Vaatimuksiin en osaa ottaa kantaa, saattaisi siellä ehkä ollakin järkeistämistä. Toteanpa vain että elintarviketurvallisuus Suomessa on aika korkealla tasolla ja hyvä niin, ja että 680 ihmistä valvomassa 5,5 miljoonan ihmisen elintarviketurvallisuutta ei äkkiseltään kuulosta valtavalta ylilyönniltä.
Elintarveturvallisuus on ihan vakavasti otettava asia, ei siinä mitään. Joskus vaan näyttää siltä, että elintarviketurvallisuus tarkoittaa myös sitä, miten torpataan alan pienemmät toimijat pois sotkemasta markkinoita.
Suuria toimijoita suosivat menetelmät ovat omiaan luomaan korporaatioita, joiden maksumiehinä häärivät sitten alkutuottajat ja kuluttajat.
Aivan sinisin silmin en luottaisi siihen, etteikö -tunteisiin käyvä elintarviketurvallisuus- olisi myös sektori, jossa lobbaus toimii isolla kauhalla.
Kun jossain kohtaa kammottavan määrän rajoituksia ja ohjeita, joista ei saa enää selvää edes kokonainen armeija lakimiehiä, jossain on menty mehtään lujaa. Miksi on menty? Vuosien mittaan on luotu Hirviö, joka ruokkii itseään....se ei ole ollut kuitenkaan immuuni vaikuttamiselle, lobbaukselle, hmmm. ja sille yhdelle jutulle, jota Suomessa ei ole laisin.
Kun tutustuu esim. balttien ruokajärjestelmään, niin suomalaisen näkökulman mukaan balttien olisi kaiketi pitänyt kuolla jo sukupuuttoon.
Mikä tahansa virka-apparaatti - vuosien lobbaus ja L-sana - itsetyytyväinen kaikkitietävyys - lopputulos on superhimmeli, joka palvelee...aivan: suuria tekijöitä. Ei sattumaa.
Joskus taas virkavalvonta on täydellinen tuhnaus. Talvivaaran kaivoksen alkuvaiheissa silloinen ely-keskus paikallisesti ruunattiin, salvettiin ja kuohittiin ja sitten eiku hommiin...poliitikot sen junailivat ja pääosaa esitti Keskusta.
Eli virkakone laulaa myös sitä virttä, minkä kässärin laatii politiikka. Kulloinenkin tarkoituksenmukaisuus. josta väännetään hyve. Ja kun metia on jo valmiiksi suoraan sanoen kuohilas itsekin, niin homma pelittää kympillä.
Mitä yritän sanoa? Meillä ei toimi edes leikisti tämä virkakone-politiikka-metia - kolmijako...tai toimii se jostain näkökulmasta, mutta ns. yhteiseen hyvään tähtäävä ponnistelu jää siinä jalkoihin.