Jatkosotaan liittyvää

Kiitos erinomaisesta yhteenvedosta! Siirsin Kuuterselän taistelun aikoinaan erääseen lautapeliin, ja mikä itselleni pisti silmään taistelua lukuisista lähteistä perattuani oma summa summarum oli kyllä se, että ei meillä ollut mitään mahdollista pysäyttää vanjan teräsmyrksyä. Kärjen siirto Viipurin rantateiltä Sahakylän ja Liikolan mettäteille löi johtomme ällikällä. Paikalla ei ollut kunnollisia tuliasemia, ei riittävää määrää miehiä niihin vähiin asemiinkaan saati reserviin, panssarintorjuntaaseistusta ei ollut, .... Tekemätön paikka.

Tässä omaa tuherrustani toistakymmentä vuotta takaperin:


Kun laittoi tarpeeksi putkia rinnakkain ja monta peräkkäin ja käytti myös satoja pommikoneita, pääsi murtoon. Lisäksi vihollinen kykeni muutamaan joustavasti painopistettä. Kivennapa ja Vammelsuu kestivät 12.6. alkaen ensi rynnistykset. 13.6. ryhmitettiin tykistö uudelleen ja muutettiin painopiste Kuuterselkään 14.6. aamulla alkoi joidenkin laskelmien mukaan vielä suurempi tulivalmistelu kuin Rajajoella aikaisemmin. Se panssariyhtymän suuntaaminen heti Kuuterselästä Vammeljärvelle 3. D:n ja RvPr:n saumakohdasta oli myös varsin improvisoitu taidonnäyte. Uutta tietoa minulle oli Bair Irincheevin kertoma juttu. Hän kertoi, että 1. Liikkuvan ryhmän mukana oli vaunu, josta johdettiin maataistelukoneita.

Myös tiedustelu oli tehty erittäin huolellisesti. Hämmästyttävän huolellisesti. Sitä olen joskus pohtinut.

Eräs eversti evp sanoi minulle kerran, että hänen mielestään kesä 1944 pitäisi tutkia jonkin laaja-alaisen tutkintakomitean kanssa ja ottaa siihen muitakin kuin upseereita, vaikka pari pappia mukaan.
 
Viimeksi muokattu:
Eräs eversti evp sanoi minulle kerran, että hänen mielestään kesä 1944 pitäisi tutkia jonkin laaja-alaisen tutkintakomitean kanssa ja ottaa siihen muitakin kuin upseereita, vaikka pari pappia mukaan.
SIvullisen silmin näyttäisi, että kaikki, aivan kaikki saksalaisten itärintaman uudet opit ja kokemukset sivuutettu. Erityisolosuhteillamme pitkä häntä, selvästikin.
 
SIvullisen silmin näyttäisi, että kaikki, aivan kaikki saksalaisten itärintaman uudet opit ja kokemukset sivuutettu. Erityisolosuhteillamme pitkä häntä, selvästikin.

En osaa sanoa. Hierarkkisessa ympäristössä rattaat ovat hitaat.

Kokonaisuutena suurhyökkäyksen kahdesta ensimmäisestä viikosta selvittiin huomattavan vähin henkilötappioin verrattuna vastaavaan ajanjaksoon kesäkuun lopussa eli siihen, mitä oli edessä, kun vihollisliike oli venynyt pitemmäksi sinne järvikannaksille ja puolustus alkoi pitää; tuli lisäjoukkoja ja erityisesti tykistöä. Omien pommituslentojen ja tykistön merkitys oli todella suuri (esimerkiksi osaksi sen vuoksi Kivennavalla päätien suunnassa ei läpimurto onnistunut).

Olihan siinä alussa vähän hämmennystä asemasodan jälkeen myös. Sota näytti sen kuolemannaamansa, ja siihen piti tottua. Viipurin jälkeen myös miehet tiesivät, että juoksut on juostu. Ei ole tultu juoksemaan vaan kuolemaan. Takana on avoinna koko Suomen syli, sen naiset ja lapset.

Eniten painavat aseet, mutta tahtotilalla on merkitys monttutasolla. Jonkun pitää asetta käyttää.

