Kärkipoliitikkojen vahtimisketju

1933609-1118x629.jpg

Täysistunnossa käsiteltiin EU-notifikaatiota. LEHTIKUVA / JUSSI NUKARI
Kokoomuspoliitikot kummissaan: PS haluaa EU:lta sote-hyväksynnän
SALLA JANTUNEN | 14.06.2018 | 20:17
Eduskunnan kyselytunnilla oppositio vaati hallitusta lähettämään sote-uudistus EU-komission arvioitavaksi.
Kokoomuksen kansanedustajat Timo Heinonen ja Arto Satonenkummastelevat Twitterissä perussuomalaisten esittämää toivetta saada sote-uudistukselle hyväksyntä EU:lta.
– Aikoihin on eletty, kun perussuomalaiset vaatii soteuudistukselle EU-notifikointia eli EU:n hyväksyntää, Satonen kirjoittaa.

Perussuomalaisten Jani Mäkelänmukaan puolue haluaa vain varmistaa, ettei Suomeen kohdistuisi rangaistuksia uudistuksen tultua täytäntöön.
– Kyse on siitä, että hallitus ottaa riskin Suomeen kohdistuvista satojen miljoonien tai suuremmista korvausvaatimuksista ja soten romuttamisesta jälkikäteen. Syy on kokoomuksen ahneuden, Mäkelä vastaa kokoomuksen Timo Heinoselle Twitterissä.

Torstain kyselytunnilla oppositio tivasi pääministeri Juha Sipilältä(kesk.) vastausta EU-notifikaatio-kysymykseen. Sipilä kertoi viime viikon kyselytunnilla saaneensa komissiosta sellaisia terveisiä, että Suomen ei kannattaisi lähettää sosiaali- ja terveysuudistusta EU-komission käsiteltäväksi.

Helsingin Sanomien lähteiden mukaan komissio ei ole ohjeistanut Suomea olemaan lähettämättä uudistusta kilpailuosaston arvioitavaksi.
Oppositio vaati kyselytunnilla, että sote-uudistukselle tulisi saada EU-komission kilpailuosaston hyväksyntä. Perustuslakivaliokunnan lausunnossa edellytettiin EU-notifikaation hankkimista, jos sosiaali- ja terveysvaliokunta ei saa asiasta tarpeeksi riittävää selvitystä.
Klikkaa laajentaaksesi...
https://www.verkkouutiset.fi/kokoomuspoliitikot-kummissaan-ps-haluaa-eulta-hyvaksynnan-sotelle/
 
Herman30 kirjoitti:
Ei ole mitään liitettävää kohta, Siniset luultavasti häviävät politiikan peräkammariin jonnekin piiloon.
Klikkaa laajentaaksesi...

Jussi Niinistö on ehkä ainoa, jolla on selkärankaa koko remmistä. Ja koko hallituksesta, ehkä voidaan lisätä Häkkänen myös mutta se on niin ja näin, koska kaveri on vielä niin kokematon ja, täten, Sipilä ja Orpo vie kuin pässiä narussa.
 
miikkaj kirjoitti:
Jussi Niinistö on ehkä ainoa, jolla on selkärankaa koko remmistä.
Klikkaa laajentaaksesi...

Samaa mieltä. En hämmästyisi jos vaikka Niinistö olisi siirtynyt Sinisiin vain saadakseen pitää Puolustusministerin paikan. Ei sen takia että ministeriys oli hillotolppa, vaan sen takia koska Puolustusministeriys. Tärkeä työ olisi jäänyt pahasti kesken.
 
Jussi tosiaan tuntuu ottavan Ministerin homman sen verran vakavasti, että ihan sama minkä puolueen kirjoilla sitä tekee. Ja viimesimmät ulos tulot, että vaalien jälkeen hommat ei kiinnosta myös kielii siitä, että tehtävä on tärkein, ei vain tekeminen.
 
Ilmeisesti en ole tarpeeksi kyyninen, kun uskon, että ainakin nykyisen puolustusministerin paluu persuihin voisi onnistua ilman arvovaltakiistoja Niinistön ja Halla-ahon osalta. Ja nämä ulostulot tietysti puhuvat sen puolesta.

Toisaalta toivoisin taas, että heimosotahistorioitsija Niinistö palaisi sotahistorian pariin ja kirjoittaisi vaikkapa uuden 'sen sodan' historian tai vaikka erään menneen vapaussoturin, sotastrategian kehittäjän, sotahistorioitsijan ja jatkosodan rintamaupseerin elämäkerran. Näin siis jo tämän kirjoittamien teosten - Bobi Sivenin elämäkerran ja heimosotien historian - peruusteella.
 
