Jatkosotaan liittyvää

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Vonka
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Kyllä. Aika korkealla ne solatietkin käyvät.

Kun muistetaan WWII aikaisten kuorma-autojen olleen nykyisten pakettiautojen kokoluokkaa niin 18 m pitkien, 5 m leveiden ja x tonnia painavien "veneiden" rahtaaminen Alppien solateiden kautta halki Euroopan on ollut melkoinen savotta.
Muistaakseni kyseessä olevan rahdin kuljetus vaati aikoinaan louhintaa dynamiitilla koska silloisten solateiden jotkin mutkat olivat muutoin liian ahtaita torpedoveneille. Sillat sen sijaan taisivat olla tarpeeksi leveitä.
Olikohan vielä niinkin että joskus sodan loppupuolella sakemanni muutti joitain alppisilloista mobiileiksi jotta ne voitiin viedä päivän ajaksi tunneleihin piiloon liittoutuneiden ilma-aseelta ja tuoda taas yöllä varsinaiseen toimeensa.
 
Viipurin menetyksestä luennoidaan taas, tällä kertaa Ilmatorjuntamuseossa. Sisältö on eri, kuin Militarian luennossa oli syyskuussa. 1732289127630.webp
 
Mielenkiintoinen radio-ohjelma - podcast niinkö nykyään sanotaan - Ylellä. Italialaisten torpedoveneiden tulo Savonlinnan kautta Laatokalle oli melkoinen projekti.

18-metriset veneet oli rahdattu Alppien yli Itämerelle ja sieltä edelleen Saimaan kanavaa Savonlinnaan, jonka tyttöjä nämä gigolot naurattivat hetken ennen rintamalle lähtöä. Veneet ajettiin vielä Punkaharjulle, josta junalla Lahdenpohjaan.

Vielä nykyisinkin tuo Alppien ylitys olisi melkoinen projekti, mutta 40-luvun kuljetuskalustolla jotain uskomatonta.


Nettiartikkeli, jossa kerrotaan MAS-torpedoveneiden siirrosta maitse La Speziasta (Italian länsirannikolla 200km Monacosta itään) Itävaltaan Wieniin, josta Tonavaa pitkin Mustallemerelle ja edelleen Krimille Jaltaan.

Samassa artikkelissa kirjoitetaan myös Laatokan operaatiosta mainiten, että maitse siirrettyjä MAS-veneitä olisi ollut vain kaksi (Olisiko typo?).

"Deployment to the Black Sea

Deploying these units to the Black Sea became the first big problem. Transportation by land became the only reasonable solution since the Turkish Dardanelli Strait closed to military naval traffic. In order to try to resolve this difficult issue, the Italian Navy Command prepared a column of 28 motor vehicles, three tractors, nine trucks, tankers, and trailers. This long column of vehicles left the La Spezia base on 25 April 1942. It successfully overcame innumerable obstacles and difficulties such as having to demolish buildings along the way in order to let the cumbersome vehicles pass. The column eventually reached Vienna, where the boats were put in the Danube. From here they reached the Rumanian port of Constanta on 02 May 1942.

All Italian units finally reached the Russian port of Yalta, which became their first operational base. A few days after arriving, Italian units were ready to strike the numerous Soviet warships and transport vessels in the sea between the Sevastopol fortress, the Strait of Kerch and the bases of Novorossijsk and Tuapse."


"Regia Marina MAS in Lake Ladoga

A truck column transported two MAS vessels from La Spezia to the coast of this lake located north of St. Petersburg. The column traveled more than 3,100 kilometers in 26 days. Capitano di Corvetta Bianchini commanded the 12th MAS Squadron consisting of MAS 526, 527, 528, and MAS 529 on Lake Ladoga. On 15 August 1942, MAS 527 commanded by Tenente di Vascello Renato Bechi, sank a Soviet gunboat of the Bira class. MAS 528 sank a maona with a displacement of more than 1,000 tons that had been loaded with soldiers on 28 August 1942."

1732332904678.webp

1732332953793.webp

 
Viimeksi muokattu:
Viron Helsingin suurlähetystön FB-sivulta bongattua.

