Johtaminen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Peuhkis
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Mielenkiintoinen ja aina ajankohtainen aihe!

Itsellä siviilipuolelta pitkähkö (n 10v) esimieskokemusta takana. Silti päivittäin sitä löytää kehittämis/kehittymiskohteita omassa johtamisessa. Laji, jossa kukaan ei ole koskaan valmis.

Intin johtamiskokemusta ei ole, mutta haluaisin sitä ehdottomasti hankkia. Nuo aikaisemmin ketjussa mainitut MPK:n johtamiskurssit kiinnostavat, pitää ehdottomasti ilmoittautua 2019 mukaan.

Minkä verran MPK:n kautta johtamiskoulutusta löytyy? Kuinka nousujohteista on tarjolla? Ja mikä ”käytännön hyöty” noiden käymisestä taistelijalle on? Onko mahdollisuus tätä kautta muuttaa sodan ajan sijoitustaan esim ryhmän johtajaksi, vaikka aukkia ei olisi käynytkään?

Itseäni kiinnostaa myös miehistöstä aliupseeriksi koulutus. Onko noiden MPK:n johtamiskoulutusten käyminen eduksi ”aukkiin” hakiessa? Entä onko siviilipuolen johtamiskokemuksesta etua hakiessa?

Lisäksi kiinnostaisi tietää kokemuksia, minkälaisiin ryhmänjohtajan tehtäviin palstalaisia on jälkiaukissa koulutettu? Pääsyvaatimuksissa kun mainitaan vaatimuksena ”suunniteltu sodan ajan sijoitus”. Mitä se käytännössä voi olla, ja mitä kautta sellaista kannattaa lähteä selvittämään?
 
Abdullah Koo kirjoitti:
Itseäni kiinnostaa myös miehistöstä aliupseeriksi koulutus. Onko noiden MPK:n johtamiskoulutusten käyminen eduksi ”aukkiin” hakiessa? Entä onko siviilipuolen johtamiskokemuksesta etua hakiessa?

Lisäksi kiinnostaisi tietää kokemuksia, minkälaisiin ryhmänjohtajan tehtäviin palstalaisia on jälkiaukissa koulutettu? Pääsyvaatimuksissa kun mainitaan vaatimuksena ”suunniteltu sodan ajan sijoitus”. Mitä se käytännössä voi olla, ja mitä kautta sellaista kannattaa lähteä selvittämään?
Klikkaa laajentaaksesi...

Sen verran tarkennusta noihin termeihin, että jälkiaukki käydään varusmiesaikana ja se on ihan normaali AUKki, johon jälkiaukkilaiset vain tulevat suoritettuaan ensin miehistöpalvelusta.

Puolustusvoimilla on miehistö aliupseeriksi kurssi joka edellyttää sitä, että henkilö on sijoitettavissa ryhmänjohtajan (tai vast.) tehtävään ja hänelle on tuollainen paikka osoitettavissa siitä sodan ajan yksiköstä johon hänet on sijoitettu.

Lähtökohtana on se, että kurssille valittu hallitsee oman alansa kiitettävästi. Kurssilla ei anneta oman aselajin tai edes puolustushaaran koulutusta, vaan kurssilla harjoitellaan jalkaväkitoimintaa ja yleisiä johtamistaitoja. Esimerkkinä vaikka se, että ensihoitajasta tehdään lääkintaliupseeri.

Kurssille on kuitenkin tarjolla vain hyvin vähän paikkoja ja se vaatii melkoista sitoutumista. Usein käytännössä myös työnantajan positiivista suhtautumista asiaan.
 
Abdullah Koo kirjoitti:
^kiitos tarkennuksista.

Missähän suhteessa hakijamäärään tuonne pääsee sisään? 5% hakijoista?
Klikkaa laajentaaksesi...

En usko, että edes noin moni pääsee.

