Nelosjakson alussa sekä Silvennoinen että Visuri sanovat painokkaasti, että vaihtoehtoja oli. Mutta häveliäästi YLE jättää kysymättä mitä nuo vaihtoehdot sitten olivat. Niinistö spekuloi valtioliitosta Ruotsin kanssa mutta Jokisipilä on ainoa joka perustelee kantansa. Niinistökin sitten toteaa, että valinta oli tehtävä ruton ja koleran välillä.
Joskus Silvennoisen kanssa (lasken kavereihini) tuosta intettiinkin. Minun mielestäni niitä vaihtoehtoja oli lähinnä:
- Ruotsi-yhteistyö (torpattiin Neuvostoliiton ja Ruotsin toimesta)
- Länsiliittoutuneet (Saksan suorittama Tanskan ja Norjan valtaus teki tämän tyhjäksi)
- Saksa-yhteistyö (toteutui, mutta jonkinlaista hajurakoa yritettiin pitää)
- Neuvostoliiton kanssa tehtävä yhteistyö (olisi mielestäni tarkoittanut miehitystä ennemmin tai myöhemmin)
- Liittoutumattomuus (syksyllä 1939 nähtiin, miten hyvin se toimi aggressiivisen imperialistisen diktatuurin naapurissa)
Käytännössä ruoka ja lannoitteet pakottivat yhteistyöhön jonkun kanssa. Reealimaailmassa näitä vaihtoehtoja kevään 1940 jälkeen oli kaksi, Natsi-Saksa ja Neuvostoliitto ja näistä valittiin se, jonka kaveruudesta katsottiin voitavan selviytyä itsenäisyys säilyttäen. Ei ihan niitä kauneimpia hetkiä Suomen historiassa, mutta minun mielestäni vaihtoehtoja ei hirveästi ollut.
Visuri on sitä mieltä, että se Neuvostoliitto ei ollut Suomen perässä talvisodan jälkeen, mutta ainakin siinä
radio-sarjassa poimii mukaan asioita aika valikoiden, eikä esim. Petsamon nikkelikriisiä mainita lainkaan eikä myöskään pinonpolttajista tms.
Edit.
Ai niin. Silvennoisen kanssa en ole naamatusten muutamaan vuoteen puhunut, kun ei ole asiaa isolle kirkolle ollut.