Jos Suomi miehitetään, miten toimit?

[s91]

Siviilien olot ovat miehittäjän vastuulla (he kun syrjäyttivät muut vastuussa olleet), mutta muuten vastarintataistelijoiden on kohdistettava toimensa vain niihin kohteisiin mitkä ovat relevantteja heidän päämäärien kannalta, ei muuta. Tarkoittaa sitä, että sotatoimia saa tehdä melkeimpä ilman rajoituksia (normaalit rajoitukset pätevät), kätyreihin kohdistuvat toimet pitää olla perusteltavissa. Mitä tulee siviileihin, niin kärsimyksiä ei voi täysin välttää, mutta mitään omavaltaisuutta ei saa harrastaa, eli ryöstely ja muu sellainen ei kuulu asiaan.

Jos Suomi miehitettäisiin ja sitten Helsingissä nousisi joku kapinallisporukka ylös ja ottaisi vallan kuten irakilaiset tekisivät Fallujassa, niin kenen vastuulla sinusta olisivat ne siviiliuhrit, jotka seuraisivat siitä kaupunkisodankäynnistä, johon miehittäjä ryhtyisi Helsingin takaisinvaltaamiseksi? Tietenkin periaatetasolla sotajoukkojen pitää välttää siviiliuhrien aiheuttamista, mutta siitä huolimatta niitä syntyy, etenkin silloin, kun soditaan asutuskeskuksissa.

Entä jos tuon skenaarion sijaan homma meneekin niin päin, että vastarintaporukka on se hyökkääjäosapuoli tarkoituksenaan ajaa miehittäjä ulos Helsingistä? Onko tuossakin taistelussa kuolevat siviiluhrit edelleen miehittäjän vastuulla?

Ja miten määritellään tuo "relevantti päämäärien kannalta"? Jos esim. vastarintataistelijat murhaavat jokaisen suomalaisen, joka suostuu mihinkään yhteistyöhön (sanotaan vaikka myyvät kaupasta tuotteita) miehittäjien kanssa, niin tämän terrorismin voidaan varmaan jollain logiikalla sanoa olevan "relevanttia heidän päämääriensä kannalta", mutta eikö missään ole mitään rajaa väkivallan käytölle, kunhan tuo annettu ehto toteutuu? Normaalissa sodankäynnissähän ehdot ovat selkeämpiä, eli sotatoimia ei saa esim. kohdistaa siviiliväestöön.

 

[s91]

Sanokaapa lakia paremmin tuntevat, että ottaako Suomen perustuslaki kantaa ehdoitta antautumiseen? Onko se edes mahdollista perustuslain puitteissa? Siinähän käytännössä kumotaan laillinen oikeusjärjestys

Periaatteessahan eduskunta voi 5/6 enemmistöllä kirjoittaa perustuslain kokonaan uusiksi. Ja tämä tapahtuisi siis voimassa olevan perustuslain puitteissa.Valtiosopimusten hyväksymiseen tarvitaan kai vain yksinkertainen enemmistö. Jos tällainen rauhansopimus rikkoisi vahvasti perustuslakia vastaan (kuten ehdoton antautuminen tekisi), sitä ei varmaan tuolla yksinkertaisella enemmistöllä vielä voisi tehdä. Ehdolliset antautumiset (1940 ja 1944), jotka esim. muuttivat Suomen rajoja, menivät läpi eduskunnassa murskaenemmistöllä.

 

[ajs178]

Periaatteessahan eduskunta voi 5/6 enemmistöllä kirjoittaa perustuslain kokonaan uusiksi. Ja tämä tapahtuisi siis voimassa olevan perustuslain puitteissa.Valtiosopimusten hyväksymiseen tarvitaan kai vain yksinkertainen enemmistö. Jos tällainen rauhansopimus rikkoisi vahvasti perustuslakia vastaan (kuten ehdoton antautuminen tekisi), sitä ei varmaan tuolla yksinkertaisella enemmistöllä vielä voisi tehdä. Ehdolliset antautumiset (1940 ja 1944), jotka esim. muuttivat Suomen rajoja, menivät läpi eduskunnassa murskaenemmistöllä.