Jussi Halla-ahon vieraskolumni: Ihmiset kaipaavat turvallisuutta – siksi globaali liberalismi on kriisissä
KOTIMAA JULKAISTU 15.06.2018 18:17

MTV Uutiset

Eurooppa ja maailma ovat eri asennossa kuin vuonna 2014, jolloin aloitin nykyisissä tehtävissä Euroopan parlamentissa. Kansallismieliset ja maahanmuuttokriittiset puolueet olivat tuolloin tiukasti marginaalissa useimmissa EU-maissa. Nekin, jotka olivat valta-asemassa, kuten Viktor Orbánin Fidesz Unkarissa, pitivät matalahkoa profiilia.
Britannian eroaminen Euroopan unionista tai Donald Trumpin pääsy republikaanien presidenttiehdokkaaksi ja sittemmin valinta presidentiksi olivat liian omituisia ajatuksia, jotta niistä oltaisiin osattu olla oikeasti huolissaan, ja liian epätodellisia riskejä, jotta silloiset vallanpitäjät olisivat ryhtyneet tekemään jotakin niiden estämiseksi. Kunhan hihiteltiin. Ei hihitellä enää, kirjoittaa perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho MTV Uutisten vieraskolumnissaan.
Liberaalit ja toisistaan hädin tuskin erottuvat globalistipuolueet ovat olleet pitkään vallassa useimmissa demokraattisissa maissa. Tästä syystä moni oppi ajattelemaan, että demokratia on jonkinlainen synonyymi liberaalille globalismille. Kun vaalitulokset alkoivat olla epämiellyttäviä, ryhdyttiin valittamaan ”demokratian kriisiä”. Valitus yltyi, kun epämiellyttävät poliitikot alkoivat vieläpä toteuttaa epämiellyttäviä vaalilupauksiaan. Eihän tämän näin pitäisi mennä.

Demokratia ei ole kriisissä
Kyseessä ei tietenkään ole demokratian kriisi vaan liberaalin globalismin kriisi. Monet elättelevät vielä toivetta, että painajainen menee kohta ohi. Ehkä britit peruuttavat brexitin. Ja jos eivät peruutakaan, ehkä Britannia päätyy johonkin Norjan kaltaiseen ratkaisuun, jonka myötä se käytännössä pysyy EU:n jäsenenä, tosin ilman äänivaltaa. Ehkä Trump pannaan viralta. Ja jos ei pannakaan, hänen virkakautensa päättyy viimeistään seitsemän vuoden kuluttua, minkä jälkeen palataan normaaliin päiväjärjestykseen. Ehkä kansallismielisten puolueiden suosio hiipuu aivan pian, kun maahanmuutto lakkaa kiinnostamasta kansalaisia ja kun he ymmärtävät, että monikulttuurisuus on kivaa.
Itse arvelen, että länsimaiset yhteiskunnat ovat siirtyneet pysyvästi pois vanhasta ideologisesta normaalista. Samaa arveli juuri Euroopan parlamentille puhunut Alankomaiden pääministeri Mark Rutte. Brexitin, Trumpin ja kansallismielisten puolueiden takana on samoja rakenteellisia syitä. Syyt ovat syvällä maailmanjärjestyksessä, vaikka korsi, joka katkaisi kamelin selän, vaihtelikin maittain. Itävallassa ”äärioikeistolainen” FPÖ nousi valtaan, kun edellinen hallitus oli naiivisti toivottanut Unkarin torjumat siirtolaislaumat tervetulleeksi. Italian La Lega voitti vaalit, koska edellinen hallitus synnytti maahan siirtolaiskaaoksen, mutta myös siksi, että jäsenyys yhteisvaluutassa oli johtanut talouden pysyvään lamaantumiseen, kurjistamispolitiikkaan, jättiläistyöttömyyteen ja näköalojen katoamiseen.
Mainos (uutinen jatkuu alla)


