TULIASEMAN VALINTA
Tuliasema
Tuliasema on paikka, jossa taistelija suorittaa hänelle annetun tehtävän: tähystää, ampuu vihollista jne. Tuliasemassa taistelija on myös suojassa vihollisen tulelta ja tähystykseltä.
Tuliasema on valittava siten, että annettu tehtävä pystytään täyttämään mahdollisimman hyvin. Tuliasema on valittava sellaisesta paikasta, jota vihollisen on vaikea havaita ja paikantaa.
Tuliaseman paikkaa harkittaessa joudutaan ottamaan huomioon myös oman joukon, lähinnä oman ryhmän muiden taistelijoiden tuliasemat. Tuliaseman paikan valitsee joko ryhmän johtaja tai taistelija itse.
Maaston tarjoama suoja
Maaston peitteisyyttä on käytettävä hyväksi, jotta tuliasemaa ja taistelijaa vihollisen on vaikea havaita ja paikantaa.
Metsää ja pensaikkoa kasvava maasto kätkee hyvin ja antaa luonnollisen suojan. Tuuheat alaoksat tuliaseman ympärillä antavat suojan myös ilmasta tapahtuvalta tähystykseltä.
Maaston muotoa on käytettävä hyväksi. Epätasainen ja rikkonainen maasto antaa suojaa vihollisen tulta ja tähystystä vastaan. Jos tuliasema valitaan kumpareiden välistä, saadaan suoja myös sivulta tulevaa tulta vastaan.
Kaivamisen jättämät jäljet voidaan hyvin peittää kumpareisessa ja rikkonaisessa maastossa.
Tuliaseman paikkaa valittaessa on aina otettava huomioon maaston tarjoama suoja panssareita vastaan. Vankkarunkoinen metsä, suuret kivet, louhikko, jyrkät mäenrinteet ja pehmeäpohjainen maaperä hidastavat tai jopa estävät panssarivaunujen liikkumisen.
TULIASEMAN VAATIMUKSET
Laaja ampuma-ala
Tuliaseman on täytettävä seuraavat vaatimukset: tuliasemasta pitää olla laaja ampuma-ala varsinaiselle tulialueelle, tuliaseman on tarjottava taistelijalle suoja tulta ja tähystystä vastaan, siirtymistie tuliasemaan on oltava suojainen.
Laaja ampuma-ala on tärkein tuliaseman vaatimuksista. Laaja ampuma-ala tarkoittaa sitä, että tuliasemasta on pystyttävä ampumaan varsinaiselle tulialueelle riittävän kauaksi. Varsinaisen tulialueen määrää ryhmän johtaja.
Ympäristöään korkeammat maastonkohdat tarjoavat laajan ampuma-alan. Tuliasemaa ei saa sijoittaa eturinteeseen, mäen korkeimmalle kohdalle eikä sellaiseen paikkaan, jossa tausta paljastaa tuliaseman ja taistelijan. Tuliasemaa ei saa valita aukean tai pellon laidalta.
Jotta ampuma-alalla ei olisi tähtäämistä ja ampumista haittaavia esteitä, joudutaan sieltä kaatamaan puita, raivaamaan pensaita ja aluskasvillisuutta ja tasoittamaan mättäitä.
Suoja tulta ja tähystystä vastaan
Tuliasemaan kaivetaan potero. Jos poteroa ei voida kaivaa, esimerkiksi maaperän kallioisuuden vuoksi, suojakumpareet tehdään kivestä, hirsistä, hiekkasäkeistä tms.
Tilapäisenä tulisuojana käytetään kaikkia maaston tarjoamia suojia, kuten kuoppia, mättäitä, paksuja puun runkoja, kiviä jne.
Suojainen siirtymistie tuliasemaan
Tuliasemaan on siirryttävä ja sieltä poistuttava suojaista tietä pitkin. Ellei maasto tarjoa riittävää suojaa, kaivetaan tuliasemaan ryömintähauta.
TULIASEMAN KUNNOSTAMINEN
Ampuma-alan raivaus
Kun tuliaseman paikka on valittu, aloitetaan välittömästi sen kunnostaminen. Jos tilanne sallii etumaastossa liikkumisen, ensimmäiseksi raivataan ampuma-ala.
