Jatkosotaan liittyvää

[tulikomento]

Tätä minä en lakkaa hämmästelemästä. ajatteliko armeijan päällystö että tässä nyt ollaan ja pysytään vai ajatteliko ne ollenkaan tulevaisuutta?

Tuolla ko. luennolla kävi mm. selville että jo 42-43 pioneerit kertoivat että Valkeasaaren asemat ovat toivottoman paskamaisessa asemassa. Aakeaa laakeaa riitti kilometritolkulla. Eli ideaalia panssarimaastoa. Lisäksi suomalaisten asemia haittasi pohjavesi, joka pukkasi esiin hiekkamaastoon kaivetuissa asemissa. Pioneerit kertoivat että koko etulinja makaa savipatjan päällä ja se päästää veden läpi. Ehdottivat että kaivaudutaan vähän nykyistä syvemmälle niin että savipohja menee rikki. Tämä olisi poistanut tulvavedet. Mutta mitään ei tehty laiskuutta.

 

[Solidsnake]

Jep. Aivan kuten Tuntemattomassa Rokka avautui esimiehille, oli useita vuosia kulutettu siihen että askarreltiin lampunjalkoja sen sijaan että olisi parannettu taisteluhautoja. Eversti Valo Nihtilän keväällä 44 etulinjaan tekemä tarkastuskäynti olisi pitänyt soittaa jo kelloja Päämajassa. Mutta ei.

Millä vältytään ettei tulevaisuudessa samanlainen leväperäisyys toistu.

 

[Leaderdog]

Ja eikös nuo kaivettujen juoksuhautojen seinämät olleet tuettu oudosti (en muista outoa termiä) ja joka maksoin paljon verta kun miehet jäivät loukkuun penkkojen sortuessa epäsuorantulen vaikutuksesta.

 

[tulikomento]

Ja eikös nuo kaivettujen juoksuhautojen seinämät olleet tuettu oudosti (en muista outoa termiä) ja joka maksoin paljon verta kun miehet jäivät loukkuun penkkohen sortuessa epäsuorantulen vaikutuksesta.

Taisivat käyttää vitsakimppuja. Olivat käyttäneet rautalankaa kiinnikkeenä.

 

[Leaderdog]

Joo, niin se oli ja rautalankojen pettäessä seinämät loukutti miehet.

 

[Sarek1]

Saat. Tiettyjen mittauslaitteiden suojavormuja. Joutuu räätälöimään kunkin erikseen ja tekemään -saumatonta- jälkeä. Onnistuu, kun käyttää saumoissa liimakittiä ja unohtaa naulat kotiin ja tekee kaiken ruuveilla. On ollut käytössä ensi kertaa akkutoimiset työkalut ja kyllä tykkään. Ne ovat huima edistysaskel niille, jotka kulkevat omia polkujaan sähköverkon ulkopuolella.

Jos joku kysyy, että yy yyy miksi vanerista, miksei muovista tms. niin totean, että vaneri on käyt. ainoa realistinen vaihtoehto tähän tarpeeseen.

Vanerin ominaisuuksia olen vaan pähkäillyt monta kertaa. Mulla oli erääseen tarpeeseen pari vuotta sitten vähän reilu kaksimillistä -lentokonevaneria-. Tai sillä nimellä sitä ainakin sain.

Vanerin rakenne. Jos esim. 9-viiluisessa korvattaisiin jollain nanoteknisellä materiaalilla vaikka kolme viilua, niin mitähän ominaisuuksia siinä voitaisiin saavuttaakaan.....en tiedä. Veikkaan, että Puumaana olisi oikeasti hyödyllistä lappaa rahaa tutkimukseen ja tuotekehittelyyn. Olen mielikuvitellut monia asioita, joiden perusta olisi nanotekniikalla ryyditetty kotimainen vaneri.

Offtopikkia.....ei lainkaan. Sota-aikaan tehtiin vanerista lentokoneita.

OT, mutta laitetaan: Puukomposiiteista ja niiden kehittelystä käytiin foorumilla menneinä vuosina mielenkiintoista keskustelua, joka ikävä kyllä hiipui erään jäsenen pysyvään Chiquita -merkkiin. Komposiittimateriaalien kehittäminen olisi kyllä varsin kiinnostava keskusteluketjun aihe.
———OT STOP———

 

[EK]

Kyllä.