Brexitin tärkeimpänä välittömänä selittäjänä oli työvoiman vapaa liikkuminen EU:n sisällä. Miljoonat itäeurooppalaiset matalapalkkatyöntekijät sotkivat työmarkkinoita, kuormittivat sosiaaliturvajärjestelmää ja julkisia palveluja ja painoivat Britannian tuottavuusasteen Italian tasolle. Ei ole syytä investoida työn tuottavuuden parantamiseen, kun halpaa työvoimaa on rajattomasti saatavilla. Kansanäänestykseen toki kanavoitui myös tyytymättömyys EU:hun liittymättömiin ongelmiin kuten Tony Blairin aloittamaan holtittomaan maahanmuuttoon kolmannesta maailmasta, ennen kaikkea Pakistanista.
Yhdysvalloissa on käyty paljon laadukastakin keskustelua Trumpin voiton syistä. Joku totesi osuvasti, että liberaali media ottaa Trumpin kirjaimellisesti mutta ei vakavasti, kun taas hänen kannattajansa ottavat hänet vakavasti mutta eivät kirjaimellisesti. Tämä oli median pahin strateginen virhe sekä vaalikampanjan aikana että sen jälkeen. Toimittajat ja muut vastustajat keskittyivät Trumpin viljelemiin törkeyksiin mutta sivuuttivat sen, mitä hän edustaa, koska heidän mielestään hän ei edustanut mitään. Kannattajat taas ymmärsivät sen, että Trumpin mopo keulii ilmaisun tasolla, mutta heihin vetosi se, mitä Trump edustaa. Ennen kaikkea he kavahtivat sitä, mitä Hillary Clinton edusti.
Näkemykseni mukaan näiden poliittisten mullistusten yhteinen nimittäjä ei kuitenkaan ole maahanmuutto tai yhtäkkiä lisääntynyt punaniskaisuus, seksismi tai ihmisviha kuten joillakin tahoilla halutaan uskoa. Yhteinen nimittäjä on talouden globalisaatio ja se, mitä se tekee yhteiskunnalle ja ihmisille.
Työvoiman vapaa liikkuvuus hajottaa yhteiskuntia
Euroopan sisämarkkinat perustuvat tavaroiden, palveluiden, pääomien ja työvoiman vapaalle liikkumiselle. Eniten kritiikkiä on herättänyt työvoiman vapaa liikkuminen, koska sen ongelmat ovat helpoimmin nähtävissä. Kun elintaso jäsenmaissa on kovin erilainen, yhden jäsenmaan minimipalkalla voi elää herroiksi toisessa jäsenmaassa. Monet Itä-Euroopan maat, kuten Latvia ja Puola, tyhjenevät koulutetuista nuorista, jotka vastaanottavassa maassa, kuten Britanniassa, syrjäyttävät parempiin tuloihin tottuneet kantaväestön edustajat hinnallaan. Tilannetta vääristävät entisestään jäsenmaasta toiseen maksettavat perhe- ja muut sosiaalietuudet, jotka koetaan osaksi palkkaa. Avokätinen sosiaaliturvajärjestelmä ja yhteiset työmarkkinat ovat mahdollistaneet sen, että yritykset ovat käytännössä voineet ulkoistaa osan palkkakuluistaan veronmaksajalle.
Britannian entinen pääministeri David Cameron pyrki neuvottelemaan maansa jäsenyysehdot uusiksi siten, että työvoiman liikkumista olisi voitu rajoittaa. Komissio on itse useissa yhteyksissä korostanut, että työvoiman liikkumisen ja muiden vapauksien välillä ei ole loogista yhteyttä. Työvoiman vapaasta liikkumisesta voitaisiin luopua ilman, että sisämarkkinat siitä kärsisivät. Kytkös on ideologinen ja poliittinen. Tästä ei haluttu tinkiä, ja lopputulos on historiaa.
Työvoiman vapaan liikkumisen kielteiset vaikutukset työmarkkinoihin ja yhteiskuntien eheyteen ovat selkeitä, mutta tavaroiden ja pääomienkaan liikkuminen ei ole ongelmatonta. Niitä vastaan on kuitenkin vaikeampi taistella leimautumatta hörhöksi, koska niiden välittömät edut ovat näkyviä ja helposti markkinoitavissa ihmisille. Ongelmia voidaan lähestyä useasta eri näkökulmasta.
Tavaran ja rahan vapaata liikkumista on kautta historian puolustettu sillä, että se synnyttää maiden välille keskinäisriippuvuutta, joka puolestaan ehkäisee niiden kykyä ja halua sotia keskenään. Tämä voi olla osin totta. Toisaalta se on johtanut myös siihen, että poliittinen päätösvalta on siirtynyt kansalaisilta ja heidän valitsemiltaan edustajilta rahoituslaitoksille, luottoluokittajille, suuryrityksille, sanalla sanoen ”markkinoille”. Kansalaiset saavat kyllä äänestää vaaleissa, mutta hallituksen ja sen ohjelman tulee nauttia ”markkinoiden”, ei kansalaisten, luottamusta. Jos rahahanat pannaan kiinni, luottoluokitusta lasketaan ja investoinnit jäädytetään, mikä tahansa hallitus menee nurin.
Tähän voidaan vastata, että missä tahansa maailmanjärjestyksessä hallitusten tehtävä on tehdä vastuullista politiikkaa. Luonnollisesti on, mutta juuri rahan vapaa liikkuminen on mahdollistanut jatkuvan velaksi elämisen ja siten altistanut hallitukset ”markkinoiden” uhkailulle ja kiristämiselle. Kreikan romahdus kymmenen vuotta sitten on toki Kreikan omaa syytä, mutta tämä tuskin paljon lämmittää sen enempää kreikkalaisia kuin laskun maksavia eurooppalaisiakaan.