Eilen kuoli viimeinen Virossa asunut, Suomessa sotinut Suomen-poika, 99-vuotias tallinnalainen Artur Roopalu. 18-vuotiaana Suomeen syksyllä 1943. Päätyi Kannakselle Jalkaväkirykmentti 200:n riveihin. Haavoittui kesällä 1944. Palasi Viroon. Sai 25+5 vuoden pakkotyötuomion Kolymassa, Venäjän kaukoidässä kun ryssille selvisi miehen taustat.

Katso liite: 108521


Tasavallan presidentti muisti Suomen puolesta taistellutta. Hautajaisiin osallistuu myös Suomen edustajia.



Roopalun muistotilaisuus järjestetään viikon kuluttua lauantaina Liivan kalmistolla. Hänet haudataan Metsakalmistun hautausmaalle Tallinnassa.

Suomen suurlähettiläs ja puolustusasiamies ovat tiettävästi paikalla.
 
Kirjapuolella asiasta keskusteltu "Tehtävä Laatokalla" teemalla


 
Lyhyt ja "vanha" juttu Saksan puhelinliikenteen valvonnasta Ruotsin toimesta.
Svedut naureskelleet Marskin viiksiväri tilauksille.


SOLE LAHTINEN TUKHOLMA - Saksan armeijan puhelinliikennettä toisen maailmansodan aikana turvallisuuspoliisin Säpon palveluksessa kuunnellut Elisabeth Ralf , 75, mursi keskiviikon Dagens Nyheterin haastatelussa vaitololupauksensa kertoakseen, kuinka "puolueeton Ruotsi kulki natsi-Saksan asioilla".



Hän kuuli esimerkiksi tietoja siitä, kuinka Ruotsi luovutti 20-vuotiaan itävaltalaisen rintamakarkurin Suomessa oleville Saksan joukoille.



"Muutamaa päivää myöhemmin kuulin saksalaisten raportoivan Berliiniin, että hänet oli ammuttu", Ralf kertoo.



"Marsalkka Mannerheim saattoi soittaa telttavuoteeltaan Suomesta Ruotsin kautta Sveitsiin ja tilata hajuvettä sekä mustaa viiksiväriä. Oli vaikea pysytellä vakavana", Ralf muistelee Dagens Nyheterissä.



"Kerran Hitlerin adjutantti soitti Mannerheimille. Hän puhui alamaiseen sävyyn, Mannerheim lyhyesti. Hitler tulisi Suomeen mm. onnitellakseen Mannerheimia syntymäpäivän vuoksi. Tarjottaisiin illallinen junavaunussa, eikä Hitler sietäisi tupakansavua illallispöydässä. 'Siitä en piittaa. Minä olen isäntä', Mannerheim selitti." Saksan armeijan puhelinliikenne Pohjois-Suomesta ja Norjasta Berliiniin kulki toisen maailmansodan aikana osittain Ruotsin kautta, koska Ruotsi oli antanut Saksan käytännössä varata yhden puhelinlinjan käyttöönsä.



"Ruotsin viranomaisten naurettavat salailuyritykset saavat mielestäni riittää nyt 50 vuoden jälkeen", Elisabeth Ralf sanoi.
 
Lyhyt ja "vanha" juttu Saksan puhelinliikenteen valvonnasta Ruotsin toimesta.
Svedut naureskelleet Marskin viiksiväri tilauksille.
Toimittajien kulunut sanonta on: "Tarkistus on pilannu monta hyvää juttua!" 1996 oli jo sähköpostit, mutta ei vielä asiantuntijoiden aukotonta 24/7 päivystystä lankojen päässä. Tämä asia ei herättänyt yhtään minkäänlaista huomiota meillä siksi, että se oli täysin ja kokonaisuudessaan perätön.

Entisen puhelinkuuntelijan "muistamat" asiat olivat julkaisuaikaan yleisessä tiedossa. Näitä olivat Mannerheimin pieni turhamaisuus ja se että hän hankki tai hänelle hankittiin ulkomailta kaikenlaista henkilökohtaisiin tarpeisiin. Puhelimen kammessa ei tietenkään ollut marski itse, kun adjutanttikin oli käytettävissä. Puhelinlinjat Saksaan eivät myöskään kulkeneet Ruotsin kautta, kun suorakin reitti Saksan miehittämien alueiden kautta oli olemassa. Kun tai jos M. soitti henkilöpuhelun Ruotsissa asuneelle veljelleen, oli Säpo oletettavasti linjoilla. Varmaa tietoa ei tästäkään tietenkään ole.

