eteen. Bofors-tykit eivät läpäisseet uuden kolmenkymmenen tonnin neuvostovaunun panssaria edes viiden metrin päästä. Ammukset räjähtelivät vahinkoa tuottamatta.

Kasapanosten ja polttopullojen, Molotovin coctailien varalta venäläiset olivat suojannet telaketjut panssariverkolla. Suomalaiset eivät saaneet vaunuja pysäytetyksi. Sotkat vyöryivät linjojen läpi. ......
 
Viimeksi muokattu:
Jatkuu, osa 2

Tykkikomppanian 26-vuotias päällikkö, luutnantti Arvo Pentti oivalsi venäläispanssareiden heikon kohdan. ”Ampukaa tykeillä telaketjuihin”, hän huusi miehilleen. ”Sillä tavalla ne ainakin pysäytetään.”

Menetelmä tepsi. Yksi toisensa jälkeen panssarit saivat osuman ja seitsemän vaunua jäi maastoon. Miehistöt, jotka pelkäsivät suomalaisten kasapanoksia, hylkäsivät vaunut. Komissaarit kiljuivat kiukusta. Hyvää rautaa jäi valkobandiittien käsiin.
......

Luutnantti loikkasi asemastaan ja painui tienvarren maastoon. Hän ryömi kohti vahingoittunutta panssarivaunua ja pääsi aivan sen viereen. Yöllä oli satanut. Maantienojasta hän kahmaisi kourallisen rapaa ja loikkasi vaunun kannelle. Hän peitti vaunun tähystyslinssin kuralla, istahti torniluukun viereen ja kopautti parabelumillaan vaunun kantta.

”Antautukaa!” hän huusi venäjäksi. Vaunu lakkasi pyörimästä, mutta luukku ei auennut.
 
Viimeksi muokattu:
Jatkuu, osa 3

Yksi T-34 oli jäänyt lähes ehjäksi. Se oli juuttunut parin kannon varaan. Miehistö oli hylännyt vaunun. Panssarimies Lauri Heino ryömi sisään vaunuun pohjaluukun kautta. Hän löysi pääkatkaisijan ja käynnistimen, mutta moottori ei käynnistynyt. Syykin selvisi: kantojen varassa lepäävän vaunun runko oli vääntynyt. Vaihdelaatikon päällä olevan käynnistysmoottorin hammaspyörä ei osunut käynnistysmoottorin hammaskehään.

Vaunu oli uusi, vain neljä kranaattia puuttui. Saalis oli herkullinen. Suomalaiset sahasivat toisen kannon poikki, toisen he räjäyttivät. Vaunu oikeni ja käynnistyi nätisti. Luutnantti Niittylä määräsi Heinon vaunun vakituiseksi ajajaksi. Se oli ensimmäinen suomalaisten valtaama T-34.
 
Viimeksi muokattu:
Hmm...runko oli vääntynyt mutta oikeni itsestään? Kuinka ohuesta pellistä tässä on kyse?
Kuvittelisin että tankissa on sen verran paksua että ei väänny tai jos vääntyy niin ei palaudu itsestään.

Sanotaan nyt varmuuden vuoksi että en ymmärrä metallurgiasta mitään.
 
Kyllä se 13mm levy oikenee kun pysytään alle myötörajan. Se voi taipua elastisesti aika paljonkin (luokkaa ~10mm) , kun suuri osa vaunun painosta on kannonnokassa.
T-34:n starttimoottori on vaihteistokopan päällä, kun taas hammaskehä on kiinnitetty moottorin tuulettimeen (kts. kuvat alla). Jos linjaukset eivät enää ole kohdallaan niin on mahdollisuuksien rajoissa, että starttimoottorin hammaspyörä ei enää sovi hammaskehään ("jumittaa").
 

Liitteet

  • t-34.jpg
    t-34.jpg
    243.8 KB · Luettu: 21
  • startti.jpg
    startti.jpg
    247.1 KB · Luettu: 21
Panssarit, Jatkuu osa 4

Lagus ajoi lähimpine upseereineen Ouluun syyskuun 20. päivänä (1944). Saksalaiset olivat poistuneet kaupungista viisi påivää aikaisemmin. Lagus sai entistä laajeman vastuun eli hänelle alistettiin taisteluosasto, johon kuului mm. jääkäriprikaati.

Panssaridivisioona saapui rautateitse Ouluun, Muhokselle ja Liminkaan 22.-27. syyskuuta. Ryhmä Lagus alistettiin Hjalmar Siilasvuolle. ..... Neljäs ja viimeinen kolmenkymmenen vaunun juna saapui Toppilaan 23.9. Kaikkiaan Oulussa oli 37 Sturmia tai åkermania, kuten miehet sanoivat. Myös Muhoksen asemalla oli vilskettä. Siellä purettiin aamusta lähtien panssariprikaatia, jääkäripataljoonaa, pioneereja ja raskasta tykistöä.