Suomessahan on myös mahdollisuus käyttää sotilasvirkamiehen arvoja. Eli tarvittaessa saadaan vaikka tykkimies Möttönen aliupseerin/upseerin arvoa vastaavaan asemaan.

Sain jostain viestistä sellaisen käsityksen, että olet jo lähestymässä 40 vuoden rajapyykkiä. Pidän aika epätodennäköisenä, että sinut valittaisiin miehistöstä aliupseeriksi kurssille ilman aikaisempia näyttöjä puolustusvoimien puolelta.

Todennäköisesti viisainta olisi hakeutua välittömästi joko maakuntajoukkoihin tai paikallisjoukkoihin. Sieltä se reserviläisura lähtee jos on lähteäkseen.
 
turha
 
MPKn Reserviläisjohtaja 1 ja 2 vaikuttavat kiintoisilta.

Kuinka paljon nämä käsittelevät johtamista yleisesti, vai mennäänkö koko ajan intin ajatus edellä? Ja jos suorittaa nämä peruskurssit, niin mikä olisi sitten seuraava steppi?
 
Abdullah Koo kirjoitti:
MPKn Reserviläisjohtaja 1 ja 2 vaikuttavat kiintoisilta.

Kuinka paljon nämä käsittelevät johtamista yleisesti, vai mennäänkö koko ajan intin ajatus edellä? Ja jos suorittaa nämä peruskurssit, niin mikä olisi sitten seuraava steppi?
Klikkaa laajentaaksesi...

Mennään siten intin ajatuksilla, että käsitellään johtamista syväjohtamisen näkökulmasta. Itse en ole vielä tuota käynyt, mutta kehuja olen noista kuullut.
@MeriTJ osaa varmaan kertoa enemmän?
 
Abdullah Koo kirjoitti:
MPKn Reserviläisjohtaja 1 ja 2 vaikuttavat kiintoisilta.

Kuinka paljon nämä käsittelevät johtamista yleisesti, vai mennäänkö koko ajan intin ajatus edellä? Ja jos suorittaa nämä peruskurssit, niin mikä olisi sitten seuraava steppi?
Klikkaa laajentaaksesi...

Erilaisten koulutuksien käymisestä harvemmin on haittaa. Toisaalta jos olet ollut siviilissä 10+ vuotta esimiehenä, niin onko johtamisen teorian haltuunottaminen se kaikista suurin haaste?

Jos on tarkoitus nousta jääkäristä aina alikersantin arvostettuun sotilasarvoon ja ryhmänjohtajan tehtävään, niin sitä pitää olla primus inter pares. Oman alan juttujen vaan pitää totaalisesti hallussa ja asenteen kohdallaan. Arvostus ansaitaan.

Asenteella en tarkoita mitään yes-mies asennetta tai sitä, että tarjoudutaan sotkuun tiskaamaan iltaisin. Yksinkertaisesti lähes kaikissa yhteisöissä arvostetaan sellaisia miehiä, jotka ovat osaavia, positiivisia ja avuliaita - voima joka vie eteenpäin. Esimerkiksi kun saat homman itse valmiiksi (ensimmäisten joukossa), niin tee jotain hyödyllistä joka vie koulutusta tai suoritusta eteenpäin. Hyödyllinen ei tarkoita esimerkiksi sitä että, "kannustat" vittuilemalla vieruskaverille, joka yrittää ensimmäistä kertaa elämässään koota kevyen-kk:n.

Jos ja kun se tilanne tulee, että joudut partiota tai ryhmää johtamaan, niin se johtaminen ei tule perustumaan mihinkään muodolliseen arvoasemaan tai käskyyn toimia johtajana. Siinä vaiheessa paketin pitää olla kasassa ja sinun pitää pystyä vakuuttamaan porukka siitä, että olet paras vaihtoehto vetämään hommaa tilanteessa. Esimiehet sitten arvioi miten onnistuit tilanteessa. Noin lähtökohtaisesti noita mahdollisuuksia avautuu harvoin ja pidä huolta siitä, että olet todella valmis kun saat sen mahdollisuuden.