Aivan absurdi väite on, että 25 vuotias svedu olisi salakuunnellut Aatun tulevaa Suomen vierailua koskenutta puhelua. Todellisuudessa meillä ei tiedetty asiasta etukäteen muuta, kun että ”Saksaa edustaa korkea-arvoinen vieras”. Aamulla saksalaiset vasta paljastivat Mikkelissä, että ”edustajaksi” saapuukin Aatu itse. Tästä alkoikin melkoinen suihke, sillä valtionpäämiehelle tarvitaan asianmukainen vastaanotto. Helppo juttu oli kertoa Rytille, että tarviikin mennä vierasta vastaan jo kentälle, kuten siihen aikaan (ja pitkään myöhemminkin) oli tapana.

Vaikeampaa sen sijaan oli löytää tunneissa kunniakomppania, vaikka Mannerheimilla oli 500.000 miehen kenttäarmeija komennossaan. Sen piti olla nopeasti koottavissa ja niin lähellä, että ehditään kuskata Immolaan. Utista löytyi Ilmavoimien mekaanikkokurssi, joka tehtävään käskettiin. Mahtoi hävettää Mannerheimia, kun tarkasti sen yhdessä Aatun kanssa: Ehkä asento ja ojennus vielä hallittiin, mutta kypäriä ei mistään löytynyt, kiväärit olivat ”laadukkaita” Ternejä ja kaiken huipuksi kenttälakkien M36 pääasiallinen säilytys paikka näytti olleen sotilaiden taskut, kun useimmat lakinlipat olivat taittuneet. Soittokuntaakaan ei ehditty siihen hätään mistään saada.

Hauska juttu on, että netin SA-kuvista on myöhemmin sensuroitu lähikuvat näistä korpisotureita muistuttavasta kunniakomppaniasta. Kuvia vedostettiin yli 300, mutta nyt löytyy ainoastaan 278, joissa kunniakomppaniaa ei näy tai se on on kuvattu ainoastaan kaukaa.

Forumin dinoaurukset muistaa Ilmari Turjan Päämajassa-näytelmän, josta tehtiin elokuva 1970. M. oli kuivan brittityyppisen huumorin ystävä, joten hänen olisi voinut kuvitella jälkeenpäin sanoneen: ”Eikö jostain Rukajärveltä olisi löytynyt vielä rähjäisempi komppania?” Ei tiedetä mitä Mannerheim tästä vähän nolosta tilanteesta oikeasti ajatteli eikä mainittu näytelmä alkanut vielä v:sta 1942.
 
Viimeksi muokattu:
Mitä mieltä olette ? Kyseessä siis NL:n kaukotoimintailmavoimat ADD kesällä 1944. Tarkoitus oli panna Viipuri paskaksi, mutta huono lentosää puuttui peliin.

 
Panssarimuseon naamakirjasta.

474504082_1113114264158416_1089646525493963361_n.webp


”Opi luottamaan itseesi, vaunuusi ja esimiehiisi, ja sinussa kehittyy vähitellen häikäilemätön hyökkäystahto ja oikea panssarihenki.” Näin todetaan Panssaripoikien aapisen etulehdellä. Tämä sota-aikainen, erittäin harvinainen painotuote on tullut Panssarimuseon kokoelmiin Rynnäkkötykkipataljoonan komentajana 1943-1944 toimineen majuri (myöh. eversti) Eric Åkermanin (1907-1978) suvun lahjoittaman aineiston yhteydessä. Museaalisesti mielenkiintoisen tästä vuonna 1944 Kustannusosakeyhtiö Otavan kirjapainossa painetusta aapisesta tekee se, että kyseessä on tiettävästi ainoa julkisessa kokoelmassa säilynyt kappale.

Aapisen koostamisessa on ollut vahvasti mukana useita suomalaisia ohjesääntöjä laatinut luutnantti (myöh. kapteeni) Yrjö K. K. Talvitie, joka komennettiin työhön ohjesääntötoimistoon alkuvuodesta 1944.