Vihollinen kului koko ajan. Ei se pelkkä Kannaksen halkijuoksu ollut. Esimerkiksi edellä mainitut Vammeljärveltä tulleet jääkärit suojasivat 10. D:n paluuta tyyliin pysähdys, tappelu ja pako. Jos käskettiin järjestää opastus, se järjestettiin, jos käskettiin pitää joku Kämärän asema päivän, se pidettiin. Tätä oli mikrotasolla paljon.

Venäläiset eivät sääli elävää voimaansa. Esimerkiksi ne Kuuterselän vastahyökkäyksessä tuhotut vaunut... niiden miehistöt eivät olleet nukkuneet vuorokausiin ollenkaan vaan tulleet yhtä soittoa Rajajoelta. Olivat aivan unessa törmätessään Rynnäkkötykkeihin.

Se kesän 1944 hyökkäysarmeija kului aivan anhittomiin ja kuluminen alkoi alusta lähtien. Kyllä ne kaikki taistelut merkitsevät. Siksi venäläiset laittavat suuren painoarvon Kuuterselän taistelulle, jota me pidämme epäonnistuneena. Venäläisnäkökulmasta he olivat itse 15.6. aamulla aivan puhki. Heidän onnekseen suomalaisilla oli liian vähän voimaa Karjalankannaksella.
 
Viimeksi muokattu:
En osaa sanoa. Hierarkkisessa ympäristössä rattaat ovat hitaat.

Kokonaisuutena suurhyökkäyksen kahdesta ensimmäisestä viikosta selvittiin huomattavan vähin henkilötappioin verrattuna vastaavaan ajanjaksoon kesäkuun lopussa eli siihen, mitä oli edessä, kun vihollisliike oli venynyt pitemmäksi sinne järvikannaksille ja puolustus alkoi pitää; tuli lisäjoukkoja ja erityisesti tykistöä. Omien pommituslentojen ja tykistön merkitys oli todella suuri (esimerkiksi osaksi sen vuoksi Kivennavalla päätien suunnassa ei läpimurto onnistunut).

Olihan siinä alussa vähän hämmennystä asemasodan jälkeen myös. Sota näytti sen kuolemannaamansa, ja siihen piti tottua. Viipurin jälkeen myös miehet tiesivät, että juoksut on juostu. Ei ole tultu juoksemaan vaan kuolemaan. Takana on avoinna koko Suomen syli, sen naiset ja lapset.

Eniten painavat aseet, mutta tahtotilalla on merkitys monttutasolla. Jonkun pitää asetta käyttää.

Vihollinen kului koko ajan. Ei se pelkkä Kannaksen halkijuoksu ollut. Esimerkiksi edellä mainitut Vammeljärveltä tulleet jääkärit suojasivat 10. D:n paluuta tyyliin pysähdys, tappelu ja pako. Jos käskettiin järjestää opastus, se järjestettiin, jos käskettiin pitää joku Kämärän asema päivän, se pidettiin. Tätä oli mikrotasolla paljon.

Venäläiset eivät sääli elävää voimaansa. Esimerkiksi ne Kuuterselän vastahyökkäyksessä tuhotut vaunut... niiden miehistöt eivät olleet nukkuneet vuorokausiin ollenkaan vaan tulleet yhtä soittoa Rajajoelta. Olivat aivan unessa törmätessään Rynnäkkötykkeihin.

Se kesän 1944 hyökkäysarmeija kului aivan anhittomiin ja kuluminen alkoi alusta lähtien. Kyllä ne kaikki taistelut merkitsevät. Siksi venäläiset laittavat suuren painoarvon Kuuterselän taistelulle, mitä me pidämme epäonnistuneena. Venäläisnäkökulmasta he olivat itse 15.6. aamulla aivan puhki. Heidän onnekseen suomalaisilla oli liian vähän voimaa Karjalankannaksella.
Totta tuo. Pohdin vain, että jos Kannaksen etulinja mm. Valkeasaaressa olisi rakennettu saksalaisin opein, jossa olivat oppineet että murtokohdassa ei vanjaa voi pysäyttää. Se hiekkainen etulinja olisi ollut vain kevyesti miehitetty, maastolinnoituksia syvyydessä, panssarintorjunta teiden ja vaunu-urien kohdalla syvyydessä, henkilökohtaiset pst-aseet käytössä ja koulutettu...

