Aloitin lukemisen vähän sieltä täältä ja voihan vattujen kevät. Julkaisu on päivätty tälle vuodelle, silti neukkuvaunuista päälähteenä on ikivanhoihin lähteisiin perustuva ja runsaasti virheitä vilisevä Kantakosken Punaiset panssarit. Sitten esimerkiksi ei näytä ymmärtävän, että toimintamatka ja toimintasäde ovat eri asia. Nuo löytyi jo 15 minuutissa.Opinnäytetyö Panssaridivisioonan tulivoimasta.
Tutkielman tarkastelee panssaridivisioonan taistelujoukkojen tulivoiman kehittymistä vuosina 1942- 1944. Tulivoimaa tarkasteltiin taistelujoukkojen organisaation ja kaluston kehityksen kautta pyrkien havaitsemaan rakenteellisia ilmiöitä tulivoiman kehityksessä. Havaitut ilmiöt tulivoiman kehityksessä täydentävät taisteluiden tapahtumahistoriaa ja taisteluiden tarkastelun avulla on mahdollista tehdä havaintoja tulivoiman käytöstä.
Organisaatio ja kalusto vaikuttivat taistelujoukkojen tulivoiman määrään ja käytettävyyteen. Panssariprikaatin kaksijakoisuus mahdollisti tulivoiman resursoinnin taisteluosastoihin, tosin vain uusimpien sotasaaliisvaunujen tulivoima vastasi vaatimuksia. Jääkäriprikaatin tulivoiman käytettävyys ja laatu paranivat esikuntaorganisaation perustamisen, panssarijääkäripataljoonan tykkikaluston, konetuliaseiden määrän kasvun ja lähitorjunta-aseiden myötä. Jääkäriprikaatin organisaation nelijakoisuus mahdollisti sen tulivoiman käytön kahdessa taisteluosastossa. Rynnäkkötykkipataljoonan tulivoima kehittyi eniten uuden kaluston myötä ja sen käytettävyys parani merkittävästi divisioonan alaisuudessa.
Jatkosotaan liittyvää
- Viestiketjun aloittaja Vonka
- Aloitus PVM
fulcrum
Greatest Leader
https://suomensotilas.fi/2024/09/12...N2qmS-Mnp9vzPqjgvw_aem_MYVmA7oxtBYiZYe4Fb89LQ
Pari hajahuomiota...
Ei kyllä taida pitää paikkansa ettei kukaan ollut ennen Jaakkosta tutkinut oikeita lukuja: ainakin minulle nettikeskusteluissa tietäjät kertoi, ettei uudemman sotatutkimuksen mukaan mitään 400+ kadonnutta ollut, vaan kadonneiden lopullinen määrä oli paljon pienempi (muistaakseni 30). Ja tämä oli paljon ennen kuin Iltasanomat tarttui aiheeseen sitten kun Huhtiniemestä oli tullut isompi kohu. Jaakkonen kyllä ansiokkaasti toi tämän tiedon laajempaan tietoisuuteen.
Kai niitä nyt aiemmin oli käytössä, kyllähän Mersuilla tiedustelulentoja tehtiin Kannaksella? Nyt ei ole kyllä lähdekirjallisuutta käsillä, niin en osaa sanoa milloin kameroita asennettiin. Vai lennettiinkö sota-aikana vain visuaalisia tiedustelulentoja?
Olen samaa mieltä ettei tässä nyt vallan etusivua pistetty uusiksi, enempi tämä on sarjassa 'hyödyllistä ja tarkentavaa lisätietoa'. Käsittääkseni ns. vakavampi sotahistoria ei ole koskaan laittanut Viipurin menetystä Rautamaan syyksi vaan byrokratiakiemurat on korkeintaan mainittu sivulauseessa.
Jossain populaari-historiassa olen lukenut sellaisen version, että 19. päivän iltana II pataljoonalle ammuksia hakemaan tulleille olisi sanottu, että virka-aika on ohi ja varikko aukeaa sitten aamulla, eikä tilausta muutenkaan voi tehdä kun tarvittavat lomakkeetkin on päässeet loppumaan. En tiedä onko tässä mitään perää vai ns. sotajuttu. Mutta se että kyse olisi 'normaali menettely' tuskin olisi kovin hyvä puolustus.
Kuitenkin, kun katsoo aikajanaa - prikaati saapui asemiin 19. päivän iltana, ja seuraavana päivänä kello 13 alkoi neuvostoliittolaisten hyökkäys - niin ainakin minun ymmärrykseni on sen suuntainen ettei ammustilanne ehdi tuossa ajassa kauheasti vaikuttaa. En mitenkään usko että kahden patteriston tulella olisi pysäytetty kolmen armeijakunnan hyökkäystä, vaikka niillä olisi ollut käytettävissä se 'Kempin iso tilaus'.