Tavaran vapaa liikkuminen johtaa siihen, että tavaroita valmistetaan siellä, missä se on edullisinta tai muuten kannattavinta. Tämä on järkevää periaatteessa mutta vain periaatteessa. Kun pitkälle kehittyneessä maassa valmistetun lopputuotteen, vaikkapa auton, puhelimen tai virvoitusjuoman, raaka-aineet kuljetetaan tehtaalle eri puolilta maapalloa, tämä kuormittaa ympäristöä. Kuljetukset synnyttävät n. 15% maailman kasvihuonepäästöistä. Raskaan tieliikenteen ja laivaliikenteen osuus tästä on yli puolet. ”Vihreästi” ajattelevat ihmiset usein korostavat lähituotannon ympäristöystävällisyyttä ja kestävyyttä, mutta samaan aikaan he vannovat tavaran vapaan liikkumisen nimeen. Tekstiilit valmistetaan nykyään Bangladeshissa eikä Suomessa. Tämä ei ole ympäristön kannalta hyvä asia. Protektionismi ja kotimainen tuotanto on ympäristöystävällistä. Ei ainoastaan siksi, että se vähentää tarvetta pitkiin kuljetuksiin, vaan myös siksi, että länsimaisen päästö- ja muun sääntelyn vuoksi tuotanto kuluttaa vähemmän energiaa ja muita resursseja kuin halpamaissa.
Minne duunari lähtee, kun duuni lähtee?
Toinen, tärkeämpi ja vähemmän keskusteltu argumentti talouden globalisoitumista vastaan on se, että vaikka yksittäinen maa voi optimoida tuotantoaan, se ei voi optimoida väestöään. Jos tuijotetaan pelkkiä numeroita, on järkevää teettää työvoimaintensiiviset tehtävät siellä, missä työvoima on edullista, ja keskittyä korkean lisäarvon jalosteisiin siellä, missä työvoima on kallista mutta teknologian ja osaamisen taso korkeaa. Karkeasti yksinkertaistaen: teetetään tehdas- ja maataloustyöt Afrikassa ja keskitytään Suomessa mikrosiruihin ja digitaalisiin palveluihin.
Ongelma on siinä, että niin Suomessa kuin Afrikassa syntyy erilaisia ihmisiä, joilla on erilaisia taipumuksia, ominaisuuksia ja olosuhteita. Kaikista ei tule mikrosirujen tai digitaalisten palveluiden kehittäjiä ja valmistajia. Voimme poistaa Suomesta suorittavan työn, mutta meille jää ihmisiä, joiden taipumukset sopivat parhaiten suorittavaan työhön. Kantaväestön osalta tämä implisiittisesti ymmärretäänkin, vaikka sitä ei kehdata ääneen sanoa: vaikka pääkirjoituksissa ja kolumneissa toistellaan jatkuvasti sitä, miten ”Suomi tarvitsee osaajia”, kukaan ei ehdota, että koulutetaanpa suomalaisista pitkäaikaistyöttömistä ja syrjäytyneistä niitä osaajia. Se ei käy niin helposti, koska ihmiset syntyvät erilaisina ja ovat erilaisia.
Sen sijaan maahanmuuttajien kohdalla usko massan homogeenisyyteen on vahva. 90-luvun alusta lähtien, ja vuoden 2015 syksystä kiihtyen, on kuultu ehdotuksia, joissa kotouttamisongelmat ratkaistaan tekemällä kouluttamattomista ja usein luku- ja kirjoitustaidottomista arabeista ja somaleista koodaajia ja muita huippuosaajia. Tulijat ovat kuulemma ”uusi Nokia”.
Yhdysvallat pystyi absorboimaan lyhyessä ajassa miljoonia uusia tulijoita 1800-1900-lukujen taitteessa siitä yksinkertaisesta syystä, että teollisuus, kaivokset sekä maa- ja metsätalous pystyivät työllistämään lähes rajattomasti ihmisiä, joilla ei ollut kielitaitoa tai varsinaista osaamista. Toisaalta tulijoilla ei ollut vaihtoehtoja töihin menemiselle, koska sosiaaliturvaa oli niukasti tarjolla. Nykyisessä Euroopassa kumpikaan ehto ei päde. Sisäänheittoammatteja ei juuri ole, eivätkä kaikki voi ryhtyä taksikuskeiksi. Töihin menemiseen ole mitään välttämätöntä tarvettakaan, koska tulonsiirroilla elää leveästi verrattuna lähtömaan oloihin.
Vapaakauppa ja tavaran vapaa liikkuminen polarisoivat ja jakavat yhteiskuntaa. Suuri osa ihmisistä saavuttaa jälkiteollisen yhteiskunnan vaatiman osaamistason ja pärjää mainiosti, mutta yhä useampi putoaa kyydistä. Laskennallinen ratkaisu olisi siirtää matalan osaamistason ihmiset sinne, missä on tarjolla matalan osaamistason töitä, mutta ei suurin osa ihmisistä halua muuttaa kotimaastaan pois. Suurin osa ihmisistä haluaa elää ympäristössä, jonka he kykenevät ymmärtämään. Minne suomalainen duunari lähtee, kun duunit ovat lähteneet?
Monet Trumpia äänestäneet muistelevat aikoja, jolloin tavallinen duunari saattoi elättää itsensä ja lapsensa, olla ylpeä ja luottaa tulevaisuuteen ja asioiden pysyvyyteen. Nyt työt ovat kadonneet Meksikoon, ja samaan aikaan joku itärannikon ”Joogamatto-Jessica” kaataa suolaa haavoihin höpisemällä heille jostakin sukupuolten moninaisuuden juhlistamisen tärkeydestä.
Yhteiskunta pysyy yhteiskuntana vain, jos se pystyy tarjoamaan erilaisille jäsenilleen mahdollisuuden henkisesti ja materiaalisesti ihmisarvoiseen elämään. Talouden globalisaatio tuottaa erikoistuneita yhteiskuntia ja vie päinvastaiseen suuntaan.