Toisin sanoen, jos olisi varauduttu optimaalisesti, miten olisi vaikuttanut. Toisaalta, Siiranmäki tunnetusti piti, siinä missä Kuuterselässä osui painopiste erityisen heikkoon kohtaan.

En ole historiaa uudelleen kirjoittamassa. Nopeasti lopulta opittiin sotimaan Puna-armeija 2.0 vastaan, jos se edellinen olikin saanut aikaan vain ylenkatsetta mitä tuli nimenomaan hyökkäysosaamiseen. Maastoon pureutunut vanjahan ei koskaan suosiolla pois lähtenyt, vaan kuoli usein paikalleen, ja tätä meilläkin opittiin kunnioittamaan.

Niin tai näin, Kuuterselkä minun kirjoissani on toivoton tapaus. Ja Kuuterselkähän saatiin lopulta suljettua, kuitenkin. Liikkuvan osaston kertakaikkinen läpimurto RvPr:n syvyyteen laukaisi lopulta perääntymisen.
 
... mutta, tästä on tosiaan aikaa kun viimeksi perehtynyt Kuuterselkään syvemmin. Pitääpä kaivaa vaikka Koskimaan Veitsen terällä hyllystä lähempään lukemiseen, siinä oli muistaakseni hyvä kuvaus sektorista.
 
... mutta, tästä on tosiaan aikaa kun viimeksi perehtynyt Kuuterselkään syvemmin. Pitääpä kaivaa vaikka Koskimaan Veitsen terällä hyllystä lähempään lukemiseen, siinä oli muistaakseni hyvä kuvaus sektorista.

Etsi myös se Niilo Lappalaisen Kuuterselkäkin murtui. Hän on lukenut aikaisempaa leveämmin sotapäiväkirjoja ja tehnyt veteraanihaastatteluja. Hänellä on silmä ja kyky tehdä ristivalotus. Koskimaa nojaa merkittäviltä osin kaanoniin, kuten aikaisempia historiikkejä referoivat tutkijat toki pakostakin tekevät, mutta ainakin minulla nousee pari kertaa verenpaine, kun näen tiedon, jonka varmuudella tiedän vääräksi. Yksi koskee juuri tuota I / JR 53:n toimintaa 14.6. Kaanonin takana usein tuoksahtaa minun nenääni Wolf Halsti.

Ehkä me suomalaiset olemme aivan liian tarkkoja, että mitä minkäkin polkujen risteyksen luona tapahtui. Tuollaisessa infernaalisessa mylläkässä vielä. Nyrkkiä taskussa puristaen etsimme sitten virheitä.

Eihän tämä voi olla niin vakavaa.
 
Etsi myös se Niilo Lappalaisen Kuuterselkäkin murtui. Hän on lukenut aikaisempaa leveämmin sotapäiväkirjoja ja tehnyt veteraanihaastatteluja. Hänellä on silmä ja kyky tehdä ristivalotus. Koskimaa nojaa merkittäviltä osin kaanoniin, kuten aikaisempia historiikkejä referoivat tutkijat toki pakostakin tekevät, mutta ainakin minulla nousee pari kertaa verenpaine, kun näen tiedon, jonka varmuudella tiedän vääräksi. Yksi koskee juuri tuota I / JR 53:n toimintaa 14.6. Kaanonin takana usein tuoksahtaa minun nenääni Wolf Halsti.

Ehkä me suomalaiset olemme aivan liian tarkkoja, että mitä minkäkin polkujen risteyksen luona tapahtui. Tuollaisessa infernaalisessa mylläkässä vielä. Nyrkkiä taskussa puristaen etsimme sitten virheitä.

Eihän tämä voi olla niin vakavaa.
Juurikin näin! Lappalaisen kirjan olin aikoinani lainannut kirjastosta, joten korkea aika hakea se Antikvaarista hyllyyn. Siellähän niitä oli lukuisia hyväkuntoisia kappaleita myynnissä.

