Vonka
Supreme Leader
Korjaus: kirja oli Tapahtui Taipaleessa.
Taipaleen tarinoita on toinen Sistolan kirja.
Jatkosotaan liittyvää
- Viestiketjun aloittaja Vonka
- Aloitus PVM
Korjaus: kirja oli Tapahtui Taipaleessa.
Taipaleen tarinoita on toinen Sistolan kirja.
Vonka
Supreme Leader
Mielenkiintoista tilastollista analyysia akateemisten tappioista sodassa. Tämä tilasto pidettiin sodan aikana Helsingin yliopistossa, mutta luusisi assimiloidusti natsaavan muidenkin korkeakoulujen kanssa.
Päämatrikkelista löytyy 1435:n nimen kortisto.
Yliopistoon tultiin silloin kaikkialta Suomesta.
Raskaimman veriuhrin antoi metsäopetus, sillä valmiita metsänhoitajia kaatui 90 ja tuoni niitti raskaalla kädellä myös alan opiskelijoita (n. 130). Agronomiksi opiskelevia kaatui lähes saman verran, mutta valmiita agronomeja vain 40. Ulkoilmaelämää harrastaville, ympäri maata hajautuneille metsänhoitajille lankesi jo luonnostaan kansakoulunopettajien tapaan reserviläisjoukoissa merkittävä vastuu ja sen mukana myös suuri riski joutua tositilanteisiin ja tappavan tulituksen kohteeksi.
Sota ei kyllä liiemmin säästänyt muitakaan opintosuuntia. Historiallis-kielitieteellisen osaston filosofian maistereita ja tohtoreita menehtyi 79 ja opiskelijoita lähes 150. Näihin lukuihin sisältyivät myös osastolle kuuluneiden valtiotieteellisten aineiden lukijat. Naisvaltaisessa osastossa menetys miesten osalta oli todella raskas.
Matemaattis-luonnontieteellisen osaston kasvattamia maistereita ja tohtoreita kaatui 53 ja opiskelijoita lähes parisataa. Lääketieteellisen tiedekunnan kandidaatteja ja lisensiaatteja sekä matemaattisluonnontieteellisessä osastossa ns. medikofiilitutkinnon suorittaneita kaatui tai kuoli sairauksiin ja ylirasitukseen sodissa yhteensä noin 80 joukossa muutama hammaslääketieteen (odontologian) edustaja. Joukkoon mahtui pari yliopistonopettajaa, nimittäin kirurgian professori ja Mannerheimristin ritari Simo Brofeldt sekä kirurgian dosentti Erkki Pelkonen.
Sota harvensi miesvaltaista lääkäreiden joukkoa niin pelottavaa tahtia, että valtiovalta jatkosodan aikana lisäsi alan koulutusta Helsingin yliopistossa ja kiirehti uuden tiedekunnan perustamista silloin kooltaan kovin pienen Turun suomalaisen yliopiston yhteyteen. Jo ennen sotia oli väläytelty lääketieteen opetuksen sijoittamista Viipuriinkin. Suomalaisen hallinto- ja oikeuslaitoksen kannalta masentavan pitkäksi muodostui myös lista riveistä poistuneista juristeista. Ylemmän oikeustutkinnon suorittaneita hovioikeuden auskultantteja ja varatuomareita sekä lakitieteen kandidaatteja kaatui nimittäin yhteensä 68 sekä lisäksi 14 käytännön elämään siirtynyttä alemman oikeustutkinnon suorittanutta. Joukossa oli hallinto-oikeuden professori Tapio Tarjanne, joka menehtyi Antreassa Kuukaupin sillan räjäytyksessä. Tiedekunnan opiskelijoita kaatui vajaa 300, mutta joukossa on huomattavan paljon opintojen keskeyttäjiä ja muille aloille siirtyneitä.