Ihmiset kaipaavat turvallisuutta ja ennakoitavuutta
Mainitsin aiemmin globalisaation välittömät hyödyt, jotka ovat helposti nähtäviä ja joiden vuoksi se on helposti markkinoitavissa ihmisille. Lapsuudessani Suomi oli paljon suljetumpi yhteiskunta. Tuontitavara, etenkin koneet ja laitteet, maksoivat paljon enemmän. Nykyään mikään ei maksa juuri mitään. Eikö tämä muka ole hyvä asia?
Kun kaikki on halpaa, sillä ei ole myöskään mentaalista arvoa. Ihmisten nurkat täyttyvät hetken mielijohteesta hankitusta, Kiinassa valmistetusta krääsästä. Tekeekö tämä ”yltäkylläisyys” ihmiset onnelliseksi? 80-luvun alussa Sony Walkman -korvalappustereot olivat investointi, johon piti säästää. Tänä päivänä lapsille hankitaan puolen vuoden välein uusi älypuhelin, kun vanha putoaa taskusta asfaltille. Kun tavarat ovat halpoja, niitä ei voi tai kannata korjata niiden hajotessa, eikä niillä ole ehjänäkään jälleenmyyntiarvoa.
Ehkä olen vain tulossa vanhaksi, mutta minusta tuntuu, että pohjimmiltaan useimmat ihmiset - etenkin perheellistyttyään ja lapsia hankittuaan - kaipaavat turvallisuutta, varmuutta ja ennakoitavuutta sekä työelämässä että ympäristössään. Globalisaatio seurauksineen ja lieveilmiöineen, samoin hallitsematon maahanmuutto, on iskenyt juuri näihin arvoihin ja tehnyt elämästä käsittämätöntä. Kaikki eivät ole uraohjuksia, pyrkyreitä ja uusien haasteiden etsijöitä. Monille on paljon arvokkaampaa tietää, että työpaikka on olemassa vielä ensi vuonnakin. Mitä vähemmän heidän tarvitsee murehtia ympäristön muutoksia ja pelätä huomista, sitä enemmän he voivat keskittyä elämään omaa elämäänsä.
Trumpia äänestettiin uskoakseni paljolti siksi, että hän lupasi tuoda työt takaisin kotiin ja palauttaa ylpeyden, ennakoitavuuden ja turvallisuuden duunarin elämään. Onnistuuko hän siinä, on tietysti kokonaan toinen kysymys, mutta tämä on se, mitä häneltä halutaan. Trump nähdään liian yksiselitteisesti uhkana kaikelle hyvälle, kun todellisuudessa hän on uhka vain vallitsevalle maailmanjärjestykselle. Se maailmanjärjestys on hyvä osakesijoittajille, suuryrityksille ja niille, jotka pysyvät sen kyydissä, mutta se ei välttämättä ole hyvä yhteiskunnille kokonaisuutena.
Kansainvälinen kauppa ei tietenkään ole huono asia. Tuonnin pitäisi kuitenkin täydentää kotimaista tuotantoa, ei korvata sitä. Vapaakauppa synnyttää ongelmia etenkin, jos palkkatasot osapuolina olevissa maissa ovat hyvin erilaiset. Tämä pätee niin EU:n sisällä kuin esimerkiksi Yhdysvaltain ja Meksikon välillä. Ainoina vaihtoehtoina eivät onneksi ole joko täysin vapaa kauppa tai ilmatiivis protektionismi. Toivon, että Trump, brexit ja kansallismielinen kehitys EU:n sisällä tuuppaavat maailmanjärjestystä ainakin hitusen uuteen suuntaan.
Itävallan ja Italian vaalitulokset eivät jää viimeisiksi laatuaan
Palataan lopuksi Eurooppaan. ”Eurooppalainen unelma” kaatuu pala kerrallaan. Huvittavaa ja mielenkiintoista on, että niin brexit kuin ”äärioikeiston” nousu olisi voitu estää, jos EU ja jäsenmaiden hallitukset eivät olisi käyttäneet niin paljon aikaa populismin torjuntaan ja populistien haukkumiseen, vaan olisivat keskittyneet ehkäisemään ja ratkaisemaan niitä ongelmia, joihin kyllästyneenä kansalaiset äänestivät populistipuolueita. Kansalaiset eivät halua halpatyövoimaa muista EU-maista, eivätkä he halua haittamaahanmuuttajia Afrikasta ja Lähi-idästä. Unionin ja vanhojen valtapuolueiden kyvyttömyys ja haluttomuus ottaa vakavasti ihmisten oikeutettua suuttumusta kaatoi lopulta maljan Britanniassa, Itävallassa ja Italiassa. Ne eivät jää viimeisiksi.
Se, että kansallismieliset puolueet silloin tällöin romahtavat, tai eivät aina menesty, ei tarkoita, että tilaus sille, mitä ne edustavat olisi katoamassa. Yleensä kyse on näiden puolueiden omista virheistä, puutteista ja epätäydellisyyksistä. Siksi on globalistisen agendan omalta kannalta valtava virhe tanssia voitontanssia esimerkiksi Le Penintappiosta ja Macronin voitosta, tai Suomessa perussuomalaisten kannatuksen putoamisesta. Voitonhuumassaan vanha valta ei malta puuttua niihin epäkohtiin, joiden vuoksi kansallismieliset puolueet ja poliitikot alun alkaen nousivat.
Kaikki ihmiset eivät pidä siitä yhdistelmästä, että oma ja lasten tulevaisuus on epävarma, kotimaa alkaa maahanmuuton myötä näyttää ulkomaalta, ja että heidän päättäjiensä mielestä tärkeintä on keskustella miehen oikeudesta synnyttää. Kun tätä kaikkea hierotaan riittävän kauan ihmisten naamaan, seuraa ”taantumuksen” vastaisku. Reaktio voi välillä ottaa askelen taaksepäin, mutta sen jälkeen se ottaa kaksi eteenpäin.