Tilaus tehty :solthum:
 
Matti Koskimaa kertoo kirjassaan Veitsen terällä s. 44 luvussa Valmistelut VT-asemassa hyvin kuvaavasti:

Suomalaiset olivat nyt valmiit vastaanottamaan venäläisten rynnistyksen. Joukkojen vähäisyydestä johtuen puolustus oli erityisen heikko Kuuterselän-Sahakylän välisellä alueella, josta vastasi JR 53. Sen lohko oli peräti 11 km levelä ja heikosti linnoitettu. Rykmentillä oli reservinä vain joukkue. Parnssarintorjunta ja tykistön tulituki olivat täysin riittämättömät.

Panssarintorjunnan riittämättömyyttä kuvaa myös se, että ensimmäistäkään nyrkkiä tai kauhua ei JR 53 lla ollut käytössään 14.6.1944. Vastassa rykmentillä oli kokonainen vahvistettu armeijakunta...

Otanpa toisenkin noston: Päämajan ja IV AK:n toimenpiteet 15.6.

Ylipäällikkö oli todennut 14.6., että Karjalan kannaksen kahden armeijakunnan johtaminen oli hankalaa, koska myös Laatokan pohjoispuolen rintamat vaativat hänen huomiotaan.

Tuossapa rivien välissä tämä yksi vaiettu totuus, eli Mannerheim johti nippelitasolla joukkojamme. Jos Talvisodassa antoi hyökkäysmääräyksiä pataljoonatasolla, niin viidessä vuodessa ei vieläkään ollut ymmärtänyt miten yleisesikunta toimii. Oesch sitten lopulta hälytettiin paikalle Kannaksen johtoon 15.6. mutta tuo väliporras siellä olisi tullut olla koko ajan.

Koskimaa päättää tuon yllä olevalla lainauksella alkaneen kappaleen:

Tämä toimenpide olisi ollut tarkoituksenmukainen jo huomattavasti aikaisemmin.

:rolleyes:
 
Marski lie ajatellut että vain kahden armeijakunnan johtaminen ei tarvitse 'turhaa' armeijatason väliporrasta? Aunuksellahan tällainen oli. Päämajan näkemys Kannaksesta 'sivusuuntana' on hämmentänyt jälkipolvia. Tosin samoihin aikoihin OKH:n mielestä Keskustan Armeijaryhmä oli 'hiljainen sektori', olimme siis hyvässä seurassa.
 
Panssarintorjunnan riittämättömyyttä kuvaa myös se, että ensimmäistäkään nyrkkiä tai kauhua ei JR 53 lla ollut käytössään 14.6.1944. Vastassa rykmentillä oli kokonainen vahvistettu armeijakunta...
Ei käy kateeksi, mutta kun rykmentti ymmärsi pääosin lähteä sen valtavan tulivalmistelun jälkeen aika nopeasti Liikolan suuntaan.

Periaatteessa jos ottaa alalohkon mukaan, Sahakylän ja Kuuterselän suuntaan yhteensä oli sinä päivänä laittaa maan tasalla 97 000 miestä ja
280–300 panssarivaunua, joista tietenkin kohdattiin "vain" kärkijoukot. Kuuterselkään kärkenä 185. KaartPsR, 351. Rynnäkkötykkirykmentti + kolme jalkaväkirykmenttiä. Sillä oli tavoitteena Liikola Kuuterselän kautta.

Sahakylään suuntautui 109. D + PsR + Rynnäkkötykkirykmentti ja sen tavoite oli Sykiälä.

Kuuterselänjärven eteläpuolelle ja Kanneljärvelle suuntautui 286. D.

Ratkaisun avaimet koko VT-linjan kannalta kuljetti Kovalevskin 1. liikkuva ryhmä, joka ajoi suoraan Ratsuväkiprikaatin selustaan ja katkaisi sen yhteydet pohjoiseen. Kun aamulla JR 53 lyötiin pökkyrään ja valumaan ylälohkolla kohti Liikolaa ja alalohkolla Sykiälän kautta Vammeljoen suuntaan, Mustamäen tiellä Kuuterselästä Sykiälään ja aina Vammeljärveen asti ei ollut tunteihin muita suomalaisia kuin RvPr:n komentajan Melanderin esikunta. Ei ainakaan nokka kohti itää, vaikka kaikkien hiippareiden matkailu tapahtuikin juuri Sykiälän kautta (tiet sekä Kuuterselkään että Sahakylään).