Pappien rivejä sota harvensi 30:lla, ja teologian opiskelijoita kaatui noin 60. Vastaus kysymykseen, kuinka moni sotilaspastoreista osallistui itse taistelutoimintaan, vaatisi kuitenkin tarkempaa perehtymistä asiaan. Kaatuneiden pappien joukossa olivat muun muassa kokoomuslainen kansanedustaja Väinö Havas sekä tulisieluinen AKS:n mies, Sinimustien johtaja Elias Simojoki, joka sääli valittavaa, haavoittunutta hevosta ja sen lopetettuaan menehtyi itse venäläisten luoteihin Laatokan jäällä. Voimistelunopettajia sekä lääkintävoimistelijoita menetettiin sodissa parikymmentä. Farmasian opiskelijoita kaatui lähes 20 sekä yksi proviisori. Oma kiinnostavuutensa on tiedoilla, että yliopiston kirjoissa olleista menehtyi 11 diplomiinsinööriä, kaksi arkkitehtiä, 26 ekonomia ja kauppatieteen maisteria, jotka useimmiten olivat lainopillisen tiedekunnan tai matemaattis-luonnontieteellisen osaston opiskelijoita. Alanvaihtajista löytyy myös yli 40 aktiiviupseeria tai kadettia. Joukossa on kolme kenraalia, Aarne Snellman, Esa Hannuksela sekä Einar Vihma, jotka nuoruudessaan kävivät yliopistossa ”kääntymässä” suuntautuakseen pian sotilasuralle. Samantyyppistä joukkoa ovat pohjoisessa taistelleet eversti, Mannerheimristin ritari Verner Viikla, eversti Jussi Turtola sekä everstiluutnantti, tunnettu AKS:n johtomies ja kirjailija Arne Somersalo.
Päämatrikkelista löytyy 1435:n nimen kortisto.
Yliopistoon tultiin silloin kaikkialta Suomesta.
Raskaimman veriuhrin antoi metsäopetus, sillä valmiita metsänhoitajia kaatui 90 ja tuoni niitti raskaalla kädellä myös alan opiskelijoita (n. 130). Agronomiksi opiskelevia kaatui lähes saman verran, mutta valmiita agronomeja vain 40. Ulkoilmaelämää harrastaville, ympäri maata hajautuneille metsänhoitajille lankesi jo luonnostaan kansakoulunopettajien tapaan reserviläisjoukoissa merkittävä vastuu ja sen mukana myös suuri riski joutua tositilanteisiin ja tappavan tulituksen kohteeksi.
Sota ei kyllä liiemmin säästänyt muitakaan opintosuuntia. Historiallis-kielitieteellisen osaston filosofian maistereita ja tohtoreita menehtyi 79 ja opiskelijoita lähes 150. Näihin lukuihin sisältyivät myös osastolle kuuluneiden valtiotieteellisten aineiden lukijat. Naisvaltaisessa osastossa menetys miesten osalta oli todella raskas.
Matemaattis-luonnontieteellisen osaston kasvattamia maistereita ja tohtoreita kaatui 53 ja opiskelijoita lähes parisataa. Lääketieteellisen tiedekunnan kandidaatteja ja lisensiaatteja sekä matemaattisluonnontieteellisessä osastossa ns. medikofiilitutkinnon suorittaneita kaatui tai kuoli sairauksiin ja ylirasitukseen sodissa yhteensä noin 80 joukossa muutama hammaslääketieteen (odontologian) edustaja. Joukkoon mahtui pari yliopistonopettajaa, nimittäin kirurgian professori ja Mannerheimristin ritari Simo Brofeldt sekä kirurgian dosentti Erkki Pelkonen.
Sota harvensi miesvaltaista lääkäreiden joukkoa niin pelottavaa tahtia, että valtiovalta jatkosodan aikana lisäsi alan koulutusta Helsingin yliopistossa ja kiirehti uuden tiedekunnan perustamista silloin kooltaan kovin pienen Turun suomalaisen yliopiston yhteyteen. Jo ennen sotia oli väläytelty lääketieteen opetuksen sijoittamista Viipuriinkin. Suomalaisen hallinto- ja oikeuslaitoksen kannalta masentavan pitkäksi muodostui myös lista riveistä poistuneista juristeista. Ylemmän oikeustutkinnon suorittaneita hovioikeuden auskultantteja ja varatuomareita sekä lakitieteen kandidaatteja kaatui nimittäin yhteensä 68 sekä lisäksi 14 käytännön elämään siirtynyttä alemman oikeustutkinnon suorittanutta. Joukossa oli hallinto-oikeuden professori Tapio Tarjanne, joka menehtyi Antreassa Kuukaupin sillan räjäytyksessä. Tiedekunnan opiskelijoita kaatui vajaa 300, mutta joukossa on huomattavan paljon opintojen keskeyttäjiä ja muille aloille siirtyneitä.
