Tiitisen lista saadaan julkisuuteen
26.4.2015 22:06
Alpo Rusi
http://alporusi2014.puheenvuoro.uusisuomi.fi/194120-tiitisen-lista-saadaan-julkisuuteen
...
Käytössäni on vuodelta 1987 lista pelkästään sotilastiedustelun suomalaisista kontakteista. Samoin käytössäni on lista noin 20 suomalaisesta, joista tehtiin selvityspyyntö syksyllä 1999 Stasin arkistoja hoitavalle viranomaiselle BSTU:lle. Olen tällä listalla Stasin kortin osin virheellisten merkintöjen mukaisesti ilmaistuna, ”Antti Matti Ilmari Rusi, Russo/Ruso”. Mutta joukossa on selkeästi niitä, joiden yhteyksistä Stasiin on paljon näyttöjä, kuten
Jaakko Tapani Laakso ja
Jouko Jokisalo (rekrytoitu agentti ”Boris”), mutta myös muita vasemmistolaisia poliitikkoja, ja vaikuttajia kuten SDP:n kansanedustaja
Riitta Myller, SKDL:n ja SDP:n entinen kansanedustaja
Ilkka-Christian Björklund, poliittisen historian professori
Jorma Kalela, SDP:n entinen puheenjohtaja
Ulf Sundqvist ja vasemmistoliiton entinen kansanedustaja
Veijo Puhjo, joiden osalta on kaiketi kyse Stasi-yhteyksistä, joiden aitoutta tämän tekijä ei voi kuin aprikoida. Joidenkin kohdalla on silti näyttöä läheisestä yhteydenpidosta DDR:n Helsingin edustustoon 1970- ja 1980-luvuilla.
Olen erikseen selvittänyt, että
Riitta Juntunen oli Stasin elektorisen vastavakoilun merkittävä ja KGB:n arvostama agentti ”Kati” vuosina 1979-1986 ja sen jälkeen hän toimi kielenkääntäjänä DDR:n Helsingin edustustossa. Katin osalta Supon vastavakoilun päällikkö
Hannu Moilanen totesi 3.5.2002
Helsingin Sanomille, että ”nykyhetken tietojen mukaan kyse on rikollisesta toiminnasta mutta vanhentuneesta rikoksesta”. Valtakunnansyyttäjän sijainen
Jorma Kalske vahvisti tämän tekijälle 2014 kirjallisesti, että hänen käsiinsä kauttani saamien asiakirjojen valossa Katin rikokset vanhenivat vasta 2006. Näin Moilanen teki karkean virkavirheen vuonna 2002. En uskalla väittää, että kyse oli virka-aseman väärinkäyttämisestä, mutta tämäkin tulee mieleen. Moilanen aloitti tutkinnanjohtajana allekirjoittanutta vastaan nostetussa esitutkinnassa 13.5.2002 alkaen. Moilanen oli vastavakoilun johtaja jo 1980-luvulla. Oli selvä, että Tiitisen listan avaaminen ja
Rosenholz-korttien avoin selvitys olisivat heiluttaneet vastavakoilun uskottavuutta.
Kun Tiitinen selittää nyt, että hän oikeastaan piti saamansa listan nimien penkomista tarpeettomana historian tutkimuksena, hän on ehdottomasti väärässä. Kun Neuvostoliitto hajosi, pitäisikö sen maan tiedustelun kanssa yhteyttä pitäneet vapauttaa epäilyistä siksi, että maa hajosi. Lisäksi Stasi oli KGB:n käsivarsi ja merkittävä informaation kerääjä. Stasin päätutkija
Helmut Müller-Enbergs totesi jokin aika sitten Saksan TV:ssä, että edessä on vielä vaihe, jolloin paljastetaan Stasin tekemät murhat. Tänään Venäjällä tapahtuu poliittisten vastustajien murhia, joiden epäillään olevan Venäjän tiedustelupalvelun aikaasaannoksia, vaikka asiaa ei voida helpolla todistaa. Tiitisen listalla voi olla henkilöitä, joiden yhteyksiä KGB:hen olisi tullut tutkia. Nykyinen Venäjä käyttää tehokkasti aiempia verkostojaan. Jopa ulkoministeri
Erkki Tuomioja (sd.) kertoo päiväkirjoissaan syyskuulta 1993, miten hän aloitti uudelleen yhteydenpidon
Valeri Marejevin kanssa ”joka oli palannut takaisin Tehtaankadulle”. Marejev oli KGB:n upseeri Helsingissä jo 1970-luvulla ja läheisessä yhteydessä
Tor Högnäsin kanssa, joka tuli kuuluisaksi Zavidovo-vuodon yhteydessä. Nämä tiedot käyvät ilmi valtiotieteen tohtori
Jukka Seppisen teoksista. Toiset voivat Suomessa seurustella Venäjän tiedustelun edustajien kanssa esteettä, toisten kohdalla on teoreettinenkin mahdollisuus rikos.
Tässäkin mielessä Tiitisen TV-lausunto on käsittämätön. Supo ei kyennyt kahlitsemaan edes kommunistien ilmiselvää Moskovan rahan pesua eikä vakoilua 1970-ja 1980-luvulla, mikä on todiste siitä, että Suomen turvallisuuspoliisiin voitiin vaikuttaa jollain tavoin ulkoapäin. Tästä
Kimmo Rentola on esittänyt teoksissaan myös todisteita. Vielä suurempi ongelma on, että Suomessa on KGB:n ja Stasin entisiä ”operatiiveja”, joilla on mahdollisuudet tehdä yhteistyötä esteettä Venäjän tiedustelupalvelujen kanssa hybridisodan käynnistyessä. Tiitisen listan sulkeminen 1990, Mitrohinin KGB-arkistojen paljastusten de facto ignorointi 1992 ja Supon vehkeily 2000-luvun alussa Stasin arkistokorttien käsittelyssä muodostavat nyt turvallisuusongelman. Virkamiesten tulee puhua totta ja puuttua rikokseen jos he sellaisen havaitsevat. Virkamieslakia on rikottu, mikä on pienin ongelma Supon epäonnistumisien paljastuessa. Supo tulee tutkia perinpohjaisesti ja valvonta saatettava eurooppalaiselle tasolle. Kansalaisten on voitava luottaa siihen, että Supo ei ole ”poliittinen poliisi” eikö siihen voida vaikuttaa ulkoapäin. Tämä on välttämätöntä.