Eli ihan oikean ison armeijan kärkeä siinä maisteltiin. Suomalaisten vahvuus taisi olla aamulla torjunnassa teoriassa noin 5000 miestä alueella Sahakylä - Kuuterselkä eli voimasuhteet olivat vähän nolot. Kuuterselän vastahyökkäyksen (Os. Puroma) ymmärrän (tosin en sitä, ettei 3. D osallistunut siihen aktiivisemmin), mutta yhtä asiaa en ymmärrä mitenkään.

Sitä että IV AK yritti päivällä paikata sekä Kanneljärven suunnan, Sahakylän suunnan että Mustamäen tien suunnan jokaisen yhdellä komppanialla eli yhdellä jääkäripataljoonalla, joka joutui hajottamaan vähäisenkin kivääripataljoonan iskuvoimansa joka ikisen hiekkapolun suuntaan. JP 6:n henkilöstön keski-ikä oli armeijamme nuorin: upseerit mukaan luettuina 20 vuotta. Sykiälän kahakasta tuli kuitenkin alikersanttien ja miehistön taistelu eli jääkärikomppania ja pari konekivääriryhmää vastaan 1. Punalippuinen Panssariprikaati + kevyt pataljoona jalkaväkeä.
 
En ihmettele, ettei ole haluttu kirjoittaa liikoja. Olisiko tässä sellainen "3. D:n ja RvPr:n saumakohdan kummitus" eli sotilaskunniallinen trauma jäänyt elämään? Tiivistän vielä tapahtumat:

1. JR 53 lyötiin irti. Siitä ei pääse mihinkään. Myös Sahakylästä.
2. 3. D:n vastuualue ei pidä ollenkaan eikä kourallinen RvPr:n erillisiä jääkäreitä ilman pst-aseita sulje hyökkäysuraa.
3. RvPr kadottaa esikuntansa ja joutuu saarrostusuhan alle. RvPr jättää Vammelsuun, jota on sitkeästi pitänyt. Se VT-linjasta.

Siinä sivussa kunnianhimoinen Lagus näyttää Pajarille, joka keräilee jalkaväkeään jossain Onkijärvellä, miten jumaliste jääkäriprikaati hyökkää.

Taidan olla @Old Boy :n kanssa enemmän ja enemmän yhtä mieltä siitä, että ehkä tykistö on maatasalla sekä tärkein että ainakin järkevin aselaji.
 
En ihmettele, ettei ole haluttu kirjoittaa liikoja. Olisiko tässä sellainen "3. D:n ja RvPr:n saumakohdan kummitus" eli sotilaskunniallinen trauma jäänyt elämään? Tiivistän vielä tapahtumat:

1. JR 53 lyötiin irti. Siitä ei pääse mihinkään. Myös Sahakylästä.
2. 3. D:n vastuualue ei pidä ollenkaan eikä kourallinen RvPr:n erillisiä jääkäreitä ilman pst-aseita sulje hyökkäysuraa.
3. RvPr kadottaa esikuntansa ja joutuu saarrostusuhan alle. RvPr jättää Vammelsuun, jota on sitkeästi pitänyt. Se VT-linjasta.

Siinä sivussa kunnianhimoinen Lagus näyttää Pajarille, joka keräilee jalkaväkeään jossain Onkijärvellä, miten jumaliste jääkäriprikaati hyökkää.

Taidan olla @Old Boy :n kanssa enemmän ja enemmän yhtä mieltä siitä, että ehkä tykistö on maatasalla sekä tärkein että ainakin järkevin aselaji.
Tässä katkera Kuuterselkä, miten tuon Axis History Forumin vitjan mukaan sain kartalle aseteltua. Jokainen yksittäinen merkki kartalla on yksi joukkue. Tykistö pattereittain. Yksi heksa = 250 metriä. Neljä hekssaa siis kilometri.

JR 53 ei käsittääkseni sinällään kokonaisuudessaan edes osallistu taisteluun. 10 km rintamavastuu yhdellä rykmentillä, taitaisi pikemminkin normaalisti olla divisioona jolla näin laaja rintama.