Todellinen johtajuus kumpuaa ihmisen sisältä ja arvomerkkien pitäisi olla vain heijastusta siitä.

Jos tilanteesi on se, että johdat ihmisiä siviilissä, niin tuskin kannattaa laittaa paukkuja siihen, että opiskelet syväjohtamista hikihatussa. Pyri ottamaan haltuun niitä taistelijan, partion ja ryhmän taisteluun liittyviä asioita. Varsinkin jos omasta asevelvollisuudesta on aikaa.

Kannattaa myös katsoa klassikko elokuva Raivoisa ajojahti - kyseessähän on psykologinen mestariteos jalkaväkiryhmästä joka menettää aliupseerinsa.
 
Woodsman kirjoitti:
Mennään siten intin ajatuksilla, että käsitellään johtamista syväjohtamisen näkökulmasta. Itse en ole vielä tuota käynyt, mutta kehuja olen noista kuullut.
@MeriTJ osaa varmaan kertoa enemmän?
Klikkaa laajentaaksesi...
Abdullah Koo kirjoitti:
MPKn Reserviläisjohtaja 1 ja 2 vaikuttavat kiintoisilta.

Kuinka paljon nämä käsittelevät johtamista yleisesti, vai mennäänkö koko ajan intin ajatus edellä? Ja jos suorittaa nämä peruskurssit, niin mikä olisi sitten seuraava steppi?
Klikkaa laajentaaksesi...

Ei ole oikeastaan mitään erilaista "intin johtamista" ja "muuta johtamista". Tiedän, ihan tyhmä vastaus ja tiedän mitä tarkoitit. Mutta niin se vaan on eli siellä käsitellään ihmisten johtamista erilaisissa tilanteissa mitkä voi olla ihan kaikkea maan ja taivaan välillä, on kriisitilannetta, on arjen outouksia yms. Vastaus siihen mitä ehkä hait on että että intin johtamiseenkin löytyy ne viisasten kivet löytyy sieltä johtamisesta yleensä. Eli varmaan oikea vastaus on yleisesti johtamisesta puhutaan, se sitten sopii hyvin myös M05 kuosissa.

Eniten tuosta kurssista reserviläiselle itselleen on muussa elämässä koska sitä harrastaa väkisin enemmän kuin varsinaista ressuilua mutta sen merkitys isommassa kuvassa on että ihmiset harjaantuu ja parantuu tavoitteellisessa vuorovaikutuksessaan (tavoitteellinen vuorovaikutus = johtamista) kaikessa mitä tekevät ja tämä näkyy sitten tarvittaessa myös sodankin hetkellä parempana tuloksena.
 
Bongasin MPK:n sivuilta ”johtaminen ja sotilaspedagogiikka”-koulutuksen. 2kh tuosta kehittymisen lisäksi palkintons.

Onko jollain kokemuksia? Minkä verran vaatii panostamista?
 
Mukana. Vasta johtamisen toinen kirja luettu. Ensi viikolla ehkä toinen kirja, sitten tentti johtamisesta. Sitten sama pedagogiikalle. Ei vielä suurempia ajatuksia kurssista.
 
Ingsoc kirjoitti:
Todellinen johtajuus kumpuaa ihmisen sisältä ja arvomerkkien pitäisi olla vain heijastusta siitä.
Klikkaa laajentaaksesi...
Optimitilanteessa arvomerkit vain osoittavat henkilön aseman siten että organisaation ulkopuolinen tietää kuka kukin on.
Tosin meillähän nykyjärjestelmässä tämäkään ei toteudu. Komppaniassa päällikkö voi olla luutnantti, varapäällikkö ylikersantti, joukkueenjohtaja kapteeni...

Olen jossakin ehdottanut että korvataan kenttäarmeijan arvomerkit nimilapuilla joissa lukee "päällikkö" jne.

