Jatkosotaan liittyvää

Se on aika monimutkainen vyyhti, mutta jäljelle jäänyt siviiliväestö jaoteltiin suomensukuisiin ja ei-suomensukuisiin. Näistä jälkimmäiset laitettiin keskitysleireille
Sergei Verigin mainitsee kirjassaan useaan otteeseen, että tämä yllätti venäläiset, jotka olivat soluttaneet siviilien joukkoon asiamiehiään, ja että leirittäminen vei pohjan heidän aikomukseltaan käyttää siviiliväestöä "operatiivisiin tarkoituksiin." Vapaana oleva väestökin oli varsin halutonta mihinkään toimintaan, vasta sodan lopun häämöttäessä väki alkoi ymmärrettävän opportunistisesti kääntää takkiaan.
 
Joillain lohkoilla muistutettiin joukkoja ja johtoelimiä jatkuvasti siitä, että vakoojia piisaa. Mitään takeita ei ollut siitä, että -suomalaiseksi- määritelty ei olisi vakoillut puna-armeijan piikkiin.

@EK varmaan muistaa tai tietää mikä heimosoturipataljoonista oli suomalaisten mielestä henkilöstöltään epäluotettava. Osa tästä henkilöstöstä liikkui varsin omaperäisillä asioilla ja heitä saattoi tavata mm. kolonnateiden varsilla vailla mitään papereita tai asioita.

Kynttilä ikkunalla taisi olla pimeän vuoden aikana jonkinlainen yleisviesti. Tietty kellonaika tarkoitti tiettyä asiaa.

Miten voitiin salata suunnitelmia mm. partioihin lähtöjen osalta? Tjaah. Kun rekikuormiin survottiin etapissa uusia lumipukuja ja sissimuonapakkauksia se tarkoitti jotain. Ja kuso kulki. Lomaliikenne ja puhelimien kuuntelu olivat myös mielenkiintoisia vakoilun kannalta. Jotkut rintamilla liikkuneet huhutkin jäljitettiin -evakuoimattoman väestön liikkeelle panemiksi-.

Se, että NL jätti väestön evakuoimatta taisi olla yleisilmiö pitkin rintamia. Siihen oli toki syynsäkin. Missä tahansa NLn osassa eivät tiet olisi vetäneet sekä evakuointeja että sotilaiden huoltoa ja joukkojen siirtoa. Ja väestö jätettiin myös siksi, että se aiottiin masinoida vastarintaan....eikös kuuluisa partisaanikäsky tarkoittanutkin sitä?
 
Joillain lohkoilla muistutettiin joukkoja ja johtoelimiä jatkuvasti siitä, että vakoojia piisaa. Mitään takeita ei ollut siitä, että -suomalaiseksi- määritelty ei olisi vakoillut puna-armeijan piikkiin.

@EK varmaan muistaa tai tietää mikä heimosoturipataljoonista oli suomalaisten mielestä henkilöstöltään epäluotettava. Osa tästä henkilöstöstä liikkui varsin omaperäisillä asioilla ja heitä saattoi tavata mm. kolonnateiden varsilla vailla mitään papereita tai asioita.

Kynttilä ikkunalla taisi olla pimeän vuoden aikana jonkinlainen yleisviesti. Tietty kellonaika tarkoitti tiettyä asiaa.

Miten voitiin salata suunnitelmia mm. partioihin lähtöjen osalta? Tjaah. Kun rekikuormiin survottiin etapissa uusia lumipukuja ja sissimuonapakkauksia se tarkoitti jotain. Ja kuso kulki. Lomaliikenne ja puhelimien kuuntelu olivat myös mielenkiintoisia vakoilun kannalta. Jotkut rintamilla liikkuneet huhutkin jäljitettiin -evakuoimattoman väestön liikkeelle panemiksi-.