Mielestäni Suomi ei antautunut 1940 eikä 1944. Antautuja miehitetään ja riisutaan aseista. Kumpaakaan ei tapahtunut, vaan kyseessä oli aselevon solmiminen ja myöhemmin rauhansopimuksen teko.

 

[s91]

Kyllä Suomalainen ihminen on nähnyt niin monet esimerkit ja jo äidinmaidossa ja geeneissä saanut varmuuden siitä, mikä on kansan kohtalo, jos ryssä pääsee täällä isännäksi, ei mitään epäselvyyttä asiassa, ei minkäänlaista, ei ainakaan kellään normaalijärjellä varustetulla suomalaisella.

No, mikä se kansan kohtalo oli, kun Venäjä viimeksi miehitti itsenäisen Euroopan valtion, eli Tshekkoslovakian 1968? Olisiko tshekkien ja slovakkien kohtalo ollut parempi, jos olisivat sen miehityksen jälkeen aloittaneet aseellisen vastarinnan?

Joten aika heikoilla suomen kansan täytyy olla, että alistuisi. Tietenkin, josa maassa ei sodan jäljiltä ole enää , kuin vanhuksia, lapsia. naisia ja sotainvalideja.

Suomalaiset elivät n. 100 vuotta Venäjän alaisuudessa. Silloin 1809 siihen alistuttiin aika äkkiä.

 

[elso]

Nyt tässä ketjussa haisee vaihteeksi kaikki Rambon osat yhdestä neloseen.

Lyön vetoa, että suurin osa sissisodalla uhoajista on saanut taistelutoimista varmasti tarpeekseen ns. konventionaalisen vaiheen aikana. Voitte peilata edellistä lauseketta vaikkapa isovanhempienne kokemuksiin; oliko paljon intoa "sotaharrasteelle" sotien jälkeen?

Kuten olen useaan otteeseen todennut; enemmän japanilaista asennetta sinne konventionaaliseen vaiheeseen, vähemmän sissiuhoilua ja muuta täysin yhteiskunnan kannalta toissijaista/turhaa touhua rauhan ajalle.

Väkivaltatoimien turha pitkittäminen, kun paskat kerran on jo housuissa (miehitys tapahtunut), on mielestäni todella turhaa. Kuolkaa mieluummin pois sodassa, tai harrastakaa sisseilyä jossain siihen sopivassa kerhossa, mutta jättäkää kansan syvät rivit rauhaan harrastukseltanne.

 

[s91]

Mielestäni Suomi ei antautunut 1940 eikä 1944. Antautuja miehitetään ja riisutaan aseista. Kumpaakaan ei tapahtunut, vaan kyseessä oli aselevon solmiminen ja myöhemmin rauhansopimuksen teko.

Tuossa kuvaamassasi on kyse ehdottomasta antautumisesta. Minusta Saksa antautui 1918, vaikkei sitäkään miehitetty, eikä sen armejaa riisuttu aseista. Joka tapauksessa tässä mennään semantiikan puolelle, jolla ei ole juuri tekemistä itse aiheen kanssa.

 

[Honcho]

Ja miten määritellään tuo "relevantti päämäärien kannalta"? Jos esim. vastarintataistelijat murhaavat jokaisen suomalaisen, joka suostuu mihinkään yhteistyöhön (sanotaan vaikka myyvät kaupasta tuotteita) miehittäjien kanssa, niin tämän terrorismin voidaan varmaan jollain logiikalla sanoa olevan "relevanttia heidän päämääriensä kannalta", mutta eikö missään ole mitään rajaa väkivallan käytölle, kunhan tuo annettu ehto toteutuu? Normaalissa sodankäynnissähän ehdot ovat selkeämpiä, eli sotatoimia ei saa esim. kohdistaa siviiliväestöön.

