Lyhyt ja "vanha" juttu Saksan puhelinliikenteen valvonnasta Ruotsin toimesta.
Svedut naureskelleet Marskin viiksiväri tilauksille.
Toimittajien kulunut sanonta on: "Tarkistus on pilannu monta hyvää juttua!" 1996 oli jo sähköpostit, mutta ei vielä asiantuntijoiden aukotonta 24/7 päivystystä lankojen päässä. Tämä asia ei herättänyt yhtään minkäänlaista huomiota meillä siksi, että se oli täysin ja kokonaisuudessaan perätön.
Entisen puhelinkuuntelijan "muistamat" asiat olivat julkaisuaikaan yleisessä tiedossa. Näitä olivat Mannerheimin pieni turhamaisuus ja se että hän hankki tai hänelle hankittiin ulkomailta kaikenlaista henkilökohtaisiin tarpeisiin. Puhelimen kammessa ei tietenkään ollut marski itse, kun adjutanttikin oli käytettävissä. Puhelinlinjat Saksaan eivät myöskään kulkeneet Ruotsin kautta, kun suorakin reitti Saksan miehittämien alueiden kautta oli olemassa. Kun tai jos M. soitti henkilöpuhelun Ruotsissa asuneelle veljelleen, oli Säpo oletettavasti linjoilla. Varmaa tietoa ei tästäkään tietenkään ole.
Aivan absurdi väite on, että 25 vuotias svedu olisi salakuunnellut Aatun tulevaa Suomen vierailua koskenutta puhelua. Todellisuudessa meillä ei tiedetty asiasta etukäteen muuta, kun että ”Saksaa edustaa korkea-arvoinen vieras”. Aamulla saksalaiset vasta paljastivat Mikkelissä, että ”edustajaksi” saapuukin Aatu itse. Tästä alkoikin melkoinen suihke, sillä valtionpäämiehelle tarvitaan asianmukainen vastaanotto. Helppo juttu oli kertoa Rytille, että tarviikin mennä vierasta vastaan jo kentälle, kuten siihen aikaan (ja pitkään myöhemminkin) oli tapana.
Vaikeampaa sen sijaan oli löytää tunneissa kunniakomppania, vaikka Mannerheimilla oli 500.000 miehen kenttäarmeija komennossaan. Sen piti olla nopeasti koottavissa ja niin lähellä, että ehditään kuskata Immolaan. Utista löytyi Ilmavoimien mekaanikkokurssi, joka tehtävään käskettiin. Mahtoi hävettää Mannerheimia, kun tarkasti sen yhdessä Aatun kanssa: Ehkä asento ja ojennus vielä hallittiin, mutta kypäriä ei mistään löytynyt, kiväärit olivat ”laadukkaita” Ternejä ja kaiken huipuksi kenttälakkien M36 pääasiallinen säilytys paikka näytti olleen sotilaiden taskut, kun useimmat lakinlipat olivat taittuneet. Soittokuntaakaan ei ehditty siihen hätään mistään saada.
Hauska juttu on, että netin SA-kuvista on myöhemmin sensuroitu lähikuvat näistä korpisotureita muistuttavasta kunniakomppaniasta. Kuvia vedostettiin yli 300, mutta nyt löytyy ainoastaan 278, joissa kunniakomppaniaa ei näy tai se on on kuvattu ainoastaan kaukaa.
Forumin dinoaurukset muistaa Ilmari Turjan Päämajassa-näytelmän, josta tehtiin elokuva 1970. M. oli kuivan brittityyppisen huumorin ystävä, joten hänen olisi voinut kuvitella jälkeenpäin sanoneen: ”Eikö jostain Rukajärveltä olisi löytynyt vielä rähjäisempi komppania?” Ei tiedetä mitä Mannerheim tästä vähän nolosta tilanteesta oikeasti ajatteli eikä mainittu näytelmä alkanut vielä v:sta 1942.
areena.yle.fi
comandosupremo.com
www.hs.fi