Se, että NL jätti väestön evakuoimatta taisi olla yleisilmiö pitkin rintamia. Siihen oli toki syynsäkin. Missä tahansa NLn osassa eivät tiet olisi vetäneet sekä evakuointeja että sotilaiden huoltoa ja joukkojen siirtoa. Ja väestö jätettiin myös siksi, että se aiottiin masinoida vastarintaan....eikös kuuluisa partisaanikäsky tarkoittanutkin sitä?
Älä unohda omia autosotamiehiä :)
Tuossa Raappanan tiedustelu -kirjassa kerrottiin tapauksista, miten rintamalta lähti huhu salamana liikkeelle ja tavattiin jossain Oulun torilla vast. Kun meidän joukot suunnitteli jotain isompaa, niin kyllä tornarit liikkui. Ja näemmä usein niiden välityksellä, jotka pääsivät siirtymään paikasta toiseen eli kuljettajien.
 
Päätalo -kirjasarjassa on erityisesti huvittanut tornihuhu sakujen pilleristä, jolla saadaan vesi muuttumaan polttoaineeksi. Tuntui olevan isokin puheenaihe Kiestingin seuduilla.
 
joskus olen miettinyt että olisiko kyseessä ollut saksalaisten huijaus? Johonkin satulan alle tai satulalaukkuun piilotetaan toinen bensiinisäiliö ja bensiinihana laitetaan käden ulottuville. ”Näyttelijä” ajaa moottoripyörällä ja kun kohdalle sattuu sopiva ihmisryhmä käännetään bensiinihana kiinni ja moottori sammuu, sen jälkeen ”näyttelijä” kaivelee salamyhkäisenä pötkylänsä esille ja nakkaa sen ja vettä ojasta bensatankkiin, bensiinihana käännetään huomaamatta takaisin auki ja eikun moottori taas käyntiin. Tornihuhu ihmepötkylästa lähtee leviämään kuin kulovalkea ja hyvällä tuurilla huhu saksalaisten ihmekeksinnöstä leviää myös venäläistenkin puolelle.
Saksalaiset propagandajoukot ovat oppineet että suomalainen uskoo vasta kun näkee ja jos ainoastaan väitettäisiin että bensiini voidaan korvata pötkylällä ja vedellä niin kaikki pitäisivät väitettä valheena, mutta kun muutama suomalainen näkee omin silmin kun Bemari tankataan pötkylällä niin huhu on paljon uskottavampi.
 
Viimeksi muokattu:
@EK varmaan muistaa tai tietää mikä heimosoturipataljoonista oli suomalaisten mielestä henkilöstöltään epäluotettava. Osa tästä henkilöstöstä liikkui varsin omaperäisillä asioilla ja heitä saattoi tavata mm. kolonnateiden varsilla vailla mitään papereita tai asioita.
Ainakin HeimoP 3:ssa paljastui ennen 1944 suurhyökkäystä suunnitelma, jossa Heimopataljoonan miehiä olisi kaapannut tukikohdan ja vienyt sen suomalaisen upseerin puna-armeijan puolelle. Aake Jermon Siiranmäen miehissä oli asiasta lyhyt selostus. Osa pataljoonan miehistöstä oli värvätty kotilomien aikaan ja heille oli maksettu suunnitelman toteuttamisesta. Jermo mainitsee luvun "nelisenkymmentä" pidätettyinä, ja ainakin osa näistä tuomittiin vankeuteen. Kyseisellä pataljoonalla oli sitten kesällä 1944 hieman heikko maine muiden joukkojen silmissä, eli katsottiin sen irtautuvan sangen herkästi. Tietysti sotavangeista kootun pataljoonan kohdalla tämä on sinänsä ymmärrettävää, että tiesivät varmasti taistelevansa väärällä puolella ja että Neuvostoliitto tulisi vaatimaan heidän palauttamistaan sodan jälkeen.
 
