Solidsnake
Respected Leader
Ilmeisesti kuitenkin niillä sotavangeilla,jotka olivat tiloilla työvoimana olot oli paremmat
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature may not be available in some browsers.
Näin olen minäkin ymmärtänyt, söivät samaa ruokaa samassa pöydässä isäntäväen kanssa. Kohtelu oli kuin palkollisilla joita he sinänsä olivatkin...Ilmeisesti kuitenkin niillä sotavangeilla,jotka olivat tiloilla työvoimana olot oli paremmat
Monesti vangit myös makasivat talojen naisväen kanssa samassa sängyssä. Syntyneiden jälkeläisten määräksi on arvioitu kolmisensataa.Näin olen minäkin ymmärtänyt, söivät samaa ruokaa samassa pöydässä isäntäväen kanssa. Kohtelu oli kuin palkollisilla joita he sinänsä olivatkin...
Pöydälle vaan, hyvät pahat ja rumat. Historia ei tuomitse, se kertoo. Oikein käytettynä. Nythän valitettavasti yleistymässä tuo menneisyyden tapahtumien arviointi nykyajan eettisillä ja moraalisilla säännöksillä. Ei se niin mene.
Siinäpä se, ei historia selättämisellä muuksi muutu. Mitä tapahtui se tapahtui. Voimme yrittää ymmärtää, miksi näin tapahtui. Mutta siinä se.Minulla ei ole mitään tarvetta tuomita ketään jo historian tomuihin kätkettyä kalmoa, pohdin vain tätä historian selittämisen vaikeutta ja sen pysymistä edes jonkinlaisessa totuudessa.
Suur-Suomen toiset kasvot
Suomalaiset miehittivät Itä-Karjalaa 1941 - 44 ja rakensivat keskitysleirejä venäläisille. Dokumenttielokuvassa entiset leirilapset kertovat kohtalostaan. Ohjaaja Lisa Hovinheimo 1995.
Suur-Suomen toiset kasvot
Suomalaiset miehittivät Itä-Karjalaa 1941 - 44 ja rakensivat keskitysleirejä venäläisille. Dokumenttielokuvassa entiset leirilapset kertovat kohtalostaan. Ohjaaja Lisa Hovinheimo 1995.areena.yle.fi
Mitä suurimmalla ymmätämättömyydellä ajattelen, että *noihin aikoihin, meidän toimintaympäristössämme* oli meikäläisten lisäksi kahdenlaisia vankileirejä. Neuvostoliiton ja natsisaksan. Väistämättä ne olivat vertailukohtia, ei Amnestyn nykypäivän käsitys.
Pärjäsimme kai tuossa vertailussa. Jos emme olisi, olisi valvontakomissio kukaties ihan erikseenkin siitä kurmoottanut.
YLE:n juttu tapahtumaketjusta joka johti Suomen jatkosotaan.
Kuusi kohtalokasta päivää, jotka veivät Suomea kohti uutta sotaa
Jatkosodan syttymisestä on kulunut päivälleen 80 vuotta. Neuvostopommikoneiden hyökkäystä edelsi kuitenkin tapahtumasarja, joka ennakoi tulevaa. Ensimmäinen askel kohti uutta sotaa otettiin lähes vuotta aiemmin.yle.fi
Haluisin samaan aikajanan Neuvostoliiton painostuksen Suomea kohtaan.
Molotovin Berliinin matkaan tuossa viitattiin. Jätettiin mainitsematta Petsamon nikkelikriisi yms. Ja matkustajakone Kalevan tuhoaminen Suomenlahdella jne.
Juha Pohjonen on kirjoittanut noista välirauhan rajalla sattuneista sieppauksista ja kuolemantapauksista.
Katso liite: 51140
Pitääpä lukea
Luin. Hyvä työ sinänsä mielestäni. Ja itse asiassa kertoo aika paljon syistä, jotka johtivat massakuolemiin leireillä. Ottamatta sen kummemmin kantaa hyvin pieneen tutkimusnäytteeseen ja jo tutkimuksen tekijän itsekkin mainitsemaan biaksen mahdollisuuteen. Raaka fakta on se, että itse asiassa tuo tutkimus vahvistaa nykyisen tutkimuksen kuvaa viranomaisten vastuusta tapahtumista.Tuosta https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/101097/GRADU-1495016507.pdf?sequence=1&isAllowed=y progradua katsomaan, mikäli kiinnostaa. En ota kantaa itse graduun.
Osa poikkeuksellisen suurista sotavankimääräkuolleisuuksista (ja näin vaikuttaisi olevan) selittynee elintarviketilanteen tasolla, osa talvi- ja jatkosodan - menetettyine alueineen - tuomasta henkisestä tilasta. Siinä tilanteessa missä valtiossa tuolloin oltiin, moraalin liukeneminen sotavankien kohtelun osalta, oli kutakuinkin väistämätöntä. Valitettavaa toki.
Läntisiin valtioihin verrattuna, tuon ajan resurssit Suomessa eivät olleet tasolla, jossa vertailua voisi järkevästi yhteismitallisesti suorittaa. Vertailua kannattanee suhteuttaa vastaaviin valtioihin, tuon ajan määreissä, mitä tulee tasoon ravinnon saatavuudeen ja yleisemminkin elintason - tai sen puutteen - suhteen.