No, alunperinhän arvomerkit ovat olleet juuri tuota - 3 ruusuketta = päällikkö, mutta koska olemme itse tuhonneet tuon järjestelmän, niin siksi olen ehdottanut tuota nimilappujärjestelmää, jotta väki tajuaisi miten nurinkurinen nykykuvio meillä on. No, tämä oli sivujuonne.. :)
 
Mielenkiintoinen aihe. Joskus tätä aihetta on tullut mietittyä ja armeijan näkökulmaa ajatellen oma kantani on selkeä. Tarvitaan selkeä formaali hierarkia. 2 nappia juoksuttaa yhtä nappia ja iso nappi on isompi herra kuin pieninappinen. Hieman perustelen.

Johtamisen tutkimuksessa ja ideaalissa nostetaan nykyään korkeimpaan arvoon "leader" jota joukot seuraavat hänen ominaisuuksiensa ja kykyjensä takia. Samaa käsitän täällä myös peräänkuulutettavan armeijan ideaaliksi. Eli esimies johtaa esimerkillään ja alaiset seuraavat ja tottelevat "parasta miestä/naista".

Tuossa ideaalissa on kuitenkin aika perustavaa laatua olevia heikkouksia. Ensinnäkin pitäisi määritellä hyvä johtaja. Kuitenkin hyvän johtajan ominaisuudet riippuvat suuresti hänen alaistensa luonteesta ja organisaatiokulttuurista. Voit ottaa maailman parhaimman johtajan ja laittaa hänet samaan positioon toiseen organisaatioon ja tulos on surkea. Kuvitelma siitä, että olisi olemassa jokin universaali hyvän johtajan resepti ei pidä paikkaansa vaan johtaminen on hyvää/huonoa suhteessa tilanteeseen ja johdettaviin. Jos mietitään historian sotilasjohtajia heitä on ollut aika monen laisia. Eikä kukaan ole vielä löytänyt yhdistävää tekijää heidän välillään. Yritetty kyllä on:).

Kokonaan toinen asia on, löydetäänkö tuollaiset johtajat sitten karsinnassa. Eteneminen virkauralla ei suinkaan aina perustu kykyihin, minkä lisäksi uralla myös tarvitaan eri kykyjä eri aikoina. Hyvä kersantti voi olla huono vänrikki tai toisinpäin mutta ihmisluonnon mukaisesti se kersantti todennäköisesti haluaa vänrikiksi oli hän siinä hyvä tai ei.

Jos mietitään ihan vaikka Suomen armeijan kokoista pumppua, niin onko realistista olettaa sen johtamisen perustuvan kriisitilanteessa siihen, että on löydetty tuhansia varusmiesjohtajia, jotka omalla esimerkillään ja taidollaan johtavat täysin erilaisilta taustoilta ja motivaatioasteilta tulevia miehiä tulimyrskyssä? Vai kannattaisiko kuitenkin luottaa siihen, mihin monet menestyvät armeijat läpi koko sotahistorian ovat luottaneet. Eli kuriin ja hierarkiaan?

Tällä en tahdo sanoa, etteikö hyvä johtaminen vaatisi kaikkia niitä asioita mistä täällä monet ovat hyvin kirjoittaneet. Mutta on eri asia etsiä hyvää johtamista ja yrittää kehittää sitä kuin perustaa koko johtamisjärjestelmä oletuksille jotka eivät välttämättä ole kovin vahvoilla pohjilla. Kyllä hierarkkinenkin järjestelmä voi tuottaa hyviä ihmisjohtajia mutta ennen kaikkea se antaa niille vähän heikommillekin johtajille mahdollisuuden viedä pumppua eteenpäin.
 
inscout kirjoitti:
Mielenkiintoinen aihe. Joskus tätä aihetta on tullut mietittyä ja armeijan näkökulmaa ajatellen oma kantani on selkeä. Tarvitaan selkeä formaali hierarkia. 2 nappia juoksuttaa yhtä nappia ja iso nappi on isompi herra kuin pieninappinen. Hieman perustelen.

