Kriisitilanteessa oikopäätä Natoon
Sauli Niinistö avasi ajatteluaan presidenttikampanjan alkaessa. ”Liittoumia syntyy suuressa hädässä ilman jäsenhakemuksiakin.”
Pääkirjoitukset Julkaistu 3.11.2017 klo 14:20 | 6
Elinkeinoelämän valtuuskunnan presidenttifoorumissa maanantaina myös Nato oli vahvasti esillä, vaikka päähuomion otsikoissa saivatkin turvallisuusneuvoston asiantuntijoiden kohutut uhkaskenaariot.
Nils Torvalds (r), joka ainoana ehdokkaista kannattaa nopeaakin liittoutumista, piti Nato-kansanäänestyksen vaatimista poliittisesti ja moraalisesti kestämättömänä vastuun pakoiluna. Myös Pekka Haavisto (vihr.) näki varsinkin ulkoiseen vaikuttamiseen liittyviä riskejä kansanäänestyksen järjestämisessä.
Matti Vanhanen (kesk.) ja Sauli Niinistö, joiden on tulkittu tähän saakka edellyttävän kansanäänestystä, asettivat nyt sanansa hieman varovammin. Vanhasen mukaan kansan pitää antaa Natolle vahva mandaatti ja tähän on tarve myös Natolla itsellään.
Niinistön mukaan kansan ja puolueiden enemmistön pitää kannattaa jäsenyyttä, ja hankkeella pitää olla legitemiteetti, hyväksyntä.
”Miten kansan mielipide mitataan, siitä voi olla montaa mieltä”, hän jatkoi.
Niinistö huomautti, että mahdollinen jäsenyyshanke käynnistyisi, kun hallitus ja presidentti ottaisivat valmisteltavakseen sopimusluonnoksen. Presidentti ja hallitus olisivat siis jo päätyneet liittoutumisen kannalle.
Täytyy käsittää, että Nato-jäsenyyden valmistelu voi käynnistyä vain tilanteessa, jossa voidaan olla varmoja, ettei kansa sitä tyrmäisi.
Lännen Median uutisessa oli lyhyt virke: ”Niinistön mukaan liittoumat syntyisivät suuressa hädässä ilman jäsenhakemuksiakin.”
Torvalds oli puolestaan ollut sitä mieltä, että ”jäsenyyttä pitäisi hakea hyvän sään aikana”. Kriisissä liittoutuminen ei hänen mukaansa välttämättä enää onnistuisi. Niinistön ja Torvaldsin ajattelutavat ovat siis vahvasti ristissä.
Niinistö on ennenkin väläyttänyt ”kriisitilanteessa liittoutumisia vain tapahtuu” -ajatteluaan. Hänen linjaansa historian kokemusten pohjalta selittävä ajattelu on kuitenkin tähän saakka jäänyt suljettuihin keskusteluihin.
Kainuun Sanomat on Niinistön ajattelumalliin kuitenkin viitannut esimerkiksi pääkirjoituksessa 20. lokakuuta.
Nyt presidentinvaalin alla Niinistö näyttää lopulta olevan valmis avaamaan tämänkin puolen ajattelustaan. Se on hyvin tärkeää.
Yhtä tärkeää on myös, että tämä avaus huomataan, kuten Aamulehti jo teki pääkirjoituksessaan torstaina (2.11.).
Aamulehden mukaan Niinistö jätti pureksittavaksi ja ihmeteltäväksi kahteenkin kertaan ideansa, että ”todella pahan paikan tullen liittoutumia syntyy ilman, että on etukäteen liittouduttu”. Lehti tulkitsi, että Niinistö oli myös selvästi valmistautunut esittämään teesinsä eikä se tullut spontaanisti.
Niinistö lähtee siitä, että Suomesta on tehtävä puolustuksellisesti niin vahva voima, että liittoutuminen kanssamme on kaikille kumppaneillemme kaikissa tilanteissa houkutteleva ja välttämätön ratkaisu.
Toiseksi kumppanuuksissa ja verkostoissa on mentävä niin liki Ruotsia, EU:ta, Natoa ja USA:ta, että liittoutuminen voi hädän hetkellä tapahtua luontevasti ja oikopäätä: kuin töpseli seinään.
Sodan uhatessa liittoutumisen kannatus nousee vahvaksi kun presidentti ja hallitus sitä esittävät. Silloin se voitaisiin tarvittaessa ilman riskiä myös jotenkin mitata, mikä olisi vaikeaa normaalitilanteessa.
Niinistön linjaan kuuluu samalla myös turhien provokaatioiden välttäminen. Venäjä on selvästi ilmoittanut, että Nato-hakemus olisi Venäjän silmissä provokaatio, joka ei jäisi seurauksitta.
Venäjällä ei tietenkään ole mitään harhakuvitelmia Suomen asemasta eikä linjasta. Venäjä ei piittaa EU:n turvatakuista, joiden merkitystä Niinistö nytkin sinnikkäästi korostaa. EU:n solidaarisuus avaa tarvittaessa oven Natoon, mikä Kremlissäkin varmasti tajutaan.