Ja, toiminnan oikeutusta Suomessa olleiden sotavankien osalta tässä sinänsä määrittämättä, kyse oli kuitenkin hyökkäävän valtion sotilaista omalla maaperällämme.
Mitä inhimillisyyden määreisiin tässä ajassa tulee, täytyisi tuolloinen toiminta myös omaan aikaansa suhteuttaa. Tuostahan ei pitkää aikaa ollut, kun sisällissota/veljessota oli vielä aivan varmasti kahtiajakoineen ja alueellisine eroineen muistissa. Vihaa oli kosolti käytettävissä. Pahuutta varastossa.
Luin. Hyvä työ sinänsä mielestäni. Ja itse asiassa kertoo aika paljon syistä, jotka johtivat massakuolemiin leireillä. Ottamatta sen kummemmin kantaa hyvin pieneen tutkimusnäytteeseen ja jo tutkimuksen tekijän itsekkin mainitsemaan biaksen mahdollisuuteen. Raaka fakta on se, että itse asiassa tuo tutkimus vahvistaa nykyisen tutkimuksen kuvaa viranomaisten vastuusta tapahtumista.
Mutta asiaan.
Ensinnäkään moraalisesti kukaan ei voi perustella vangin tappamista nälkään sillä perusteella, että omillakin on vaikea tilanne. Mm. Beevor kumosi varsin elegantisti tämän perustelun jota Saksalaiset käyttivät peittääkseen omia tekemisiään.
Mutta ehkä pahimmin menet pieleen puhuessasi "hyökkäävän valtion sotilaista". Kas kun tilanne oli se, että Suomi oli se hyökkäävä valtio jatkosodassa.
Tiedän toki, että nykyään jotkut Putkisen kaltaiset sekopäät esittävät asiaa toisin. Valitettavasti kyseiset herrat eivät tunne senaikaista kansainvälistä laisäädäntöä. Tai edes nykyistäkään. Sen lisäksi että he keksivät muutenkin historiaa uudelleen.
Silloisen ja myös nykyisen kansainvälisen lain mukaan 3. osapuoli jonka alueella oli hyökkääjän joukkoja oli automaattisesti hyökkääjä riippumatta omista tekemisistään. Joten de jure ja de facto suomi oli hyökkääjä samalla sekunnilla kun saksa ylitti NL:n rajan riippumatta Suomen tekemisistä (tietenkin kaikki täysjärkiset tietävät Suomen olleen aktiivinen hyökkääjä Jatkosodassa muutenkin).
Ja sitten sellainen pieni detalji, että Suomi oli allekirjoittanut Haagin sopimuksen. NL ei. Suomea sitoivat sen sopimuksen pykälät, ei NL:ää. Eli jokainen palannut suomalainen sotavanki eli kansainvälisen lain mukaan vain siksi että häntä ei viitsitty tappaa, kun taas jokainen Suomessa nälkään kuollut sotavanki oli jo silloisen lain mukaan sotarikos.
Läntisiin valtioihin vertailu on tosiaan turhaa, mutta ei nähdäkseni syistä, jotka esitit. Eivät suomen resurssit olleet niin kovilla, etteikö muutamalle tuhannelle vankileirilapselle olisi löytynyt muutamaa desiä maitoa. Vaikka ajat olivatkin kovat.
Lukemisen arvoinen kirja.
Uusi tutkimus: Välirauhan rajasta tuli suomalaisille surmanloukku – ihmisiä siepattiin ja tapettiin rauhasta huolimatta
Suomen uusi itäraja vedettiin talvisodan jälkeen Moskovassa karttaan leveällä kynällä, mutta maastossa kyse oli kilometreistä. Dosentti Juha Pohjosen mukaan epämääräisen rajan väärälle puolelle joutui yli 200 ihmistä, joista vain harva palasi hengissä.yle.fi
Tuosta https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/101097/GRADU-1495016507.pdf?sequence=1&isAllowed=y progradua katsomaan, mikäli kiinnostaa. En ota kantaa itse graduun.
Osa poikkeuksellisen suurista sotavankimääräkuolleisuuksista (ja näin vaikuttaisi olevan) selittynee elintarviketilanteen tasolla, osa talvi- ja jatkosodan - menetettyine alueineen - tuomasta henkisestä tilasta. Siinä tilanteessa missä valtiossa tuolloin oltiin, moraalin liukeneminen sotavankien kohtelun osalta, oli kutakuinkin väistämätöntä. Valitettavaa toki.
Läntisiin valtioihin verrattuna, tuon ajan resurssit Suomessa eivät olleet tasolla, jossa vertailua voisi järkevästi yhteismitallisesti suorittaa. Vertailua kannattanee suhteuttaa vastaaviin valtioihin, tuon ajan määreissä, mitä tulee tasoon ravinnon saatavuudeen ja yleisemminkin elintason - tai sen puutteen - suhteen.
Ja, toiminnan oikeutusta Suomessa olleiden sotavankien osalta tässä sinänsä määrittämättä, kyse oli kuitenkin hyökkäävän valtion sotilaista omalla maaperällämme.
Mitä inhimillisyyden määreisiin tässä ajassa tulee, täytyisi tuolloinen toiminta myös omaan aikaansa suhteuttaa. Tuostahan ei pitkää aikaa ollut, kun sisällissota/veljessota oli vielä aivan varmasti kahtiajakoineen ja alueellisine eroineen muistissa. Vihaa oli kosolti käytettävissä. Pahuutta varastossa.