.......
Jääkäriprikaatit saavuttivat tavoittensa illaltaan klo 23 mennessä (24.9.). Sekä Kuistion että Norgrenin ilmoituksen mukaan saksalaiset olivat vahvasti miehittäneet Kiiminkijoen pohjoisrannat. He olivat vetäytyessään räjäyttäneet Kiiminkijoen, Sanginjoen ja Vepsänjoen sillat Kiimingin kirkolla olevaa siltaa lukuunottamatta.

.......
Eteneminen jatkui Joki-Kokon kylään (28.9.). Kiiminkijoen silta kylän pohjoispuolella oli tuhottu. Jääkäriprikaatin pääosat menivät Ylikiimingistä Mannilan kauta Pudasjärvelle johtavaa tietä. ... Saksalaiset olivat katkaisseet etenemistiet kaatamalla puhelinpylväitä. Tiellä ei ollut ainoatakaan ehjää siltaa tai tierumpua. Vetäytyjät olivat käyttäneet tuhoamistyöhön jopa sadan kilon miinapommeja.

...
Perjantaina 29.9. divisiona ylitti runsasvetisen Iijoen etelähaaran Haapakosken ja pohjoishaaran Hirvankosken kohdalla. Jääkäriprikaati mursi lauantain vastaisena yönä (30.9.) saksalaisten vastarinnan Aittojärven maastossa saarrostavalla hyökkäyksellä. Varhain aamulla prikaatin pääosat jatkoivat etenemistä Pudasjärvelle, josta saksalaiset olivat vetäytyneet.
 
Viimeksi muokattu:
Miten muuten suhtaudutte entisten tiedustelumiesten kirjoittamiin kirjoihin? Kun luin tässä äskettäin Käköset läpi, niin mietin sitäkin, että onkohan tiedustelumies koskaan eläkkeellä? Käkönenkin -paljastaa- teksteissä jotain, mutta samalla myös näyttäisi piilottavan vielä enemmän tekstin sisään? Ja vielä -70-luvulle tultaessa onnistuu jollain tavalla sumentamaan mm. asekätkentään liittyviä seikkoja? Ja kun hän kertaa omaa osuuttaan ja -mielipiteitään-, asenteitaan ja näkemyksiään niin mitä jää rivien väliin?
Tiedusteluhommat perustuvat usein vahvaan verkostoitumiseen jotka voivat olla purettavissa vuosienkin jälkeen. Lisäksi ne ovat poikkeuksellisen arkaluonteisia koska avainhenkilö voi olla ihan rehellinen maanpetturi. Sellaisten henkilöiden nimet haudataan arkistoihin (tai hukataan kokonaan) niin pitkäksi aikaa että mahdollinen kosto ei saavuta edes jälkeläisiä. 2.MS ajalta on edelleen juttuja 100 vuoden salauksessa.

Eräästä kirjasta muistan kuvauksen asiamiehestä (oliko välirauhan ajalta) joka lähetettiin NL:ään tiedustelureissulle. Siellä hän välittömästi ilmoittautui tutulle miehelle NL:n sotilastiedustelussa, sai uuden tehtävän ja palasi Suomeen kaksoisagenttina ja raportoi tapahtuneen. Itselleni jäi täysin epäselväksi kummalla puolella tämä heppu oli. Henkilöä koskevissa raporteissa mainittiinkin ettei tätä 'voi pitää täysin luotettavana'. Ilmeisesti hänellä oli hyvät henkilösuhteet molempiin puoliin.
 
Sellaisten henkilöiden nimet haudataan arkistoihin (tai hukataan kokonaan) niin pitkäksi aikaa että mahdollinen kosto ei saavuta edes jälkeläisiä. 2.MS ajalta on edelleen juttuja 100 vuoden salauksessa.

Suomalaiset saattoivat hävittää tällaisen materiaalin -44 varsin huolella. Tuskin edes Stella Polaris - aineistoon kuului näitä asioita.
 
Juu paljon tietoa katosi luultavasti ikiajoiksi, ja varmaan parempi niin. Tästä asiasta tulee mieleen sellainen juttu, että terrorismin vastaisen sodan historia tullaan kirjoittamaan vasta sitten kun kukaan meistä ei ole todennäköisesti sitä enää lukemassa. Siellä on soluissa ollut (ja on) niin tärkeitä myyriä, että heidän ja heidän läheistensä päänupit lähtisi hyvinkin nopeasti jos nimet tulisivat ilmi.
 
Selostaja: Bolseviikki!!!
Kuvanauha: Pam.

 
"A Luftwaffe Siebelfähre. Developed as one of the landing craft for Operation Sea Lion by strapping two heavy floatbridge units together and powering them with an assortment of truck and aircraft engines; saw extensive use in littoral threatres as well as part of the Axis force on Lake Ladoga"

1605975988285.png
 
Back
Top