Tästä tulee kyllä mittava sivupolku. Vaikuttavat tekijät ovat myös paremmat suojat ja eikä vain tehokkaampi evakuointi. Mikäli näitä ei olisi, Yhdysvalloilla olisi joidenkin arvelujen mukaan tullut Lähi-Idässä vuoden 2003 jälkeen kaatuneita melkoinen määrä.

Vääpelikillan ensihoitaja kirjoitti näin jo pian vuosikymmen sitten:

Puolustusvoimien kenttälääkinnässä tapahtui kaksi keskeistä uudistusta 2000-luvun alkuvuosina. Ensiksi, kehitettiin kenttälääkintäjärjestelmä ”M05” (EHP, EHAS), jossa varustetaso ja suorituskyky olivat viimeinkin tätä päivää. Myös lääkärivoimaa tuotiin edemmäksi. Toinen merkittävä kehitysaskel koettiin, kun 1990-luvun lopulla Yhdysvalloissa kehittynyt moderni taisteluensiavun kenttälääkintädoktriini (TCCC, Tactical Combat Casualty Care) rantautui Suomeen. Vastaavasti kuin siviilissäkin sairaankuljetus oli kehittynyt etupainotteiseksi ensihoidoksi, myös taistelukentällä oli tunnistettu tarve mahdollisimman aggressiiviselle ensiavulle. Kiristysside koki renessanssin, hemostaatit, rintakehävammojen venttiilisiteet ja monet muut innovaatiot otettiin käyttöön; lääkintämiesten ja yksittäisten taistelijoiden taistelussa annettavan ensiavun koulutus uudistettiin ja ainakin suurvalta-armeijoissa myös haavoittuneiden evakuointia (MEDEVAC) kehitettiin.

Suomessa edellinen liittyy hyvin myös maavoimien taistelutapauudistukseen. Samalla kuin korostetaan liikkuvuutta, joustavuutta ja hajauttamista (ryhmä–joukkue-tasojen merkitys kasvaa), parannetaan tulivoiman lisäksi taistelukykyä pyrkimällä kouluttamaan kaikille taistelijoille taisteluensiavun perusteet sekä sijoittamalla jokaiseen ryhmään ns. taistelupelastaja. Taistelupelastaja (CLS, Combat Life Saver) on ensisijaisesti ryhmänsä perustaistelija, ei lääkintämies, mutta hän on saanut erikoiskoulutuksen keskeisten taistelukentän vammojen ensiapuun.

Suomessa taisteluensiapua ovat kehittäneet ennen kaikkea Kaartin Jääkärirykmentti, Utin Jääkärirykmentti, Upinniemen taistelusukeltajat ja Sotilaslääketieteen Keskus (SOTLK). Lisäksi koulutusta ovat saaneet n. vuoden 2008 jälkeen kansainvälisiin tehtäviin koulutetut taisteluosastot ja rauhanturvaajat.
'

Piirit - Reserviläisliitto

piirit-ja-yhdistykset.reservilaisliitto.fi

Tästä viestistä tuli mieleeni (varmaankin Sotilasaikakauslehdestä) lukemani sitaatti yhdysvaltaislääkäriltä. Hän oli siviililääkäri, joka komennettiin/halusi/lähti Afganistanin tai Irakin (tod.näk. jälkimmäinen) sodan aikana sotilaslääkäriksi. Hän kertoi, että henkisesti kuluttavaa oli, kun joutui suorittamaan amputaatioita, vaikka tiesi että siviilipuolella vastaavia vammoja voitiin hoitaa muutenkin tai kun siviilipuolella pelastettavissa olevia potilaita piti jättää kuolemaan, että saatiin hoidettua muita potilaita. Hänellä oli kokemusta lääkärinä toimimisesta ja luuli hallitsevansa homman, mutta juuri tuo resurssipula (etenkin aika) oli stressaavaa.

 

[EK]

Ja eikös nuo kaivettujen juoksuhautojen seinämät olleet tuettu oudosti (en muista outoa termiä) ja joka maksoin paljon verta kun miehet jäivät loukkuun penkkojen sortuessa epäsuorantulen vaikutuksesta.