Ryhmän johtajan määräämältä varsinaiselta tulialueelta raivataan kaikki sellaiset esteet, jotka haittaavat tähtäämistä ja ampumista. Tarpeen mukaan kaadetaan puita, raivataan pensaita ja aluskasvillisuutta sekä tasoitetaan mättäitä. Raivaaminen on tehtävä harkiten. Periaatteena on, että vihollinen näkyy selvästi, mutta tuliasema pysyy suojassa. Tuliaseman läheisyyteen jätetään pensaita tms. jotka kätkevät tuliaseman ja taistelijan.
Raivaaminen tehdään yhteistoimin taistelijaparin kanssa. Toinen on tuliasemassa, josta antaa ohjeita raivaajalle. Raisvausjätteet siirretään sivuun ja raivausjäljet naamioidaan.
Ampuma-alan raivausta johtaa ryhmän johtaja.
Katvealueet
Varsinaiselle tulialueelle jäävät katvealueet, joihin vihollinen voisi suojautua, tutkitaan ja ilmoitetaan ryhmän johtajelle. Ryhmän johtajan tulee kyetä valitsemaan ryhmän muiden miesten tuliasemat kuitenkin niin, että katvealueisiin saadaan tulta.
Tarpeen vaatiessa katvealueet miinoitetaan.
TULIASEMAN KUNNOSTAMINEN TALVELLA
Lumeen tehty tuliasema
Talvella tuliasema tehdään lumeen makuulta ampumaa miestä varten. Lumi luodaan makuupoteron sivuille ja eteen. Poteron pohjalle laitetaan havuja.
Jos käyttöön on saatu räjähdysainetta ja erikoistyövälineitä, potero kaivetaan maahan.
Koska lumen suoja-arvo on heikko, on lumikerroksen paksuus suojakumpareissa (poteron sivuilla ja edessä) oltava ainakin 150 cm. Suojakumpareet on poljettava tiiviiksi. Jos lunta ei ole riittävästi, suojakumpareet lujitetaan paksuilla parruilla. Parrut peitetään lumella.
Tuliasema on naamioitava. Varsinaiselta tulialueelta raivataan tähystämistä ja ampumista haittaavat esteet. Jäljet ja raivausjätteet eivät saa paljastaa tuliasemaa. Turhia jälkiä on vältettävä.
MAALIN MÄÄRITTÄMINEN
Maaston nimeäminen
Ryhmän johtaja nimeää etumaaston selvästi erottuvien kiintopisteiden, kuten latojen, mäkien, talojen jne avulla. Jos tuliasemien eteen on määritetty tykistön tai heittimistön maaleja, voidaan näytä nimiä käyttää.
Maasto nimetään vasemmalta oikealle.
Esimerkki:
"VASEMMALLA LATO, ETÄISYYS 200 - EDESSÄ MÄKI, ETÄISYYS 300 - OIKEALLA TALO, ETÄISYYS 150"
Maalin havaitseminen
Päivällä maali havaitaan jo kaukaa. Yleensä maalin koko, liike ja tausta paljastavat. Myös aseiden suuliekit ilmaisevat maalin sijainnin. Hyvin maastoutunutta vihollista on vaikea havaita.
Pimeällä havaintojen teko vaikeutuu. Pimeän varalta on päivällä painettava mieleen maaston yksityiskohdat. Maasto näkyy pimeällä toisenlaisena kuin päivällä.
Kiikari helpottaa havaintojen tekemistä. Koska kiikarin näkykenttä on rajoitettu, on tähystysaluetta ensin tarkasteltava paljain silmin ja vasta epäilyttävä havainto on tutkittava kiikarilla.
Erilaisia maalinmäärittämiskeinoja
Havaittu maali on kyettävä osoittamaan ryhmän johtajalle tai naapurille. Kun selostetaan tehtyjä havaintoja, selostetaan vasemmalta oikealle tai nimetystä taikka huomiota herättävästä maastonkohdasta alkaen. Maalin märrittämiskeinot valitaan tilanteen mukaan. Määrittmisen on oltava selvä, täsmällinen ja lyhyt.