Pappien rivejä sota harvensi 30:lla, ja teologian opiskelijoita kaatui noin 60. Vastaus kysymykseen, kuinka moni sotilaspastoreista osallistui itse taistelutoimintaan, vaatisi kuitenkin tarkempaa perehtymistä asiaan. Kaatuneiden pappien joukossa olivat muun muassa kokoomuslainen kansanedustaja Väinö Havas sekä tulisieluinen AKS:n mies, Sinimustien johtaja Elias Simojoki, joka sääli valittavaa, haavoittunutta hevosta ja sen lopetettuaan menehtyi itse venäläisten luoteihin Laatokan jäällä. Voimistelunopettajia sekä lääkintävoimistelijoita menetettiin sodissa parikymmentä. Farmasian opiskelijoita kaatui lähes 20 sekä yksi proviisori. Oma kiinnostavuutensa on tiedoilla, että yliopiston kirjoissa olleista menehtyi 11 diplomiinsinööriä, kaksi arkkitehtiä, 26 ekonomia ja kauppatieteen maisteria, jotka useimmiten olivat lainopillisen tiedekunnan tai matemaattis-luonnontieteellisen osaston opiskelijoita. Alanvaihtajista löytyy myös yli 40 aktiiviupseeria tai kadettia. Joukossa on kolme kenraalia, Aarne Snellman, Esa Hannuksela sekä Einar Vihma, jotka nuoruudessaan kävivät yliopistossa ”kääntymässä” suuntautuakseen pian sotilasuralle. Samantyyppistä joukkoa ovat pohjoisessa taistelleet eversti, Mannerheimristin ritari Verner Viikla, eversti Jussi Turtola sekä everstiluutnantti, tunnettu AKS:n johtomies ja kirjailija Arne Somersalo.
En tiedä kuka on, mutta näyttäisi kyllä kapteenilta.
Vonka
Supreme Leader
Jotain tapahtui 1942. Leningradin tilanne ylipäänsä? Laivaston tykithän tulittivat saksalaisia joko kelluvina pattereina tai irroitettuina ja siirrettyinä. Voronov johti tulta Iisakinkirkon kupolista, joka näkyi suomalaisten puolelle! Kullattu kupoli oli maalattu harmaaksi, mutta kaikki sen tiesivät, mitä siellä oli meneillään. Antaa saksalaisten tapella...
Mielenkiintoista on, että sama ryhmä (Kannaksen Ryhmä), joka sitä vaati, myös kielsi sitten ammunnat.
Yleisesikuntaeversti Pohjanvirta:
Tilanteen täydellinen muuttuminen myös Suomenlahden itäosassa aiheutti aikaisemman täysin puolustuksellisen tykistöryhmityksen muuttamisen etupainoisemmaksi Kronstadtin lahden pohjukkaan ahdetun vihollislaivaston toimintaedellytysten eliminoimiseksi. Merivoimien komentajan ja tykistön tarkastajan neuvottelussa päämajassa tehtiin joulukuussa 1941 päätös sijoittaa Kellomäelle yksi "-tykki "Kronstadtin Iinnakkeiden ampumista varten" ja varautua 2-3 lisätykin tuomiseen. Merivoimien komentaja antoi käskyn töiden aloittamisesta.
Kannaksen ryhmän komentaja ilmoitti kirjelmällään 12. S yleisesikunnan päällikölle, että tykin asentaminen oli aloitettu ja ehdotti kahden muun tykin rakentamista kiireellisenä tavoitteena 3-tykkinen patteri "sillä sen avulla voitaisiin huomattavasti häiritä Kronstadtia ja ryssien maarintaman vasenta sivustaa". Myöskään eivät vihollisen rannikkopatterit "enää saisi kaikessa rauhassa ampua rannikollemme".
Merivoimien komentaja vastusti ehdotusta. Tykistön tarkastaja asettui puolestaan KanR:n esityksen taakse ja niin merivoimat sai käskyn rakentaa patteri 3-tykkiseksi. Kannaksen ryhmän komentaja lienee ajatellut esitystään tehdessään Talvisodan kokemuksiaan ja erityisesti Saarenpään järeän patterin arvokasta tukea maarintamalle. Tilanne oli nyt kuitenkin täysin toinen. Saarenpää pystyi tasavertaiseen taisteluun taistelulaivojen kanssa ja maan puolelta ei vihollisen raskas kenttätykistö kyennyt kuin häirintään. Kellomäki oli välittömästi etulinjan takana ja sitä vastassa oli moninkertainen ja nykyaikaisempi sekä hyvin suojattu linnoitus- ja laivatykistö, joka saattoi ampua jopa suorasuuntauksella patterialuetta.