Johtamisen tutkimuksessa ja ideaalissa nostetaan nykyään korkeimpaan arvoon "leader" jota joukot seuraavat hänen ominaisuuksiensa ja kykyjensä takia. Samaa käsitän täällä myös peräänkuulutettavan armeijan ideaaliksi. Eli esimies johtaa esimerkillään ja alaiset seuraavat ja tottelevat "parasta miestä/naista".

Tuossa ideaalissa on kuitenkin aika perustavaa laatua olevia heikkouksia. Ensinnäkin pitäisi määritellä hyvä johtaja. Kuitenkin hyvän johtajan ominaisuudet riippuvat suuresti hänen alaistensa luonteesta ja organisaatiokulttuurista. Voit ottaa maailman parhaimman johtajan ja laittaa hänet samaan positioon toiseen organisaatioon ja tulos on surkea. Kuvitelma siitä, että olisi olemassa jokin universaali hyvän johtajan resepti ei pidä paikkaansa vaan johtaminen on hyvää/huonoa suhteessa tilanteeseen ja johdettaviin. Jos mietitään historian sotilasjohtajia heitä on ollut aika monen laisia. Eikä kukaan ole vielä löytänyt yhdistävää tekijää heidän välillään. Yritetty kyllä on:).

Kokonaan toinen asia on, löydetäänkö tuollaiset johtajat sitten karsinnassa. Eteneminen virkauralla ei suinkaan aina perustu kykyihin, minkä lisäksi uralla myös tarvitaan eri kykyjä eri aikoina. Hyvä kersantti voi olla huono vänrikki tai toisinpäin mutta ihmisluonnon mukaisesti se kersantti todennäköisesti haluaa vänrikiksi oli hän siinä hyvä tai ei.

Jos mietitään ihan vaikka Suomen armeijan kokoista pumppua, niin onko realistista olettaa sen johtamisen perustuvan kriisitilanteessa siihen, että on löydetty tuhansia varusmiesjohtajia, jotka omalla esimerkillään ja taidollaan johtavat täysin erilaisilta taustoilta ja motivaatioasteilta tulevia miehiä tulimyrskyssä? Vai kannattaisiko kuitenkin luottaa siihen, mihin monet menestyvät armeijat läpi koko sotahistorian ovat luottaneet. Eli kuriin ja hierarkiaan?

Tällä en tahdo sanoa, etteikö hyvä johtaminen vaatisi kaikkia niitä asioita mistä täällä monet ovat hyvin kirjoittaneet. Mutta on eri asia etsiä hyvää johtamista ja yrittää kehittää sitä kuin perustaa koko johtamisjärjestelmä oletuksille jotka eivät välttämättä ole kovin vahvoilla pohjilla. Kyllä hierarkkinenkin järjestelmä voi tuottaa hyviä ihmisjohtajia mutta ennen kaikkea se antaa niille vähän heikommillekin johtajille mahdollisuuden viedä pumppua eteenpäin.
Klikkaa laajentaaksesi...

Suomalaista sotilasta ei voi johtaa pelkällä kurilla ja hierarkialla. Titteleihin nojaamalla huomaa nopeasti olevansa yksin menossa sinne kovaan paikkaan...

Mielestäni nykysysteemi tuottaa erittäin hyviä tuloksia. Sotakokemukset (+kv-operaatiokokemukset) ymmärtääkseni myös tukevat tätä ajatussuuntaa.

Peilaan tätä myös omiin kokemuksiini ja tuntoihini. Koen sietämättömäksi toimia sellaisen esimiehen johdossa vihreissä hommissa, jota en kunnioita ja jonka harkintaan ja taitoon en luota, ihan sama mikä titteli ja paljonko on eri kokoisia palluroita rinnassa. Toki mitä korkeammalle mennään, sitä vähemmän jää mahdollisuutta sille, että kaveri on sattumalta päätynyt hommaansa.