Byrokratian kapulat sotarattaissa ei sinänsä olisi mikään ennen näkemätön asia. Olen joskus tainnut kertoakin anekdootin, että Singaporen taistelun aikana linnoitustarvikkeita ei herunut, koska pioneerivarustevarastosta vastaava upseeri oli lähtenyt viikonloppuvapaalle, ja lukinnut ovet. Tässä vaiheessa japanilaiset olivat jo kaupungin porteilla, ja asianomaisille tulisi pian eteen useamman vuoden pituiset 'vapaat'.
Notta sattuu sitä paremmissakin piireissä. Uskon että Ukrainan sodan taholta on molemmin puolin monta tämänkaltaista herkullista tarinaa.
Pari hajahuomiota...
Ei kyllä taida pitää paikkansa ettei kukaan ollut ennen Jaakkosta tutkinut oikeita lukuja: ainakin minulle nettikeskusteluissa tietäjät kertoi, ettei uudemman sotatutkimuksen mukaan mitään 400+ kadonnutta ollut, vaan kadonneiden lopullinen määrä oli paljon pienempi (muistaakseni 30). Ja tämä oli paljon ennen kuin Iltasanomat tarttui aiheeseen sitten kun Huhtiniemestä oli tullut isompi kohu. Jaakkonen kyllä ansiokkaasti toi tämän tiedon laajempaan tietoisuuteen.
Kai niitä nyt aiemmin oli käytössä, kyllähän Mersuilla tiedustelulentoja tehtiin Kannaksella? Nyt ei ole kyllä lähdekirjallisuutta käsillä, niin en osaa sanoa milloin kameroita asennettiin. Vai lennettiinkö sota-aikana vain visuaalisia tiedustelulentoja?
Olen samaa mieltä ettei tässä nyt vallan etusivua pistetty uusiksi, enempi tämä on sarjassa 'hyödyllistä ja tarkentavaa lisätietoa'. Käsittääkseni ns. vakavampi sotahistoria ei ole koskaan laittanut Viipurin menetystä Rautamaan syyksi vaan byrokratiakiemurat on korkeintaan mainittu sivulauseessa.
Jossain populaari-historiassa olen lukenut sellaisen version, että 19. päivän iltana II pataljoonalle ammuksia hakemaan tulleille olisi sanottu, että virka-aika on ohi ja varikko aukeaa sitten aamulla, eikä tilausta muutenkaan voi tehdä kun tarvittavat lomakkeetkin on päässeet loppumaan. En tiedä onko tässä mitään perää vai ns. sotajuttu. Mutta se että kyse olisi 'normaali menettely' tuskin olisi kovin hyvä puolustus.
Kuitenkin, kun katsoo aikajanaa - prikaati saapui asemiin 19. päivän iltana, ja seuraavana päivänä kello 13 alkoi neuvostoliittolaisten hyökkäys - niin ainakin minun ymmärrykseni on sen suuntainen ettei ammustilanne ehdi tuossa ajassa kauheasti vaikuttaa. En mitenkään usko että kahden patteriston tulella olisi pysäytetty kolmen armeijakunnan hyökkäystä, vaikka niillä olisi ollut käytettävissä se 'Kempin iso tilaus'.
Byrokratian kapulat sotarattaissa ei sinänsä olisi mikään ennen näkemätön asia. Olen joskus tainnut kertoakin anekdootin, että Singaporen taistelun aikana linnoitustarvikkeita ei herunut, koska pioneerivarustevarastosta vastaava upseeri oli lähtenyt viikonloppuvapaalle, ja lukinnut ovet. Tässä vaiheessa japanilaiset olivat jo kaupungin porteilla, ja asianomaisille tulisi pian eteen useamman vuoden pituiset 'vapaat'.
Notta sattuu sitä paremmissakin piireissä. Uskon että Ukrainan sodan taholta on molemmin puolin monta tämänkaltaista herkullista tarinaa.
Vonka
Supreme Leader
Kyllä. Hän myös sai vinkin eräältä sotahistorian harrastajalta etsiä sen Lavolassa kootun prikaatin kadonneita miehiä, jos sattuisi heitä vielä olemaan hengissä. Tämä oli siihen aikaan, kun IS kirjoitti aiheesta ja huhumylly oli vielä päällä.
Oikeita lukuja saattoi olla jo Uuno Tarkilla. Pitää tarkistaa. Joka tapauksessa ajattelimme jo kesken huhumyllyn, että 400+ oli päivän kadonneiden luku eli olivat varmaan jo seuraavien parin päivän aikana taas rivissä. Toimittajalla olisi ehkä.intressiä tutkia asiaa, koska hän kirjoitti maltillisesti.
Fulcrum: Päätellen ohjaajien taistelukertomuksista, ne Mersuilla tehdyt tiedustelulennot olivat enimmäkseen näkötiedustelua. Suomen ilmailuhistoriallisessa lehdessä oli joskus artikkelisarja valokuvaustiedustelusta hävittäjillä. Ja Carl-Fredrik Geustilta tuli parisen vuotta sitten kirja valokuvaustiedustelusta Ilmavoimissa.