Hyvä esimerkki pahasta ylilyönnistä on saksalaisten kanssa suhteessa olleiden naisten ja "saksalaispentujen" kohtelu Norjassa sodan päätyttyä. Ymmärrän kyllä sen mitä virkaintoiselle vihollisen kätyrille Quislingille tehtiin, mutta onko seksin harrastaminen vihollissotilaan (joista moni pakotettu rintamalle) kanssa oikeasti mikään muu rikos kuin se että se vituttaa miehitetyn maan miehiä jotka kokevat oman miehuuteensa kokeneen kolauksen ja samalla naapurin Lise sekstailee miehittäjää edustavan solttupojan kanssa joka taas osaltaan hakee naisesta lohtua siihen että on vieraassa maassa vihattuna. Kyllä minä ymmärrän että sitä katsotaan ns. nenänvartta pitkin, mutta petturuutta se ei mielestäni yleisesti ole, maailman vanhin asia. Kyllähän suhteita on syntynyt myös sotavankien kanssa, vaikka hekin ovat 'vihollisia'. Ja ei liene syytä lähteä siihen että onko näiden naisten synnyttämien lasten syrjintä vielä enemmän väärin.

Joskus yhteistyö miehittäjän kanssa voi olla käytännössä isänmaallinen teko, jos katsoo voivansa vaikuttaa maansa asioita parantavasti "suodattaen" miehittäjän käskyjä juuri sen verran ettei sen epäilykset liikaa herää. Rooli ei tällöin ole hohdokas koska maanmiesten silmissä voi kuitenkin olla petturi. Mutta joskus oman maan "petturin" komento voi kuitenkin olla parempi kuin vihollisen sotilaista koostuva hallinto. Mielestäni rajanveto petturin ja patriootin välillä voi joissain tilanteissa olla kiusallisen hankalaa.

Kyllä Härmlandian kansantasavallan pääsihteeri Johan Bäckman varmaan voi sitten sodan jälkeen hieman parantaa meidän asemaa kun meidät eksyneet lampaat on taas liitetty äiti-Venäjään. Kai Johan sentään on syntymämaastaan sitä mieltä, että meissä on jotain hyvääkin kaiken rasismin, fasismin, basismin ja russofobian lisäksi? Sisäministeri Juha Molari on varmaan häntä tiukempi mies kurinpidollisissa asioissa, siinä ei "suomalaiset upseerit" saa liikaa armoa.

 

[Bodyguard]

Tuossa kuvaamassasi on kyse ehdottomasta antautumisesta. Minusta Saksa antautui 1918, vaikkei sitäkään miehitetty, eikä sen armejaa riisuttu aseista. Joka tapauksessa tässä mennään semantiikan puolelle, jolla ei ole juuri tekemistä itse aiheen kanssa.

Pieni tarkennus. Saksaa ei tuolloin miehitetty, eikä koko armeijaa riisuttu aseista. Osittainen aseistariisunta toki tapahtui, eli armeijan miesvahvuudeksi määrättiin ( enintään ) 100 000 miestä ( ns. Reichsheer ), ilma-ase kiellettiin kokonaan ja laivastolle asetettiin tonnistorajoitus. Eli osittainen aseistariisuminen kyllä tuolloin tapahtui.

 

[s91]

Pieni tarkennus. Saksaa ei tuolloin miehitetty, eikä koko armeijaa riisuttu aseista. Osittainen aseistariisunta toki tapahtui, eli armeijan miesvahvuudeksi määrättiin ( enintään ) 100 000 miestä ( ns. Reichsheer ), ilma-ase kiellettiin kokonaan ja laivastolle asetettiin tonnistorajoitus. Eli osittainen aseistariisuminen kyllä tuolloin tapahtui.

No, tuolla logiikalla Suomikin aseistariisuttiin 1944, kun yksi aselepoehdoista oli armeijan saattaminen rauhanajan vahvuuteen (mikä tietenkin oli hieman kiusallinen asia sen kannalta, että yksi ehdoista oli sitten saksalaisten ajaminen pois Lapista).