Välitön osoittaminen
Taistelujen aikana maali osoitetaan yleensä ampumalla valojuovaluoteja tai valoammus maalia kohti.
Maali voidaan osoittaa kädellä, aseella, kepillä tms. Nopeissa tilanteissa ilmoitetaan vain suunta: vasemmalla, edessä, oikealla, ilmassa, auringon suunnassa jne.
Maali voidaan osoittaa lähellä olevan toisen maalin avulla.
Ryhmän johtaja:
"EDESSÄ PANSSARIVAUNU, SEN TAKANA VIHOLLISIA"
Maalin määrittäminen nimetyn maaston tai kiintopisteen avulla
Maalia määritettäessä käytetään apuna joko maalin läheisyydessä olevaa nimettyä maastonkohtaa tai ympäristöstä selvästi erottuvaa kiintopistettä.
Esimerkkejä:
KOIVU, SIITÄ OIKEALLE KONEKIVÄÄRI!
LADON JA KIVEN VÄLISSÄ 2 MIESTÄ!
Maalin tarkka paikka voidaan määrittää sormien, kämmenen tai nyrkin leveyttä käyttäen. Mitta otetaan kiintopisteen ja maalin toisiaan lähinnä olevista osista. Mitta on sormenleveys, kaksi sormenleveyttä, kolme sormenleveyttä, kämmenen leveys, nyrkin leveys ja kaksi nyrkin leveyttä.
Toimenpiteet:
*Ilmoita tunnettu kiintopiste (esim. EDESSÄ ISO KIVI)
*Ojenna käsi suoraksi ja aseta sormen, kämmenen tai nyrkin sivu kiintopisteen reunaan.
* Ilmoita kiintopisteen ja maalin välinen mitta (esim. NYRKINLEVEYS)
* Ilmoita suunta kiintopisteestä (esim. OIKEALLE)
* Ilmoita maali (esim. 4 MIESTÄ)
Maalin määrittäminen piiruina
Kiintopisteen ja maalin väli voidaan ilmoittaa piiruina.
Yksi piiru vastaa leveydeltään 1:1000 etäisyydestä, esimerkiksi:
1000 piirua 300m:n etäisyydellä on 30m
50 piirua 500m:n etäisyydellä on 25m
30 piirua 1000m:n etäisyydellä on 30m
Piiruluku voidaan määrittää usealla tavalla.
Esimerkiksi:
-Kun käsi on ojennettuna edessä, on
yksi sormenleveys = 30 piirua
kaksi sormenleveyttä = 60 piirua
kolme sormenleveyttä = 100 piirua
-kun tulitikkulaatikko pidetään ojennetussa kädessä, on laatikon
korkeus = 30 piirua
leveys = 60 piirua
pituus = 90 piirua
Maali voidaan määrittää kiikarin piiruasteikon avulla. Piiruluku ilmoitetaan kiintopisteestä maaliin sivu tai syvyyssuunnassa tai molemmissa.
Maali voidaan määrittää myös kompassin, kartan ja koordinaattien avulla (kts. suunnistamisartikkeli).
ETÄISYYDEN MÄÄRITTÄMINEN
Etäisyydet maaleihin
Ryhmän johtaja nimeää tuliaseman edestä maastonkohtia, joihin määritetään etäisyys joko arvioimalla tai mittaamalla. Yleensä etäisyydet arvioidaan.
Etäisyydet tulee määrittää mahdollisimman tarkasti, koska aseen osumatarkkuus riippuu oikeasta etäisyydestä.
Käsiaseilla ammuttaviin maaleihin tulee etäisyydet määrittää 50m:n tarkkuudella. Esimerkiksi kiväärin perustaistelutähtäin on kohdistettu 150m:n etäisyydelle, joten perustaistelutähtäimellä ammutaan kaikkia maaleja 200m asti.
