Poliittista kauppaa käytiin 46 vuotta
Rautio Paavo. HS
Päätöstä oli jo osattu pelätä. Mutta sittenkin se tuli yllätyksenä - ja kaiken lisäksi itsenäisyyspäivänä. Vuoden 1990 itsenäisyyspäivää juhlistettiin Suomen Moskovan-suurlähetystössä ja päävieras oli Neuvostoliiton varapääministeri Stepan Sitarjan .
Yllättäen Sitarjan pyysi suurlähettiläs Heikki Talvitien hieman sivummalle. Sitarjan kertoi, että clearing-kauppa päättyy kolmen viikon päästä, eikä pehmentäviä siirtymäkausia tule.
JA NIIN KÄVI
kuin luvattiin.
Vuoden vaihteessa päättyi 46 vuotta kestänyt poliittinen kauppa ja kaupallinen politiikka Suomen ja Neuvostoliiton väliltä. Samalla katkesi viimeinen clearing-järjestely, joka Neuvostoliitolla oli läntisen valtion kanssa - vastaava vaihtokauppa Itävallan kanssa pantiin poikki 1971 ja Ruotsin clearing-vaihto Neuvostoliittoon loppui jo 1966.
CLEARINGIN JUURET
ulottuvat aikaan ennen sotia.
1920- ja 1930-luvuilla Suomen vienti itään alkoi näivettyä. Taustalla olivat muun muassa naapurimaiden huonot keskinäiset suhteet.
Kaupallisia suhteita ehdotettiin korjattavaksi vaihtokauppajärjestelyllä, clearingilla. Ehdotus jäi sodan jalkoihin.
Asia nousi uudelleen esille, kun Suomi aloitti sotakorvausten maksun; idänkauppa nousi aivan uudelle tasolle.
Päätöstä oli jo osattu pelätä. Mutta sittenkin se tuli yllätyksenä - ja kaiken lisäksi itsenäisyyspäivänä. Vuoden 1990 itsenäisyyspäivää juhlistettiin Suomen Moskovan-suurlähetystössä ja päävieras oli Neuvostoliiton varapääministeri Stepan Sitarjan .
Yllättäen Sitarjan pyysi suurlähettiläs Heikki Talvitien hieman sivummalle. Sitarjan kertoi, että clearing-kauppa päättyy kolmen viikon päästä, eikä pehmentäviä siirtymäkausia tule.
JA NIIN KÄVI
kuin luvattiin.
Vuoden vaihteessa päättyi 46 vuotta kestänyt poliittinen kauppa ja kaupallinen politiikka Suomen ja Neuvostoliiton väliltä. Samalla katkesi viimeinen clearing-järjestely, joka Neuvostoliitolla oli läntisen valtion kanssa - vastaava vaihtokauppa Itävallan kanssa pantiin poikki 1971 ja Ruotsin clearing-vaihto Neuvostoliittoon loppui jo 1966.
CLEARINGIN JUURET
ulottuvat aikaan ennen sotia.
1920- ja 1930-luvuilla Suomen vienti itään alkoi näivettyä. Taustalla olivat muun muassa naapurimaiden huonot keskinäiset suhteet.
Kaupallisia suhteita ehdotettiin korjattavaksi vaihtokauppajärjestelyllä, clearingilla. Ehdotus jäi sodan jalkoihin.
Asia nousi uudelleen esille, kun Suomi aloitti sotakorvausten maksun; idänkauppa nousi aivan uudelle tasolle.
Vaihtokauppa alkoi vuonna 1945, mutta ensimmäinen viisivuotinen clearing-runkosopimus maiden välisestä kaupasta tehtiin vuosille 1951-1955.
Runkosopimuksia tehtiin tämän jälkeen kahdeksan, eli 40 vuodelle.
Kiitos clearingin, kauppa Neuvostoliiton kanssa oli vuonna 1982 jo 26 prosenttia Suomen kaikesta ulkomaankaupasta.
Ja vienti veti. Öljyä tuli ja paperia, vaatteita sekä metallituotteita meni. Vielä vuonna 1990 vientiä oli noin 13 miljardin markan arvosta.
CLEARINGIN TENHO ALKOI
murentua 1980-luvun lopulla.
Kun perestroikan aika alkoi hapertaa Neuvostoliiton keskusjohtoisuutta, kapitalistiset hyveet nostivat päätään. Neuvostoliittolaiset Suomen-kauppaa käyvät alkoivat nurista; "Kak, miksi vaihtaa puinen maatuska suomalaiseen kumisaappaaseen? Me haluamme vaihdettavaa valuuttaa. Clearing-kauppa, hudoi kauppa!" Samalla ulkomaankauppa alkoi muuttua Neuvostoliitossa epäpoliittisemmaksi ja selkeämmin itse asiaan - kauppaan - keskittyväksi.
Vihjeitä tulevista ongelmista oli tullut myös kaupan tasapainon horjumisen kautta. Suomalainen tuote kyllä kelpasi neuvostoliittolaisille , mutta suomalaista oli yhä vaikeampi suostutella istumaan Ladan rattiin.
1980-luvun puolivälissä tilanne kärjistyi sen vuoksi, että öljyn hinta laski; Neuvostoliiton tuonnin arvo putosi, mutta Suomen viennin arvo nousi koko ajan. Esimerkiksi 1986 tavaraa tuotiin Neuvostoliitosta neljänneksen vähemmän kuin suomalaistuotteita vietiin sinne.