 

[Rajajääkäri]

Nyt tässä ketjussa haisee vaihteeksi kaikki Rambon osat yhdestä neloseen.

Lyön vetoa, että suurin osa sissisodalla uhoajista on saanut taistelutoimista varmasti tarpeekseen ns. konventionaalisen vaiheen aikana. Voitte peilata edellistä lauseketta vaikkapa isovanhempienne kokemuksiin; oliko paljon intoa "sotaharrasteelle" sotien jälkeen?

Kuten olen useaan otteeseen todennut; enemmän japanilaista asennetta sinne konventionaaliseen vaiheeseen, vähemmän sissiuhoilua ja muuta täysin yhteiskunnan kannalta toissijaista/turhaa touhua rauhan ajalle.

Väkivaltatoimien turha pitkittäminen, kun paskat kerran on jo housuissa (miehitys tapahtunut), on mielestäni todella turhaa. Kuolkaa mieluummin pois sodassa, tai harrastakaa sisseilyä jossain siihen sopivassa kerhossa, mutta jättäkää kansan syvät rivit rauhaan harrastukseltanne.

Kyllä tällä foorumilla on meidän kaikkien velvollisuus tuoda esiin se, ettei tuumaakaan anneta periksi, missään tilanteessa, jo senkin vuoksi, että varmaan tuleva vihollinenkin tutkii näiltä sivuilta suomalaisten mielialoja. olkoon tämä sitten hengennostatusta, jos ei muuta.

 

[Bodyguard]

No, tuolla logiikalla Suomikin aseistariisuttiin 1944, kun yksi aselepoehdoista oli armeijan saattaminen rauhanajan vahvuuteen (mikä tietenkin oli hieman kiusallinen asia sen kannalta, että yksi ehdoista oli sitten saksalaisten ajaminen pois Lapista).

No, kyllä se mun mielestä oli myös Suomen kohdalla osittainen aseistariisuminen. Määrätyt asetyypit ( mm. sukellusveneet ) kiellettiin kokonaan yms.

 

[Cold Will]

Kyllä tällä foorumilla on meidän kaikkien velvollisuus tuoda esiin se, ettei tuumaakaan anneta periksi, missään tilanteessa, jo senkin vuoksi, että varmaan tuleva vihollinenkin tutkii näiltä sivuilta suomalaisten mielialoja. olkoon tämä sitten hengennostatusta, jos ei muuta.

Ei tarvii erikseen nostattaa henkeä kun edessä on Venäläiset ja takana meri.

 

[pstsika]

@s91 Viittaan toisiin kansalaisiin ja sotilaisiin tuolla "muilla". Mielestäni sotilasesimiehellä ei ole moraalista oikeutta käskeä komennossaan olevia antautumaan. Historia tuntee runsaasti esimerkkejä siitä, että tuollaista yrittäneeltä on ensin otettu komento ja sitten henki. Yhä edelleen on olemassa länsimaisia asevoimia, joissa johtajaa on erikseen kielletty toimimasta noin, sillä vaikka antautumista itsessään ei olekaan kielletty, niin esimies ei saa käskeä antautumaan.

Hallitus, joka antautuu ehdoittaa menettää toimintavapautensa ja siten sen käskyllä ei ole mitään merkitystä. Toisekseen minulla on henkilökohtainen motiivikin, sillä en halua joutua minkään Katyn II juttuun lavasteeksi. Ja yhteisö ei voi "kollektiivisesti" tehdä sellaista päätöstä, ettäse pakottaisi alistumaan road trippiin karjavaunukyydillä jonokin sorakuopan reunalle.

Siviilikysymykseen: On sillä merkitystä, mutta vain rajallisesti. Ja milläkö mahdaatilla? Sillä, että yhteiskunta on vankilan uhalla pakottanut minut vannomaan uskollisuutta järjestelmälle ja sitä edustavalle lipulle. "Kaikkialla ja kaikissa tilanteissa, rauhan ja sodan aikana", "joukkoa, johon kuulun sekä paikkaani siinä, en jätä missään tilanteessa" ja "niin kauan kuin minussa voimia on, suoritan saamani tehtävän loppuun".