Etäisyyden arvioiminen
Etäisyydet arvioidaan yleensä ryhmän johtajan johdolla. Jos etäisyyksiä ei ole ehditty ennen tulen aloittamista määrittää, on jokaisen taistelijan osattava arvioida etäisyydet tulitaistelun aikana.
Koska etäisyyden arvioiminen on vaikeaa, on sitä jatkuvasti harjoiteltava.
Arvioimiessä käytetään seuraavia menettelytapoja:
1) Matka arvioidaan osina ja osamatkat lasketaan yhteen.
2) Useampi henkilö arvioi matkan ja lasketaan matkojen keskiarvo.
3) Käytetään tunnettuja etäisyyksiä, esim. sitä, että puhelinpylväiden väli on tavallisesti 50m.
4) Arvioitava matka on paloitellaan 100 m:n pituisiin osiin ja osat lasketaan yhteen.
Etäisyydet arvioidaan lyhyiks, jos:
- aurinko paistaa takaa
- maali näkyy selvästi tai erottuu hyvin taustastaan tai
- arvioidaan järven selkien, tasaisten kenttien tai näkymättömien notkelmien yli.
Etäisyydet arvioidaan liian pitkiksi, jos:
- aurinko paistaa silmiin
- maali erottuu huonosti taustastaan
- arvioidaan sumussa, lumisateessa, hämärässä tai yleensä huonoissa näkyvyysoloissa tai
- arvioidaan pitkin tietä, katua, metsälinjaa tai nousevaa maastoa.
Arvioiminen pimeässä
Pimeässä voidaan etäisyys laskea esimerkiksi tykin suuliekin näkymisen ja lähtölaukauksen kuulumisen välisestä ajasta.
Laskemisessa on kaksi tapaa:
1) Kun suuliekki välähtää, aloitetaan nopeassa tahdissa laskea numeroita: yksi, kaksi, kolme, jne. eli numero = 100m.
Esimerkiksi, jos ehtii laskea neljään on ase 400m:n päässä
2) Määritetään äänen käyttämä aika siitä hetkestä, kun suuliekki on välähtänyt.
Aika voidaan määrittää joko sekuntikellolla tai laskemalla hitaasti numeroita: yksi ja kaksi ja kolme ja neljä jne, eli numero = 330m.
Ääni kulkee sekunnissa n. 330m.
Etäisyyden mittaaminen
Teknisillä välineillä etäisyys voidaan mitata tarkasti. Tälläisiä on mm. tykistön ja heittimistön tulenjohtajilla. Näiden mittaustuloksia tulee käyttää aina hyväksi.
Kaksi askelta muodostaa askelparin. ASkelparit määritetään 100m:n matkalla maastossa ja tiellä. Tarkasti mitattu matka (100m) kävellään kolmeen kertaan ja lasketaan keskiarvo.
Jokaisen on määritettävä itselleen oma askelparimittansa.
Askelparimittausta on jatkuvasti harjoiteltava.
ASEEN KOHDISTAMINEN
Aseen kohdistaminen
Jokainen kohdistaa henkilökohtaisen aseensa 150m etäisyydelle.
Asetin astetaan 150m:n kohdalle. Aseella ammutaan 10-15 laukausta 150m:n päähän pystytettyyn tauluun. Jokainen laukaus tähdätään taulun keskelle. Korjauksia ei ammunnan aikana tehdä. Erityisesti kiinnitetään huomio siihen, että ampuma-asento, tähtääminen ja laukaiseminen ovat virheettömiä. Laukauksien perusteella määritetään iskemäkeskipiste senttimetreina sivu- ja korkeussuunnassa.
Korjauksien jälkeen ase on kodistettu maalin keskelle.
Kiväärin perustaistelutähtäintä käytetään, kun etäisyys maaliin on 250m tai tämän alle. Jos etäisyys on yli 250m, käytetään 300m taistelutähtäintä.
Taisteluun lähdettäessä aseeseen asetetaan PERUSTAISTELUTÄHTÄIN
Tähtäysvirheet
Tähdättäessä jyvän on oltava hahlon reiän keskellä. Jos jyvä on sivulla, siirtyy iskemä tähtäyspisteestä sivulle samaan suuntaan. Jos jyvä on alhaalla (hieno jyvä), iskemät menevät alas ja jos ylhäällä (karkea jyvä), iskemät menevät ylös.