Alla screenshot kartasta. Kuten ymmärsin, niin
  • I/53 on asemissa linjalla Metsänvartija - Merisuon laita, suon kohdalla ei ole asemia lainkaan
  • II/53 linjalla Merisuon pohjoinen reuna - Kuuterselkä
  • III/53 sitten Kuuterselästä pohjoiseen, sielläkin harva miehitys. Heidän rintamansa koko taistelun ajan hiljainen.
Pataljoonilla on reservinään jääkärijoukkueet, jotka olen sijoittanut kartalle pataljoonan komentokeskuksen luo.

Kuten yllä kuvasit, sekä I että II pataljoona saivat vastaansa läpimurtoon vahvistetun divisioonan, lisäksi 1. liikkuva ryhmä sitten vielä rymisteli syvyyteen kolmantena kärkenä.

Tyhjää on suomipojan linjoilla ja syvyydessä. Huomiotavaa oman orgaanisen tykistön vähyys ja pst-tykkien puute. 45mm putkia siellä täällä, oliko koko rintamalla 2 kpl 75mm pstkanuunaa. Nyrkkejä ja kauhuja ei ole.

Puna-armeijasta kartalla vasta kärkijoukot, kartalla ei joukkuetasolla ole enempää tilaa. Vahvistuksia tulee koko ajan teitä pitkin selustalta, kunhan kärki saa itseään eteenpäin ja teitä tyhjäksi.

Panssaridivisioonan vastahyökkäys tulee myöhemmin täydennyksenä suomalaisille. Pitkä matka rintamalle, ja rynnäkkötykkejä taisi olla yksi komppania eli kuusi vaunua kerrallaan...

Miinoitteet hämäävät kartassa hieman, nuo autonrenkaan näköiset merkit voi jättää huomioimatta. (En muista miten miinoitteita oikeasti ehdittiin asentaan, pelikartalla mukana että edes jokin pieni hidaste ennen ohutta harmaata linjaa...)

1657272285200.png
 
Viimeksi muokattu:
Nyrkkejä ja kauhuja ei ole.

JP 1 (Vammeljoen takana reservissä) sai joitakin. JP 6:sta lähti 14.6. aamulla aikaisin kaksi poikaa hakemaan niitä jostain taaempaa, ja määräys oli, että JR 200 antaa ne. Kun pääsivät perille, JR 200 olikin lähtenyt vastaiskuun ja vienyt nyrkkinsä mukanaan. Se tappeli Riihisyrjän - Siiranmäen kaistalla, oli siis 2. D:n joukoissa.

Pojat sitten tulivat tyhjin käsin takaisin. He kertoivat katselleensa, että Kuuterselän - Sahakylän taistelualue näytti muuten kirkkaana kesäpäivänä pimeältä, kun pöly ja paska nousi pariin kilometriin. Pommitusten äänet olivat kuin joku kaataisi kivikuormia maastoon. Katsoivat toisiaan, että tuonneko sitä oikeasti pitää mennä. Menivät.
 
JP 1 (Vammeljoen takana reservissä) sai joitakin. JP 6:sta lähti 14.6. aamulla aikaisin kaksi poikaa hakemaan niitä jostain taaempaa, ja määräys oli, että JR 200 antaa ne. Kun pääsivät perille, JR 200 olikin lähtenyt vastaiskuun ja vienyt nyrkkinsä mukanaan. Se tappeli Riihisyrjän - Siiranmäen kaistalla, oli siis 2. D:n joukoissa.

Pojat sitten tulivat tyhjin käsin takaisin. He kertoivat katselleensa, että Kuuterselän - Sahakylän taistelualue näytti muuten kirkkaana kesäpäivänä pimeältä, kun pöly ja paska nousi pariin kilometriin. Pommitusten äänet olivat kuin joku kaataisi kivikuormia maastoon. Katsoivat toisiaan, että tuonneko sitä oikeasti pitää mennä. Menivät.
Mielenkiintoista. Eikö kauhut ja nyrkit olleet salaisuuden verhon vallitessa kuitenkin varastoitu jo rykmenttitasolle? Ehkäpä niitä ei vaan kaikille rykmenteille riittänyt. Eikä varmasti riittänytkään.
 
