IRA pystyi ylläpitämään kampanjaansa 30 vuotta, kunnes neuvotteluratkaisu löytyi. Tosin he saivat apua ulkopuolelta mm. muutamaan eri kertaankin isoja aselasteja Libyasta mm. Semtexiä, AK-47, RPG-7, pistooleja, jne. Pystyivät jopa ottamaan Lord Mountbattenin hengiltä, mikä oli briteille jo aika iso arvovaltatappio. Toisaalta voidaan sanoa, että brittimiehitys jatkuu edelleen eli saavutettiinko sittenkään mitään tuon 30 vuoden aikana.
>> Vahan vanha ketju mutta sen verran hyvia pointteja etta oli pakko postata pieni kommentti...
Ulkopuolelta tosiaan tuli Pohjois-Irlantiin apua, esim. Tsekkoslovakia ja Libya rajahde-/aselahetyksilla, Ruotsi Olmi Palmen johdolla rahallisesti (Sinn Fein), lisaksi Noraid-verkosto Yhdysvalloissa (jossa yli-edustettuina Bostonin ja Chicagon poliisi- ja palolaitosten irlantilaisjaokset/ -kohortit.) tuki rahallisesti seka IRA:ta etta mahdollisesti provoja (P-IRA).
Myos kiinnostavaa etta 'The "RA":n' harjoittelu/ yhteistoiminta FARC:n kanssa jatkui pitkaan CIA:n nokan alla. (2008 alkaen CIA on kylla auttanut FARC:n targetoimisessa JDAM:lla...)
Erillisena pointtina, brittimiehittaja on Good Friday -sopimuksen mukaisesti 1998 alkaen kylla purkanut valvontatornit Belfastista ja rajoilta, joten 'miehityksen' ulkoinen ilmentyma on poistunut Pohjois-Irlannista.
Mielenkiintoista on miettia historiallisia tapahtumaketjuja joissa 'armed insurgency'/ terrorismi on aidosti toiminut valineena selkean ja ennaltamaaritellyn poliittisen tavoitteen (muukalaiset/ miehittajat ulos) saavuttamiseksi (islamismin loyhaksi luonnehdittava tavoite
"Death to all infidels" ei kuulu tahan joukkoon..) - itse asiassa tapaukset nayttavat kaikki liittyvan Britanniaan:
- 1947 Intia - terrorismi lahinna paikallisten valista ja brittien paikallisiin kohdistamaa --> BRITIT ULOS
- 1948 Palestiina - terrorismi lahinna arabien juutalaisiin ja juutalaisten britteihin kohdistamaa Irgunin ja Stern Gang:n yms. porukoiden suorittamana (yhtena uhrina ruotsin Count von Bernadotte Kansainliiton virkamiehena) --> BRITIT ULOS
(MUTTA: ajallisesti vaikea olla yhdistamatta naita globaaliin Imperiumin 're-trenchmentiin' joka alkoi Intian niemimaalla ja jatkui Palestiinan kautta Adeniin, Malaijaan jne. - oliko terrorismi aidosti tuloksekasta?)
- Pohjois-Irlanti 1998 - Good Friday -agreement --> BRITTI-ARMEIJA ULOS
(MUTTA: tyovaenpuoleen murskaavan 1997 vaalivoiton jalkeen "Tory/ Thatcherilaisen" miehitykseen paattyminen oli vain lyhyen ajan kysymys... Blair teki kylla aika rohkeita/ kyseenalaisia myonnytyksia varsinkin Sinn Feinin osalta (Gerry Adams Parlamenttiin!) ja terrorismiin syyllistyneiden tuomoiden kohtuullistamisessa jne, eivatka pommit edes loppuneet pariin vuoteen.)
Muuten on vaikea keksia miten terrori valtiollista miehittajaentiteettia vastaan olisi johtanut julkistettuun, paikallisen vastarintaliikkeen tavoittelemaan lopputulokseen.
(jos joku heittaa tahan Ranska 1940-1945, niin meikalaiselta loppuvat valitettavasti lainausmerkit... '"vastarinta'''"liike"... ja joku maquis viela sekaa!)
Tosin saattaisi lisata Yhdysvaltain vapaussodan 1775-83 talle listalle - ja kukapa olikaan vastapuolena!?
Ja Bokseri-kapina Kiinassa 1899-1901, Buuri-sota 1897-1899 - molemmissa Britannia voitti 'sodan', mutta samalla voitonhetki edusti miehittajien vaikutusvallan kulminaatiopistetta, josta oli vain yksi suunta, alaspain. Esim. jo 20-luvun lopussa Zuid Afrikaanse Republiekin tarkeimmat poliitikot eivat edes puhuneet englantia keskenaan...
Ehka kaikkein karuimmin taistelussa miehittajaa vastaan kavi kuitenkin Australian aboriginaaleille ja Pohjois-Amerikan intiaaneille. Alueen nykyisten valtioiden jengi ei geneettisessa mielessa ole lainkaan edustava alkuperaisesta porukasta, toisin kuin esim. Etela-Amerikassa ja Siperiassa / Venajan kauko-idassa, jossa jai jotain siementa sentaan itamaan etta oltiinhan taalla mekin.
Sorry vahan off topic - mutta jos mietitaan vastarintaa Suomen kansana miehittajaa vastaan, niin pitkassa juoksussa historiasta loytyy suhteellisen vahan kannustavia esimerkkeja.