Jatkosotaan liittyvää

JR49

Respected Leader
Raappanan tiedustelijat käyttivät kesällä -42 ensimmäistä kertaa tukikohta-menetelmää. Eli vihollisen selustassa isomman joukon tukikohta lähipuolustusasemineen, ja tied.teht. täytettiin eri suuntiin pienemmillä osapartioilla.
Kiintoisaa oli, että miesten reput oli piilotettu erikseen ja hyvin 200-300 metrin päähän varsinaisesta tukikohdasta, jossa siis nukuttiin ja valmistettiin ruoka. Tällä nähtiin olevan se etu, että reput saadaan mukaan, vaikka tukikohta joutuisi vihollisen käsiin.
@Sarek1 @baikal , mitä sanovat RVL-files tästä reppuasiasta? Jäi kiinnostamaan.
 

Sarek1

Ylipäällikkö
@JR49 : Raappanan miehet ovat varmasti tienneet mitä tekevät ja miksi. Pienten partioiden käyttö varsinaisessa tiedustelussa on mielestäni ollut erittäin viisas valinta, sillä suuret joukot jättävät vääjäämättä suuria jälkiä. Reppujen kätkeminen ja hajauttaminen antaa särkymävaraa.

(RVL files, Tshernobyl +- 0,5v)
Jänishousuilussa ei yleensä laitettu kaikkia munia samaan koriin etenkään jos toimittiin kuvitteellisen vihollisen selustassa tiedustelu- tai tuholaistehtävissä. Reput kätkettiin yleensä hajautetusti tilanteen ja olosuhteiden edellyttämällä tavalla (paljon variaatioita ja sai soveltaa). Metsässä on paljon tilaa, joten hajakätkettyjä reppuja oli aika hankala löytää hakemallakaan jos ei tiennyt tarkkaa paikkaa tai aluetta, mistä katsella.

Hajautetun toiminnan perusyksikkökoko oli ryhmä eli kymmenen jänistä. Paikallaan ollessa eli liikenteen tähystelyssä ja tienvarsitoiminnassa ylipäätään työ oli usein kolmivuorotyötä. Neliryhmäinen joukkue saattoi joskus siirtyessään kootusti paikasta toiseen majoittua ”yhes koos” yöksi ketunlenkin taakse. Havaittu paljastumisen uhka tai ovikellon kilahtaminen saivat aikaan välittömän suuntaissiirtymisen rauhallisempaan suuntaan. Sissiteltta, kamina torvineen, makuupussit ja alustat völjyssä pinkaisu repuille ja hipihiljaa irti (talvella reput olivat tällaisessa harvinaisemmassa yöpymistilanteessa matkan päässä suksilla odottamassa äkkilähtöä). Ryhmittäin kokoon maastosta riippuen n. 400m päässä irtautumissuunnassa ja monoa toisen eteen niin että hippulat vinkuu. Tässähän oli tietysti lähtökohtainen suoritusaika, joka myös testattiin ja hierottiin kuntoon. Yöllä. Kerran meni uusiksi.

Reppu, teltta ja ruokailupaikka on hyvä erottaa toisistaan. Toki tilanne, välineet ja olosuhteet vaikuttavat siihen, kuinka on järkevintä toimia. Jos avotulia tehdään, on ne kyllä mielestäni useimmiten parasta tehdä muualle kuin majoituksen lähelle edellyttäen, että toiminta-alueella on tilaa siihen. Ahtaassa paikassa voi joutua soveltamaan.

Meillä oli kerran teltta 800m:n päässä vastapelurin huoltotukikohdasta vaaran rinteessä risuisella aukealla paikalla siten, että teltta ”istui” sopivaan pykälään rinteessä. Risuja oli sopivasti myös teltan päällä ja kaminaa ei käytetty. Tukikohdasta partioi kaksi koirapartiota viiden päivän ajan ajoittain lähipartiointina ja välillä kauemmaksi autoilla vieden. Telttaa ei löydetty eikä myöskään hajasijoitettuja reppuja, jotka olivat kauempana. Oman ryhmän kanssa kuumimmat kontaktit tulivat ensimmäisenä päivänä kun pojat menivät hakemaan kuntonappeja ja kylkäreitä kätköstä. No, eipähän tarvinnut kantaa niitä kun olivat koko ajan keskellä vastustajan tukikohtaa.

Ensimmäisenä yönä olin syömässä 6-700m:n päässä teltalta (koko päivä oli mennyt muutamalla vanikalla ja tulin hakemaan reppua ensimmäisestä kätköpaikasta) kun koirapartio miltei yllätti jäniksen +800g persikkapurkin syönnin jälkeen. (Join muuten ne sokerilillingitkin) Ehdin onneksi tavata syödessäni yhden oman ryhmän kaverin ja pääsin kartalle siitä, mitä muut puuhastelivat. Sitten taas karkuun juoksua ja kyttäilyä muutaman tunnin ajan. Repun kätkin matkan varrella ja juoksentelin harhautuksia. Eivät löytäneet reppua eivätkä saaneet kiinni, sillä jänikset ovat nopeita ja osaavat olla myös hiljaa paikallaan.
 