@Panssari Salama Kuuterselästä kiinnostuneena olet varmaan kuunnellut veteraanien äänet? Siellä JR 53:n pojat kertovat. Jääkäriprikaatin vastahyökkäykseen nyrkkejäkin ilmeisesti jo saatiin.

Tuosta kuvituskuvasta voin kertoa, että se ei ole Kuuterselästä, vaan samalta päivältä jostain Vammeljärven ja Neuvolan välistä. Kuvassa oleva haavoittunut on luutnantti Olli Kaila, JP 6:n tiedustelu-upseeri.

 
Tuossa on vielä Puroman vastahyökkäys veteraanien kertomana. Siinäkin on alussa juttua nyrkeistä.

 
Etsi myös se Niilo Lappalaisen Kuuterselkäkin murtui. Hän on lukenut aikaisempaa leveämmin sotapäiväkirjoja ja tehnyt veteraanihaastatteluja. Hänellä on silmä ja kyky tehdä ristivalotus. Koskimaa nojaa merkittäviltä osin kaanoniin, kuten aikaisempia historiikkejä referoivat tutkijat toki pakostakin tekevät, mutta ainakin minulla nousee pari kertaa verenpaine, kun näen tiedon, jonka varmuudella tiedän vääräksi. Yksi koskee juuri tuota I / JR 53:n toimintaa 14.6. Kaanonin takana usein tuoksahtaa minun nenääni Wolf Halsti.

Ehkä me suomalaiset olemme aivan liian tarkkoja, että mitä minkäkin polkujen risteyksen luona tapahtui. Tuollaisessa infernaalisessa mylläkässä vielä. Nyrkkiä taskussa puristaen etsimme sitten virheitä.

Eihän tämä voi olla niin vakavaa.
Palaanpa tähän vielä, huomasin että TV:stä oli taas tullut vanha elokuvaklassikko Päämaja, ja ajattelin katsoa sen Areenasta. Vaan enpä löytänyt, olisiko live-lähetys kerrankin ollut tosiaan live-lähetys?

"Päämaja" haku tuotti tämän löydöksen sen sijaan, katsoinpa ajan kulukseni kun täälläkin tästä oli sivuttu:


Vaikka MOT ja Pekka Visuri molemmat ovat lähteitä, joita pitää hieman mediakriittisesti tarkastella, niin en tuosta ohjelmasta osaa eri mieltä olla. Ja olihan siellä Henrik Meinander, jonka tuotoksia olen suurellakin mielenkiinnolla tavannut.

Samoin tuo Lappalaisen "Kuuterselkäkin murtui" laskeutui divarista postilaatikkooni. Luin sen tosiaan viimeksi silloin toistakymmentä vuotta sitten kun kokosin Kuuterselän aikajanaa itselleni lähteeksi. En ole siitä vielä ehtinyt kun silmäillä sisällysluetteloa, ja lukenut lopun yhteenvedon.

Eli jos tätä kriitiikkiä lähdetään koostamaan, niin onhan tuo surullista luettavaa. Ei yksi virhe tai väärä arvio, mutta kun niitä kasaantuu riittävä määrä niin menoahan se on.