Erkki
Ylipäällikkö
Kuvauslennot tehtiin Pe-2 -sotasaaliskoneilla aikavälillä 27.5.-8.6.
rty19
Greatest Leader
Petri Sarasteen kirja valottaa isän kokemuksia sotavankeudessa - Reserviläinen
Elinaikanaan veteraani Kauko Saraste vaikeni kovista kokemuksistaan.
reservilainen.fi
tulikomento
Supreme Leader
Ilmatorjuntamuseo mainostaa Facebookissa tuota Viipuri 1944 -esitelmää.
Kuukausiesitelmä 27.11 klo 18:00
Toimittajat Kari Kuusela ja Arto Ojanen – Viipurin menetyksestä 80 vuotta – Tähänastiset käsitykset kumoavaa arkistotietoa tykistöstä ja sen ampumatarvikehuollosta.
Esitelmässä kerrotaan uusimpien arkistolöytöjen valossa Viipurin menettämisen aikana sattuneista tapahtumista tykistön ammushuollon parissa. Esitelmä perustuu materiaaliin, joka on ollut aikaisemmin esillä yleislöluentona Museo Militariassa.
Luennolle on pääsymaksu 6 euroa.
Jos saavut museolle reilusti ennen luennon alkua, oikeuttaa luentolippu myös vierailulle museon näyttelyissä. Ennen luentoa museon kahviosta voi ostaa kahvia, virvokkeita tai alan tutkimuskirjallisuutta.
Ilmoittautuminen sähköpostilla:
[email protected]
HUOM! Voit saapua myös ilmoittautumatta.
Luentotila 200 henkilöä.
Kuukausiesitelmä 27.11 klo 18:00
Toimittajat Kari Kuusela ja Arto Ojanen – Viipurin menetyksestä 80 vuotta – Tähänastiset käsitykset kumoavaa arkistotietoa tykistöstä ja sen ampumatarvikehuollosta.
Esitelmässä kerrotaan uusimpien arkistolöytöjen valossa Viipurin menettämisen aikana sattuneista tapahtumista tykistön ammushuollon parissa. Esitelmä perustuu materiaaliin, joka on ollut aikaisemmin esillä yleislöluentona Museo Militariassa.
Luennolle on pääsymaksu 6 euroa.
Jos saavut museolle reilusti ennen luennon alkua, oikeuttaa luentolippu myös vierailulle museon näyttelyissä. Ennen luentoa museon kahviosta voi ostaa kahvia, virvokkeita tai alan tutkimuskirjallisuutta.
Ilmoittautuminen sähköpostilla:
[email protected]
HUOM! Voit saapua myös ilmoittautumatta.
Luentotila 200 henkilöä.
Panssari Salama
Respected Leader
Myytti Viipurin kaatumisesta mm. tykistön ammuspulaan, koska ammusvaraston päällikkö ei luovuttanut byrokratian takia ammuksia, on osoittautunut - myytiksi.
Tiivistelmä:
Nostoja:
ja
www.hs.fi
Tiivistelmä:
Nostoja:
ja
Historia | Suomen sotahistoriassa on yksi suuri vääryys – Tutkijat törmäsivät vuosia toisteltuun värikkääseen tarinaan
Venäläisten vallatessa Viipuria Rautakorven ammusmakasiinissa väitetään tapahtuneen jotain niin dramaattista, että se vei suomalaisen sotilaan maineen. Kari Kuusela ja Arto Ojanen haluavat nyt oikaista vääryyden.
www.hs.fi
Viimeksi muokattu:
Pihkakoski
Ylipäällikkö
Myytti Viipurin kaatumisesta mm. tykistön ammuspulaan, koska ammusvaraston päällikkö ei luovuttanut byrokratian takia ammuksia, on osoittautunut - myytiksi.
Tiivistelmä:
Nostoja:
ja
Historia | Suomen sotahistoriassa on yksi suuri vääryys – Tutkijat törmäsivät vuosia toisteltuun värikkääseen tarinaan
Venäläisten vallatessa Viipuria Rautakorven ammusmakasiinissa väitetään tapahtuneen jotain niin dramaattista, että se vei suomalaisen sotilaan maineen. Kari Kuusela ja Arto Ojanen haluavat nyt oikaista vääryyden.
Tässä vielä tuo hyvin mielenkiintoinen artikkeli ohi maksumuurin.Myytti Viipurin kaatumisesta mm. tykistön ammuspulaan, koska ammusvaraston päällikkö ei luovuttanut byrokratian takia ammuksia, on osoittautunut - myytiksi.
Tiivistelmä:
Nostoja:
ja
Historia | Suomen sotahistoriassa on yksi suuri vääryys – Tutkijat törmäsivät vuosia toisteltuun värikkääseen tarinaan
Venäläisten vallatessa Viipuria Rautakorven ammusmakasiinissa väitetään tapahtuneen jotain niin dramaattista, että se vei suomalaisen sotilaan maineen. Kari Kuusela ja Arto Ojanen haluavat nyt oikaista vääryyden.