Näissä oli eri koulukuntia. Esim. Siiranmäen kokemusten perusteella jotkut upseerit olivat sitä mieltä, että seinämät piti tukea ohuilla riu'uilla, koska ne sortuivat joka tapauksessa ne sortuivat tykkitulessa. Kun ohuet puut olivat pieninä pirstoina, haudat saattoi kaivaa auki tulenalla kenttälapioilla, mutta isot hirret eivät mahdollistaneet taisteluhautojen korjaamista, joten piti liikkua suojattomana maanpinnalla.

Nimim. Tulipahan varusmiehenä intettyä asiasta kapiaisten kanssa (ajankulua molemmin puolin, ei mitään vakavaa)

 

[Vaultboy]

Olen miettinyt sitä, että miten jatkosodan jälkeisen kotiuttamisen vaatetuspuoli toimi? Vuosia rintamalla olleet tuskin saivat pieraistua mistään siviilivaatteita. Menivätkö he kotiin sotilaspuvussa ja sitten pitivät/luovuttivat puvun pois? Tai oliko siviilit hankittu valmiiksi valtion tai sotilaiden itse hankkimina?

Ja jos kotiin palattiin sotilaspuvussa, niin mitä kaikkea kotiutetuilta kerättiin pois? Aseet nyt tietysti ja muu TVÄL-materiaali.

 

[Old Boy]

Olen miettinyt sitä, että miten jatkosodan jälkeisen kotiuttamisen vaatetuspuoli toimi? Vuosia rintamalla olleet tuskin saivat pieraistua mistään siviilivaatteita. Menivätkö he kotiin sotilaspuvussa ja sitten pitivät/luovuttivat puvun pois? Tai oliko siviilit hankittu valmiiksi valtion tai sotilaiden itse hankkimina?

Ja jos kotiin palattiin sotilaspuvussa, niin mitä kaikkea kotiutetuilta kerättiin pois? Aseet nyt tietysti ja muu TVÄL-materiaali.

Aiheellinen kysymys. Kotiin mentiin sotilaspuvuissa, jotka tuoreet ressut sai pitää itsellään. Niistä poistettiin sotilaallisia tunnuksia, kuten arvomerkit ja taisi olla epoletitkin. Siviilivaatteita ei kaikilla enää ollutkaan, koska lomilla sai käyttää ainoastaan sotilaspukua. Tämä määräys muuten poistui vasta ns. Keinosen uudistuksissa 1960-luvun jälkipuoliskolla.

 

[EK]

Olen miettinyt sitä, että miten jatkosodan jälkeisen kotiuttamisen vaatetuspuoli toimi? Vuosia rintamalla olleet tuskin saivat pieraistua mistään siviilivaatteita. Menivätkö he kotiin sotilaspuvussa ja sitten pitivät/luovuttivat puvun pois? Tai oliko siviilit hankittu valmiiksi valtion tai sotilaiden itse hankkimina?

Ja jos kotiin palattiin sotilaspuvussa, niin mitä kaikkea kotiutetuilta kerättiin pois? Aseet nyt tietysti ja muu TVÄL-materiaali.

Sotilaspuvussa lähti suuri osa. Osa oli niin nuoria, että olivat kasvuiässä ja sopivia siviilivaatteita eivät edes omistaneet. Epoletteja leikattiin irti, mutta en ole varma leikattiinko kaikilta. Lehdissä oli vinkkejä, miten sotilastakista muokattiin viimeisimmän muodin mukainen siviilivaate. Kannattaa muistaa, että pulakausi jatkui vielä vuosia, eikä vaatteita ollut edes saatavissa kaupoissa.

 

[baikal]

@EK ja kumppanit:

oli puhetta niistä Karjalan tieoloista v. -39 ja tarkistelin hiukan:

Suojärveltä Värtsilään johtava tie oli kolme metriä leveä, sekoitettu kiveä eli sepeliä. Pientareet eivät mahdollistaneet k-autojen käyttää niitä. Kolme merkittävää kapeikkoa tuolla reitillä, suota paljon. Vallitseva maastotyyppi metsämaa: puolukkakangas. Sillat 4 - 6 m leveitä, osa ns. yksipalkkisia.

Siltojen tuhoaminen: rakenteesta ja koosta riippuen 80-250 kg räjähteitä. ??? Tätä jäin pohtimaan, en osaa sanoa pitääkö tuo ihan kutiaan, todennäköisesti piti.

Raskas ajoneuvoliikenne aiheuttaa jatkuvan korjaustarpeen.