Kurille ja hierarkialle on paikkansa, mutta niitä pitää ensisijaisesti käyttää niissä tilanteissa, kun alaiset vikuroivat perusteetta. Tämän ulkopuolella tuollaisella on nähdäkseni vain suorituskykyä laskeva vaikutus.

Kuuntelin tuossa männäviikolla erään henkilön kokemuksia varusmiespalvelusajastaan vuosituhannen alusta. Oli omien sanojensa mukaan viettänyt valtaosan palveluksesta poistumieskiellossa ja sellaisia tarinoita tuli, että heikompaa rupes jo vähän hirvittämään. Kuitenkin työelämässä nykyisessä tehtävässään omien havaintojeni perusteella yksi loistavimmista esimiehistä, mitä itse olen koskaan nähnyt siviilissä.
 
Stagideus kirjoitti:
Suomalaista sotilasta ei voi johtaa pelkällä kurilla ja hierarkialla. Titteleihin nojaamalla huomaa nopeasti olevansa yksin menossa sinne kovaan paikkaan...

Mielestäni nykysysteemi tuottaa erittäin hyviä tuloksia. Sotakokemukset (+kv-operaatiokokemukset) ymmärtääkseni myös tukevat tätä ajatussuuntaa.

Peilaan tätä myös omiin kokemuksiini ja tuntoihini. Koen sietämättömäksi toimia sellaisen esimiehen johdossa vihreissä hommissa, jota en kunnioita ja jonka harkintaan ja taitoon en luota, ihan sama mikä titteli ja paljonko on eri kokoisia palluroita rinnassa. Toki mitä korkeammalle mennään, sitä vähemmän jää mahdollisuutta sille, että kaveri on sattumalta päätynyt hommaansa.

Kurille ja hierarkialle on paikkansa, mutta niitä pitää ensisijaisesti käyttää niissä tilanteissa, kun alaiset vikuroivat perusteetta. Tämän ulkopuolella tuollaisella on nähdäkseni vain suorituskykyä laskeva vaikutus.

Kuuntelin tuossa männäviikolla erään henkilön kokemuksia varusmiespalvelusajastaan vuosituhannen alusta. Oli omien sanojensa mukaan viettänyt valtaosan palveluksesta poistumieskiellossa ja sellaisia tarinoita tuli, että heikompaa rupes jo vähän hirvittämään. Kuitenkin työelämässä nykyisessä tehtävässään omien havaintojeni perusteella yksi loistavimmista esimiehistä, mitä itse olen koskaan nähnyt siviilissä.
Klikkaa laajentaaksesi...

En tunne nykysysteemiä henkilökohtaisesti muuten kuin mitä olen lukenut ja asioista keskustellut. Kv-kokemuksille en kuitenkaan tässä yhteydessä laittaisi kauheasti painoa. Porukka on vapaaehtoista ja hakeutuu sinne hyvin erilaisella mentaliteetilla ja luonteenpiirteillä kuin keskiverto reserviläinen. Minkä lisäksi kyseessä ei ole mikään varsinainen sota sanan siinä mielessä kuin mistä me puhumme suomen puolustuksen osalta.

Tuo oma kokemuksesi on hyvinkin relevantti. Varmasti kukaan ei pidä huonon esimiehen alla toimimisesta. Mutta armeijassa sille ei ole vaihtoehtoa. Jos suoraan sanotaan, en omana armeija-aikanani sellaista esimiestä tavannut, jonka harkintaan tai taitoon olisin luottanut niin paljon että olisin henkeni pantiksi pistänyt ellei tosipaikassa olisi ollut pakko. Kyllä minä itseeni siinä kohdassa eniten luottaisin. Paitsi sen pakon takia,. Mikä voi olla minulle huono juttu mutta kokonaisuudelle hyvä.