Olisivat miettineet tuon etukäteen ennenkuin vannottavat tuollaisia valoja, sillä jotkut saattavat ottaa sen tosissaan.

 

[Erkki]

Voitte peilata edellistä lauseketta vaikkapa isovanhempienne kokemuksiin; oliko paljon intoa "sotaharrasteelle" sotien jälkeen?

Oli asekätkentäjuttu. Ja muu "sotaharraste" ei ollut tarpeen, koska mitään miehitystä ei tapahtunut. Kauemmas historiaan mentäessä Isovihan tapahtumat osoittavat, että vaikka takana oli pitkä ja uuvuttava sota, riitti miehityksen tapahtuessa sisua myös sissisodan aloittamiseen.

 

[Rajajääkäri]

No, mikä se kansan kohtalo oli, kun Venäjä viimeksi miehitti itsenäisen Euroopan valtion, eli Tshekkoslovakian 1968? Olisiko tshekkien ja slovakkien kohtalo ollut parempi, jos olisivat sen miehityksen jälkeen aloittaneet aseellisen vastarinnan?

Tsekkoslovakia oli jo neukkujen narussa kiinni ennen sitä ja 1968 tukahdutettiin vain kansannousu. Eli kyllä Stalin oli suurimmat puhdistukset tehnyt sielläkin jo 40-luvulla.
Eli ei vertailukelpoinen asia.



Suomalaiset elivät n. 100 vuotta Venäjän alaisuudessa. Silloin 1809 siihen alistuttiin aika äkkiä.

Se oli n. 200 vuotta sitten, eli ei mitenkään verrannollinen tähän aikaan, kun suomi on huomattavasti vahvempi, asukasluvultaan puolet suurempi, aseistukseltaan varmaan samaa tasoa/laatua , kuin muutkin ja tottunut elämään itsenäisenä melkein 100 vuotta.

 

[Rajajääkäri]

Siis allaolevakin minun kirjoittama.


Tsekkoslovakia oli jo neukkujen narussa kiinni ennen sitä ja 1968 tukahdutettiin vain kansannousu. Eli kyllä Stalin oli suurimmat puhdistukset tehnyt sielläkin jo 40-luvulla.
Eli ei vertailukelpoinen asia.

 

[s91]

@s91 Viittaan toisiin kansalaisiin ja sotilaisiin tuolla "muilla". Mielestäni sotilasesimiehellä ei ole moraalista oikeutta käskeä komennossaan olevia antautumaan. Historia tuntee runsaasti esimerkkejä siitä, että tuollaista yrittäneeltä on ensin otettu komento ja sitten henki. Yhä edelleen on olemassa länsimaisia asevoimia, joissa johtajaa on erikseen kielletty toimimasta noin, sillä vaikka antautumista itsessään ei olekaan kielletty, niin esimies ei saa käskeä antautumaan.

Eli tarkoitatko, että jos joukko on piiritetty, siltä on ammukset jo melkein loppu, jne., niin sen komentaja ei saa käskeä joukkojaan antautumaan?

Hallitus, joka antautuu ehdoittaa menettää toimintavapautensa ja siten sen käskyllä ei ole mitään merkitystä. Toisekseen minulla on henkilökohtainen motiivikin, sillä en halua joutua minkään Katyn II juttuun lavasteeksi. Ja yhteisö ei voi "kollektiivisesti" tehdä sellaista päätöstä, ettäse pakottaisi alistumaan road trippiin karjavaunukyydillä jonokin sorakuopan reunalle.

Mutta yhteisö voi kollektiivisesti tehdä sellaisen päätöksen, että se pakottaa osallistumaan aseelliseen puolustukseen, jossa myös voi mennä henki.