Se, että NL jätti väestön evakuoimatta taisi olla yleisilmiö pitkin rintamia. Siihen oli toki syynsäkin. Missä tahansa NLn osassa eivät tiet olisi vetäneet sekä evakuointeja että sotilaiden huoltoa ja joukkojen siirtoa. Ja väestö jätettiin myös siksi, että se aiottiin masinoida vastarintaan....eikös kuuluisa partisaanikäsky tarkoittanutkin sitä?
Tuosta olisin kesän 1941 osalta hieman erimieltä. Eli Neuvostoliitto ei aluksi oikein arvostanut siviiliväestön oma-aloitteista vastarintaa. Pelättiin, että musikat oppivat siinä puolustamaan itseään myös Neuvostoliiton sankarillista työtätekevien ja talonpoikien punaista armeijaa vastaan, sekä tietenkin myös politrukkeja. Näinhän myös kävi, ja esim. Ukrainassa sotatila voitiin kumota vasta pitkälle 1950-luvun puolella. Kuitenkin kun tietoa partisaanitoiminnasta alkoi tulla, tehtiin välttämättömyydestä hyve, eli partisaaniliike haluttiin heti puolueen alaisuuteen. Tämän vuoksihan partisaanialueille pudotettiin nimenomaan poliittisia upseereita, jotka pitäisivät huolta liikkeen oikeauskoisuudesta. Samasta syystä puna-armeija sitten valtaamillaan alueilla riisui partisaaniosastot välittömästi aseista ja joissain tapauksissa osastot lähetettiin joko suoraan rintamajoukkoihin liitettäviksi tai sitten keskitysleiritettiin. :D

Vasili Grossmanin Elämä ja kohtalo -teoksessahan on mainioita kuvauksia neuvostojärjestelmän vainoharhaisuudesta. Stalingradin Helvetissä yksi puna-armeijan pataljoona pitää päivästä toiseen hallussaan tukikohtaa, saksalaisten ankarasta painostuksesta huolimatta. Esikunnassa on valmiina pataljoonankomentajan pidätysmääräys, tämä kun ei vastaa yhteydenottoihin, eikä lähetä asianmukaisia raportteja mielialasta yms. Siispä kyseessä on vastavallankumouksellinen niskurointi Neuvostovaltaa vastaan. Leirille vain. Tai panssariarmeijakunnan komentaja, joka onnistuneesti johtaa toista kärkeä 6.Armeijan saartaneessa hyökkäyksessä. Armeijakunnan komissaari onnittelee pihtiliikkeen onnistuttua ja hyökkäyskärkien kohdattua komentajaa, lisäten "En koskaan unohda sitä, kuinka annoitte toveri Stalinin odottaa kokonaista kahdeksan minuuttia ennen kuin annoitte hyökkäyskäskyn." Tykistö ei nimittäin ensimmäisellä iskulla tuhonnut metsikköön ryhmitetty pst:tä ja AK:n komentaja ammutti vielä sinnekin erikseen, ennen hyökkäyksen aloittamista. Reilujen kerho!(y)

Vaikka tietysti Grossmanin teos on romaani, hän oli rintamareportterina mukana mm. Kurskissa ja Berliinissä. Hän myös suhtautui kriittisesti neuvostojärjestelmään ja teos julkaistiin vasta 1988 Neuvostoliitossa. Lännessä jo 1980, kun Saharovin avustuksella luodut mikrofilmit oli kuljetettu pois Neuvostoliitosta.
 
Kuitenkin kun tietoa partisaanitoiminnasta alkoi tulla, tehtiin välttämättömyydestä hyve, eli partisaaniliike haluttiin heti puolueen alaisuuteen.

Olet oikeassa. Tosin kaikinpuolisen ymmärryksen nimissä on huomattava, että joka ainoa tämän pallon valtio haluaa -sotilaallisen harrastuneisuuden- oman peukalonsa alle.....
 
Ainakin HeimoP 3:ssa paljastui ennen 1944 suurhyökkäystä suunnitelma, jossa Heimopataljoonan miehiä olisi kaapannut tukikohdan ja vienyt sen suomalaisen upseerin puna-armeijan puolelle. Aake Jermon Siiranmäen miehissä oli asiasta lyhyt selostus. Osa pataljoonan miehistöstä oli värvätty kotilomien aikaan ja heille oli maksettu suunnitelman toteuttamisesta. Jermo mainitsee luvun "nelisenkymmentä" pidätettyinä, ja ainakin osa näistä tuomittiin vankeuteen. Kyseisellä pataljoonalla oli sitten kesällä 1944 hieman heikko maine muiden joukkojen silmissä, eli katsottiin sen irtautuvan sangen herkästi. Tietysti sotavangeista kootun pataljoonan kohdalla tämä on sinänsä ymmärrettävää, että tiesivät varmasti taistelevansa väärällä puolella ja että Neuvostoliitto tulisi vaatimaan heidän palauttamistaan sodan jälkeen.