Kellomäen järeän patterin rakentaminen osottautuikin täydelliseksi virheratkaisuksi. Patterin valmistuttua KanR:n esikunta kielsi koeammunnat, eikä tykeillä saatu ampua koko asemasotavaiheen aikana kuin yksi koelaukaus eräänä surnuisena päivänä. RTR 2 suunnitteli keväällä 1943 patterille vaihtoasemia Inon maastoon. KanR:n mielestä patteri olisi pitänyt sijoittaa kauemmas sisämaahan jonnekin Suulajärven eteläpään tienoille, josta patteri olisi voinut tukea VT-linjan puolustusta myös sen tärkeimmässä kohdassa, Kivennavan suunnassa, eikä ainoastaan Vammelsuussa. "Inon seudulle sijoitettuna patteri aina tulee olemaan alakynnessä vihollisen rannikkotykistön ylivoimaisen kaliiperin ja putkien lukumäärän huomioonottaen." Mielipiteet olivat muuttuneet, mutta uudet suunnitelmat eivät aiheuttaneet enää toimenpiteitä. Koiviston Saarenpäähän valmistui 3-tykkinen 2S4/4S-D-patteri kesällä.
Kyseessä oli itse asiassa yksittäisten tykkien siirto Helsingin edustan linnakkeilta Saarenpäässä käyttökelpoisina oleviin vanhoihin tykkiasemiin. Vaikka maarintaman puolussuunnitelmat eivät nyt edellyttäneetkään tällä alueella järeän tykistön tukea, niin oli patterin rakentaminen perusteltua meri tilanteen epäedullisen kehittymisen takia. Punalippuisen Itämeren laivaston raskaista yksiköistä oli tänä ajankohtana toimintakunnossa yksi taistelulaiva ja kaksi risteilijää. Venäläisillä oli valmiutta myös operatiivisten sivustamaihinnousujen suorittamiseen. Saksalaisten vastoinkäymiset Suomenlahden eteläpuolella ja vihollisen meritoi - -
Googlella löytyy ladattava PDF.
Vonka
Supreme Leader
Haavoittuneena kuoltiin nopeammin tai hitaammin. Jossain näissä keskusteluissa on mainittu, että kuolinsyyluokka "muu kuin vihollistoiminnasta johtuva" käsittäisi etupäässä itsemurhat mutta käsittääkseni tuo merkintä tuli myös niille, jotka kuolivat viikkojen tai kuukausien kuluttua haavoihinsa.
Melko suuri osa itse asiassa. Joku juvalainen tutki, että pitäjän sadoista kaatuneista peräti 48:lla on tämä syy "muu kuin vihollistoiminnasta johtuva". Joillakin tämä syy on kirjattu maaliskuun jälkeen vuonna 1940 tai vuonna 1945 eli sota ei ilmeisesti heidän kohdallaan allekirjoittanut rauhansopimuksia.
JR35:n JSP:n lääkäri (aiemmin kenttäsairaalan apulaislääkärinä ollut Neppenström) haavoittui käteen ja reiteen Säämäjärvellä ja kuoli itse muutaman päivän päästä kenttäsairaalassa. Tietenkään en osaa sanoa, miten pahat raapaleet hänellä ovat olleet. Luultavasti epäsuorasta tulesta.
Vonka
Supreme Leader
Kas, Korpisodan suurvoitto -dokumentti on Areenassa toistaiseksi nähtävänä.
Vaikka nämä ovat tällaisia siistejä kertomuksia, tallenteella on arvoa, koska siinä antavat lausuntoja muiden muassa Mannerheim-ristin ritari Nykänen, JP6:n yksi jääkärijoukkueenjohtaja Arvi Paloheimo ja JP6:n konekiväärikomppanian joukkueenjohtaja Ola Tammelander, jotka kaikki ovat jo kuolleet. Myös HRR:n veteraaneja esiintyy.
areena.yle.fi
Vaikka nämä ovat tällaisia siistejä kertomuksia, tallenteella on arvoa, koska siinä antavat lausuntoja muiden muassa Mannerheim-ristin ritari Nykänen, JP6:n yksi jääkärijoukkueenjohtaja Arvi Paloheimo ja JP6:n konekiväärikomppanian joukkueenjohtaja Ola Tammelander, jotka kaikki ovat jo kuolleet. Myös HRR:n veteraaneja esiintyy.
Korpisodan suurvoitto
Elokuussa 1944 käytiin ankara mottitaistelu Ilomantsissa. Tämä pitkään vaiettu viimeinen torjuntavoitto saatiin vain kuukautta ennen aselepoa.