Kirjoittaja on perussuomalaisten puheenjohtaja ja europarlamentaarikko. Kaikkien eduskuntapuolueiden puheenjohtajat kirjoittavat säännöllisesti MTV.fi:hin
Klikkaa laajentaaksesi...
https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/...i-liberalismi-on-kriisissa/6951504#gs.i4Hduq4
 
Mistäs se oli puhe aikasemmin, oliko tässä ketjussa vai persu...
https://www.is.fi/politiikka/art-2000005720844.html
Halla-aho: Jussi Niinistö on ainoa loikkari, jonka perussuomalaiset huolisi varmasti takaisin
Julkaistu: 15.6. 13:02

Perussuomalaisten hajoamisesta on vuosi. Niinistö väläytteli visioita puolueiden yhdistymisestä.
Perussuomalaisten puheenjohtajan Jussi Halla-ahon mukaan puolustusministeri Jussi Niinistö (sin) olisi sinisen tulevaisuuden loikkareista ainoa, jonka hän ottaisi takaisin perussuomalaisiin.

– Olen Niinistön kanssa ollut kerran puheissa Jyväskylän tapahtumien jälkeen ja tehnyt hänelle lyhyesti selväksi sen, että hän on sinisistä ainoa, jonka suurin osa perussuomalaisista varmaan haluaisi takaisin puolueeseen. Hän otti sen ihan asiallisesti ja kohteliaasti vastaan, Halla-aho sanoo.

Hänen mukaansa myös koko puoluekenttä toivoisi Niinistöä takaisin.

Jussi Halla-aho haikailee Jussi Niinistön perään. (KUVA: Markku Ulander / Lehtikuva)
– Luulen, että meidän kentältä moni ihminen ottaisi hänet mielellään takaisin. Olen itsekin saanut yhteydenottoja, joissa kansalaiset ovat olleet Niinistöön yhteydessä ja koittaneet puhua hänelle asiasta.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)


MAINOS PÄÄTTYY
Halla-aho kuitenkin kiistää, että perussuomalaisissa harrastettaisiin puolustusministerin aktiivista rekrytointia.

– Ei minulla henkilökohtaisesti, eikä puolueella ole mitään projektia, että yrittäisimme häntä värvätä takaisin.

Puolustusministeri Niinistö on väläytellyt sinisten ja perussuomalaisten yhdistymistä tulevaisuudessa.(KUVA: Markku Ulander / Lehtikuva)
NIINISTÖ kertoi tänään Verkkouutisten haastattelussa toivovansa, että perussuomalaiset ja siniset voisivat vielä jonain päivänä palata yhteen. Hänen mukaansa yhdistyminen ei kuitenkaan voisi tapahtua lähitulevaisuudessa.

Niinistö paljastaa myös, että perussuomalaisista pyydetään häntä palaamaan takaisin puolueeseen lähes viikoittain.

– Melkein viikoittain tulee pyyntö. Olen ehkä niitä harvoja sinisten näkyviä poliitikkoja, joita perussuomalaisiin toivotettaisiin tervetulleeksi, Niinistö toteaa Verkkouutisten haastattelussa.

Niinistö loikkasi tasan vuosi sitten perussuomalaisista parinkymmenen muun kansanedustajan kanssa ja perusti uuden puolueen, sinisen tulevaisuuden. Loikkaus tapahtui sen jälkeen, kun Jussi Halla-aho valittiin perussuomalaisten puheenjohtajaksi.

Halla-aho pitää ajatusta sinisten ja perussuomalaisten yhdistymisestä kaukaa haettuna.