Mitä suoranaisiin kuolemanrangaistuksiin tulee, niin yhteisöt ympäri maailmaa ovat niitä jäseniinsä kohdistaneet, myös Suomi 1944. Onko väitteesi nyt siis, että nämä kuolemanrangaistukset olivat laittomia?

Siviilikysymykseen: On sillä merkitystä, mutta vain rajallisesti.

Miksi? Mikä sinusta maanpuolustuksen tarkoitus on? Minusta sen tärkein tehtävä on suojella kansaa siihen kohdistuvalta väkivallalta. Tuollaisessa epätoivoisessa sissisodassa tämän tehtävän täyttäminen on hyvin kaukana toteutumisesta. Oikeastaan vain ja ainoastaan siinä tapauksessa, että miehittäjän tarkoitus on harjoittaa jotain massiivista kansanmurhaa, on tuollaisella vastarinnalla siihen liittyvine siviiliuhreineen mahdollisuus vähentää kansaan kohdistuvaa väkivaltaa. Tällaisen miehittäjän alaisuuteen joutuminen on minusta varsin epätodennäköistä.

Ja milläkö mahdaatilla? Sillä, että yhteiskunta on vankilan uhalla pakottanut minut vannomaan uskollisuutta järjestelmälle ja sitä edustavalle lipulle. "Kaikkialla ja kaikissa tilanteissa, rauhan ja sodan aikana", "joukkoa, johon kuulun sekä paikkaani siinä, en jätä missään tilanteessa" ja "niin kauan kuin minussa voimia on, suoritan saamani tehtävän loppuun".

Mitä, jos se esimiehiltäsi saamasi tehtävä on laskea aseesi? Mitä jos se järjestelmä, eli laillinen esivalta käskee sinut antautumaan?

Olisivat miettineet tuon etukäteen ennenkuin vannottavat tuollaisia valoja, sillä jotkut saattavat ottaa sen tosissaan.

Valassa ei oteta mitenkään kantaa siihen, miten siinä tapauksessa pitää toimia, kun laillinen esivalta on tullut siihen tulokseen, että kansan parhaaksi on antautua, jotta siihen kohdistuva väkivalta saadaan loppumaan.

 

[s91]

Tsekkoslovakia oli jo neukkujen narussa kiinni ennen sitä ja 1968 tukahdutettiin vain kansannousu. Eli kyllä Stalin oli suurimmat puhdistukset tehnyt sielläkin jo 40-luvulla.
Eli ei vertailukelpoinen asia.

Tshekkoslovakia pyrki 1968 irti NL:n narusta. Siinä oli kyllä ihan valtiojohtokin mukana, eikä vain mikään satunnainen kansannousu. Sitten maa miehitettiin ja valtaan nostettiin neukuille sopivammat tyypit.

Mikä tässä nyt on sellaista, ettei sitä voisi verrata Suomeen? Jos Venäjä valtaisi Suomen, niin todennäköisesti se nostaisi valtaan itselleen sopivat tyypit ja antaisi Suomen muodollisesti jatkaa itsenäisenä maana.

 

[pstsika]

Eli tarkoitatko, että jos joukko on piiritetty, siltä on ammukset jo melkein loppu, jne., niin sen komentaja ei saa käskeä joukkojaan antautumaan?

Mahdollisen antautumispäätöksen tekee yksilö ja johtajalla ei ole oikeutta käskeä taistelukykyisiä ja -tahtoisia joukkoja antautumaan.

Mitä suoranaisiin kuolemanrangaistuksiin tulee, niin yhteisöt ympäri maailmaa ovat niitä jäseniinsä kohdistaneet, myös Suomi 1944. Onko väitteesi nyt siis, että nämä kuolemanrangaistukset olivat laittomia?

Tuo ei liity miehittäjän terroriin, mutta mainitsemasi teloitukset eivät olleet laittomia.

Miksi? Mikä sinusta maanpuolustuksen tarkoitus on? Minusta sen tärkein tehtävä on suojella kansaa siihen kohdistuvalta väkivallalta.

