Millä pääsee yli siitä pelosta että taistelujen alkaessa tuntee olevansa vain osana uhridivisioonaa? Mielestäni minä en päätä hengenlähdöstäni. Eikä vältämättä ryssäkään. Mutta suomalainen kenraali, jos hän päättää uhrata 1000 taistelijaa jotta voi ostaa 10 000:lle lisäaikaa... Ei ole mitään takeita siitä etteikö joitain meistä uhrattaisi erilaisissa olosuhteissa, ja olosuhteitahan ei voi ennustaa. Yksikään upseeri ei tunnustaisi julkisesti uhraavansa 1000 pelastaakseen 10 000. Parempaa propagandaa on "ketään ei uhrata, tärkeää on liikkuvuus, hit&run, jne". "Uudistettu taistelutapa". HA! Uskokoon ken haluaa. Se on myöhäistä katua sitten kun saa kuulla että tuore ryssädivisioona on vartin päässä ja omalla puolella on vain kulutettu joukkue.
AJATTELEEKO KUKAAN SITÄ ETTÄ SAATTAA JOUTUA UHRATUKSI!
MISSÄ SE KESKUSTELU ON!
OSAAKO JENGI AJATELLA MILLE SE TUNTUU KUN LUOTI TAI SIRPALE UPPOAA KEHOON MUTTA SIIHEN EI KUOLEKAAN, VAAN PÄÄSEE TUNTEMAAN TUSKAA TUNTIKAUPALLA?
Vai tunteeko? Vitustako minä tiedän kuinka kauan kipua tuntee ammutuksi tulemisen jälkeen. Pitääkö mennä shokkiin, eli kärsiä sopivasti verenhukkaa ennen kuin siihen turtuu vai mitä? Lakkaako se kipu silloinkaan, vai viekö shokki vain kyvyn huutaa mutta tuska jatkuu hiljaa? Millainen on ampumiskokemus? Tai siis ammutuksi tulemisen kokemus. Ei näistä asioista olla juteltu, pelkästään MAANPUOLUSTUS SITÄ MAANPUOLUSTUS TÄTÄ USKOTTAVA TALVISOTA VETERAANI PERIKSI EI ANNETA RAA RAA RAA!
Vittu.
Ottakaa se patruuna käteen, ja painakaa sitä täysillä olkapäätä vasten kunnes sattuu sietämättömästi. Luuletteko että se luoti siihen pysähtyy? Luuletteko että se osuu johonkin helppoon kohtaan kuten olkapäähän eikä esim. silmään, vatsaan, tai kiveksiin?
Alkaako se sota karmimaan saatana?
Olenko minä moraalin nakertaja?
HV.
Minä vain yritän ravistella porukkaa hereille. Sillä minun suurin pelkoni on se yhteinen shokki mihin untuvassa (sodattomuudessa) kasvaneet suomalaiset reserviläiset ja vapaaehtoistaistelijat menevät kun alkaa luotia ja kranaattia satamaan. Yksi ottaa sirpaleen silmään ja ulisee kuin sireeni eikä lopeta. Aliupseeri yrittää shokin seassa muistella mitä kuuluu tehdä. Kolmas kyyristelee nurkassa. Neljäs on tällä välin paennut. Viides ja kuudes ampuvat horisonttiin vaikkeivät näe ketään, siten todennäköisesti vain paljastaen tarkemman sijaintinsa.
...Sori. Viinaa päässä. Ilmaiset ennakko-PTSD:t kaikille. Ei pelosta voi toipua jos sitä ei koe elävästi ensin.