– Realiteetit huomioiden on epätodennäköistä, että tällainen päätös tulisi koskaan eteen, Halla-aho sanoo.
Päivi Lakka
Klikkaa laajentaaksesi...
 
Lukekaas tuosta yltä Halla-ahon vieraskolumni ja sitten tämä Smurffin uusin.. en tiedä mikä olisi oikea termi..

OLIPA KERRAN EFD – MIHIN EUROOPPA ON MENOSSA?
16.6.2018 TIMO SOINI
Minut valittiin Euroopan Parlamenttiin kesäkuussa 2009 Suomen suurimmalla äänimäärällä. Viestini oli tuolloin ; Missä EU, siellä ongelma.​
Olin perustamassa parlamenttiin EFD- ryhmää, Europe of Freedom and Democracy. Tuon ryhmän puheenjohtajaksi valittiin Nigel Farage, minusta tuli pari kuukautta ryhmän muodostamisen jälkeen ryhmän työvaliokunnan puheenjohtaja.
Ryhmään kuului myös tuolloin vielä rivijäsenenä muuan Matteo Salvini, josta sittemmin tuli Italialaisen Lega (Nord) puheenjohtaja. Nykyinen Italian sisäministeri.
EFD- ryhmä oli oiva paikka oppia asioita, sillä ryhmän henkilökunta oli ensiluokkaisia ammattilaisia. Minua kiinnosti EU ja olen ollut aina ahne työlle, joka on mielenkiintoista ja jolla on merkitystä.
Kaikesta tästä on ollut minulle oiva apu toimiessani myöhemmin Eurooppa- ministerinä ja ulkoministerinä.
Oma ryhmämme ei mitenkään rajoittanut yhteydenpitoa muihin ryhmiin. Tutustuin tuolloin myös brittikonservatiiveihin. Ei siitä mihinkään pääse, että britit ovat mukavaa seuraa, hyviä keskustelukumppaneita ja osaavat työnsä.
Opin paljon ja kerroin omista kokemuksistani. Minulla oli omassa toimistossani voittava tiimi, jonka kanssa luottamus toimi ja kaikki saivat loistaa.
Olen paljon miettinyt EU: n ja Euroopan kohtaloa. Eurooppaa tarvitaan. Mutta millaisena? Mitkä ovat ne perusarvot, joista ei voi tinkiä?
Ollessani EU- parlamentin jäsen niin sanottu Bail- out- kriisi iski Eurooppaan. Totuutta peiteltiin joka puolella. Kyse oli massiivisesta pankkien ja pankkipelureiden pelastamisesta veronmaksajien piikkiin. Moraalisesta hazardista.
Kaikki se mitä EU: lle on tämän jälkeen tapahtunut, johtuu näiden kuprujen peittelystä, vähättelystä ja vastuun pakoilusta. Brexitin siemenet iskettiin maahan. Toinen merkittävä tapahtumasarja oli Lissabonin sopimuksen kansanäänestykset, jotka nollattiin kepulikonsteilla yksi toisensa jälkeen.
Soppa alkoi olla sakeaa, mutta ei vielä valmista. Vuoden 2015 turvapaikkakriisi yhdistettynä edellisiin epäonnistumisiin loi tilanteen, joka johti Brexit äänestyksen lopputulokseen.
Voihan sitä puhua propagandasta. Sitä tehtiin ennen ja jälkeen Brexitin joka puolella. Tosiasia on, että Brexit- tulos ei syntynyt tyhjästä vaan oli pitkän kehityksen tulos. Daavid voitti Goljatin. Niin kuin voittaa aina, jos sellainen ottelu käydään.
Samaan aikaa USA: ssa oli alkanut jo kehitys, joka johti Donald Trumpin valintaan USA: n presidentiksi. Sekään ei syntynyt tyhjästä. Merkit olivat olemassa. Paninpahan merkille, että Donald Trumpin kampanjatilaisuuksissa puhui muuan Nigel Farage.
Molemmille miehille on naurettu.
Nauru on loppunut.
Minä haluan USA: n ja Euroopan välille hyvät ja lujat suhteet. Se on talouden ja turvallisuuden liitto molempien onneksi, turvaksi ja hyvinvoinniksi.
Nyt tarvitaan tietoa, taitoa, henkilösuhteita, yhteistyötä ja avointa mieltä, jotta saamme tätä elintärkeää akselia lujitetuksi.
Tuleva NATO- huippukokous on tärkeä. Myös Suomelle, vaikka emme sotilasliittoon kuulukaan. Ulko- ja turvallisuuspolitiikka sekä tiedusteluyhteistyö on ensiluokkaisen tärkeätä.
Ilman Nigel Faragea ei olisi tullut Brexitiä. Jytky pohjustettiin Brysselistä. Legan uusi nousu vaati Matteo Salvinin. Emme ole veljeksiä, mutta emme tulleet tyhjästä.
Mitään ei synny tyhjästä. On oltava olosuhteet ja mies ja mikrofoni. Voi se olla nainenkin.
Olipa kerran EFD.
Minä olen huolissani Suomesta ja Euroopasta. Siksi olen politiikassa. Ajamassa Suomen asiaa Euroopassa. Se on myös Euroopan etu. Tiedän myös, että jos totuudessa ei pysytä, mikä on seuraus ja minkälaiset miehet ja naiset tekevät muutoksen.
Nyt kannattaa kaiken muun ohella katsoa tarkasti Saksaa ja Ranskaa. Ja olla aktiivinen. Tapasin eilen Ranskan Eurooppa- ministerin. Terävä nainen. Kaikki ei ole niin kuin ennen, eikä mene niin kuin kuvitellaan.
Monivuotinen rahoituskehys EU: ssa on pöydällä ja ensi keväänä on EU- vaalit. Toivon viisautta tämän asian edessä. Tämä viisaus ei löydy Brysselistä ja komission esityksestä. Se löytyy pääkaupungeista, jos on löytyäkseen. Toivon todella sitä.
Mikäli järki ei voita, Euroopassakin alkaa suon kuivattaminen.
Klikkaa laajentaaksesi...
http://timosoini.fi/2018/06/olipa-kerran-efd-mihin-eurooppa-on-menossa/
 