Valtakunnan alueellisen koskemattomuuden suojaaminen ja kansan elinmahdollisuuksien, perusoikeuksien ja valtiojohdon toimintavapauden turvaaminen ja laillisen yhteiskuntajärjestyksen puolustaminen.

Tuollaisessa epätoivoisessa sissisodassa tämän tehtävän täyttäminen on hyvin kaukana toteutumisesta. Oikeastaan vain ja ainoastaan siinä tapauksessa, että miehittäjän tarkoitus on harjoittaa jotain massiivista kansanmurhaa, on tuollaisella vastarinnalla siihen liittyvine siviiliuhreineen mahdollisuus vähentää kansaan kohdistuvaa väkivaltaa. Tällaisen miehittäjän alaisuuteen joutuminen on minusta varsin epätodennäköistä.

Ei ole.

"Ensimmäisessä vaiheessa ilmavoimat, sotilastiedustelu GRU:n erikoisjoukot ja tiedustelupalvelujen (FSB ja SVR) taistelujoukot suorittavat iskuja vihollisen tärkeimpien kohteiden valloittamiseksi tai tuhoamiseksi ja vihollisen sotilaallisen ja poliittisen johdon eliminoimiseksi. Tämän jälkeen maavoimien alayksiköitä ja sisäministeriön joukkoja - mieluummin taistelukokemusta omaavia joukkoja - tuodaan sotatoimialueelle. Niiden tehtävänä on ottaa tärkeimmät kohteet haltuunsa ja suorittaa "puhdistustoimia" alueella. Sen jälkeen ne, yhdessä paikallisen väestön venäjänmielisistä muodostetun miliisin avulla, ottavat haltuunsa koko vallatun alueen ja varmistavat kansallismielisten henkilöiden eliminoimisen ja joidenkin väestön osien karkottamisen joiltakin alueilta. On korostettava ettei paikallisia viranomaisia tarvita erikoisoperaatiossa muuten kuin siinä tapauksessa että ne ovat hyödyllisiä sotilaallisen alueellisen kontrollin tukena."

- Venäläisen strategisen iskun doktriinin kuvaus, Anton Surikov 1996

Tuo on aikanaan Tvälupsin postaama pätkä erääseen täällä olevaan ketjuun.

Mitä, jos se esimiehiltäsi saamasi tehtävä on laskea aseesi? Mitä jos se järjestelmä, eli laillinen esivalta käskee sinut antautumaan?

Mitä jos en tottele esimiehen käskyä antautua ehdoitta? Mitä jos tädillä on munat?

Valassa ei oteta mitenkään kantaa siihen, miten siinä tapauksessa pitää toimia, kun laillinen esivalta on tullut siihen tulokseen, että kansan parhaaksi on antautua, jotta siihen kohdistuva väkivalta saadaan loppumaan.

Eli asian joutuu ratkaisemaan omatuntonsa kanssa.

 

[Rajajääkäri]

Tshekkoslovakia pyrki 1968 irti NL:n narusta. Siinä oli kyllä ihan valtiojohtokin mukana, eikä vain mikään satunnainen kansannousu. Sitten maa miehitettiin ja valtaan nostettiin neukuille sopivammat tyypit.

Mikä tässä nyt on sellaista, ettei sitä voisi verrata Suomeen? Jos Venäjä valtaisi Suomen, niin todennäköisesti se nostaisi valtaan itselleen sopivat tyypit ja antaisi Suomen muodollisesti jatkaa itsenäisenä maana.

Että sitten osaat tehdä houkuttelevan vaihtoehdon tuosta.....Että venakko vain vaihtaisi itselleen mieluisammat miehet Suomen johtoon ja ihmiset eläisivät onnellisempana , kuin koskaan...
Miten kävi Balttian maille, Puolalle sun muille, kun ne ryssä 40-luvun taitteessa otti? vaikka puhdistukset mainitakseni..?