Kuriositeetti: Suojärven voimakas teollistuminen muutti tieoloja ja käytännössä suomalaiset -itse rakensivat- alustan Puna-armeijalle hyökätä sitäkin kautta. Ja jos oikein ymmärsin, niin -36 Puna-armeijassa oltiin sitä mieltä, että yhtymätason liike on mahdollinen Suojärveltä - Värtsilään - Mikkeliin. Tässä tekstissä asia kuvataan näin.
Maatähystysolot huonot, ilmatähystysolot heikot - jos piti selvittää liikennettä.

Tiet mutkittelevat, puuttuvat suuret kaarrokset, mäkiä paljon, mutta ne eivät suuria.

 

[baikal]

Tuossa yhden pataljoonan talvisotatietä eilen illalla vielä kahtelin. Jokaisessa komppaniassa näytti olleen 2-4 -tiedottajaa-, joiden tehtävä oli tehdä selkoa miesten poliittisista mielipiteistä. Käsky oli pitää seurata ja raportoida, ei puuttua.

Komppanioiden hlöstö oli jaettu eri luotettavuusluokkiin poliittisen vakaumuksen perusteella. Käsittääkseni tieto näistä oli komppanianpäälliköillä, ei jj-tasalla. Luin noita raportteja ja arvioita useampia.

Näyttää siltä, että SAkin jakoi Leninin opin: luottamus hyvä, varmuus parempi.

Takakierosti helteen sumentamilla aivoilla ryhdyin pohtimaan noin klo 23, että tehdäänkö vieläkin sotilaista tällaisia arvioita? Ja jos riviin kutsutaan väkeä, niin onko vieläkin ehkä tarvetta -tiedottajille-? Sillä luottamus toki hyvä, varmuus parempi.

Ja kuin olisi keskikesän ukkonen iskenyt: varmasti perhana tehdään. Ja kun vähän mielikuvittelette, niin sitä tehdään tänäänkin.

 

[arix]

Tuossa yhden pataljoonan talvisotatietä eilen illalla vielä kahtelin. Jokaisessa komppaniassa näytti olleen 2-4 -tiedottajaa-, joiden tehtävä oli tehdä selkoa miesten poliittisista mielipiteistä. Käsky oli pitää seurata ja raportoida, ei puuttua.

Komppanioiden hlöstö oli jaettu eri luotettavuusluokkiin poliittisen vakaumuksen perusteella. Käsittääkseni tieto näistä oli komppanianpäälliköillä, ei jj-tasalla. Luin noita raportteja ja arvioita useampia.

Näyttää siltä, että SAkin jakoi Leninin opin: luottamus hyvä, varmuus parempi.

Takakierosti helteen sumentamilla aivoilla ryhdyin pohtimaan noin klo 23, että tehdäänkö vieläkin sotilaista tällaisia arvioita? Ja jos riviin kutsutaan väkeä, niin onko vieläkin ehkä tarvetta -tiedottajille-? Sillä luottamus toki hyvä, varmuus parempi.

Ja kuin olisi keskikesän ukkonen iskenyt: varmasti perhana tehdään. Ja kun vähän mielikuvittelette, niin sitä tehdään tänäänkin.

Varmasti tehdään vieläkin. Taistolaisuuden kovimpina aikoina ymmärtääkseni estettiin pahimpien tapausten eteneminen intin koulutusputkessa ja tämä siis rauhan aikana.

 

[inscout]

Tuossa yhden pataljoonan talvisotatietä eilen illalla vielä kahtelin. Jokaisessa komppaniassa näytti olleen 2-4 -tiedottajaa-, joiden tehtävä oli tehdä selkoa miesten poliittisista mielipiteistä. Käsky oli pitää seurata ja raportoida, ei puuttua.

Komppanioiden hlöstö oli jaettu eri luotettavuusluokkiin poliittisen vakaumuksen perusteella. Käsittääkseni tieto näistä oli komppanianpäälliköillä, ei jj-tasalla. Luin noita raportteja ja arvioita useampia.

Näyttää siltä, että SAkin jakoi Leninin opin: luottamus hyvä, varmuus parempi.

Takakierosti helteen sumentamilla aivoilla ryhdyin pohtimaan noin klo 23, että tehdäänkö vieläkin sotilaista tällaisia arvioita? Ja jos riviin kutsutaan väkeä, niin onko vieläkin ehkä tarvetta -tiedottajille-? Sillä luottamus toki hyvä, varmuus parempi.