Aapisen museolla säilynyt vedoskappale lähetettiin majuri Åkermanille kommentointia varten. Hän on tehnytkin ammattimiehen ottein runsaasti merkintöjä ja korjauksia tähän 336-sivuiseen aapiseen, missä ne ovat edelleen nähtävissä. Tämä tekee museon kokoelmissa olevasta kappaleesta historiallisesti arvokkaimman. Aapisen suunniteltu painos oli tuhat kappaletta, mutta se jäi vedosasteelle. Sitä ei lopulta koskaan virallisesti julkaistu tai ehditty ottaa käyttöön, koska siitä tuli käytännössä tarpeeton sodan päättyessä.

Kirjan sisältö on kaikkineen varsin mielenkiintoinen. Siihen on selkeästi haettu tyylivaikutteita saksalaisten taisteluvaunumiehistöille painamista Pantherfibel ja Tigerfibel-kirjasista, joissa opetetaan ja koulutetaan huumorin varjolla miehistöjä käyttämään vaunuaan. Sama ajatus on tässä suomalaisessa painotuotteessa. Se tosin poikkeaa saksalaisista esikuvistaan sisältönsä puolesta siinä, että kun saksalaisissa kirjasissa on vain yhden vaunumallin käyttöön liittyvä ohjeistus, niin tässä suomalaisessa vastineessa on useiden vaunujen käyttöön liittyvät tiedot ja ohjeistus.

Suomalaisaapisesta löytyy ohjeistus kaikille vaunumiehistön jäsenille ja pääosalle tuolloin 1944 käytössä olleille vaunutyypeille, kuten KV-1, BT-42, T-34, T-26, T-28, Sturmgeschütz 40 sekä Landsverk Anti II -vaunuille. Siinä käydään läpi myös vastustajan yleisimmät vaunut teknisine tietoineen ja arvosteluineen. Mielenkiintoista kyllä, esiteltävien vihollisvaunujen joukossa on myös Neuvostoliiton Yhdysvalloista saamia Lend-Lease-vaunuja, kuten Sherman ja Grant Lee. Näistä vaunuista aapisessa oleva tieto pohjautunee hyvin pitkälti saksalaisilta saatuun informaatioon, sillä Suomen rintamalla ei tiettävästi yhdysvaltalaisvaunuja esiintynyt.

Aapinen sisältää paljon teknistä tietoa ja käytännön ohjeistusta, omista vaunuista ehkä hieman liiankin optimistisia suoritusarvoja. Aapisesta löytyy tietopaketit siitä mitä vaununjohtajan, ampujan, lataajan, ajajan sekä viestittäjän tulee tietää. Panssarikaksintaistelua käsittelevässä osiossa vaununjohtajille selvitetään mm. oman vaunun mahdollisuudet taistella vastustajan eri vaunutyyppejä vastaan. Aapinen sisältää myös esim. yleispätevät ampumaopin perusteet sekä ammunnan toteutusohjeistuksen erikseen kullekin vaunutyypille. Lisäksi aapisen mukaan harjoittelu on miehistön yhteistoiminnan ohella kaiken menetyksen avain.
 
Panssarimuseon naamakirjasta.

Aapisen koostamisessa on ollut vahvasti mukana useita suomalaisia ohjesääntöjä laatinut luutnantti (myöh. kapteeni) Yrjö K. K. Talvitie, joka komennettiin työhön ohjesääntötoimistoon alkuvuodesta 1944.

Aapisen museolla säilynyt vedoskappale lähetettiin majuri Åkermanille kommentointia varten. Hän on tehnytkin ammattimiehen ottein runsaasti merkintöjä ja korjauksia tähän 336-sivuiseen aapiseen, missä ne ovat edelleen nähtävissä. Tämä tekee museon kokoelmissa olevasta kappaleesta historiallisesti arvokkaimman. Aapisen suunniteltu painos oli tuhat kappaletta, mutta se jäi vedosasteelle. Sitä ei lopulta koskaan virallisesti julkaistu tai ehditty ottaa käyttöön, koska siitä tuli käytännössä tarpeeton sodan päättyessä.
Skannaus ja uusintapainos kiitos !
 
Skannaus ja uusintapainos kiitos !

Nimenomaan. Bovingtonin museosta voisi ottaa mallia. Minä ainakin ostaisin tuon Panssariaapisen jos myyntiin tulisi.


 
Back
Top