Mitä tulee kaveriisi. Juuri tuosta on kysymys. Hän voi olla loistava esimies siviilissä mutta surkea sotilas. Tai sattui huonot esimiehet. Tai jotain. Mutta sodan tullessa ei vain ole mahdollisuutta huomioida yksilöiden ominaisuuksia vaan ainoa keino viedä pulkkaa eteenpäin on vedota pienimpään yhteiseen nimittäjään. Joka on kaikille sama kuri.

Mitä tulee tuohon käsitykseen että suomalaista sotilasta ei voi johtaa pelkällä hierarkialla. Tuosta olen täysin eri mieltä. Omana aikanani meillä oli sellainen kuri niin komppaniassa kuin pataljoonassakin, että tänä päivänä siitä olisi syntynyt montakin oikeusjuttua. Ja taatusti emme aina (tai yleensäkään) siitä kurista pitäneet. Voit uskoa, että meille ei paljon selitelty miksi asioita tehtiin. Mutta tehtiin ja paljon. Mutta, mutta. Olen sitä mieltä, että jos tänään pistettäisiin meidän silloiset "huonolla pedagogiikalla" ja vitutuksella koulutetut kulit ja nykypäivän hyvällä opetuksella koulutetut fighterit tosipaikkaan ja minun pitäisi valita kummassa tappelisin, niin minusta ei näkyisi kuin pölypilvi kun painelisin kirousten, sättimisten, rättisulkeisten ja kalustopoistuttamisen saattelemana vanhan porukkani kanssa linjaan. Omaten 100% varmuuden, että meidän jäljiltämme ei nykyfightereista jäisi jäljelle kuin märkä läntti. Ehkä olisin väärässä, mutta se vain osoittaa, että kovalla kurilla voi myös luoda itsestään ja tekemisistään ylpeitä kuleja.
 
Komentojoukkue?

Mulle ei ole konkreettiseti hahmottunut, että mikä on komentojoukkueen kokoonpano/vahvuus/tehtävät sodanajan suomalaisessa perusyksikössä, esim. jääkärikomppaniassa.

Varmaankin päällikkö, varapäällikkö ja tulenjohto, olettaisin. Mutta jos hieman tarkemmin katsotaan, niin mitä osia sieltä löytyy?
 
Viimeksi muokattu:
Usein yhdistetty komento- ja huoltojoukkue. Tänne keskitetty kaikki muu komppanian jengi, joka ei ole jääkäri- ja krh-joukkueissa tai tulenjohtueessa. Kokoonpano vaihtelee joukkotyypin mukaan.

Esimerkkiorganisaatiokaavioita löytyy netistä googlettelemalla muutama kpl.
 
Aarne1 kirjoitti:
Lyhyt lista ja asteikko, jonka takana on tietysti iso kasa asioita, Jim Collins, 5 tasoa johtajuutta: https://www.thindifference.com/wp-content/uploads/2014/03/Jim-Collins-leadership.png

Johtaminen alkaa itsestä: Tunne itsesi, ymmärrä itseäsi, sitten voit tehdä saman muille. Eli ensin johdat itseäsi, sitten vasta muita.
Klikkaa laajentaaksesi...

Collinsia mukaillen:
Ensimmäinen taso: miehistö: Suorittajan osaaminen ja pystyminen tehtäviinsä.
Toinen taso: ryhmänjohtaja: Tuottava ryhmän jäsen, tehtävät tulevat tehdyiksi ja osaaminen lisääntyy.
Kolmas taso: Yksikön päällikkö ja joukkueenjohtaja: Pätevä organisoija, tehtävä, aika ja resurssit tasapainossa.
Neljäs taso: Esiupseerit ja esikunnat: Tehokas sitouttaja ja selkeyttäjä. "Hyvät käskyt ja tietoon perustuvat ratkaisut"
Viides taso: Ylin johto: Nöyryys ja ammatillinen tahto rakentaa kestäviä tuloksia sekavista yhdistelmistä.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top