40 miestä on sen verran iso salaliiittoryhmä että paljastuihan se ennen yrityksiä. Inkeriläisiä oli kai prosentuaalisesti eniten, vaikka se olikin varsinainen sekapataljoona suomensukuisia. Sen tapahtuman jälkeen se tuli kesän 1944 Ohdasta Siiranmäen kautta Äyräpäähän ja Vuosalmelle. Olivathan ne sentään pahoja paikkoja.

Nämä jäljelle jääneet pojat eivät olisi ansainneet sitä, mitä sitten tapahtui.

25. lokakuuta ilmoitettiin, että pataljoona kotiutetaan, ja se siirrettiin Oulun kautta Raaheen. Todellisuudessa pataljoonassa palvelleet Neuvostoliiton kansalaiset piti palauttaa Neuvostoliittoon. Tätä ei ilmoitettu miehille.

Raahessa joku sen heille kertoi, että mennään Naarajärvelle sotavankileiriin. Pataljoonan heimosotureista karkasi heti 14 miestä. Lopulta Naarajärvelle tuli noin 200 miestä eli 450 karkasi Raahen ja Pieksämäen välillä. Suomalaiset tarkoituksella hiljensivät junan vauhtia, jotta petetyt aseveljet pääsevät pakenemaan. Inkeriläisiä pääsi Ruotsiin tiedetysti 172. Virolaisista en tiedä, mihin menivät. Luultavasti osa kotiin. Heitä oli kanssa paljon.

Menivätköhän Naarajärvelle ne, joille muutenkin Neuvostoliitto oli ok, vai vain apaattiset, sellaiset jotka vain eivät jaksa. Tätä olen aina miettinyt. Niitä pakotilanteita tarjottiin kuitenkin aika reilusti.
 
Suomessa sotahistorian tutkimisen helmasynti on ollut se että ennen kaikkea kesän 1944 torjuntataisteluiden kannalta saksalaisten merkitystä on usein vähätelty, siitä on jopa vaiettu. On lähdetty siitä että kaikki Suomen saamat torjuntavoitot olivat lopulta vain ja ainoastaan suomalaisten joukkojen ansiota.

Ju-87-D5-S7-AH-1944.jpg


 
Tuosta olisin kesän 1941 osalta hieman erimieltä. Eli Neuvostoliitto ei aluksi oikein arvostanut siviiliväestön oma-aloitteista vastarintaa. Pelättiin, että musikat oppivat siinä puolustamaan itseään myös Neuvostoliiton sankarillista työtätekevien ja talonpoikien punaista armeijaa vastaan, sekä tietenkin myös politrukkeja. Näinhän myös kävi, ja esim. Ukrainassa sotatila voitiin kumota vasta pitkälle 1950-luvun puolella. Kuitenkin kun tietoa partisaanitoiminnasta alkoi tulla, tehtiin välttämättömyydestä hyve, eli partisaaniliike haluttiin heti puolueen alaisuuteen. Tämän vuoksihan partisaanialueille pudotettiin nimenomaan poliittisia upseereita, jotka pitäisivät huolta liikkeen oikeauskoisuudesta. Samasta syystä puna-armeija sitten valtaamillaan alueilla riisui partisaaniosastot välittömästi aseista ja joissain tapauksissa osastot lähetettiin joko suoraan rintamajoukkoihin liitettäviksi tai sitten keskitysleiritettiin. :D

Vasili Grossmanin Elämä ja kohtalo -teoksessahan on mainioita kuvauksia neuvostojärjestelmän vainoharhaisuudesta. Stalingradin Helvetissä yksi puna-armeijan pataljoona pitää päivästä toiseen hallussaan tukikohtaa, saksalaisten ankarasta painostuksesta huolimatta. Esikunnassa on valmiina pataljoonankomentajan pidätysmääräys, tämä kun ei vastaa yhteydenottoihin, eikä lähetä asianmukaisia raportteja mielialasta yms. Siispä kyseessä on vastavallankumouksellinen niskurointi Neuvostovaltaa vastaan. Leirille vain. Tai panssariarmeijakunnan komentaja, joka onnistuneesti johtaa toista kärkeä 6.Armeijan saartaneessa hyökkäyksessä. Armeijakunnan komissaari onnittelee pihtiliikkeen onnistuttua ja hyökkäyskärkien kohdattua komentajaa, lisäten "En koskaan unohda sitä, kuinka annoitte toveri Stalinin odottaa kokonaista kahdeksan minuuttia ennen kuin annoitte hyökkäyskäskyn." Tykistö ei nimittäin ensimmäisellä iskulla tuhonnut metsikköön ryhmitetty pst:tä ja AK:n komentaja ammutti vielä sinnekin erikseen, ennen hyökkäyksen aloittamista. Reilujen kerho!(y)

