Jatkosotaan liittyvää

Hajatietoja siviilien kuolleisuudesta:​


Mielisairaalat. Kuolleisuus nousi 10%:iin eli kaksinkertaistui normaalista. Vuosina 1941 ja 1942 mielisairaaloissa kuoli yhteensä 1.100 - 1.200 potilasta yli keskiarvon.[53]

Vanhukset. Kuolleiden määrä tuntematon.[54]

Siviilivangit. Vankiloissa oli 27 todettua ja 14 mahdollista nälkäkuolemaa.[55]

Imeväiskuolleisuus. Kasvoi 7%:stä 9%:iin.[56]

Pikkulapset. Kuolleiden määrä tuntematon.[57]

Yleinen kuolleisuus. Siviilien yleinen kuolleisuus 1940-1944 oli 0,1%-yksikköä normaalia suurempi. Tämä tarkoittaa 19.500 menehtynyttä suomalaista siviiliä.[58]


 
inscout kirjoitti:
Eikä asia miksikään muuttunut sodan jälkeen. Mielenterveyspotilaiden kohtalo on kaikkialla ollut karu. Lobotomiat (ja paljon pahemmat operaatiot myös) sähköshokit, rauhoittaminen lääkinnällä, pahoinpitelyt, eristäminen, suora tappaminen jne. ovat olleet mielenterveyspuolella normia aina viime vuosikymmeniin asti kaikkialla ja on sitä edelleen monissa paikoin.
Klikkaa laajentaaksesi...

Olen työskennellyt 90-luvulla suljetulla osastolla mielisairaalassa, sieltä jäi yksi hoitaja eläkkeelle ja kertoi miten ala muuttui sen työuran aikana.

Alkuaikoina insuliinishokit olivat moderni hoitomenetelmä. Yöhoitaja tuikkasi potilaaseen ison annoksen insuliinia, ja aamuvuoro sitten laittoi nenä-mahaletkun kautta sokeriliuosta joka virvoitti potilaan koomasta. Koomasta virotessaan psykoottinen potilas oli yleensä hetken tietoinen ympäristöstään ja pystyi keskustelemaan jotenkin järkevästi.

Ennen insuliinin käyttöä samaa tehtiin kylmähoidoilla, eli kooma tuotettiin upottamalla potilas kääreissä jäiseen veteen.

Klorpromatsiini eli "larkku" muutti kaiken. Varsinkin alkuun se tuntui olevan kuin taikaa, potilaiden tila parani ihan silmissä. Hyvät kokemukset johtivat yli-innostukseen, sitä tungettiin potilaille kaikissa mahdollisissa muodoissa (pillerinä, piikkinä, ruoan seassa, siveltiin jopa potilaiden iholle).

Tulokset oli niin hyviä että larkun sivuvaikutuksilta (rytmihäiriöt, hormonitason häiriöt, pakkoliikkeet, valkosolukato) ummistettiin silmät ihan liian pitkäksi aikaa. Mutta kun potilaita alkoi kuolemaan niin käyttö melkein kiellettiin.

Sama tarina toistui useamman kerran 60- ja 70-luvuilla. Eli tuli uusi lääke jolla saatiin alkuun mullistavia tuloksia, mutta jokaisella lääkkeellä oli myös yhtä rajuja sivuvaikutuksia.

Eli insuliinishokit, kylmähoidot, sähköshokit ja jopa se lobotomia olivat aikanaan parasta mitä osattiin. Niitä käytettiin koska mitään muutakaan ei ollut.
 
Mietinpä tuossa, että onko olemassa mitään laskelmia siitä millaisella todennäköisyydellä kuoli tai haavoittui talvi tai jatkosodassa? Tätä olisi mielenkiintoista verrata sitten muiden maiden lukuihin.
 
Haen tietoa sodissa katuneista Suomessa. Löysin jatkosodan kaatuneista graafisen pylväsdiagramman, joka kuvaa kaatuneiden ikäjakauman. Tilasto on kuulemma epävirallinen. Lähde on sivusto sodanjaljet.fi.

Ikäjakauma jatkosodan kaatuneista on tässä:
 

Liitteet

  • 018AC9A1-6F7C-42C5-99E7-190E615AC55E.png
    018AC9A1-6F7C-42C5-99E7-190E615AC55E.png
    724.6 KB · Luettu: 58
Jatkoin hakemista. Seuraavaksi löysin pylväsdiagramman kaatuneiden lukumäärästä yhtä päivää kohden jatkosodassa. Lähde on sivusto sodanjaljet.fi.