Suomalaisen sotilaan menetetty maine
Venäläisten vallatessa Viipuria Rautakorven ammusmakasiinissa väitetään tapahtuneen jotain niin dramaattista, että se vei suomalaisen sotilaan maineen. Kari Kuusela ja Arto Ojanen haluavat nyt oikaista vääryyden.Tilaajille
Kari Kuusela (vas.) ja Arto Ojanen Kansallisarkiston tutkijasalissa. Kuva: Veera Kontula / HS
Kuuntele juttu
Jarmo Huhtanen HS
31.10. 10:00 | Päivitetty 31.10. 15:17
Lue tiivistelmä
Viipurin nopean menetyksen yhdeksi syylliseksi on kirjallisuudessa nimetty Rautakorven ampumatarvikekenttämakasiinin päällikkö Karl Rautamaa.
Rautamaan väitetään estäneen ampumatarvikkeiden jakelun kriittisellä hetkellä siksi, ettei hakijoilla ollut oikeita papereita.
Näytä lisää
Suomen sotahistorian kirjaamisessa on tapahtunut suuri vääryys. Viipurin menetyksen yhdeksi syypääksi kesäkuussa 1944 on nimetty syytön mies.
Näin väittävät Viipurin viimeisten päivien tykistöhistoriaa tutkineet Kari Kuusela ja Arto Ojanen.
Viipurin menetystä vain yhdessä päivässä kesäkuussa 1944 on pidetty Suomen sotahistorian skandaalimaisimpana tapahtumana. Aiheesta on kirjoitettu paljon, ja syyllisiä on etsitty ja jopa nimetty.
Tutkimuksissa ja kirjallisuudessa on toisteltu vuosikymmeniä väitettä siitä, että Viipurin taistelu ratkesi niin nopeasti muun muassa siksi, että kaupunkia puolustanut prikaati kärsi ammuspulasta. Ratkaisevaksi on katsottu erityisesti se, että prikaatin raskaat tykit eivät saaneet armeijakunnan kenttämakasiinista Rautakorvesta ammustäydennystä vaikka sitä pyytämällä pyydettiin.
Usein toistuvan tarinan mukaan makasiinin päällikkö Karl Rautamaa (1903–1989) olisi ollut byrokraatti, joka ei suostunut antamaan ammuksia, koska hakijoilla ei ollut oikeaa lomaketta.
Viipurin menetystä koskevissa teksteissä on värikkäitä kuvauksia siitä, miten Rautakorvessa olisi syntynyt ammusten hakijoiden ja varaston päällikön välillä riitaa, jossa jopa pistoolit vedettiin esiin.
Todellisuus saattoi olla kuitenkin toinen, sanovat Kuusela ja Ojanen.
Rautakorven ammusmakasiinia johtanut Luutnantti Karl Rautamaa kuvattuna huhtikuussa 1944. Kuva: SA-kuva
Rautakorven varastoluolat valmistuivat vähän ennen talvisotaa. Luolia oli viisi, joista neljä oli 35 metriä pitkiä ja yksi 75 metriä pitkä. Kuva on vuodelta 1944. Kuva: SA-kuva
Kuusela ja Ojanen ovat tutkineet Viipurin viimeisen päivän tapahtumia muiden töiden ohessa jo kuusi vuotta. Heidän mukaansa arkistolähteet eivät tue vakiintunutta narratiivia Viipurin viimeisen päivän tapahtumista Rautakorvessa.
Tutkijat ja muut kirjoittajat eivät ole tutkineet kunnolla arkistoja eivätkä todennäköisesti ole edes ymmärtäneet säilynyttä materiaalia, koska arkistolähteiden ymmärtämiseksi pitää tuntea tykistö erittäin hyvin, tutkijakaksikko sanoo.
Nykyinen byrokraattisesta sodankäynnistä kertova narratiivi saattoi levitä sodan jälkeisinä vuosina siksi, että se oli liian herkullinen tarina, jotta se olisi voitu jättää kertomatta. Sitä paitsi syyllisiä kaivattiin ja huolto oli helppo syntipukki.
Byrokraattisesta varastopäälliköstä kerrotun tarinan ongelma on siinä, ettei kukaan ollut tiettävästi vaivautunut kysymään tapahtumista tarinan toiselta osapuolelta eli Rautakorven ampumatarvikekenttämakasiinia silloin pyörittäneeltä ampumatarvikevarastokomppanian päälliköltä Rautamaalta.
Rautamaan versiota Viipurin kiihkeän vuorokauden tapahtumista ei tiedetä. Jopa hänen sotilasarvonsa tapahtuma-ajalta on kerrottu kirjallisuudessa väärin, vaikka se on mainittu arkistomateriaaleissa selvästi. Tämä viittaa puutteelliseen arkistotutkimukseen.