Ja kuin olisi keskikesän ukkonen iskenyt: varmasti perhana tehdään. Ja kun vähän mielikuvittelette, niin sitä tehdään tänäänkin.

Ei!!! Ei!!!! Ei tietenkään kerätä!!!!!!

Miten sitä nyt tietoa ihmisistä ja heidän mielipiteistään kerättäisiin kun se kerääminen on helpompaa ja halvempaa kuin koskaan ja tiedon tallentaminen ja käyttö on samaten helpompaa ja halvempaa kuin koskaan. Puhumattakaan siitä, että keräävien organisaatioiden resurssit ovat suuremmat kuin koskaan ja ulkoinen paine pienempi kuin sodan ja kylmän sodan aikana.

Eli kyllä sinuun on täytynyt salama osua. Eihän nyt suomessa tuollaista enää tehdä.

Eikö niin...?

 

[baikal]

Varmasti tehdään vieläkin. Taistolaisuuden kovimpina aikoina ymmärtääkseni estettiin pahimpien tapausten eteneminen intin koulutusputkessa ja tämä siis rauhan aikana.

Ollaanko nykyään kiinnostuneita mm. ei - niin - kalevala- taustaisista? Rasisteista? Rikostaustoista? Veikkaan, että esim. muslimitaustaisia seurataan, venäläistaustaisia ja kenties muitakin......joku vieno ääni kertoo, että ehdottomista rasistisista kannanotoista ollaan kiinnostuneita. Ympäristöliikkeessä on mukana myös melkoisia suorittajia. Vasemmalla ja oikealla löytyy tolloja kystaa kyllin.

 

[Solidsnake]

Ollaanko nykyään kiinnostuneita mm. ei - niin - kalevala- taustaisista? Rasisteista? Rikostaustoista? Veikkaan, että esim. muslimitaustaisia seurataan, venäläistaustaisia ja kenties muitakin......joku vieno ääni kertoo, että ehdottomista rasistisista kannanotoista ollaan kiinnostuneita. Ympäristöliikkeessä on mukana myös melkoisia suorittajia. Vasemmalla ja oikealla löytyy tolloja kystaa kyllin.

Onneksi mp nettiläiset on puhtosia kuin pulmuset

 

[Vonka]

Talvisodasta en äkkiseltään osaa sanoa mitään, mutta jatkosodassa ainakin siviilien mielialoja tutkittiin osoitteessa Vuorikatu 22. Seurannan kohteena olivat kirjeposti ja puhelimet. Kansallisarkistossa on tietoa, joten ihan kaikki aineisto ei mennyt pannuhuoneessa savuna taivaan tuuliin.

Mielialatiedustelua johti SAT eli Suomen Aseveljien Työjärjesto ja myöhemmin VIA eli Vapaus – Isänmaa – Aseveljeys, jotka olivat Valtion tiedotuslaitoksen organisaatioita. Mukaan niin sanotuiksi asiamiehiksi värvättiin kansalaisia, niin miehiä kuin naisiakin, kaikista yhteiskuntaluokista ja erilaisista asuinpaikoista. '

Ilta-Sanomien jutussa kerrotaan valistusupseereista.

Jatkosodassa 1300 valistusupseerilla oli kyseenalainen tehtävä keksiä hömppäpömppää ja pitää mielialoja ylhällä. Miehet sanoivat heitä tietenkin tuttavallisesti politrukeiksi. Heidän tehtävänsä oli viihdytyskiertueiden järjestämisen ja tiedottamisen (siihen aikaan käyttivät joskus itsekin sanaa propaganda) lisäksi myös tarkkailla ja kirjoittaa raportteja. Tai olla vaikka joulupukkina.

Näissä oli paljon kansakoulunopettajia ja pappeja oli joka kymmenes.

”Mikä hyvänsä ei-vahingollinen hengen ja ruumiin liikunta oli parempi vaihtoehto kuin lonkanveto ja paskanpuhuminen”, valistusupseerina toiminut professori Matti Kuusi kiteytti toimintafilosofiansa vuosikymmeniä myöhemmin.