Jos ase on kallellaan, iskemä poikkeaa tähtäyspisteestä kallistuman suuntaan ja vähän alas.
Valaistun aiheuttaa myös tähtäysvirheitä. Auringonpaiste saa jyvän kimmeltämään. Jos aurinko paistaa sivulta, iskemät menevät varjon puolelle. Jos aurinko paistaa takaa tai edestä, iskemät menevät alas.
VALMISTAUTUMINEN PIMEÄTAISTELUUN
Toiminta pimeässä
Pimeyttä pyritään käyttämään hyväksi omassa taistelutoiminnassamme, koska pimeän turvin on mahdollista päästä yllätykseen ja saavuttaa aloite. Pimeys suojaa myös taisteluihin liittyvät valmistelut, kuten joukkojen siirrot, ryhmittymiset, asemien valmistelut jne. Menestyksellinen pimeän hyväksikäyttä edellyttää kuitenkin, että jokainen taistelija osaa säilyttää pimeänäkökyvyn, osaa tehdä havaintoja, liikkua ja pitää yhteyttä tovereihin ja johtajiin pimeässä.
Vihollisen joukot ovat koulutetut pimeätaisteluun. Sen joukoilla on yleensä käytettävään tehokkaat pimeätoimintavälineet, joilla se pystyy valaisemaan taistelukentän ja valvomaan suuriakin alueita. Vihollinen saattaa myös pyrkiä sokaisemaan vastustajan voimakkailla valonheittimillä ja käyttämään näin syntynyttä tilannetta hyväkseen.
Pimeään tottumaton taistelija saattaa tuntea pelkoa omasta turvallisuudestaan, koska näköhavaintojen teko vaikeutuu ja tilannekuva jää epäselväksi. Pelkoa kuitenkin voidaan kuitenkin vähentää, jos totuttaudutaan pimeässäoloon, osataan säilyttää pimeänäkökyky ja osataan käyttää valaisuvälineitä.
Pimeänäkökyky
Pimeänkökyvyllä ymmärretään näköaistin mukautumista pimeään. Ihminen pystyy näkemään pimeässä suhteellisen hyvin pimeäasteen mukaan. Kuutamossa ja aukealla näkökyky on jopa satoja metrejä. Sitä vastoin metsässä, pilvisellä ja sateisella säällä pystytään näkemään vain muutamien kymmenien metrien päähän. Pimeänäkökyky saavutetaan noin puolen tunnin pimeässä oleskelun jälkeen.
Pimeänäkökyvyn aikana näköaisti on hyvin arka valolle. Vähäinenkin valo sokaisee silmät ja pimeänäkökyky katoaa joksikin aikaa. Kirkkaaseen valoon katsominen kadottaa pimeänkökyvyn kokonaan ja ennen kuin se on jälleen palautunut, on odotettava pimeässä noin puoli tuntia.
Jotta pimeässä pystytään toimimaan, on pimeänäkökyky säilytettävä.
Jos maastoa valaistaan valaisuammuksilla, on heti suojauduttava. Tähystystä on jatkettava toinen silmä suojattuna. Jos maastoa valaistaan valonheittimellä, jatketaan tähystämistä vasta sitten, kun valokeila on siirtynyt sivuun. Valoon ei saa katsoa.
Pimeässä ei tähystetä suoraan kohteeseen vaan jonkin verran kohteen sivuun. Kohteen ympäri tähystetään pisteittäin siten, että silmän asentoa (ei pään asentoa) muutetaan n. 5 sekunnin välein. Jos samaan kohtaan tähystetään yli 20 sekuntia, voi syntyä vaikutelma, että paikallaan oleva kohde alkaa liikkua.
Pimeä saattaa aiheuttaa myös näköharhoja, jolloin puut ja pensaat saavat mielikuvituksessa vihollisen hahmon. Näköharhoja voidaan vähentää painamalla valoisana aikana mieleen maaston yksityiskohdat.
-Speidel