Kuusela on toimittaja ja tietokirjailija, joka on opiskellut historiaa Turun yliopistossa. Ojanen on toimittaja ja toimii tällä hetkellä projektitutkijana Museo Militariassa.
Sotahistoriasta kiinnostuneet miehet ovat kiertäneet vuosia Karjalan taistelupaikoilla. Rautakorvessa käydessään heillä heräsi ajatus tutkia, mitä materiaalia siitä on säilynyt Kansallisarkistossa.
Kansallisarkistossa Ojanen teki sitten löydön, jota hän kutsuu Rautakorven mapiksi.
”Siellä tuli vastaan tämä mappi, missä oli yksi asiakirja, joka kertoi, että merkittäviä asioita on kirjoissa ja tutkimuksissa täysin väärin”, Ojanen muistelee.
Tästä Kansallisarkistosta elokuussa 2018 löytyneestä ja kuvatusta materiaalitositteesta käynnistyi Kuuselan ja Ojasen tutkimus. Kirjainyhdistelmien ja sisällön ymmärtäminen vaatii tykkimiehen ammattitaitoa. Kuva: Arto Ojanen
Arto Ojanen tutkii Kansallisarkistossa kansiota, joka johti uuteen tulkintaan Viipurin tapahtumista viimeisenä sotapäivänä. Kuva: Veera Kontula / HS
Tutkijakaksikon mukaan asiakirjat osoittavat, että luutnantti Rautamaa toimi oikein ja käskyjen mukaan.
Sitä paitsi Rautakorven makasiinin varastotilanne oli se, ettei siellä edes ollut annettavaa ainakaan tykistölle. Siellä ei ollut Viipuria puolustavan prikaatin raskaan patteriston 12 tykille ammuksia ja kevyenkin patteriston 12 tykille vain pieni määrä, jotka ehdittiin ampua.
”Rautamaa oli kaikkea muuta kun se, millainen kuva hänestä on annettu. Tätä väärää kuvaa olemme lähteneet oikomaan. Harmi, että tämä tehdään näin myöhään. Tämä olisi pitänyt tehdä jo silloin kun hän oli elossa”, sanoo Ojanen.
Kuusela ja Ojanen arvelevat, että virheellisen tulkinnan Rautakorven tapahtumista loi alun perin WSOY:n omistajasukuun kuulunut Lauri Jäntti, joka alkoi jo 1950-luvulla kirjoittaa kirjoja sota-ajastaan ja myös Viipurin menetyksestä. Jäntin kertomusta on sitten toisteltu myöhemmässä kirjallisuudessa.
”Siinä käy niin, että ensimmäisen version julkaisija on vahvoilla”, Ojanen tiiivistää.
Suomen armeijan käytössä oli alun perin venäläisiltä sotasaaliina saatuja raskaita 152 H 37 -tykkejä. Tykkejä saatiin jatkosodan alussa Porlammen motista ja myöhemmin saksalaisilta lisää. Kuva on Porlammen tykeistä. Kuva: SA-kuva
Mitä Viipurissa siis tapahtui Kuuselan ja Ojasen mukaan?
”Kirjallisuuden osalta toistuvat tietyt väitteet vuosikymmenestä toiseen. Väitteitä, joita kukaan ei ole vaivautunut aikaisemmin tarkistamaan arkistolähteistä”, Kuusela sanoo.
”Yksi tällainen väite on, että Taavetti Laatikaisen neljännessä armeijakunnassa ampumatarviketäydennys oli jollakin tavalla poikkeuksellisen byrokraattista. Tämä ei ollut totta. Se oli samanlaista kuin koko kenttäarmeijassa.”
Rautakorven makasiinin tapahtumista on olemassa erilaisia jälkeenpäin laadittuja kertomuksia. Niiden lähtökohtana on usein se, että ammuksia olisi pitänyt antaa heti paikalle tulleille pyytäjille.
Kuuselan mukaan näin ei voinut olla, koska silloin koko ammushuolto olisi karannut armeijakunnan käsistä.
”Ei Rautakorpi ollut mikään pikatukku, jossa sanotaan, että otamme sitä ja tätä.”
Tavaraa annettiin erillisten esikunnasta tulleiden määräysten mukaan. Se oli ainut keino, jotta armeijakunnan johto olisi pysynyt kärryillä ampumatarvikehuollostaan.
Viipurin taistelun aikoihin Neuvostoliiton suurhyökkäys jyräsi läpi Karjalankannaksen, ja Rautakorven makasiinin edessä oli kymmenien autojen jono odottamassa täydennystä. Ampumatarvikkeiden kulutus oli hurjaa.
Kuusela epäilee, että kiireellisessä perääntymisvaiheessa ei kukaan tiennyt, missä mitäkin oli.
”Tämä tarkoittaa sitä, että lähes sadantuhannen miehen ampumatarvikehuolto kulki Rautakorven kautta. Siellä on ollut aika paljon puuhaa. Tilanne on varmasti ollut hyvin sekava. Ei käy Rautamaata kateeksi”, Kuusela sanoo.