1300 upseerilla oli jatkosodassa epäkiitollinen tehtävä – vihollinen levisi omien keskuudessa

Jatkosodassa palveli joukko upseereja, jonka tehtävänä oli joukkojen mielialan hallinta.

www.is.fi

 

[tulikomento]

Talvisodasta en äkkiseltään osaa sanoa mitään, mutta jatkosodassa ainakin siviilien mielialoja tutkittiin osoitteessa Vuorikatu 22. Seurannan kohteena olivat kirjeposti ja puhelimet. Kansallisarkistossa on tietoa, joten ihan kaikki aineisto ei mennyt pannuhuoneessa savuna taivaan tuuliin.

Mielialatiedustelua johti SAT eli Suomen Aseveljien Työjärjesto ja myöhemmin VIA eli Vapaus – Isänmaa – Aseveljeys, jotka olivat Valtion tiedotuslaitoksen organisaatioita. Mukaan niin sanotuiksi asiamiehiksi värvättiin kansalaisia, niin miehiä kuin naisiakin, kaikista yhteiskuntaluokista ja erilaisista asuinpaikoista. '

Ilta-Sanomien jutussa kerrotaan valistusupseereista.

Jatkosodassa 1300 valistusupseerilla oli kyseenalainen tehtävä keksiä hömppäpömppää ja pitää mielialoja ylhällä. Miehet sanoivat heitä tietenkin tuttavallisesti politrukeiksi. Heidän tehtävänsä oli viihdytyskiertueiden järjestämisen ja tiedottamisen (siihen aikaan käyttivät joskus itsekin sanaa propaganda) lisäksi myös tarkkailla ja kirjoittaa raportteja. Tai olla vaikka joulupukkina.

Näissä oli paljon kansakoulunopettajia ja pappeja oli joka kymmenes.

”Mikä hyvänsä ei-vahingollinen hengen ja ruumiin liikunta oli parempi vaihtoehto kuin lonkanveto ja paskanpuhuminen”, valistusupseerina toiminut professori Matti Kuusi kiteytti toimintafilosofiansa vuosikymmeniä myöhemmin.

1300 upseerilla oli jatkosodassa epäkiitollinen tehtävä – vihollinen levisi omien keskuudessa

Jatkosodassa palveli joukko upseereja, jonka tehtävänä oli joukkojen mielialan hallinta.

www.is.fi

Toiminnassa mukana olleen miehen päiväkirjan olen lukenut joskus vuosia sitten. Sodan jälkeen se tiettävästi kaivettiin piiloon kirjoittajan kesähuvilan maille. Toimitettiin julkaisukuntoon muistaakseni 90-luvun lopulla tai 2000-luvun alussa. Siinä oli juuri yksityiskohtaistakin tarinaa mielialojen seurannasta.

 

[baikal]

Jotkut -politrukit- olivat jo sodan kestäessä tuoreeltaan sitä mieltä, että sotilaille ei saa valehdella, eikä asioita pimittää. Asioiden tarkoituksellinen kaunistelu ei suinkaan heidän mielestään satanut positiivisesti laariin vaan päinvastoin. Jotkut -politrukit- pitivät sietämättömänä sotilaiden aliarviointia mitä tuli heidän kykyynsä arvioida mm. sotatapahtumia laajemmin.

Tämä sotatapahtumien laajempi arviointi tuli esille mm. silloin, kun -suursaksa alkoi oikaista rintamalinjojaan- säännöllisesti. Miehet osasivat korsujen nurkissa lukea karttoja ja ymmärsivät -rintamalinjojen oikaisuista- paljon oleellista. He käänsivät asiat suomalaiskansalliseen tapaan huumoriksi eli louskuttivat leukojaan hyvin ikävästi tavoilla, jotka saattoivat loukata niitä, joilla usko lopulliseen voittoon oli vahvin.

Monissa korsuissa puhuttiin asioista hyvinkin tarkasti tietäen, missä mennään. Kuunneltiin radio-lontoota ja tiedettiin tarkoin Afrikan sotaretken kulminoitumisesta, Stalingradista, Italian maihinnousuista jne.jne. Ymmärrettiin tarkoin se, mihin suuntaan myötäsotijuus oli menossa.....

Tuo Linnan romaanissa mainittu: timosenko pistää SSää matalaksi donin rostovissa -- ei ollut mikään kirjailijan päähänpisto vaan tuo puheenaihe mainitaan monissa raporteissa. Ja suomalaiskansalliseen tapaan sillä on mälvätty ja reposteltu -sopimattomalla tavalla-.....ohhoijjaa.

Luulen jäsen @EK lla olevan jotain pintaa tähän aiheeseen?