Viimeksi muokattu:

JR49

Respected Leader
Erämaasodasta yleisesti. Näyttää olleen julmaa.
Partisaanien toiminnasta on myös kuulustelupöytäkirjojen mukaan tehty artikkeli. Huomiota kiinnittää partisaanien äärimmäisen huono ruokahuolto. Vuonna -42 oli yhdestä partisaaniporukasta kuollut paluumatkalla nälkään 5 miestä! Leipää ja puurotarpeita oli mukana, ja paluumatkalla ne loppuivat raakasti kesken, aina. Lihaa tuli jos metsästettiin. Tämä siis vuoden -42 yhteenvetoa.
Kuitenkin osastoja on huollettu hyvinkin paljon lentokoneilla, siitäkin on paljon tietoja.
Kun luin kuvausta yhdestä partisaani-iskusta, jossa kymmenkunta siviiliä oli tapettu, niin huomiota kiinnitti, että partisaanit veivät mennessään kylästä 5 lehmää, jauhoja, suolaa jne jne elintarvikkeita ja vaatteita. Lehmät syötiin.
Tuli vain mieleen, että jos ja kun neuvostojohto on halunnut luoda hävitystä ja kauhistusta ja kyllästymistä sotaan siviilien keskuuteen suunnatuilla iskuilla, niin missä määrin tämä ruokahuollon huonous on ollut suunnitelmallista? Siinä alkaa hellämielisimmältäkin partisaanilta estot kaikkoamaan, kun nälkä on ruoskana ja nälkäkuolema kurkkii nurkan takana. Jottei joukko paljastu niin nopeasti, niin senkin viivästyttämiseen on ollut... keinoja.
Että jos halutaan erikoisjoukon selviävän linjojen takana, niin kai suuressa Neuvostomaassa niin jollekin sadan miehen porukalle läskiä riittää etukäteen ja takakäteen, jos niin halutaan. Eikä jokainen huoltolentokaan nyt ole voinut epäonnistua.
Tällaista ajatuksenlentoa.
 

baikal

Supreme Leader
Kiintoisaa oli, että miesten reput oli piilotettu erikseen ja hyvin 200-300 metrin päähän varsinaisesta tukikohdasta, jossa siis nukuttiin ja valmistettiin ruoka. Tällä nähtiin olevan se etu, että reput saadaan mukaan, vaikka tukikohta joutuisi vihollisen käsiin
Variaatioita on varmasti ollut monia ja -tilanteenmukaisia- ratkaisuja on käytetty. Jotkut partionjohtajat olivat sitä mieltä, että sään vähänkään salliessa ruokailupaikka ja lepopaikka olivat aina eri. Eli ruokailun jälkeen siirryttiin lepopaikkaan, jäljet hävitettiin ja edes tupakannatsaa ei saanut jäädä näkyville.
 

tulikomento

Greatest Leader
Jatkosodan kaukopartioista, mitä mieltä olette, aika monen kirjailijan teoksessa kuvataan mitenkä suomalaispartio törmää vihollisen selustassa siviileihin. Sitten haastellaan mukavia ja partio päästää siviilit tarinatuokion päätteeksi menemään. Sama homma myös sotavankien suhteen. Kuulustellaan ja päästetään menemään. Esimerkkejä löytyy mm. Esa Anttalan ja Pentti H. Tikkasen tuotannosta.

Mutta miten mahtoi olla ihan aikuisten oikeasti ? Ollaan vihollisen rintaman selustassa. Kova ja jatkuva hermopaine päällä. Paljastumista pitää välttää viimeiseen asti. Olisiko niin, että varmuuden vuoksi hiljennettiin lopullisesti ?
 

Erkki

Kenraali
Jatkosodan kaukopartioista, mitä mieltä olette, aika monen kirjailijan teoksessa kuvataan mitenkä suomalaispartio törmää vihollisen selustassa siviileihin. Sitten haastellaan mukavia ja partio päästää siviilit tarinatuokion päätteeksi menemään. Sama homma myös sotavankien suhteen. Kuulustellaan ja päästetään menemään. Esimerkkejä löytyy mm. Esa Anttalan ja Pentti H. Tikkasen tuotannosta.

Mutta miten mahtoi olla ihan aikuisten oikeasti ? Ollaan vihollisen rintaman selustassa. Kova ja jatkuva hermopaine päällä. Paljastumista pitää välttää viimeiseen asti. Olisiko niin, että varmuuden vuoksi hiljennettiin lopullisesti ?
Molempia tapahtui, riippui varmaan pitkälti partionjohtajasta. Siviilien tappamisesta muistan vain pari tapausta: Ilmari Honkanen ampui venäläismiehen ja Raappanan tiedustelijat-kirjassa joku partio kertoi "kopauttaneensa" vankia kirveellä kuulustelun jälkeen. Siviilien päästäminen lienee kuitenkin ollut yleisempi käytäntö, siitä on kertomuksia myös venäläisissä lähteissä.
 
Top