Ampumatarvikekenttämakasiinia pyörittävällä Rautamaalla oli käytössään vain runsaan sadan miehen komppania, jonka piti siirtää painavia ammuksia käsipelillä. Kuuselan ja Ojasen mukaan sotahistoriallinen kirjallisuus ei ole ymmärtänyt tilanteen vaikeutta.
”Se oli aika karmeaa oikeastaan. Siinä on haettu yksinkertaista syyllistä”, Ojanen sanoo.
”Ei ollut kysymys Rautamaan byrokraattisuudesta ja ammattitaidosta – mutta kun tavaraa ei ollut, niin ei ollut. Kukaan ei ole aiemmin vaivautunut tarkistamaan.”
Kuusela muistuttaa, että ”sota on suuri hämmentäjä”. Näin kävi myös myös Venäjän suurhyökkäyksen aikana suomalaisen raskaan tykistön ammushuollossa.
Hämmennykseen kuului se, että Viipurin puolustajien raskaan patteriston ammuksia ei edes ollut Rautakorvessa, josta niitä tultiin hakemaan. Ammuksia oli kyllä tulossa, mutta niitä kuljettaneet junavaunut olivat perääntymisvaiheessa joutuneet kateisiin. Kuusela ja Ojanen ovat jäljittäneet myös näitä kaiteisiin joutuneita ammusjunia.
Rautamaa jopa lähti etsimään kadonneita ammusjunia 20. päivä eri rautatieasemilta, mutta junien löytyessä oli sitten liian myöhäistä. Viipuri oli jo menetetty.
Jos Viipurin puolustajat olisivat saaneet ajoissa käsiinsä edes osan Rautakorpeen tarkoitetuista raskaan tykistön ammuksista, olisivat suomalaiset ehkä onnistuneet puolustamaan Viipuria hiukan pidempään. Sotahistoriallinen skandaalitappio olisi ollut siedettävämpi.
Todennäköisesti Viipuri olisi kuitenkin menetetty, sillä Viipurin tasa ei ollut luonteva puolustuslinja. Sen takana oleva vesistölinja oli.
Sinne vihollinen sitten lopulta pysäytettiinkin. Ansio venäläisten pysäyttämiseen kuului suurelta osin suomalaiselle tykistölle.
Näin Viipuri menetettiin
Viipuri kuvattuna syyskuussa 1941. Kuva: SA-kuva
- Neuvostoliitto aloitti suurhyökkäyksen Karjalankannaksella 9. päivä kesäkuuta 1944.
- Hyökkäys eteni Viipurin edustalle 20. päivään mennessä.
- Viipuria puolustamaan oli siirretty kiireellä Syväriltä 20. prikaati, jonka taisteluarvo ei ollut paras mahdollinen.
- 20. prikaati kärsi myös ammuspulasta, koska sen huoltoa ei ollut hoidettu kunnolla.
- Venäläiset hyökkäsivät 20. päivä ja valloittivat Viipurin iltapäivän ja illan aikana.
Näyttihän tämä aineisto kiinnostavan, niin muistin nyt lopulta laittaa loputkin esille. Vika kappale, jonka evl Nobis oli otsikoinut "Lopuksi", jäi meikäläisiltä lukematta tai ainakin hienosti sanottuna sisäistämättä.
Pari kuvaa nyt kuitenkin on saksaksi, kun niitä eivät ruvenneet kääntämään. Saksa hävisi sodan, niin tämä kieli on päässyt hiipumaan, heh
Kuvissa näkyy, kuinka neukkudivisioonan miesmäärä oli pudonnut talvisodan ajoilta. Jalkaväkidivisioonan vahvuus oli nyt 9.373 miestä ja panssariarmeijakunnan ainoastaan 7600 taistelijaa. Sotakoneita oli sitten sitäkin enemmän. Tykistödivisioona käsitti 180 tykkiä, niitä tosin meillekin saatiin ratkaisutaisteluun kasattua.
Panssarintorjunnan osalta Nobis kertoi paljon siteeratun sakujen kokemuksen, että pst-tykkien sijoittaminen etulinjaan johtaa niiden menettämiseen. Meillä tähän piti mennä siksi, kun siellä edessä ei ollut tehokkaita lähitorjuntavälineitä, kuten sakuilla itärintamalla. En rupea enempää toistamaan, lukekaa itse.
Viimeksi muokattu:
tulikomento
Supreme Leader
Sankarivainajia kyetään vielä kotiuttamaan itärajan takaa.
yle.fi
Sankarivainajia palautetaan edelleen Suomeen – yhteistyö venäläisten kanssa sujuu, vaikka raja on kiinni
Suomalaisyhdistys tekee yhteistyötä venäläisten kanssa tuodakseen kaatuneet kotiin. 80 vuotta sitten rintamalla kadonnut Vilho Vainionpää saatettiin eilen kotipitäjänsä multiin.
yle.fi
tulikomento
Supreme Leader
Viron Helsingin suurlähetystön FB-sivulta bongattua.