Veli-venäläinen ei suhtautunut valituksiin rakentavasti: "Vot, suomalainen ostaa meiltä enemmän, tilit sitten harashoo." Resepti ei ollut harashoo: 1980-luvun puolivälissä tilanne oli se, että kun öljyn hinta putosi yhden dollarin barrelilta, clearingiin syntynyt kolo olisi vaatinut täyttyäkseen neuvostoliittolaisten autojen myynnin kaksinkertaistamista Suomessa. Ja se ei onnistunut, koska kaksi Ladaa menee kaksi kertaa huonommin kaupaksi kuin yksi Lada.
SUOMEN PÄÄSSÄ
tilannetta ei kuitenkaan haluttu tunnustaa. Poliitikoille clearing edusti valtakytköstä Moskovaan, yrittäjät vuolivat vähällä vaivalla rahaa.
Esimerkiksi vielä vuonna 1989 ministerit Ilkka Suominen ja Konstantin Katushevkirjoittivat kynänkään värähtämättä uuden viisivuotisen runkosopimuksen. Tämä sopimus olisi yltänyt aina vuoden 1996 alkuun.
Idänkauppa ulottui valtakysymyksenä aina ylimpiin valintoihin saakka. Muutama vuosi sitten kohuttiin siitä, että silloinen keskustajohtaja Paavo Väyrynen ja KGB-kenraali Viktor Vladimirov hautoivat 1980-luvun alussa suunnitelmaa, jonka mukaan idänkauppa ajetaan vaikeuksiin vuoden 1982 presidentinvaalien alla. Ongelmien ratkaisijaksi olisi sitten nostettu keskustapuolueen presidenttiehdokas, tohtori Ahti Karjalainen.
VUONNA 1990 LYÖTIIN
naulat clearingin arkkuun. Toukokuussa sovittiin, että kaupassa siirrytään osin vaihdettaviin valuuttoihin. Kesäkuussa tuli jo virallisia vihjeitä siitä, että vaihtokauppa loppuu.
Samaan aikaan yrittäjät tyynen rauhallisesti valmistivat sovittuja itätilauksia lähivuosille. Varastot täyttyivät toppatakeista ja kumisaappaista. Kaikki "tiesivät", että eihän tämä clearing nyt näin voi loppua, jatkuuhan se toki.
Njet, sanoi Sitarjan.
Siinä seisoi suomalainen yrittäjä, kädet levällään ja halli täynnä neuvostodesign-toppatakkeja.
1980-luvun puolivälissä tilanne kärjistyi sen vuoksi, että öljyn hinta laski; Neuvostoliiton tuonnin arvo putosi, mutta Suomen viennin arvo nousi koko ajan. Esimerkiksi 1986 tavaraa tuotiin Neuvostoliitosta neljänneksen vähemmän kuin suomalaistuotteita vietiin sinne.
Veli-venäläinen ei suhtautunut valituksiin rakentavasti: "Vot, suomalainen ostaa meiltä enemmän, tilit sitten harashoo." Resepti ei ollut harashoo: 1980-luvun puolivälissä tilanne oli se, että kun öljyn hinta putosi yhden dollarin barrelilta, clearingiin syntynyt kolo olisi vaatinut täyttyäkseen neuvostoliittolaisten autojen myynnin kaksinkertaistamista Suomessa. Ja se ei onnistunut, koska kaksi Ladaa menee kaksi kertaa huonommin kaupaksi kuin yksi Lada.
Ja sitten Paavo Väyrynen!!!!!!!
SUOMEN PÄÄSSÄ
tilannetta ei kuitenkaan haluttu tunnustaa. Poliitikoille clearing edusti valtakytköstä Moskovaan, yrittäjät vuolivat vähällä vaivalla rahaa.
Esimerkiksi vielä vuonna 1989 ministerit Ilkka Suominen ja Konstantin Katushevkirjoittivat kynänkään värähtämättä uuden viisivuotisen runkosopimuksen. Tämä sopimus olisi yltänyt aina vuoden 1996 alkuun.
Idänkauppa ulottui valtakysymyksenä aina ylimpiin valintoihin saakka. Muutama vuosi sitten kohuttiin siitä, että silloinen keskustajohtaja Paavo Väyrynen ja KGB-kenraali Viktor Vladimirov hautoivat 1980-luvun alussa suunnitelmaa, jonka mukaan idänkauppa ajetaan vaikeuksiin vuoden 1982 presidentinvaalien alla. Ongelmien ratkaisijaksi olisi sitten nostettu keskustapuolueen presidenttiehdokas, tohtori Ahti Karjalainen.
VUONNA 1990 LYÖTIIN
naulat clearingin arkkuun. Toukokuussa sovittiin, että kaupassa siirrytään osin vaihdettaviin valuuttoihin. Kesäkuussa tuli jo virallisia vihjeitä siitä, että vaihtokauppa loppuu.
Samaan aikaan yrittäjät tyynen rauhallisesti valmistivat sovittuja itätilauksia lähivuosille. Varastot täyttyivät toppatakeista ja kumisaappaista. Kaikki "tiesivät", että eihän tämä clearing nyt näin voi loppua, jatkuuhan se toki.
Njet, sanoi Sitarjan.
Siinä seisoi suomalainen yrittäjä, kädet levällään ja halli täynnä neuvostodesign-toppatakkeja.