  • Mannerheim kieltäytyi uskomasta, että Stalin hyökkäisi suurhyökkäyksellä Suomen, sivurintaman kimppuun. Omana huomiona, että eihän siinä "järkeä" välttämättä ollutkaan. Mutta Stalin pelasi pitkää peliä, ja varmisteli Itä-Euroopan hegemoniaansa länsi-rintamaa odotellessa. Sekin "järki", että odotti ennen Bagrationia, että Saksa heikentää itärintamaansa viemällä joukkojaan Normandiaan.
  • Mannerheim kieltäytyi uskomasta, että Kannas on pääsuunta, vaan piti kiinni Laatokan karjalan rintamasta, jossa pääosa armeijastamme oli. "VT-linja kestää tarvittaessa, jotta saamme sinne siirrettyä reservejä". No ei kestänyt kun sille ei riittänyt miehiä eikä tykistöä.
  • Ylläolevan mukaisesti reservejä Kannaksella ei juuri ollut, vaikka sitä oli esitetty. Marski piti päänsä. PD sinne siirrettiin, lisää olisi tarvittu.
  • Marski päätti kaikesta itse, eikä siinä mitään, mutta kuten sotahistoriamme on kaunistellut, "hänellä ei ollut esikuntakokemusta", eli Suomeksi: asiat esiteltiin Marskille, yksitellen, ja Marski muodosti kokonaiskuvan itse. Ikääntynyt ja sairasteleva mies ei ollut välttämättä pysynyt ajan tasalla, "Puna-armeija 2.0" ei ollut se Talvisodan eikä jatkosodan hyökkäyssodan puna-armeija, vaan valtavalla voimalla läpimurtoihin panostava moderni armeija.
  • Väliporrasta johdossa ei Kannaksella ollut. Kukin armeijakunta oli komentajansa näköinen. Divisioonat taaplasivat tyylillään. Näin kärjistäen.
  • Linjoissa ei ollut syvyyttä, eikä Kannaksella "ylijohdon tykistöä", jolla tukea painopistesuunnan orgaanista tykistöä. Sitten nämä nyanssit. Panssarintorjunta-aseiden jakelussa hidasteltiin.
  • Ja Kuuterselkä: meidät yllätettiin housut nilkoissa. Kuuterselkä ja Sahakylä olivat ohuesti miehitettyjä, linjoissa ei sielläkään syvyyttä, tykistöä ja pst-kalustoa niukasti. Vetäytyminen VT-linjalle tapahtui osin suurella kiireellä ja sekasortoisestikin.
  • Reservien puute ei mahdollistanut alkuperäisen läpimurron patoamista, ja vastahyökkäys käynnistyi kovin hitaasti mm. vastuiden epäselvyydestä johtuen. Lagus herrana ja hidalgona oli osa sekä ongelmaa että ratkaisua.
  • Jos PD olisi vastahyökännyt ripeästi, 2. liikkuva ryhmä ei olisi ehtinyt läpimurtoon Rv.Pr selustaan, ja VT-linja olisi voitu ehkä kuitenkin pelastaa.
  • Ja kaikki tuo @Vonka mitä yllä jo kirjoitititkin. VT-linja olisi ollut ylivertaisesti parempi paikka kuluttaa ryssän taisteluhammas, kuin pitkä vetäytyminen VKT-linjan linnoittamattomiin asemiin. "Kannaksen läpijuoksulta" olisi voitu välttyä tai sitä olisi voitu ainakin hidastaa.
  • Ja lopuksi, niin tai näin, tokkopa tuolla olisi rauhan ehdoille ollut merkitystä. Ei Stalin olisi Talvisodan rauhan ehdoista + lisähinnasta luopunut. Mutta olisihan historia hieman toisin kirjattu.

Mulla on vielä tilauksessa Mannerheimin päämaja, lukaisin sen silloin kiireessä kirjastolainana, en ehtinyt ihan loppuun kun laina-aika loppui ja seuraava varaaja odotti kirjaansa.

Luin silloin suurella pieteetillä Talvisodan ajanjakson, nyt sitten kun oma kappale divarista saapuu niin saa jatkosodankin luettua. Kirjassahan on hyvää analyysiä, yksityiskohtia, ja sitä kritiikkiä ja näkemystäkin mitä historian valo ja jälkiviisaus mahdollistaa, ja joka pitää tehdä, jotta historiastamme voimme oppia. Sekä sen mikä toimi, että sen mikä ei toimi.

Kaikki kunnia Marskille, siitä ei kritiikissä ole kyse vaan että tosiaan opitaan ja ymmärretään tapahtumia, jotka tapahtuivat ajassa ja paikassa ja sillä tiedolla mikä silloin oli päätöksiin käytettävissä.
 
Viimeksi muokattu:
@Panssari Salama elokuvan voi katsoa täältä.

Ei kannata katsoa kuin korkeintaan 1970-luvun punaisten lasien läpi nähtynä kuriositeettina. Mitään "historiallista" siinä ei ole.
Sehän toki onkin "näytelmä".
 
Back
Top