Eilen kuoli viimeinen Virossa asunut, Suomessa sotinut Suomen-poika, 99-vuotias tallinnalainen Artur Roopalu. 18-vuotiaana Suomeen syksyllä 1943. Päätyi Kannakselle Jalkaväkirykmentti 200:n riveihin. Haavoittui kesällä 1944. Palasi Viroon. Sai 25+5 vuoden pakkotyötuomion Kolymassa, Venäjän kaukoidässä kun ryssille selvisi miehen taustat.
Eilen kuoli viimeinen Virossa asunut, Suomessa sotinut Suomen-poika, 99-vuotias tallinnalainen Artur Roopalu. 18-vuotiaana Suomeen syksyllä 1943. Päätyi Kannakselle Jalkaväkirykmentti 200:n riveihin. Haavoittui kesällä 1944. Palasi Viroon. Sai 25+5 vuoden pakkotyötuomion Kolymassa, Venäjän kaukoidässä kun ryssille selvisi miehen taustat.
Viimeksi muokattu:
rty19
Greatest Leader
Tuossa jotain niistä tiedustelukameroista yms
Vonka
Supreme Leader
Suomalainen lentotiedustelu viime sodissa olisi sopiva aihe hyvälle tietokirjalle.
Jatkosodassa oli useita tiedustelu- ja yhteistoimintalaivueita. LeLv 12, Le Lv 14 ja Le Lv 16 olivat ne, joiden tehtäviksi käskettiin tiedustelu, pommitus, valokuvaus, tykistön tulenjohto sekä lentolehtisten pudotus. Kamerakaluston luonteesta en tiedä mitään.
Kalustona olivat ainakin sodan alkuvaiheessa Curtiss Hawk 75 (CU), Gloster Gladiator ja Fokker C.X (FK) sekä Westland Lysander. Myös talvisodan hävittäjämme Fokker D.XXI pääsi yhteistoiminnan tukitehtäviin.
Kaikki kalusto oli jo vanhaa. Pelkästään "Frans Kalleja" menetettiin sodassa 17 konetta ja niiden mukana 25 lentäjää.
Olivat kovia poikia, jotka niillä menivät sinne keikkumaan.
Olisi kiinnostavaa tietää, miten se sitten kehittyi jatkosodan aikana.
Lapin sodassa oli hävittäjä- ja pommikoneista koostunut erikoisosasto, jonka tehtävänä oli tukea maa-armeijan taistelua hävittäjätorjunnan sekä lentotiedustelun ja pommituslentojen avulla. Operaatio oli vaativa pitkien etäisyyksien, huonojen säiden, harvan tukikohtaverkon ja aselevossa kotiutettujen joukkojen aiheuttaman henkilöstöpulan vuoksi. Lisäksi saksalainen lentokalusto oli lukumäärältään ja laadultaan hyvää.
Erikoisosasto menetti huhtikuussa 1945 päättyneessä operaatiossa 60 koneestaan peräti kymmenen. Kuusitoista miehistön jäsentä kaatui ja kaksi joutui vangiksi. Lapin sodan ja koko toisen maailmansodan viimeisen sotalennon teki ilmavoimissa valokuvauslennon huhtikuun neljäntenä päivänä vuonna 1945 suorittanut Dornier-pommittaja.
Jatkosodassa oli useita tiedustelu- ja yhteistoimintalaivueita. LeLv 12, Le Lv 14 ja Le Lv 16 olivat ne, joiden tehtäviksi käskettiin tiedustelu, pommitus, valokuvaus, tykistön tulenjohto sekä lentolehtisten pudotus. Kamerakaluston luonteesta en tiedä mitään.
Kalustona olivat ainakin sodan alkuvaiheessa Curtiss Hawk 75 (CU), Gloster Gladiator ja Fokker C.X (FK) sekä Westland Lysander. Myös talvisodan hävittäjämme Fokker D.XXI pääsi yhteistoiminnan tukitehtäviin.
Kaikki kalusto oli jo vanhaa. Pelkästään "Frans Kalleja" menetettiin sodassa 17 konetta ja niiden mukana 25 lentäjää.
Olivat kovia poikia, jotka niillä menivät sinne keikkumaan.
Olisi kiinnostavaa tietää, miten se sitten kehittyi jatkosodan aikana.
Lapin sodassa oli hävittäjä- ja pommikoneista koostunut erikoisosasto, jonka tehtävänä oli tukea maa-armeijan taistelua hävittäjätorjunnan sekä lentotiedustelun ja pommituslentojen avulla. Operaatio oli vaativa pitkien etäisyyksien, huonojen säiden, harvan tukikohtaverkon ja aselevossa kotiutettujen joukkojen aiheuttaman henkilöstöpulan vuoksi. Lisäksi saksalainen lentokalusto oli lukumäärältään ja laadultaan hyvää.