Kaatuneiden lukumäärä yhtä päivää kohden jatkosodan alusta sen loppuun asti:
 

Liitteet

  • 7A2FA794-538F-47B4-A751-EDE9936D57F3.png
    7A2FA794-538F-47B4-A751-EDE9936D57F3.png
    805.2 KB · Luettu: 58
Merten sheriffi kirjoitti:
Mietinpä tuossa, että onko olemassa mitään laskelmia siitä millaisella todennäköisyydellä kuoli tai haavoittui talvi tai jatkosodassa? Tätä olisi mielenkiintoista verrata sitten muiden maiden lukuihin.
Klikkaa laajentaaksesi...
Tämän pystyy laskemaan koko sodan osalta helposti:

Talvisota: n. 350 000 miestä rivissä, josta kaatui 26 000, eli noin 7,5%. Haavottuineita 43 500, joten osuus kaikista noin 12,4%. Nämä prosentit vastaavat siten myös keskimääräistä todennäköisyyttä saada siipeensä. Vastaavat luvut voi myös laskea pienemmille yksiköille kunhan kaatuneiden määrä ja joukon vahvuus (ennen tappioita) on tiedossa. Jos laskee vastapuolelle, on mielekkäämpää käyttää teatteriin osallistunutta miesmäärää, ei koko armeijan kokoa, ja koska tarkkoja naapurin tappiolukuja ei ole, laskisin itse ainakin ylä- ja ala-arvot erikseen tai sitten "parhaalla arvauksella".

Samat temput voit tehdä jatkosodalle, joskin tämä hitusen vaikeampaa sodan keston vuoksi, koska jakaja muuttuu armeijan kulloisenkin miesmäärän mukaan. Suurin osa kaatuineista oli 1941 hyökkäysvaiheessa (heinä-marraskuu) ja 1944 (kesä-heinäkuu) suurhyökkäystä torjuttaessa, joten näille ajankohdille varmaan perusteltua laskea omat kulmaluvut, ja loppusodalle sitten mitä jää jäljelle, käyttäen jakajana esim. vuoden 1943 vahvuutta.
 
Tietäisikö joku vastata miten helpoiten löytäisin lisätietoja jatkosodan Er.P 16:sta? Olen netistä kattonut kaikki tiedot mitä löytyy, vai olisko täällä jollain jotain infoa?
Minulla sukulainen joka oli kyseisessä pataljoonassa, kuoli Ihantalassa.
 
Hain sotasampo.fi tietokannasta hakuavaimella:
erillinen pataljoona 16

Sain useita tuloksia, joista ehkä mielenkiintoisinta ovat sotapäiväkirjat, jotka on digitoitu suoraan käsin kirjoitetuista jatkosodan sotapäiväkirjojen sivuista. Niitä oli 4 kpl eli komppaniat 1, 2, 3 ja 4 kullekin oma sotapäiväkirja.

Suurin osa on vuoden 1944 taisteluista kertovia selostuksia. Osa on vuodelta 1943 sen lopusta. On myös 17 nimeltä mainittua henkilöä, joiden tärkeät tapahtumat jatkosodassa on kerrottu tiivistettynä.

Oliko tämä jo tuttu asia?
 
Viimeksi muokattu:
inscout kirjoitti:
Ja sitten sellainen pieni detalji, että Suomi oli allekirjoittanut Haagin sopimuksen. NL ei. Suomea sitoivat sen sopimuksen pykälät, ei NL:ää. Eli jokainen palannut suomalainen sotavanki eli kansainvälisen lain mukaan vain siksi että häntä ei viitsitty tappaa, kun taas jokainen Suomessa nälkään kuollut sotavanki oli jo silloisen lain mukaan sotarikos.
Klikkaa laajentaaksesi...
Itse asiassa tämä ei pidä paikkaansa. Ollakseen voimassa sopimus edellytti molempien osapuolten sitoutumista ja koska NL ei ollut mukana, ei se koskenut silloin Suomeakaan.
Oikeusoppineet antoivat lausuntoja asiasta niin sodan aikana kuin sen jälkeenkin ja pitivät asiaa täysin selvänä.
2. Artikla: "Ensimäisessä artiklassa tarkoitettuun säännöstöön samoin kuin tähän yleissopimukseen sisältyvät määräykset ovat sovellettavissa ainoastaan sopimusvaltojen kesken ja ainoastaan, jos sodankävijät ovat kaikki sopimuskumppaneita yleissopimuksessa."
 
Erkki kirjoitti:
Itse asiassa tämä ei pidä paikkaansa. Ollakseen voimassa sopimus edellytti molempien osapuolten sitoutumista ja koska NL ei ollut mukana, ei se koskenut silloin Suomeakaan.
Oikeusoppineet antoivat lausuntoja asiasta niin sodan aikana kuin sen jälkeenkin ja pitivät asiaa täysin selvänä.
2. Artikla: "Ensimäisessä artiklassa tarkoitettuun säännöstöön samoin kuin tähän yleissopimukseen sisältyvät määräykset ovat sovellettavissa ainoastaan sopimusvaltojen kesken ja ainoastaan, jos sodankävijät ovat kaikki sopimuskumppaneita yleissopimuksessa."
Klikkaa laajentaaksesi...
Paitsi että pitää paikkansa:).