Vaikka tietysti Grossmanin teos on romaani, hän oli rintamareportterina mukana mm. Kurskissa ja Berliinissä. Hän myös suhtautui kriittisesti neuvostojärjestelmään ja teos julkaistiin vasta 1988 Neuvostoliitossa. Lännessä jo 1980, kun Saharovin avustuksella luodut mikrofilmit oli kuljetettu pois Neuvostoliitosta.

Olen lukenut teoksen. Ei helpointa tekstiä, mutta klassikko mielestäni.
 
  • Tykkää
Reactions: EK
joskus olen miettinyt että olisiko kyseessä ollut saksalaisten huijaus? Johonkin satulan alle tai satulalaukkuun piilotetaan toinen bensiinisäiliö ja bensiinihana laitetaan käden ulottuville. ”Näyttelijä” ajaa moottoripyörällä ja kun kohdalle sattuu sopiva ihmisryhmä käännetään bensiinihana kiinni ja moottori sammuu, sen jälkeen ”näyttelijä” kaivelee salamyhkäisenä pötkylänsä esille ja nakkaa sen ja vettä ojasta bensatankkiin, bensiinihana käännetään huomaamatta takaisin auki ja eikun moottori taas käyntiin. Tornihuhu ihmepötkylästa lähtee leviämään kuin kulovalkea ja hyvällä tuurilla huhu saksalaisten ihmekeksinnöstä leviää myös venäläistenkin puolelle.
Saksalaiset propagandajoukot ovat oppineet että suomalainen uskoo vasta kun näkee ja jos ainoastaan väitettäisiin että bensiini voidaan korvata pötkylällä ja vedellä niin kaikki pitäisivät väitettä valheena, mutta kun muutama suomalainen näkee omin silmin kun Bemari tankataan pötkylällä niin huhu on paljon uskottavampi.

Veikkaan että saksalainen on jossain pysähtynyt ottamaan vettä johonkin astiaan, tiputtanut sinne vedenpuhdistuspillerin ja tästä huhu on hiukan paisunut?
 
Kuulostaisi uskottavalta koska vettähän kuskattiin samanlaisissa jerrykannussa kuin missä bensiiniäkin. Jerrykannuihin oli maalattu valkoinen risti eroittamaan bensa ja vesi kanisterit toisistaan. Vielä jos vedenhakureissulla saksalainen on tankannut ajoneuvonsa bensiini jerrykannusta niin huhu on valmis.
 
1598207869730.png

Miinalaiva Riilahden upotuksesta tänään 77 vuotta.
Merivoimien toiseksi pahin tappio sotien aikana.

Riilahti lähti sukellusveneentorjuntatehtävään Suursaaren länsipuolelle Loviisasta 22. elokuuta kello 5.30. Aluksen mukana oli vartiomoottorivene 1. Kello kaksi 23. elokuuta aluksen tähystäjä havaitsi lännessa Neuvostoliiton moottoritorpedoveneitä ja suoritti hälytyksen. Vahtiupseeri oli kuitenkin antanut aiemmin käskyn sammuttaa Riilahden koneet, jotta vesikuuntelijat kuulisivat paremmin sukellusveneiden ääniä. Ennen kuin miinalaiva sai koneensa käyntiin ja ohjailuvauhtia, moottoritorpedovene TK 94 ehti laukaista alusta kohti torpedon, joka osui aluksen vasempaan kylkeen ja katkaisi sen kahtia. Riilahti upposi kaksi minuuttia myöhemmin ja vei mukanaan 23 merisotilasta. Vartiomoottorivene 1 pelasti vedestä yksitoista miestä, joiden joukossa oli aluksen päällikkö, joka kuitenkin menehtyi myöhemmin vammoihinsa.