Erikoisosasto menetti huhtikuussa 1945 päättyneessä operaatiossa 60 koneestaan peräti kymmenen. Kuusitoista miehistön jäsentä kaatui ja kaksi joutui vangiksi. Lapin sodan ja koko toisen maailmansodan viimeisen sotalennon teki ilmavoimissa valokuvauslennon huhtikuun neljäntenä päivänä vuonna 1945 suorittanut Dornier-pommittaja.
Viimeksi muokattu:
tulikomento
Supreme Leader
Sotahistoriallisen Seuran keskustelutuokio sotavuodesta 1944.
tulikomento
Supreme Leader
Tämmöistä Mikkelissä.
skärdis
Greatest Leader
Mielenkiintoinen radio-ohjelma - podcast niinkö nykyään sanotaan - Ylellä. Italialaisten torpedoveneiden tulo Savonlinnan kautta Laatokalle oli melkoinen projekti.
18-metriset veneet oli rahdattu Alppien yli Itämerelle ja sieltä edelleen Saimaan kanavaa Savonlinnaan, jonka tyttöjä nämä gigolot naurattivat hetken ennen rintamalle lähtöä. Veneet ajettiin vielä Punkaharjulle, josta junalla Lahdenpohjaan.
Vielä nykyisinkin tuo Alppien ylitys olisi melkoinen projekti, mutta 40-luvun kuljetuskalustolla jotain uskomatonta.
areena.yle.fi
18-metriset veneet oli rahdattu Alppien yli Itämerelle ja sieltä edelleen Saimaan kanavaa Savonlinnaan, jonka tyttöjä nämä gigolot naurattivat hetken ennen rintamalle lähtöä. Veneet ajettiin vielä Punkaharjulle, josta junalla Lahdenpohjaan.
Vielä nykyisinkin tuo Alppien ylitys olisi melkoinen projekti, mutta 40-luvun kuljetuskalustolla jotain uskomatonta.
Italiaanoja ja sakemanneja Laatokan laineilla – Laivasto-osasto K:n karu taru | Elävä historia
Vuonna 1942 Laatokalla operoi hetkellisesti joukko epätodennäköisiä aluksia: nopeita italialaisia torpedoveneitä ja saksalaisia raskaita tykkilauttoja. Tavoitteena tällä italialais-saksalais-suomalaisella laivasto-osastolla oli ei enempää eikä vähempää kuin Leningradin valtaus. Mutta miten...
Viimeksi muokattu:
Vonka
Supreme Leader
Alpit läpäistään jonkin solatien kautta. Pitää katsoa tuo. Kiinnostaa, mistä tarkalleen menivät.Mielenkiintoinen radio-ohjelma - podcast niinkö nykyään sanotaan - Ylellä. Italialaisten torpedoveneiden tulo Savonlinnan kautta Laatokalle oli melkoinen projekti.
18-metriset veneet oli rahdattu Alppien yli Itämerelle ja sieltä edelleen Saimaan kanavaa Savonlinnaan, jonka tyttöjä nämä gigolot naurattavat hetken. Veneet ajettiin vielä Punkaharjulle, josta junalla Lahdenpohjaan.
Vielä nykyisinkin tuo Alppien ylitys olisi melkoinen projekti, mutta 40-luvun kuljetuskalustolla jotain uskomatonta.
Italiaanoja ja sakemanneja Laatokan laineilla – Laivasto-osasto K:n karu taru | Elävä historia
Vuonna 1942 Laatokalla operoi hetkellisesti joukko epätodennäköisiä aluksia: nopeita italialaisia torpedoveneitä ja saksalaisia raskaita tykkilauttoja. Tavoitteena tällä italialais-saksalais-suomalaisella laivasto-osastolla oli ei enempää eikä vähempää kuin Leningradin valtaus. Mutta miten...
skärdis
Greatest Leader
Kyllä. Aika korkealla ne solatietkin käyvät.
Kun muistetaan WWII aikaisten kuorma-autojen olleen nykyisten pakettiautojen kokoluokkaa niin 18 m pitkien, 5 m leveiden ja x tonnia painavien "veneiden" rahtaaminen Alppien solateiden kautta halki Euroopan on ollut melkoinen savotta.
StepanRudanskij
Respected Leader
On dippainssi ainakin yrittänyt.
Geust: Ilmavoimien kuvaustiedustelu 1939-1945 - Trafiikki
Vuoden 2022 Ilmailukirja - Carl-Fredrik Geust: Ilmavoimien kuvaustiedustelu 1939-1945 Koala-Kustannus, 2022 Ilmavoimien kuvaustiedustelu 1939-1945 on tunnetun ilmailuhistorioitsija dipl.ins Carl-Fredrik Geustin uusin teos. Palkittu kirja on ensimmäinen Ilmavoimien sotien aikaista...
webshop.trafiikki.fi