Suomi allekirjoitti Haagin 1907 sopimuksen IV. Artiklan vuonna 1922 mutta ei allekirjoittanut päivitettyä Geneven 1929 sopimusta. Venäjä oli allekirjoittanut sopimuksen vuonna 1907 (suomi oli osa Venäjää ja sitä kautta automaattisesti osapuoli). NL sen sijaan ei allekirjoittanut sopimusta joten juridisesti oli epäselvää oliko NL sopimuksen osallinen vai ei.

Tämä on kuitenkin merkityksetöntä. Sodan jälkeen Nurnbergin oikeudenkäynnissä tehdyn kansainvälisoikeudellisen tulkinnan mukaan vuoden 1907 sopimus oli vuoteen 1939 mennessä muodostunut velvoittavaksi tapaoikeudeksi riippumatta siitä, oliko toinen osapuoli sopimuksen allekirjoittaja vai ei. Joten Suomen tulkinnat sodan aikana ja sen jälkeen olivat Suomen tulkintoja. Niillä ei ole kansanvälisoikeudellista arvoa. Sopimus velvoitti suomea.

Tämä on aivan normaalia common law/case law tyyppistä tulkintaa. Se on vierasta suomalaiselle juridiselle ajattelulle mutta normia anglomaissa ja monissa muissakin maissa.

Toki voi sitten kysyä NL:n touhuista juridiselta kannalta mutta se putoaa sarjaan: "Kikkelis kokkelis. Ei kannata olla dunkkuun saaneella puolella kun hamppuköyttä jaetaan"
 
inscout kirjoitti:
Sodan jälkeen Nurnbergin oikeudenkäynnissä tehdyn kansainvälisoikeudellisen tulkinnan mukaan vuoden 1907 sopimus oli vuoteen 1939 mennessä muodostunut velvoittavaksi tapaoikeudeksi riippumatta siitä, oliko toinen osapuoli sopimuksen allekirjoittaja vai ei. Joten Suomen tulkinnat sodan aikana ja sen jälkeen olivat Suomen tulkintoja. Niillä ei ole kansanvälisoikeudellista arvoa. Sopimus velvoitti suomea.
Klikkaa laajentaaksesi...
Kyllä, mutta paikkaansa ei pidä tuo alkuperäinen raflaava väitteesi, että Haagin sopimus sitoi Suomea, mutta sopimuksen ulkopuolella ollut NL oli tällaisista velvoitteista vapaa, ja olisi voinut vaikka tappaa kaikki vankinsa. Sitten Nürnbergin periaatteet voimaantullessaan sitoivat periaatteessa kaikkia valtioita, myös Neuvostoliittoa. Tietysti vain hävinneet tuomitaan, joten asian pihvi onkin tämä:
inscout kirjoitti:
Ei kannata olla dunkkuun saaneella puolella kun hamppuköyttä jaetaan"
Klikkaa laajentaaksesi...
 
Erkki kirjoitti:
Kyllä, mutta paikkaansa ei pidä tuo alkuperäinen raflaava väitteesi, että Haagin sopimus sitoi Suomea, mutta sopimuksen ulkopuolella ollut NL oli tällaisista velvoitteista vapaa, ja olisi voinut vaikka tappaa kaikki vankinsa. Sitten Nürnbergin periaatteet voimaantullessaan sitoivat periaatteessa kaikkia valtioita, myös Neuvostoliittoa. Tietysti vain hävinneet tuomitaan, joten asian pihvi onkin tämä:
Klikkaa laajentaaksesi...

Oikeassa olet. Väitteeni oli raflaava ja kyseenalainen.

Näen silti moraalisen ja juridisen eron sen välillä, että allekirjoittaa sopimuksen ja ilmoittaa noudattavansa sitä ainakin osin vs. ei sopimusta ollenkaan ja argumentoin sen näkökulman puolesta.

No. Toisaalta oikeutta käytiin sodan jälkeen pääosin suomen lakien mukaan. Nurnbergissa olisi voinut käydä paljon huonommin. Ja niitäkin pykäliä kyllä kritisoidaan paljonkin.
 
inscout kirjoitti:
Näen silti moraalisen ja juridisen eron sen välillä, että allekirjoittaa sopimuksen ja ilmoittaa noudattavansa sitä ainakin osin
Klikkaa laajentaaksesi...
Ei se Haagin paperi nyt ihan pelkkä pefletti meillä ollut, ainakin muistaakseni Päämajan oikeudellisen osaston kanta oli, että vaikkei sopimus Suomea varsinaisesti sidokaan, olisi sitä silti syytä noudattaa.
 
Olen joskus kuullut väitteitä, että Suomi olisi antanut Venäjälle meikäläisten kaukopartiomiesten sijainnit jotka olivat rauhan tultua edelleen rajan takana. Lienee täyttä tuubaa?
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top