Riilahden hylky on viiden meripeninkulman päässä Tiiskeristä 70 metrin syvyydessä.
 
Tässä vähän tarkemmin. Nimenomaan niista asiaan liittyvistä seikosta, joista on aika vähän kirjoitettu Merivoimien historiassa

Tämä kun ei ole ainoa laatuaan kiusallisista yksityiskohdista, jotka Merivoimat on siivonnut maton alle sota-ajoista, niin tulevaisuudessa toivon mukaan näemme jonkun uuden teemukeskisarjan tekevän läpimurtonsa aiheesta tekemällään teoksella.
 
Karkeasti ottaen noin. VR4 oli korkein kunniamerkki (pl. Mannerheimristi), joka voitiin miehistölle tai aliupseereille myöntää. Ylemmät VR:t menivät sitten upseerien kesken sotilasarvoittain porrastetusti (google varmaan muistaa tarkemmin).
Isäni sai VM2 ,VM1(väliä n. kuukausi)sitten menikin jo pari vuotta ja tuli VR4 ja kersantin arvo omistan myös myöntämis perusteet noille mitaleille.
 
Isäni sai VM2 ,VM1(väliä n. kuukausi)sitten menikin jo pari vuotta ja tuli VR4 ja kersantin arvo omistan myös myöntämis perusteet noille mitaleille.

VR 4 oli mahdollista antaa myös miehistöön ja aliupseeristoon kuuluville mutta näin tapahtui vain harvoin erittäin ansiokkaista suorituksista.

:salut:
 
Tämähän oli vain yksi vaara, eli Lehmivaara.

En tiedä tuon yksittäisen motin laukeamisen tappioita, mutta ylipäänsä juuri nämä tuossa nurkassa olleet pataljoonat (JP6 ja toinen näistä Os. Partisen pataljoonista, Parosen Er. P 24) kärsivät Ilomantsin operaation suurimmat kokonaistappiot (JP6 40% ja Er. P 24 37%). Niitä tietenkin myös käytettiin surutta, eli sotahistoriaan jää suuri "rooli", mutta sellainen rooli myös maksaa verta.

Tuskin ne ovat suuret juuri tuossa motin purkautumisessa olleet.

Muokkaan @JR49 Se on ollut vain sellainen sekava tapahtuma, mutta ei mikään raaka taistelu, paitsi venäläisille, joita kyllä jäi paljon. Lehmivaarassa kaatuneita jääkäreitä, lähinnä komentopaikalta, on alle kymmenen, ja yksi on luutnantti Westberg, viestiupseeri, joka järjesti vastaiskun komentopaikalle yhdessä Veikko Saresmaan (Kevyt Patteristo 12) kanssa, ja yritti saada yhteyttä tykistöön ja torjuntoja pakotielle. Sinne jäivät.

Haavoittuneista en tiedä.

Minua niin huvittaa, kun @baikal on kuullut ihan samanlaisia juttuja siitä sekoilusta Ilomantsissa. Sotahistorian lehdillä aina joku "etenee" ja "katkaisee" ja "murtaa", ja kaikki vaikuttaa jotenkin järkevältä toiminnalta. Tuolla on ollut joukkue- ja komppaniatasolla melkoinen improvisaatiosavotta.
Sain nyt Antti Juutilaisen Ilomantsi-kirjan luetuksi ajatuksella loppuun. Ollut kyllä hurja savotta, metsät täynnä miehiä joista monella ei minkäänlaista tilannetietoa. Mutta niin vain sai Raappana suuren kuvan pidettyä kasassa, miehiä oli suunnilleen oikeaan aikaan suunnilleen oikeassa paikassa niin, että tehtävä täyttyi, siinä kun se voi täyttyä. Mutta ankaraa on ollut sota erämaassa, ja haavoittuneiden kohtalo kova.

Toisaalta, veli venäläinen oli myös tosissaan, täydennystä syötettiin ihan tosissaan. Mielenkiintoinen tuo heidän panssariprikaatin rooli, alun perin joukot liikkuivat kevyen psv kaluston kanssa, mutta nyt päätyi muutama sotkakin etulinjoille asti tuhottavaksi.
 
Back
Top