Kaira kirjoitti:
Käytettyjen autojen kauppias, siinä luonnehdintani Soinista.
Klikkaa laajentaaksesi...

Katolilaisuuteen sopisi vielä paremmin termi "anekauppias". "Kun kolikko kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa..." :D
 
44635222-1118x629.jpg

Suomen entinen pääministeri, kansanedustaja Matti Vanhanen. LEHTIKUVA / VESA MOILANEN
Matti Vanhanen: Suurvaltojen Eurooppa ei ole Suomen etu
MATTI LEPISTÖ | 17.06.2018 | 13:18
Entisen pääministerin mukaan vaarana on, että valta siirtyy suurten maiden keskinäisiin neuvotteluihin.
Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Matti Vanhasen mukaan monenkeskinen yhteistyö on Suomen etu.
– Elleivät kansainväliset säännöt toimi ja järjestöt ovat kyvyttömiä tekemään päätöksiä, siirtyy valta yksittäisten valtioiden keskinäisiin keskusteluihin, joista muut loistavat poissaolollaan, hän kirjoittaa blogissaan.

Vanhanen kertoo panneensa merkille, että viime aikoina Euroopassa esillä ovat yhä enemmän Saksan liittokansleri Angela Merkel ja Ranskan presidentti Emmanuel Macron. EU:n puheenjohtaja Donald Tuskja komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker sen sijaan ovat jääneet taka-alalle.
– Brexitin myötä on todellinen riski siitä, että Euroopalle tärkeitä asioita ryhdytään yhä enemmän keskustelemaan akselilla Lontoo-Pariisi-Berliini-Moskova; eri kokoonpanoilla, mutta suurvallat edellä. Riskiä tähän kasvattaa EU:n heikentyvä kyky yhtenäiseen esiintymiseen, Vanhanen kirjoittaa.

Vanhasen mukaan viime päivien siirtolaiskiista EU-maiden välillä on esimerkki yhteisen tahdon puutteesta.
– Jos yhteistä tahtoa ei ole ei se tarkoita, että asiat vain jäävät silleen. Joku täyttää aina tyhjiön ja tiedämme keitä he siinä tilanteessa ovat. Suomen kaltaisten pienten maiden kannalta ei todellakaan olisi etu, että palattaisiin menneiden aikojen suurvaltojen Eurooppaan.

Vanhasen mukaan Suomi ja Ruotsi ovat maita, jotka näyttävät esimerkkiä muille. Hän nostaa esille kirjoituksessaan Itämeren kaasuputken, jonka rakentamisen Suomi ja Ruotsi ovat hyväksyneet.
– Poiittisista syistä monella olisi mielessä halu vaikeuttaa Nordstream -kaasuputken rakentamista. Molemmissa näissä maissa kuitenkin lupa on hyväksytty. Se on tehty nojaamalla kansainvälisiin sopimuksiin, jotka säätelevät merten ja talousvyöhykkeiden käyttöä ja oikeusvaltion periaatteisiin, jotka määrittävät, miten tällaiset lupa-asiat käsitellään viranomaistyönä lakeihin nojautuen, eikä päätöksentekoon sotketa poliittista harkintaa.
– Sääntöjä noudattamalla ja toimimalla oikeusvaltion periaatteiden mukaan ollaan johdonmukaisia ja meillä on kanttia vaatia muiltakin samaa, Vanhanen kirjoittaa.
Klikkaa laajentaaksesi...
https://www.verkkouutiset.fi/matti-vanhanen-suurvaltojen-eurooppa-ei-ole-suomen-etu/
 
Aika väsynyttä on niin sinisten kuin persujenkin touhu. Tuntuu, ettei ketään enää kiinnosta - show on ohi. Ja niin on kannatuskin.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top