Viimeksi muokattu:
Minkä verran mahtoi kuolla sotilaita keuhkokuumeeseen, verenmyrkytyksiin, sydänkohtauksiin, telaketjun kittaamiseen, lääkkeiden yliannostukseen, punatautiin, onnettomuuksiin, tappeluissa, hukkumalla.....veikkaan, että vuosien mittaan puolen miljoonan sotilaan armeijassa kuollaan jo paljon muuhunkin kuin vihollisen toimintaan suoranaisesti. Niinhän nytkin tehdään ja ihan ilman sotaakin.
JR49
Respected Leader
Sotasampo-tietokannasta näitä asioita voi tutkailla.
Kun mainitsit Juvan, niin otetaan se esimerkkinä.
https://www.sotasampo.fi/fi/cemeteries/page/h0510_1
429 hautaa, menehtymisluokassa kuoli haavoittuneena, haudattu 84. Kuolinsyy muu kuin vihollistoiminnasta johtuva (sairaus, itsemurha jne) 31.
Näin niin kuin esimerkkinä. Täältä voi kattavasti etsiä paikkakunnittain.
Latautuu joskus hitaasti, mutta saa kätevästi selville joukko-osastot, sotilasarvot, iät jne jne.
Sellaisenkin ikävän yksityiskohdan saa selville, että montako lasta kaatuneilla oli. Sankarihaudoissa makaa mm. kaksi kahdeksanlapsisen perheen isää...
https://www.sotasampo.fi/fi/casualties/?facets={"cemetery":{"value":"<http://ldf.fi/warsa/places/cemeteries/h0510_1>","constraint":" ?id <http://ldf.fi/schema/warsa/buried_in> <http://ldf.fi/warsa/places/cemeteries/h0510_1> . "}}
Vonka
Supreme Leader
Tässä taas lukee näin: "Kansallisarkistosta löytyy vielä 48 juvalaista merkinnällä ”kuolinsyy muu kuin vihollistoiminnasta johtuva”. Suurin osa näistä miehistä on kuollut sairaalassa. Kuolinsyytä ei ole merkitty julkiseen tietokantaan. Heistä 31 on haudattu Juvalle."
Kaikkia ei saatu kotiin – yhteensä 484 juvalaista sotilasta antoi henkensä vapautemme puolesta, kentälle jäi 77 sodissa taistellutta Juvan miestä
Talvi- ja jatkosodassa isänmaatamme puolusti kaikkiaan yli 700 000 suomalaista, heistä lähes 100 000 oli naisia. Nuorimmat sotilaat olivat vasta
www.juvanlehti.fi
JR49
Respected Leader
Ota noista sitten selvä.Tässä taas lukee näin: "Kansallisarkistosta löytyy vielä 48 juvalaista merkinnällä ”kuolinsyy muu kuin vihollistoiminnasta johtuva”. Suurin osa näistä miehistä on kuollut sairaalassa. Kuolinsyytä ei ole merkitty julkiseen tietokantaan. Heistä 31 on haudattu Juvalle."
Kaikkia ei saatu kotiin – yhteensä 484 juvalaista sotilasta antoi henkensä vapautemme puolesta, kentälle jäi 77 sodissa taistellutta Juvan miestä
Talvi- ja jatkosodassa isänmaatamme puolusti kaikkiaan yli 700 000 suomalaista, heistä lähes 100 000 oli naisia. Nuorimmat sotilaat olivat vasta
Vonka
Supreme Leader
Vahva leuka. Niska saattaisi olla yli 40-senttinen, eli tuon ajan miehellä vahva, muuten ehkä keskimittainen sälli. Taustalla on mahdollisesti fyysistä työtä. Katsoo kamerasta todella paljon sivuun poseerauskuvassa, mikä on harvinaista, mutta voi viitata siihen, että silmissä on jonkinlainen kierous tai karsastus, jota ehkä halutaan peittää. Tätä valintaa ammattivalokuvaaja ei yleensä ehdota ilman erityistä pakkoa, sillä siitä tulee hiukan epäluotettava vaikutelma.
Vanhojen teorioiden mukaanhan oikeakätinen ihminen katsoi yläoikealle, kun hän ns. kuvittelee asioita ja vasenkätinen vasemmalle. (Nämä tosin on todettu tutkimuksissa täysin myyteiksi). Tietenkin niillä valinnoilla on voitu painottaakin esim. taiteellisuutta, mielikuvitusta ja luovuutta, mutta kun ammattiala on sotilas...
Saatko tuosta rintanauhasta selvää? Onko toinen merkki vasemmalta aselajimerkki? Ja onko silloin siinä - mitä?
Vonka
Supreme Leader
Kun tuossa nyt oli yhdessä lehtijutussa mainittu Hiitolan taistelu hyökkäyssyksynä varsin verisenä, löytyi pienellä hakemisella Pentti Iisalon vuonna 1986 kirjoittama todella asiallinen juttu siitä vaiheesta.
Kun Iisalo puhuu rykmenteistä, hän mainitsee käsitteet "asevelvollisrunkoinen" ja "reserviläisrunkoinen". Näillä asioilla mahdollisesti on etenkin hyökkäyssodassa ollut merkitystä.
Kun Iisalo puhuu rykmenteistä, hän mainitsee käsitteet "asevelvollisrunkoinen" ja "reserviläisrunkoinen". Näillä asioilla mahdollisesti on etenkin hyökkäyssodassa ollut merkitystä.
tulikomento
Supreme Leader
Tämän parempaa mallikuvaa ei harmi kyllä ole. Sain tämän työkaverilta jonka sähköpostiin tämä oli tullut äskettäin. Jäin katsomaan olkapäiden satiaisia. Miten minusta vaikuttaisi ettei niissä ole RVL:n karhunpäätä.
Vonka
Supreme Leader
Ei varmaan 1942 olekaan, sillä missä oli silloin raja ja kuka sitä vahti? Kaikki! Oliko tuohon aikaan tavallista, ettei koko uraa tehty saman laitoksen palveluksessa ja etenkin sitten sodan tullen rajavartiolaitoksessa olleet upseerit saivat muita tehtäviä? Tuli mieleeni, että talvisodassa Willamo käskettiin Er. P 16:n komentajaksi, Roininen Er.P 17:n komentajaksi ja Raappana Pohjois-Karjalan ryhmän johtajaksi jne... Jatksodassa sitten kaikki olivat kuka missäkin.
Nuo ristissä olevat jutut rinnassa voivat olla jopa kanuunat, joloin tulisi tykki mieleeni... mutta ei näy kunnolla.
tulikomento
Supreme Leader
Joo. Näiden selvittelyä tosiaan monimutkaistaa se että ennen sotia oli ihan tyypillistä että kantahenkilökuntaa siirtyi yksiköstä toiseen PV:n ja RVL:n kesken.
Vonka
Supreme Leader
Eversti on tietysti jo rykmenttitason kaveri, mikäli on rintamakomentajana ja esikunnassa taas ehkä esikuntapäällikkö. Joukko-osastoja on silti paljon eikä kaikista ole noinkaan selkeitä kuvia, ainakaan verkossa.. Jos tuo naama tulee vielä eteen jossain, ilmoitan kyllä heti. Pistin sen mieleeni.
En milloinkaan unohda kasvoja.
Kaveri on kansanperinteen arkistossa, tekstillä Rajavartioston eversti 1944.
Tunnistamattomien kuvien alla, No. 233. Tiedän, ei auta.
Tunnistamattomien kuvien alla, No. 233. Tiedän, ei auta.
Vonka
Supreme Leader
Jatkosodan jälkeen rajojen vartiointi palautettiin Rajavartiolaitokselle marraskuussa 1944 ja RVL sisäasiainministeriön alaisuuteen 1.12.1944.
Raappana nimitettiin joulukuun 1. päivä 1944 Rajavartiostojen päällikön sijaiseksi. Seuraavan vuoden alusta hänet nimitettiin päälliköksi. Hänen päällikkökaudellaan huomionarvoisia tehtäviä olivat laki Rajavartiolaitoksesta, rajavyöhykeasiat sekä organisaatiomuutos. (Päällikkökautta vaikeutti asekätkentäoikeudenkäynti ja valvontakomissio painosti Raappanaa pois, ja lopulta presidentti vapautti Raappanan palveluksesta 30.4.1949.)
Eli pitäisiköhän @tulikomento yrittää selvittää, keitä oli tuon arvoisena työssä rajalla joulukuussa 1944? Nimet alkaisivat supistua!
Rajamme vartijat -lehdessä luki, että "RVL oli vuosina 1944–1948 rappiolla. Rajajääkäreiden olot olivat kehnot. Korpimajoitus, huonot palkat, pitkät työpäivät ja osin huonot esimiehet rapistivat kuuluisaa rajamieshenkeä."
Ilmeisesti vaaran vuodet iskivät sinnekin jollain tavalla.
Viimeksi muokattu: